Lue keskustelun säännöt.
Nyt selvisi miksi sukulaiset suhtautuvat nykyisin niin kivasti vapaaehtoiseen lapsettomuuteemme
06.08.2018 |
Kesäkuussa olin häissä ja olin ihan varma, että sama kysely ja painostus alkaa ja lapsia kannetaan syleihin meille veloille. Vaan ei, kaikki olivat hiljaa siitä asiasta ja aloin jo miettiä että nämä uudet uutiset vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ovat kai opettaneet jotain jääräpää sukulaisillekin.
Mitä vielä! Eilen paljastui, että äitini ja veljensä ovat selittäneet kaikille, että emme oikeasti ole veloja vaan erinäisistä syistä emme voi tehdä lapsia vaikka kovasti haluaisimmekin (sairauksista johtuen). Olemme käytännössä terveitä kuin kaksi pientä pukkia eikä mikään vaiva estäisi asiaa, mutta nyt olemmekin sukulaisten säälivien katseiden kohteena, se sairas ja lapseton pariskuntaparka.
Saisikohan sitä raivarin vai antaisko asian olla, kun toisaalta helpompaahan se näin on.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Minä taas menin mieheni kanssa naimisiin, vaikka lapsia ei olekaan, ihan sen takia että näin me perimme toisemme jos toinen kuolee. Kyllä se on tärkeintä, että rahani menevät tärkeimmälle ihmiselle elämässäni eikä pitkin poikin sukua.
Sitten kun lapseton leski kuolee, perintö jaetaan sukulaisten kesken, jos testamenttia ei ole. Jos mitään perittävää siinä vaiheessa on enää jäljellä. Leskihän voi sinulta perimilläsi rahoilla sitten vaikka reissailla uuden kumppaninsa kanssa tai lahjoitella ne uuden kumppanin lapsille, jotka eivät ole millään tavalla sinulle edes sukua.
Tottakai lapseton leski voi tehdä perinnöllä mitä haluaa. Sehän se tarkoituskin on! Hän saa vaikka humpata ympäri maailmaa uusien kumppanien kanssa tai lahjoittaa kaikki kodittomille kissoille.
Eipäs voi. Rahat voi kyllä hassata, mutta sitä puolisoltaan perimäänsä osuutta ei voi esim. testamentata eteenpäin.
Lapsettoman avioparin kannattaa aina tehdä testamentti, jotta leskeksi jäävä puoliso saa aidosti täyden oikeuden omaisuuteen.
Eri asia tietysti on, jos ei niin halua. Kyllähän jotkut voivat haluta, että lesken kuoleman jälkeen omaisuus palaa takaisin alkuperäiseen sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen kyllästynyt tähän vapaaehtoisen lapsettomuuden korostamiseen.
Olen 45v, lapset sain noin 15v sitten. Siinä vaiheessa moni ikätoveri kauhisteli, että menee ura ja oma elämä jne. No ei mennyt.
Nyt omat lapset on jo niin isoja, että minua ei tarvita joka hetki. Ne vapaaehtoisesti lapsettomien parien miehet tekevät tällä hetkellä lapsia jonkun muun kuin vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa eli jotain siellä päässä on niksahtanut, kun enää ei ura ja oma elämä ole ensimmäisinä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?
Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia.
Öö mikä SUVUN omaisuus? Minun omaisuuteni on 100 % omaani, eikä suvun. Totta kai mieheni saa sen kuoltuani, hän minua eniten arkielämässä auttaa ja tukee. Toivottavasti mieheni myös löytää uuden vaimon ja kenties vaikka saa lapsia sen uuden puolison kanssa, jos sitten haluaa. Ja hienoa, jos omaisuudestani on heillekin iloa!
Sukulaisillani ei ole mitään osuutta omaisuuteeni, eivät ole sitä olleet hankkimassa, enkä ole edes perinyt suvulta.
Ehkä teidän sukuun ei ole kertynyt omaisuutta, mutta minä olen perinyt jo isoisovanhemmiltani kiinteistöomaisuutta. Minä ajattelen niin, että se ikään kuin minulla lainassa ja siirrän sen sitten omille lapsilleni. Vaikka omaisuus on juridisesti minun nimissäni, en näe että minulla olisi moraalista oikeutta sitä myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?
Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia.
Öö mikä SUVUN omaisuus? Minun omaisuuteni on 100 % omaani, eikä suvun. Totta kai mieheni saa sen kuoltuani, hän minua eniten arkielämässä auttaa ja tukee. Toivottavasti mieheni myös löytää uuden vaimon ja kenties vaikka saa lapsia sen uuden puolison kanssa, jos sitten haluaa. Ja hienoa, jos omaisuudestani on heillekin iloa!
Sukulaisillani ei ole mitään osuutta omaisuuteeni, eivät ole sitä olleet hankkimassa, enkä ole edes perinyt suvulta.
No tämä suvun omaisuudesta puhuva on niitä jotka jo mielessään laskee jonkun lapsettoman sukulaisen omaisuuden tulevan itselleen tai lapsilleen. Sitten järkyttyvät kun ei mennytkään niin kuin kuvittelivat.
Satun omistamaan yhteistä kiinteistöomaisuutta lapsettoman sukulaisen kanssa ja tämän omaisuuden kohtalosta sitten kun meistä aika jättää on jo sovittu. Suosittelen kaikille hyvissä ajoin puhumaan siitä, miten haluavat perintöjensä menevän niin ei tule yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä äitisi sepittely paljastui sinulle?
Jos mua tarpeeksi ottaisi päähän, mä varmaan jossain sukujuhlissa nousisin pystyyn ja tiedottaisin ystävällisesti isoon ääneen kaikille, että äitini selitykset ovat paikkansapitämättömiä ja meille ei ole tulossa lasta, koska emme sitä halua.
Jos joku vielä kyselee asiasta, vastaisin jollain yhtä epähienolla yksityisasian utelulla, kuten vaikkapa että kerropa sinä Helmi-täti, miksi et ota avioeroa tuosta Matista, vaikka kaikki näkevät miten se sua kohtelee etkä varmasti ole onnellinen.
Mä oikeesti ihmettelen, että miksi pitää levittää pahaa oloa. Sukulaisista pääsee kyllä eroon ja noille pahantahtoisille voi kyllä privaatistikin vittuilla, ei tarvitse itsestään tehdä sukujuhlilla noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen kyllästynyt tähän vapaaehtoisen lapsettomuuden korostamiseen.
Olen 45v, lapset sain noin 15v sitten. Siinä vaiheessa moni ikätoveri kauhisteli, että menee ura ja oma elämä jne. No ei mennyt.
Nyt omat lapset on jo niin isoja, että minua ei tarvita joka hetki. Ne vapaaehtoisesti lapsettomien parien miehet tekevät tällä hetkellä lapsia jonkun muun kuin vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa eli jotain siellä päässä on niksahtanut, kun enää ei ura ja oma elämä ole ensimmäisinä mielessä.
Ja sinä olet vahingoniloinen? Mitä sinun mielestäsi näiden vapaaehtoisesti lapsettomien naisten olisi pitänyt tehdä - pysyä ikuisesti sinkkuna kun puoliso voi joskus jättää, vai tehdä vastentahtoisesti lapsia?
Vastaan noille aina "miksi haluatte tietää toisten ihmisten seksielämästä ja ehkäisystä noin kovasti" "eikö teillä ole käytöstapoja, aikuisilla ihmisillä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen kyllästynyt tähän vapaaehtoisen lapsettomuuden korostamiseen.
Olen 45v, lapset sain noin 15v sitten. Siinä vaiheessa moni ikätoveri kauhisteli, että menee ura ja oma elämä jne. No ei mennyt.
Nyt omat lapset on jo niin isoja, että minua ei tarvita joka hetki. Ne vapaaehtoisesti lapsettomien parien miehet tekevät tällä hetkellä lapsia jonkun muun kuin vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa eli jotain siellä päässä on niksahtanut, kun enää ei ura ja oma elämä ole ensimmäisinä mielessä.
Ikää 45v. Ja noin hölmö. Tiedätkö että on palkin myös niitä veloja jotka ovat onnellisena viettänyt elämänsä loppuun asti. Ja tiedätkö että eroperheitä on aivan jumalattoman paljon.
En tajua, miksei voi ihan yleisesti kysyä kuulumisia. Toinen voi itse valita, mitä haluaa kertoa. Siitä voi sitten kysyä lisää.
Tästä aiheesta on keskusteltu aika paljon, ja on käynyt selvästi ilmi, että tosi moni ihminen kokee lapsentekoasiat hyvin henkilökohtaisiksi vaikka asia ei sinänsä mitenkään kipeä olisikaan. Ja joillakin tosiaan aiheeseen voi liittyä jos mitä kipupisteitä. Miksi on niin tärkeää saada udella tästä asiasta? Mitä kukaan edes tekee sillä tiedolla?