Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen Pekka ei ole käynyt koskaan treffeillä, suudellut tai harrastanut seksiä
06.08.2018 |
Rippikouluikäisenä Pekka ajatteli, että 25-vuotiaana hänellä on varmaan jo vaimo ja lapsia. Nyt Pekka on yli 30-vuotias, eikä ole käynyt koskaan treffeillä, suudellut tai harrastanut seksiä. Se hävettää häntä sen verran paljon, ettei hän halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään.
Kommentit (1669)
Pekat niin sanotusti ajavat tutustumisiin naisettomuus edellä, joten onko ihmekään ettei tulosta synny? Sitten jos vielä on harha siitä, millainen tavallinen nainen todellisuudessa on, niin ollaan jo menty metsään. Sehän on usein todettu, että pekkojen mielestä tavallinen nainen on todellisuudessa perusnätti nuori nainen, joka ehkä juuri ja juuri karsiutuisi missikisoista. Oikeasti tavalliset naiset ovat pekkojen mielestä rumia tai sitten kokonaan näkymättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pekat niin sanotusti ajavat tutustumisiin naisettomuus edellä, joten onko ihmekään ettei tulosta synny? Sitten jos vielä on harha siitä, millainen tavallinen nainen todellisuudessa on, niin ollaan jo menty metsään. Sehän on usein todettu, että pekkojen mielestä tavallinen nainen on todellisuudessa perusnätti nuori nainen, joka ehkä juuri ja juuri karsiutuisi missikisoista. Oikeasti tavalliset naiset ovat pekkojen mielestä rumia tai sitten kokonaan näkymättömiä.
Näin se menee. Se näkyy jatkuvasti näitten kirjoittelussa. Eilen juuri näkyi tämä sama ilmiö, kun palstamiehen mielestä vaatimattomamman näköiset ovat hänen mukaansa innokkaimmin alfojen kimpussa. Eli ne jotka juuri ja juuri karsiutuisivat missikoissa. Muuten ei pysty noin absurdia väitettä selittämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen ja olin täysin kokematon myös 27v asti.
Olin teininä todella masentunut, ja se teini-iän ns. kokeiluaika meni ohi. Tämän jälkeen koin hankalaksi löytää itselleni sopivaa miestä koska olin kokematon, miesten suhteen arka ja kaikesta epävarma.
Vielä noin 20v. ajattelin että se vaatii vain sen maagisen sen oikean, ja kaikki murheet katoaa! No ei. Pikkuhiljaa katselin kun ikätoverit alkoivat saada lapsia, mennä naimisiin, ostaa koteja jne. ja itse olin jumissa samassa yksiössä omassa yksinäisyydessäni.
Pakko myöntää että jossain vaiheessa katkeroiduin. Aloin miettimään että kaikki miehet ovat vain pinnallisia paskoja ja koska en ole mallin mitoissa (ja naamoissa) niin kukaan ei minua halua. Sattui katsella kun kuitenkin muut ei niin hyvännäköiset pariutuivat ja silti jäin yksin. En ole ujo, en nyt pussirumakaan, niin miksi kukaan ei minua halua?
Kun 28 alkoi lähestyä ja kolmenkympin kolkutus alkoi kuulua, päätin että nyt riitti. Menin Tinderiin ja lähdin treffeille ekan kysyjän kanssa. Nämä treffit olivat aivan karmean kiusalliset, mutta se että uskalsin sinne lähteä poisti jonkun maagisen kyynyksen mun päässäni. Kävin vielä parit kiusallset ja huonot treffit, kunnes sattumalta yksi treffeistä olivatkin aivan mahtavat.
Seurustelun aloittaminen oli vaikeaa koska olin tottunut olemaan itsekseni, ja se että joku oli kokoajan lähettyvillä ahdisti. Intiimiys oli hankalaa koska häpesin kroppaani ja olin TODELLA epävarma, mutta nyt vuosien jälkeen se ei aiheuta enää mitään pelkoa.
Toivoa on muut yksinäiset! Lakatkaa syyttämästä muita ja katsokaa itseenne tässä asiassa. Kyllä sieltä niitä kiinnostuneita kaikille löytyy!
Tämä viesti oli melkoista komediaa.
Sinun ongelmasi naisena on ettei viitsisi mennä sinne Tinderiin ja suostua treffeille kysyjien kanssa. Ja kun ei ole siitäkään takeita että saa hyviä treffejä.
Naisilla tuntuu oleva hankaluuksia ymmärtää etteivät miehet elä samassa maailmassa. Me emme voi miettiä että mitäköhän elämältä saamme, tuleeko treffeille ihana prinsessa vai kiusallisen ujo tylsimys.
Kumppanin saaminen vaatii ihan eri tason asioita kuin sen että vaivautuu tekemään profiilin Tinderiin.
Ja treffeilläkin - jos sinne asti pääsee - miehen on luotava se tunnelma. Omien kokemuksieni mukaan ujot naiset suosivat rohkeita miehiä, koska no jomman kumman on oltava se aloitteellinen osapuoli. Mutta kappas vain rohkeat naiset hyväksyvät vain rohkeita miehiä, ovathan he itsekin rohkeita.
Jos sinä olisit mies, olisit yhä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Kyllähän sinusta oltiin kiinnostuneita jo ennen vakanssin saamista. Nuo kiinnostuneet naiset eivät vain kelvanneet sinulle.
Naiset, jotka kiinnostuivat sinusta rikastumisen jälkeen lienevät pitkälti golddiggereitä Et varmaankaan edelleenkään vedä puoleesi niitä naisia jotka ihan oikeasti inhoavat statusmiehiä.
99% naisista on golddiggereitä :D
Juju on siinä että suurin osa on sitä tiedostamattaan. Status on kuin halo pään päällä. Samat jutut alkavat kuulostamaan hauskemmilta, ulkonäkö muuttuukin paremmaksi ja tyylitön pukeutuminen eksentriseksi.
Jos ääriesimerkki sallitaan, siksi Kimi Räikkösen tavallisuus sytyttää mutta levyseppähitsarin tavallisuus ei sytytä.
Tiedän kokemuksesta. Ihan niiden tavallisten maanläheisten naisten reaktiot on ihan erilaisia kun on tiedossa että johdan kiinnostavaa projektia. Tutustuminen lähtee liikkeelle eri mielialalla, ja johan sitä kemiaakin löytyy helpommin. Siinä missä oli ennen Kiinan muuri, on nyt avattu ovi.
Harmi vain kun tiedän nyt mikä sen oven todellisuudessa aukaisee.
Onhan se selvää että jos mies johtaa kiinnostavaa projektia, nainen kuvittelee että kyseessä täytyy olla hyvä tyyppi, ja on valmis olemaan kärsivällisempi, että löytäisi sen helmen sieltä mikä näyttää joltain muulta. Lopulta kuitenkin huomaa, ettei sieltä mitään löydy ja se siitä, ja mies päätyy vauvalle nillittämään, kuten sinä.
No tätähän minä yritinkin sanoa.
On selvää että status on naisille erittäin tärkeä seikka, ja korkean statuksen perusteella tehdään (positiivisia) ennakkopäätelmiä luonteesta.
Status = kiinnostavuus.
Jos tämä ei tee naisista golddiggereitä, niin mikä sitten?Kyllä ne miehet noita statusjuttuja enemmän miettii kuin naiset, tämäkin ketju sen todistaa.
Totta kai miehet miettivät statusjuttuja enemmän. Koska naiset ihastuvat statukseen enemmän.
Ihan Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tieto että miehillä tulot vaikuttavat valtavasti pariutumismahdollisuuksiin, kun taas naisilla ei.
Ja miesten (tai sinun) päässä ei pyöri mikään muu kuin naiset. Tiedätkö, minä naisena en todellakaan jaksa kiinnostua miehestä, jonka ainoa kiinnostuksen kohde tässä maailmassa on naiset. Mikä naisia kiinnostaa, mikä ei; mihin naiset ihastuvat; miten naisen saa; kuka saa kaikkein kauneimmat ja timmeimmä nuoret naiset; minkä tasoinen pitää olla että saa naisen - ja tuo nainen on kuori, jossa on sileä nuori iho, pyöreä takamus, pulleat rinnat, paljon pitkää tukkaa, pitkää säärtä ja kaarevia ripsiä, ja se tärkein, p*llu. Millään muulla ei ole väliä.
Kuvotatte normaaleja naisia. Ette todellakaan ole parisuhdeainesta, vaikka vetäisitte millaisia projekteja.
Ihmeen usein naiset kertoilevat siitä kuinka söpöä oli varvistella että ylettyi suutelemaan miestä, tai kuinka ihanan turvallista oli painautua tämän leveää rintakehää vasten miehen höristessä matalalla äänellään korvaan hölmöjä juttuja istuskellessa upean hotellin uima-altaalla täydellisestä lomareissusta nauttiessa.
Naisethan eivät ole pinnallisia. Naisia ei kiinnosta pituus, raamikkuus, äänen korkeus, raha tai status. Vain kemia ja Se Tunne ratkaisee.Linkkaa yks tämmöinen väite tältä palstalta! Saat ihan itse etsiä ketjun, kerta todistetaakka on sulla. En ole ikinä nähnyt naisten sanovan täällä noin, vaan ainoat jota tuota väittävät olette te, miehet.
Oon kyllä eri muttei mennyt kun pari sekkaa löytää tällainen ketju googlella. Jonkun ihmeen kiven alla sinä elelet jos noi jutut on sulle jotain uutisia.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2811339/miehen-pitaa-olla-pitka
Et tunnista trollausta?
Se että mätchit meni nollaan tinderissä sen jälkeen kun vaihdoin pituuden 180->170cm kertoo että asiassa on perää.
Minulla sattuu myös olemaan tuttava jolla on hieman korkeahko homahtava ääni ja vtut sillä koskaan mitãän muijakaverii koskaan on ollu vaikka se ihan hetero onkin.
Mun ystävä on 168 ja löysi nopeasti uuden tyttöystävänsä tinderistä. Se ei tosin puhunut tilanteestaan ”vtut mitään muijakaverii” joten ehkä se selittää kaiken.
Kannattaa miettiä, mikä se oikea kausaliteetti sille omalle tilanteelle on. Pekan tapauksessa työpaikka ja nainen ei välttämättä korreloi, vaikka niin voisi ajatella. Toisessa tapauksessa pituus ja nainen ei välttämättä korreloi, vaikka niin voisi ajatella. Defenssit on kovat!
Jos profiili on muuten tismalleen sama paitsi pituus vaihdettu 180cm->170cm, niin kuinka epäselvä se korrelaatio voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, että mikä näissä miehissä voi olla vikana?? En keksi muuta kun (kriittinen?) luonne. Tunnen monia miehiä ketkä on kun peräkammarista vedettyjä, lihavia ja karvaisia tietokonenörttejä ketkä vetää colaa ja tupakkaa, mutta silti niillä on (suht saman tasoinen!!!) nainen. Voisko olla siinä, että nämä yksinäiset miehet kelpuuttavat vain semmoisen mallitytyn, ketä ei edes vilkaise miestä päin? Laskekaa rimaa ja kohdatkaa vertaisenne.
Miten sitä rimaa lasketaan? Luuletko että ihmiset pystyy tahdonvaltaisesti päättämään oman makunsa? Sama jos lempimusiikkiasi olisi korkealuokkainen taidemusiikki, ja sitten sen saatavuus jostain syystä loppuisi niin että et pääsisi mistään kuuntelemaan sitä. No kuuntele Keekkiä sitte, wuhuu sokka irti!
Kyse ei olekaan siitä, että pakottaisi itsensä kuuntelemaan Keekkiä, vaan että antaisi mahdollisuuden myös muille musiikinlajeille (koska pelkkää Keekkiä ei koskaan ole tarjolla), saattaa hyvin olla, että joku muukin alkaa miellyttää.
Mahdollisuuden voi toki antaa, mutta paras on silti paras. Muut ovat niitä "joille annoin mahdollisuuden".
Se, jolle antaa mahdollisuuden, voi osoittautua parhaaksi. Se, joka näyttää parhaalta, voikin olla sisältä pelkkää höttöä. Tai toisinpäin, koska ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita. Kokeilla kannattaa aina.
Melko pieni mahdollisuus että laatutuotteesta bulkimpaan vaihtamalla löytäisi paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Kyllähän sinusta oltiin kiinnostuneita jo ennen vakanssin saamista. Nuo kiinnostuneet naiset eivät vain kelvanneet sinulle.
Naiset, jotka kiinnostuivat sinusta rikastumisen jälkeen lienevät pitkälti golddiggereitä Et varmaankaan edelleenkään vedä puoleesi niitä naisia jotka ihan oikeasti inhoavat statusmiehiä.
99% naisista on golddiggereitä :D
Juju on siinä että suurin osa on sitä tiedostamattaan. Status on kuin halo pään päällä. Samat jutut alkavat kuulostamaan hauskemmilta, ulkonäkö muuttuukin paremmaksi ja tyylitön pukeutuminen eksentriseksi.
Jos ääriesimerkki sallitaan, siksi Kimi Räikkösen tavallisuus sytyttää mutta levyseppähitsarin tavallisuus ei sytytä.
Tiedän kokemuksesta. Ihan niiden tavallisten maanläheisten naisten reaktiot on ihan erilaisia kun on tiedossa että johdan kiinnostavaa projektia. Tutustuminen lähtee liikkeelle eri mielialalla, ja johan sitä kemiaakin löytyy helpommin. Siinä missä oli ennen Kiinan muuri, on nyt avattu ovi.
Harmi vain kun tiedän nyt mikä sen oven todellisuudessa aukaisee.
Onhan se selvää että jos mies johtaa kiinnostavaa projektia, nainen kuvittelee että kyseessä täytyy olla hyvä tyyppi, ja on valmis olemaan kärsivällisempi, että löytäisi sen helmen sieltä mikä näyttää joltain muulta. Lopulta kuitenkin huomaa, ettei sieltä mitään löydy ja se siitä, ja mies päätyy vauvalle nillittämään, kuten sinä.
No tätähän minä yritinkin sanoa.
On selvää että status on naisille erittäin tärkeä seikka, ja korkean statuksen perusteella tehdään (positiivisia) ennakkopäätelmiä luonteesta.
Status = kiinnostavuus.
Jos tämä ei tee naisista golddiggereitä, niin mikä sitten?Kyllä ne miehet noita statusjuttuja enemmän miettii kuin naiset, tämäkin ketju sen todistaa.
Totta kai miehet miettivät statusjuttuja enemmän. Koska naiset ihastuvat statukseen enemmän.
Ihan Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tieto että miehillä tulot vaikuttavat valtavasti pariutumismahdollisuuksiin, kun taas naisilla ei.
Ja miesten (tai sinun) päässä ei pyöri mikään muu kuin naiset. Tiedätkö, minä naisena en todellakaan jaksa kiinnostua miehestä, jonka ainoa kiinnostuksen kohde tässä maailmassa on naiset. Mikä naisia kiinnostaa, mikä ei; mihin naiset ihastuvat; miten naisen saa; kuka saa kaikkein kauneimmat ja timmeimmä nuoret naiset; minkä tasoinen pitää olla että saa naisen - ja tuo nainen on kuori, jossa on sileä nuori iho, pyöreä takamus, pulleat rinnat, paljon pitkää tukkaa, pitkää säärtä ja kaarevia ripsiä, ja se tärkein, p*llu. Millään muulla ei ole väliä.
Kuvotatte normaaleja naisia. Ette todellakaan ole parisuhdeainesta, vaikka vetäisitte millaisia projekteja.
Ihmeen usein naiset kertoilevat siitä kuinka söpöä oli varvistella että ylettyi suutelemaan miestä, tai kuinka ihanan turvallista oli painautua tämän leveää rintakehää vasten miehen höristessä matalalla äänellään korvaan hölmöjä juttuja istuskellessa upean hotellin uima-altaalla täydellisestä lomareissusta nauttiessa.
Naisethan eivät ole pinnallisia. Naisia ei kiinnosta pituus, raamikkuus, äänen korkeus, raha tai status. Vain kemia ja Se Tunne ratkaisee.Linkkaa yks tämmöinen väite tältä palstalta! Saat ihan itse etsiä ketjun, kerta todistetaakka on sulla. En ole ikinä nähnyt naisten sanovan täällä noin, vaan ainoat jota tuota väittävät olette te, miehet.
Oon kyllä eri muttei mennyt kun pari sekkaa löytää tällainen ketju googlella. Jonkun ihmeen kiven alla sinä elelet jos noi jutut on sulle jotain uutisia.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2811339/miehen-pitaa-olla-pitka
Et tunnista trollausta?
Se että mätchit meni nollaan tinderissä sen jälkeen kun vaihdoin pituuden 180->170cm kertoo että asiassa on perää.
Minulla sattuu myös olemaan tuttava jolla on hieman korkeahko homahtava ääni ja vtut sillä koskaan mitãän muijakaverii koskaan on ollu vaikka se ihan hetero onkin.
Mun ystävä on 168 ja löysi nopeasti uuden tyttöystävänsä tinderistä. Se ei tosin puhunut tilanteestaan ”vtut mitään muijakaverii” joten ehkä se selittää kaiken.
Kannattaa miettiä, mikä se oikea kausaliteetti sille omalle tilanteelle on. Pekan tapauksessa työpaikka ja nainen ei välttämättä korreloi, vaikka niin voisi ajatella. Toisessa tapauksessa pituus ja nainen ei välttämättä korreloi, vaikka niin voisi ajatella. Defenssit on kovat!
Jos profiili on muuten tismalleen sama paitsi pituus vaihdettu 180cm->170cm, niin kuinka epäselvä se korrelaatio voi olla?
Vähän kuitenkin epäilen, että jo saadut matchit olis menny nollille. Että kaikki naiset olis käyneet uudestaan sun profiilissa ja sit poistaneet sut, kun pituustieto on muuttunut. Uudet matchit taas riippuu ihan siitä, kuka osuu kohdalle ja mistä (muustakin kuin pituudesta) se tykkää - en minäkään saa joka viikko uusia matcheja, vaikka olen jopa oikein nainen.
Mutta kuten sanottua, ystäväni 168 cm mies löysi tyttiksen tinderistä. Sun kokemus vs tämä kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, että mikä näissä miehissä voi olla vikana?? En keksi muuta kun (kriittinen?) luonne. Tunnen monia miehiä ketkä on kun peräkammarista vedettyjä, lihavia ja karvaisia tietokonenörttejä ketkä vetää colaa ja tupakkaa, mutta silti niillä on (suht saman tasoinen!!!) nainen. Voisko olla siinä, että nämä yksinäiset miehet kelpuuttavat vain semmoisen mallitytyn, ketä ei edes vilkaise miestä päin? Laskekaa rimaa ja kohdatkaa vertaisenne.
Miten sitä rimaa lasketaan? Luuletko että ihmiset pystyy tahdonvaltaisesti päättämään oman makunsa? Sama jos lempimusiikkiasi olisi korkealuokkainen taidemusiikki, ja sitten sen saatavuus jostain syystä loppuisi niin että et pääsisi mistään kuuntelemaan sitä. No kuuntele Keekkiä sitte, wuhuu sokka irti!
Kyse ei olekaan siitä, että pakottaisi itsensä kuuntelemaan Keekkiä, vaan että antaisi mahdollisuuden myös muille musiikinlajeille (koska pelkkää Keekkiä ei koskaan ole tarjolla), saattaa hyvin olla, että joku muukin alkaa miellyttää.
Mahdollisuuden voi toki antaa, mutta paras on silti paras. Muut ovat niitä "joille annoin mahdollisuuden".
Se, jolle antaa mahdollisuuden, voi osoittautua parhaaksi. Se, joka näyttää parhaalta, voikin olla sisältä pelkkää höttöä. Tai toisinpäin, koska ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita. Kokeilla kannattaa aina.
Kokeilla kannattaa aina? Olet ihan vakavissasi? Kuvitellaan, että olen sinkku ja nettideittailen. Koska olen nuori ja kaunis (tässä kuvitelmassa, en oikeasti), saan välittömästi viestin vaikkapa kymmeneltä mieheltä. Heistä jokainen haluaa mahdollisuuden eli päästä treffeille. Millä periaatteella valitsen heistä sen, jolle annan mahdollisuuden? Entä treffien jälkeen, ilmoitanko saman tien niille yhdeksälle muulle, että olen tavannut jonkun? Vaikka se, jonka tapasin, olisi ihminen joka ei herätä minussa minkäänlaista romanttista tai seksuaalista mielenkiintoa?
Vai tarkoititko niin päin, että minun kannattaa kokeilla kaikkia heitä? Tapailla heitä kaikkia niin pitkään, että käy ilmi, onko se parhaan näköinen sisältä höttöä ja joku muu osoittautuu parhaaksi? Käytännössä minulla olisi näitä kokeiltavia paljon enemmän kuin kymmenen, jos olisin nuori ja kaunis. Jos sinä olisit yksi heistä, niin voisi mennä päiväkausia, jopa viikkoja, ennen kuin ehtisin tavata sinut uudestaan, kun välillä pitäisi kokeilla kaikkia niitä muita. Oletko varma, ettet väsyisi odottamaan? Etkä olisi mustasukkainen niille muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehelläeritilanne kirjoitti:
Tämä viesti oli melkoista komediaa.
Sinun ongelmasi naisena on ettei viitsisi mennä sinne Tinderiin ja suostua treffeille kysyjien kanssa. Ja kun ei ole siitäkään takeita että saa hyviä treffejä.
Naisilla tuntuu oleva hankaluuksia ymmärtää etteivät miehet elä samassa maailmassa. Me emme voi miettiä että mitäköhän elämältä saamme, tuleeko treffeille ihana prinsessa vai kiusallisen ujo tylsimys.
Kumppanin saaminen vaatii ihan eri tason asioita kuin sen että vaivautuu tekemään profiilin Tinderiin.
Ja treffeilläkin - jos sinne asti pääsee - miehen on luotava se tunnelma. Omien kokemuksieni mukaan ujot naiset suosivat rohkeita miehiä, koska no jomman kumman on oltava se aloitteellinen osapuoli. Mutta kappas vain rohkeat naiset hyväksyvät vain rohkeita miehiä, ovathan he itsekin rohkeita.
Jos sinä olisit mies, olisit yhä yksin.
Tämä on totuus. Minkä tahansa näköinen nainen saa helposti kymmeniä osumia tinderissä, kun taas keskivertomiehen täydellisyyteen hiotulla profiililla saa hyvällä tuurilla muutaman. Tätä voi itse testata. Kuinka se, että naiset ovat se vaativampi sukupuoli ei ole aivan päivän selvä asia näin monille?
Miten sen noille vääntäisi rautalangasta: ei ole olemassa mitään parasta, vaan se sopivin. Joka ei ole se nuorin, nätein tai komein, vaan itselle sopiva ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Silloin ulkonäkö ei saa olla suorastaan vastenmielinen, mutta kaikki jotakuinkin normaali ulkoinen riittää, jos on sitä substanssia, luonnetta.
Luonne ihmisessä on vähän kun auton moottori, vaikka kuori olisi kuinka kiiltävä iso bemari, jos moottori leikkaa kiinni lähes joka reissulla, se tavallinen perheauto jossa on toimiva moottori hakkaa uuden kiiltävän bemarin menne tullen. Eikä se ole tyytymistä, vaan sitä että oikeasti arvostaa sitä perheautoa enemmän.
Tajusitko? Että se yli 40 v nainen ei oikeasti halua 25 v mallimiestä, koska tajuaa ettei sillä kombolla päästä perille edes mökille. Mutta toisinpäin sama oivallus ei näy toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miehelläeritilanne kirjoitti:
Tämä viesti oli melkoista komediaa.
Sinun ongelmasi naisena on ettei viitsisi mennä sinne Tinderiin ja suostua treffeille kysyjien kanssa. Ja kun ei ole siitäkään takeita että saa hyviä treffejä.
Naisilla tuntuu oleva hankaluuksia ymmärtää etteivät miehet elä samassa maailmassa. Me emme voi miettiä että mitäköhän elämältä saamme, tuleeko treffeille ihana prinsessa vai kiusallisen ujo tylsimys.
Kumppanin saaminen vaatii ihan eri tason asioita kuin sen että vaivautuu tekemään profiilin Tinderiin.
Ja treffeilläkin - jos sinne asti pääsee - miehen on luotava se tunnelma. Omien kokemuksieni mukaan ujot naiset suosivat rohkeita miehiä, koska no jomman kumman on oltava se aloitteellinen osapuoli. Mutta kappas vain rohkeat naiset hyväksyvät vain rohkeita miehiä, ovathan he itsekin rohkeita.
Jos sinä olisit mies, olisit yhä yksin.
Tämä on totuus. Minkä tahansa näköinen nainen saa helposti kymmeniä osumia tinderissä, kun taas keskivertomiehen täydellisyyteen hiotulla profiililla saa hyvällä tuurilla muutaman. Tätä voi itse testata. Kuinka se, että naiset ovat se vaativampi sukupuoli ei ole aivan päivän selvä asia näin monille?
Tinder, tinder ja tinder. Miten tyhmä pitää olla, että hakkaa päätä seinään noin? Elämä ei ole tinderissä.
Vierailija kirjoitti:
Pekan kannattaa laskea kriteerejä, sitten onnistuu. Kyllä miehet perustavat parinvalintansa ihan naisen ulkonäköön:nuori, kaunis ja pantava.Lisäksi miehet arvioivat ulkonäkönsä paljon komeammaksi kuin se todellisuudessa on.Molemmat ihan tutkittua tietoa, sorry nyt vaan.
Tunnen erään pariskunnan, jossa mies on naisen kanssa, koska sillä on niin Ihanat rinnat.En tunne yhtään pariskuntaa, jossa nainen olisi miehen kanssa, koska sillä on niin Ihanat p*llit.
Minulla on eräs ystävätär joka on erittäin kaunis.Käymme usein tyttöporukalla (3kpl) liikenteessä. Yksi naisista on tavis ja yksi läski ja tämä yksi kaunis.Aina miehet ovat jonossa iskemässä tätä kaunista ystävää (ei siis panoseuraksi, vaan ihan parisuhteeseen):nuoret, vanhat, lyhyet, pitkät, komeat, rumat, menestyneet, syrjäytyminen eey jne..Tämä ystävämme ei ole näistä miehistä kiinnostunut, kun on parisuhteessa.Meitä kahta ei huomioida mitenkään, meille ei edes jutella, vaikka tyrmäys tulee tältä kauniilta ystävältä.Panoseuraa kyllä tingataan.
Ihan turha mulle vängätä miesten, että heillä on niiiiiiiiiiiiiiiiin laaja naismaku.Ihan scheissea. Kaikki miehet ottaisivat sen nuoren, kauniin, sexyn naisen, jos saisivat, mitta kun eivät saa, ja pitää päästä säännöllisesti panemaan, niin pakko tyytyä muihin vaihtoehtoihin.
Pitäähän sitä täällä vinkua muuta, ettei mene saumat edes tavisnaista kanssa.
Minä olen elämäni aikana ollut mukana kahdessa sinkkutoiminnassa. Molemmissa ihan sama ilmiö. Meitä naisia oli paljon, mutta ihan joka kerta ne muutamat samat kaunottaret veivät kaikkien miesten huomion. Sinkkuilloissa miehet katselivat heitä spanielin ilme kasvoillaan, netissä kyseiset naiset kertoivat käyneensä taas treffeillä. Jossain vaiheessa mies toisensa jälkeen otti heiltä pakit ja alkoi siinä vaiheessa luritella meille muille naisille. No arvatkaa vaan, kiinnostiko enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, että mikä näissä miehissä voi olla vikana?? En keksi muuta kun (kriittinen?) luonne. Tunnen monia miehiä ketkä on kun peräkammarista vedettyjä, lihavia ja karvaisia tietokonenörttejä ketkä vetää colaa ja tupakkaa, mutta silti niillä on (suht saman tasoinen!!!) nainen. Voisko olla siinä, että nämä yksinäiset miehet kelpuuttavat vain semmoisen mallitytyn, ketä ei edes vilkaise miestä päin? Laskekaa rimaa ja kohdatkaa vertaisenne.
Miten sitä rimaa lasketaan? Luuletko että ihmiset pystyy tahdonvaltaisesti päättämään oman makunsa? Sama jos lempimusiikkiasi olisi korkealuokkainen taidemusiikki, ja sitten sen saatavuus jostain syystä loppuisi niin että et pääsisi mistään kuuntelemaan sitä. No kuuntele Keekkiä sitte, wuhuu sokka irti!
Kyse ei olekaan siitä, että pakottaisi itsensä kuuntelemaan Keekkiä, vaan että antaisi mahdollisuuden myös muille musiikinlajeille (koska pelkkää Keekkiä ei koskaan ole tarjolla), saattaa hyvin olla, että joku muukin alkaa miellyttää.
Mahdollisuuden voi toki antaa, mutta paras on silti paras. Muut ovat niitä "joille annoin mahdollisuuden".
Se, jolle antaa mahdollisuuden, voi osoittautua parhaaksi. Se, joka näyttää parhaalta, voikin olla sisältä pelkkää höttöä. Tai toisinpäin, koska ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita. Kokeilla kannattaa aina.
Melko pieni mahdollisuus että laatutuotteesta bulkimpaan vaihtamalla löytäisi paremman.
Tämä kertoo paljon. Jos toiset ihmiset määrittelee (ulkonäön perusteella?) laatutuotteeksi ja bulkiksi, on parempikin jäädä yksin. Ei nimittäin todellakaan ole löytö kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen noille vääntäisi rautalangasta: ei ole olemassa mitään parasta, vaan se sopivin. Joka ei ole se nuorin, nätein tai komein, vaan itselle sopiva ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Silloin ulkonäkö ei saa olla suorastaan vastenmielinen, mutta kaikki jotakuinkin normaali ulkoinen riittää, jos on sitä substanssia, luonnetta.
Luonne ihmisessä on vähän kun auton moottori, vaikka kuori olisi kuinka kiiltävä iso bemari, jos moottori leikkaa kiinni lähes joka reissulla, se tavallinen perheauto jossa on toimiva moottori hakkaa uuden kiiltävän bemarin menne tullen. Eikä se ole tyytymistä, vaan sitä että oikeasti arvostaa sitä perheautoa enemmän.
Tajusitko? Että se yli 40 v nainen ei oikeasti halua 25 v mallimiestä, koska tajuaa ettei sillä kombolla päästä perille edes mökille. Mutta toisinpäin sama oivallus ei näy toimivan.
Muuten täysin samaa mieltä, mutta sen verran tarkennan täältä sivusta, että ei kaikki nelikymppiset naiset halua perheautoa tai mökille. Meille joillekin kelpaa paremmin HSL:n mobiilisovelluksen kuukausilippu matkalla leffateatteriin.
Ja täähän just on se pointti: kullekin sopivin ja jokaiselle makunsa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä se nähdään taas. Kun mies puhuu tunteistaan, reaktio on "mitäs sitä valitat, ei se auta, jatka vaan elämääsi". Ja sitten ihmetellään, kun miehet eivät yleensä tuo esiin omia ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Oli minullakin ne kriteerit täydelliselle miehelle, liittyen ulkonäköön ja muihin ominaisuuksiin. Edelleen koen näiden kriteerieni mukaisen miehen komeana, jos näen kuvassa tai livenä. Silti oma mieheni on jotain aivan muuta. Kiinnostumiseen riitti lempibändini paita sellaisilla festareilla, missä ko. bändi ei esiintynyt. Ulkoisesti mies ei ole sitä, mitä aiemmin pidin haluttavana, hänellä ei ole edes sellaista autoa, mitä pidin haluttavana. Btw ostin sellaisen auton lopulta itse. Silti, heti kun näin sen paidan, kaikki kriteerit katosivat mielestä, olin kiinnostunut vain miehestä itsestään, en hänen ulkonäöstään tai mistään muustakaan toisarvoisesta. Tuskin itsekään vastaan hänen kuvitelmaansa täydellisestä naisesta, mutta mitä sitten. Minut hän silti halusi. Siis halusi, ei tyytynyt. Sitä vain, että kannattaa joustaa ulkonäköihanteista ja unohtaa kaikki tasoteoriat, juttelu ja tutustuminen ei maksa yhtään mitään eikä siinä menetä mitään, mutta voi saada hyvinkin paljon.
Miehet käyttäkää bändi t-paitoja.
Ulkonäöllä ei oo välii
Auton merkillä ei oo välii
Musamaulla on!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, että mikä näissä miehissä voi olla vikana?? En keksi muuta kun (kriittinen?) luonne. Tunnen monia miehiä ketkä on kun peräkammarista vedettyjä, lihavia ja karvaisia tietokonenörttejä ketkä vetää colaa ja tupakkaa, mutta silti niillä on (suht saman tasoinen!!!) nainen. Voisko olla siinä, että nämä yksinäiset miehet kelpuuttavat vain semmoisen mallitytyn, ketä ei edes vilkaise miestä päin? Laskekaa rimaa ja kohdatkaa vertaisenne.
Miten sitä rimaa lasketaan? Luuletko että ihmiset pystyy tahdonvaltaisesti päättämään oman makunsa? Sama jos lempimusiikkiasi olisi korkealuokkainen taidemusiikki, ja sitten sen saatavuus jostain syystä loppuisi niin että et pääsisi mistään kuuntelemaan sitä. No kuuntele Keekkiä sitte, wuhuu sokka irti!
Kyse ei olekaan siitä, että pakottaisi itsensä kuuntelemaan Keekkiä, vaan että antaisi mahdollisuuden myös muille musiikinlajeille (koska pelkkää Keekkiä ei koskaan ole tarjolla), saattaa hyvin olla, että joku muukin alkaa miellyttää.
Mahdollisuuden voi toki antaa, mutta paras on silti paras. Muut ovat niitä "joille annoin mahdollisuuden".
Se, jolle antaa mahdollisuuden, voi osoittautua parhaaksi. Se, joka näyttää parhaalta, voikin olla sisältä pelkkää höttöä. Tai toisinpäin, koska ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita. Kokeilla kannattaa aina.
Kokeilla kannattaa aina? Olet ihan vakavissasi? Kuvitellaan, että olen sinkku ja nettideittailen. Koska olen nuori ja kaunis (tässä kuvitelmassa, en oikeasti), saan välittömästi viestin vaikkapa kymmeneltä mieheltä. Heistä jokainen haluaa mahdollisuuden eli päästä treffeille. Millä periaatteella valitsen heistä sen, jolle annan mahdollisuuden? Entä treffien jälkeen, ilmoitanko saman tien niille yhdeksälle muulle, että olen tavannut jonkun? Vaikka se, jonka tapasin, olisi ihminen joka ei herätä minussa minkäänlaista romanttista tai seksuaalista mielenkiintoa?
Vai tarkoititko niin päin, että minun kannattaa kokeilla kaikkia heitä? Tapailla heitä kaikkia niin pitkään, että käy ilmi, onko se parhaan näköinen sisältä höttöä ja joku muu osoittautuu parhaaksi? Käytännössä minulla olisi näitä kokeiltavia paljon enemmän kuin kymmenen, jos olisin nuori ja kaunis. Jos sinä olisit yksi heistä, niin voisi mennä päiväkausia, jopa viikkoja, ennen kuin ehtisin tavata sinut uudestaan, kun välillä pitäisi kokeilla kaikkia niitä muita. Oletko varma, ettet väsyisi odottamaan? Etkä olisi mustasukkainen niille muille?
Voi kokeilla vaikkapa kirjoittelemalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse juosta saman tien treffeille.
Oli minullakin ne kriteerit täydelliselle miehelle, liittyen ulkonäköön ja muihin ominaisuuksiin. Edelleen koen näiden kriteerieni mukaisen miehen komeana, jos näen kuvassa tai livenä. Silti oma mieheni on jotain aivan muuta. Kiinnostumiseen riitti uusi porce carrera urheiluauto. Ulkoisesti mies ei ole sitä, mitä aiemmin pidin haluttavana, hän kuuntele metallimusiikkia, josta tykkään. Silti, heti kun näin sen urheiluauton , kaikki kriteerit katosivat mielestä, olin kiinnostunut vain miehestä itsestään, en hänen ulkonäöstään tai mistään muustakaan toisarvoisesta. Vastaan hänen kuvitelmaansa täydellisestä naisesta, mutta mitä sitten. Minut hän silti halusi. Siis halusi, ei tyytynyt. Sitä vain, että kannattaa joustaa ulkonäköihanteista ja unohtaa kaikki tasoteoriat, juttelu ja tutustuminen ei maksa yhtään mitään eikä siinä menetä mitään, mutta voi saada hyvinkin paljon.
Vierailija kirjoitti:
miehelläeritilanne kirjoitti:
Tämä viesti oli melkoista komediaa.
Sinun ongelmasi naisena on ettei viitsisi mennä sinne Tinderiin ja suostua treffeille kysyjien kanssa. Ja kun ei ole siitäkään takeita että saa hyviä treffejä.
Naisilla tuntuu oleva hankaluuksia ymmärtää etteivät miehet elä samassa maailmassa. Me emme voi miettiä että mitäköhän elämältä saamme, tuleeko treffeille ihana prinsessa vai kiusallisen ujo tylsimys.
Kumppanin saaminen vaatii ihan eri tason asioita kuin sen että vaivautuu tekemään profiilin Tinderiin.
Ja treffeilläkin - jos sinne asti pääsee - miehen on luotava se tunnelma. Omien kokemuksieni mukaan ujot naiset suosivat rohkeita miehiä, koska no jomman kumman on oltava se aloitteellinen osapuoli. Mutta kappas vain rohkeat naiset hyväksyvät vain rohkeita miehiä, ovathan he itsekin rohkeita.
Jos sinä olisit mies, olisit yhä yksin.
Tämä on totuus. Minkä tahansa näköinen nainen saa helposti kymmeniä osumia tinderissä, kun taas keskivertomiehen täydellisyyteen hiotulla profiililla saa hyvällä tuurilla muutaman. Tätä voi itse testata. Kuinka se, että naiset ovat se vaativampi sukupuoli ei ole aivan päivän selvä asia näin monille?
Jos sinä saisit kymmeniä osumia + aloitteita tinderissä heti, kun sen lataisit, niin mitä tekisit? Alkaisitko vastailla saamiisi aloitteisiin ja tehdä omia aloitteita niille, joita pidät kaikkein kiinnostavimpina? Vai jatkaisitko selaamista ja tykkäilisit sellaisista profiileista, jotka eivät oikeasti sinua sytytä? Minä väitän, että et olisi ollenkaan pahoillasi ilman matchia jäävien tavisnaisten puolesta treffaillessasi niitä kivannäköisiä ja mukavia naisia, joita sinulle helposti on tarjolla.
Jos te miehet haluatte, että naiset muuttavat käytöstään tinderissä, lakatkaa tykkäilemästä kaikista. Olkaa ronkeleita, valikoikaa, pyyhkäiskää oikealle vain ne naiset, jotka todella kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Tinder, tinder ja tinder. Miten tyhmä pitää olla, että hakkaa päätä seinään noin? Elämä ei ole tinderissä.
Tinder on osa elämää ihan samalla tavalla kuin muutkin tavat tavata kumppani. Jos et tuota ymmärrä, niin olet todennäköisesti sitä ikäluokkaa, jolle tuo on vielä ehkä totta.
Kerro ihmeessä miksi naiset käyttäytyisivät parinvalinnassa eri tavalla eri tilanteissa? Jos mies ei ylitä jonkinlaista rimaa ulkoisten ominaisuuksien suhteen, niin ei nainen anna mahdollisuutta missään, ei tinderissä eikä "oikeassa elämässä".
Se, jolle antaa mahdollisuuden, voi osoittautua parhaaksi. Se, joka näyttää parhaalta, voikin olla sisältä pelkkää höttöä. Tai toisinpäin, koska ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita. Kokeilla kannattaa aina.