Lue keskustelun säännöt.
Nyt selvisi miksi sukulaiset suhtautuvat nykyisin niin kivasti vapaaehtoiseen lapsettomuuteemme
06.08.2018 |
Kesäkuussa olin häissä ja olin ihan varma, että sama kysely ja painostus alkaa ja lapsia kannetaan syleihin meille veloille. Vaan ei, kaikki olivat hiljaa siitä asiasta ja aloin jo miettiä että nämä uudet uutiset vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ovat kai opettaneet jotain jääräpää sukulaisillekin.
Mitä vielä! Eilen paljastui, että äitini ja veljensä ovat selittäneet kaikille, että emme oikeasti ole veloja vaan erinäisistä syistä emme voi tehdä lapsia vaikka kovasti haluaisimmekin (sairauksista johtuen). Olemme käytännössä terveitä kuin kaksi pientä pukkia eikä mikään vaiva estäisi asiaa, mutta nyt olemmekin sukulaisten säälivien katseiden kohteena, se sairas ja lapseton pariskuntaparka.
Saisikohan sitä raivarin vai antaisko asian olla, kun toisaalta helpompaahan se näin on.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Miten olisi ihan vain, että "ollaan yritetty jo kohta kaksi vuotta saada toista".
Miksi se on niin ylivoimaisen vaikeeta kakaista ulos? On ihan normaalia jutella perheenlisäysasioista, Ehkä varsinkaan vanhemmat sukulaiset tule ajatelleeksi, että voisi olla hankaluuksia onnistua varsinkin jos esikoinen on jo olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus kannattaa testamentata luonnonsuojelutyöhön tai tutkimukselle. Molemmat tärkeät tahot ovat menettäneet valtavan osan rahoituksesta viime vuosina.
En testamenttaa luonnonsuojelutyöhön, vaikka itse olenkin omanlaiseni luonnonsuojelijahippi. Nykyisin luonnonsuojelu on ihan liikaa vihreiden käsissä, ja niihin moraalittomiin käsiin en uskoisi kärpästäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Miten olisi ihan vain, että "ollaan yritetty jo kohta kaksi vuotta saada toista".
Miksi se on niin ylivoimaisen vaikeeta kakaista ulos? On ihan normaalia jutella perheenlisäysasioista, Ehkä varsinkaan vanhemmat sukulaiset tule ajatelleeksi, että voisi olla hankaluuksia onnistua varsinkin jos esikoinen on jo olemassa.
Mun mielestä tuollainen asia vaan on jokaisen yksityisasia. Mitä jos lapsen saannissa on ongelmia vaikka siksi, että miehen sairauden takia seksi ei ota onnistuakseen? Pitääkö tuokin avata sukulaistädeille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?
Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia.
Lapsettomiahan juuri tuon takia kiinnostaa testamenttiasiat enemmän. Oletko siis huolissasi mihin jonkun lapsettoman sukulaisesi omaisuus päätyy?
Kyllä, koska omistamme lapsettoman sukulaisen kanssa yhdessä suvun perintökiinteistön. Totta kai minua kiinnostaa sen kohtalo.
Vela. kirjoitti:
Ymmärrän, että vastentahtoisesti lapsettomien sieluun käy jatkuva utelu. Mutt teitä en ymmärrä.
Jos jatkuva utelu on käynyt hermoon, luulisi ihmisten olevan tyytyväisiä kun se vihdoin on loppu. Jos joku luulee minua kyvyttömäksi velan sijaan, se on minulle aivan yhden tekevää. Tosin en minä uteluistakaan ole koskaan piitannut. Olen sanonut kaikille, että kyllä me kovasti harjoittelemme.
Jos suku ei hyväksy homoutta, onko se ihan ok jos suku luulee naimatonta homoa vastentahtoaan sinkkuna olevaksi heteroksi? Ei kai kyse ole pelkästään utelun loppumisesta, vaan siitä ettei oma suku hyväksy ihmistä sellaisena kuin hän on - eikä edes tiedä millainen ihminen hän oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?
Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia.
Lapsettomiahan juuri tuon takia kiinnostaa testamenttiasiat enemmän. Oletko siis huolissasi mihin jonkun lapsettoman sukulaisesi omaisuus päätyy?
Kyllä, koska omistamme lapsettoman sukulaisen kanssa yhdessä suvun perintökiinteistön. Totta kai minua kiinnostaa sen kohtalo.
No eikö teidän suvussa puhuttu perintöasiat etukäteen selviksi? Vai eikö se ehkä olekaan menossa teitä miellyttävällä tavalla...
Äitisi ja veljensä mustamaalavat teitä valheella ja te mietitte että nyt on helpompaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Vasta näin: Miksi meidän yksityisasiamme kiinnostaa sinua noin paljon? En näe tarpeellisena vastata uteluihisi ja uskon, että tulet tietoiseksi asiasta, jos meille joskus toinen lapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Minä taas menin mieheni kanssa naimisiin, vaikka lapsia ei olekaan, ihan sen takia että näin me perimme toisemme jos toinen kuolee. Kyllä se on tärkeintä, että rahani menevät tärkeimmälle ihmiselle elämässäni eikä pitkin poikin sukua.
Sitten kun lapseton leski kuolee, perintö jaetaan sukulaisten kesken, jos testamenttia ei ole. Jos mitään perittävää siinä vaiheessa on enää jäljellä. Leskihän voi sinulta perimilläsi rahoilla sitten vaikka reissailla uuden kumppaninsa kanssa tai lahjoitella ne uuden kumppanin lapsille, jotka eivät ole millään tavalla sinulle edes sukua.
Tottakai lapseton leski voi tehdä perinnöllä mitä haluaa. Sehän se tarkoituskin on! Hän saa vaikka humpata ympäri maailmaa uusien kumppanien kanssa tai lahjoittaa kaikki kodittomille kissoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Miten olisi ihan vain, että "ollaan yritetty jo kohta kaksi vuotta saada toista".
Miksi se on niin ylivoimaisen vaikeeta kakaista ulos? On ihan normaalia jutella perheenlisäysasioista, Ehkä varsinkaan vanhemmat sukulaiset tule ajatelleeksi, että voisi olla hankaluuksia onnistua varsinkin jos esikoinen on jo olemassa.
Noin kannattaa vastata, jos haluaa sen jälkeen kuulla kuukaudesta toiseen vinkkejä, miten raskaus saadaan alulle ja kyselyjä "joko nyt, joko nyt" joka tapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?
Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia.
Öö mikä SUVUN omaisuus? Minun omaisuuteni on 100 % omaani, eikä suvun. Totta kai mieheni saa sen kuoltuani, hän minua eniten arkielämässä auttaa ja tukee. Toivottavasti mieheni myös löytää uuden vaimon ja kenties vaikka saa lapsia sen uuden puolison kanssa, jos sitten haluaa. Ja hienoa, jos omaisuudestani on heillekin iloa!
Sukulaisillani ei ole mitään osuutta omaisuuteeni, eivät ole sitä olleet hankkimassa, enkä ole edes perinyt suvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Miten olisi ihan vain, että "ollaan yritetty jo kohta kaksi vuotta saada toista".
Miksi se on niin ylivoimaisen vaikeeta kakaista ulos? On ihan normaalia jutella perheenlisäysasioista, Ehkä varsinkaan vanhemmat sukulaiset tule ajatelleeksi, että voisi olla hankaluuksia onnistua varsinkin jos esikoinen on jo olemassa.
Mun mielestä tuollainen asia vaan on jokaisen yksityisasia. Mitä jos lapsen saannissa on ongelmia vaikka siksi, että miehen sairauden takia seksi ei ota onnistuakseen? Pitääkö tuokin avata sukulaistädeille?
Mun mielestä niin pitkälle ei tarvitse mennä. Siitä voi sanoa ystävällisesti, että yksityisasia.
t. ed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Miten olisi ihan vain, että "ollaan yritetty jo kohta kaksi vuotta saada toista".
Miksi se on niin ylivoimaisen vaikeeta kakaista ulos? On ihan normaalia jutella perheenlisäysasioista, Ehkä varsinkaan vanhemmat sukulaiset tule ajatelleeksi, että voisi olla hankaluuksia onnistua varsinkin jos esikoinen on jo olemassa.
Noin kannattaa vastata, jos haluaa sen jälkeen kuulla kuukaudesta toiseen vinkkejä, miten raskaus saadaan alulle ja kyselyjä "joko nyt, joko nyt" joka tapaamisella.
Voi vastata, että "kerromme kyllä sitten jos tilanne muuttuu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Miten olisi ihan vain, että "ollaan yritetty jo kohta kaksi vuotta saada toista".
Miksi se on niin ylivoimaisen vaikeeta kakaista ulos? On ihan normaalia jutella perheenlisäysasioista, Ehkä varsinkaan vanhemmat sukulaiset tule ajatelleeksi, että voisi olla hankaluuksia onnistua varsinkin jos esikoinen on jo olemassa.
Noin kannattaa vastata, jos haluaa sen jälkeen kuulla kuukaudesta toiseen vinkkejä, miten raskaus saadaan alulle ja kyselyjä "joko nyt, joko nyt" joka tapaamisella.
Voi vastata, että "kerromme kyllä sitten jos tilanne muuttuu"
Joo, mutta niitä vinkkejä tulee siitä huolimatta. Pyytämättä saadut neuvot eivät tee muuta kuin ärsyttävät. Ne vaan lisäävät stressiä eikä sekään tee hyvää lastenhankinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:
- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?
(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)
- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...
(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)
- Onko toista tulossa?
(Sen kun tietäis...)
Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".
Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.
Mä en ymmärrä, miksi tästä tai lapsikyselyistä pitää loukkaantua nykyään? Kyllä mua kiinnostaa läheisteni/sukulaisteni elämä, ja kyllähän sitä olettaa useimpien elämän kulkevan yleisien normien mukaan. 14-vuotiaalta kysellään meneekö riparille, 7-vuotiaalta jännittääkö kouluun meno, alle kouluikäisille jutellaan vaikka harrastuksista, parikymppiseltä kysellään opinnoista, jne.
SITTEN, jos se 14 v vastaa että ”evvk jumalat ja riparit”, ja alkaa tyrkyttää uskontoa ja arvostella valintaa, tai lapsettomalle alkaa jankuttaa, että ”kyllä nyt suvulle on jatkaja saatava” tai ”kyllä se mieli vielä muuttuu”, niin on junttia ja ärsyttävää, ja huonoa käytöstä. Toki 80-vuotiaalle ihan normaalia ja vanhuksille vähän armoa.. Mutta ainakin alle eläkeikäisen järjen pitäisi juosta niin, että ymmärrää, että jokaisella on omat päätöksensä tässä maailmassa ;)
Oli mullekkin kova paikka, kun en päässyt kouluun lukion jälkeen, ja ihmiset kyseli mitä teen seuraavaksi. En silti kyselijöille voi loukkaantua. Nytkin kysellään lapsista, vastaan että ei ainakaan 10 vuoteen vielä, ja ei siinä kysymisessä mitään pahaa tai tarvetta ”vastata nenäkkäästi”.
Vela. kirjoitti:
Ymmärrän, että vastentahtoisesti lapsettomien sieluun käy jatkuva utelu. Mutt teitä en ymmärrä.
Jos jatkuva utelu on käynyt hermoon, luulisi ihmisten olevan tyytyväisiä kun se vihdoin on loppu. Jos joku luulee minua kyvyttömäksi velan sijaan, se on minulle aivan yhden tekevää. Tosin en minä uteluistakaan ole koskaan piitannut. Olen sanonut kaikille, että kyllä me kovasti harjoittelemme.
No eiköhän tässäkin nyt ongelma ole se, että ihmiset eivät älyä olla utelematta yksityisasioita ilman että tarvii keksiä tuollainen ihmeellinen sepitys säikäyttämään ne hiljaiseksi. Vähän niinkuin jonkun lähentelevän äijän saa karkotettua vasta, kun valehtelee olevansa varattu: hyvä kun lähti, mutta miksei syyksi riittänyt se, että nainen ei ole kiinnostunut?
Plus että itseäni ainakin suututtaisi myös ihan tuo perättömien juttujen levittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?
Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia.
Öö mikä SUVUN omaisuus? Minun omaisuuteni on 100 % omaani, eikä suvun. Totta kai mieheni saa sen kuoltuani, hän minua eniten arkielämässä auttaa ja tukee. Toivottavasti mieheni myös löytää uuden vaimon ja kenties vaikka saa lapsia sen uuden puolison kanssa, jos sitten haluaa. Ja hienoa, jos omaisuudestani on heillekin iloa!
Sukulaisillani ei ole mitään osuutta omaisuuteeni, eivät ole sitä olleet hankkimassa, enkä ole edes perinyt suvulta.
No tämä suvun omaisuudesta puhuva on niitä jotka jo mielessään laskee jonkun lapsettoman sukulaisen omaisuuden tulevan itselleen tai lapsilleen. Sitten järkyttyvät kun ei mennytkään niin kuin kuvittelivat.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä äitisi sepittely paljastui sinulle?
Jos mua tarpeeksi ottaisi päähän, mä varmaan jossain sukujuhlissa nousisin pystyyn ja tiedottaisin ystävällisesti isoon ääneen kaikille, että äitini selitykset ovat paikkansapitämättömiä ja meille ei ole tulossa lasta, koska emme sitä halua.
Jos joku vielä kyselee asiasta, vastaisin jollain yhtä epähienolla yksityisasian utelulla, kuten vaikkapa että kerropa sinä Helmi-täti, miksi et ota avioeroa tuosta Matista, vaikka kaikki näkevät miten se sua kohtelee etkä varmasti ole onnellinen.
Aaaaah, tämä! Nauran kippurassa!!!! 😂😂😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".
Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä.
Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä.
Minä taas menin mieheni kanssa naimisiin, vaikka lapsia ei olekaan, ihan sen takia että näin me perimme toisemme jos toinen kuolee. Kyllä se on tärkeintä, että rahani menevät tärkeimmälle ihmiselle elämässäni eikä pitkin poikin sukua.
Sitten kun lapseton leski kuolee, perintö jaetaan sukulaisten kesken, jos testamenttia ei ole. Jos mitään perittävää siinä vaiheessa on enää jäljellä. Leskihän voi sinulta perimilläsi rahoilla sitten vaikka reissailla uuden kumppaninsa kanssa tai lahjoitella ne uuden kumppanin lapsille, jotka eivät ole millään tavalla sinulle edes sukua.
Tottakai lapseton leski voi tehdä perinnöllä mitä haluaa. Sehän se tarkoituskin on! Hän saa vaikka humpata ympäri maailmaa uusien kumppanien kanssa tai lahjoittaa kaikki kodittomille kissoille.
No kun ei voi lahjoitella, jos on perinyt ilman testamenttia. Voi käyttää kyllä kaiken omaisuuden, mutta ei lahjoittaa/testamentata kuolleen puolison osuutta.
"Leski ei saa tehdä testamenttia puolisoltaan perimästään omaisuudesta.
Jos leski on esimerkiksi lahjoittanut suurimman osan yhteisestä omaisuudesta omalle suvulleen, tämä voidaan huomioida perinnönjaossa vastikesäännöksin tai lahjansaajat voivat joutua palauttamaan omaisuutta perinnönjaossa."
Omaisuus kannattaa testamentata luonnonsuojelutyöhön tai tutkimukselle. Molemmat tärkeät tahot ovat menettäneet valtavan osan rahoituksesta viime vuosina.