Miksi sitä ihmetellään, että mielenterveysongelmaisia ei haluta töihin?

sähköshokkihoito on osoitettu tehokkaaksi hoidoksi masennukseen

Vierailija kirjoitti:

sähköshokkihoito on osoitettu tehokkaaksi hoidoksi masennukseen

Sähköshokkihoito on tehokas hoito masennukseen lähinnä vanhuksilla, tarkista faktasi.

Kuka nyt tekosairasta teeskentelijää ottaa työhön. Varsinkaan, kun ei ole minkään alan osaamista, kun on pitänyt chillata eikä opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt tekosairasta teeskentelijää ottaa työhön. Varsinkaan, kun ei ole minkään alan osaamista, kun on pitänyt chillata eikä opiskella.

Sairastua voi opintojen ja työelämään siirtymisen jälkeenkin. Toivottavasti koet joskus tällaisen "tekosairauden", oppisit ainakin olemaan jakamatta oppimattomia ajatuksiasi.

työtön voidaan määrätä psykiatriseen hoitoon jos se on hänen hyvinvointinsa ja turvallisuutensa kannalta välttämätöntä

On ikävää että oikeasti  masentuneet ja työkyvyttömät ihmiset leimataan näiden masennusdiagnoosia eläkkeelle päästäkseen käyttävien kanssa. Masennuksesta voi parantua ja se voi olla uusimatta, mutta on myös masentuneita, jotka eivät saa apua terapiasta ja lääkkeistä. Masennus ei välttämättä näy ulospäin, hyvinkin  elämäniloiselta vaikuttava henkilö voi olla samalla hyvin masentunut ja  sairaus tulla jopa lähipiirillekin täysin yllätyksenä. Masennukseen voi sairastua kuka vaan, aina ei edes tarvita mitään ulkoista tekijää joka laukaisee masennuksen. Jaksamista kaikille masentuneille ja muille vinkiksi, älkää tuomitko ihmistä masennuksen vuoksi, sairaudelleen ihminen ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

työtön voidaan määrätä psykiatriseen hoitoon jos se on hänen hyvinvointinsa ja turvallisuutensa kannalta välttämätöntä

Niin voidaan määrätä työssäkäyväkin.

Masennus on "muotidiagnoosi" joita annetaan niillekkin joille ei olisi tarvis. Kaikille jotka vähänkin valittaa ja surkuttelee oloaan lääkäri määrää masentuneeksi ja potilas tykkää koska ei huvita tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

On ikävää että oikeasti  masentuneet ja työkyvyttömät ihmiset leimataan näiden masennusdiagnoosia eläkkeelle päästäkseen käyttävien kanssa. Masennuksesta voi parantua ja se voi olla uusimatta, mutta on myös masentuneita, jotka eivät saa apua terapiasta ja lääkkeistä. Masennus ei välttämättä näy ulospäin, hyvinkin  elämäniloiselta vaikuttava henkilö voi olla samalla hyvin masentunut ja  sairaus tulla jopa lähipiirillekin täysin yllätyksenä. Masennukseen voi sairastua kuka vaan, aina ei edes tarvita mitään ulkoista tekijää joka laukaisee masennuksen. Jaksamista kaikille masentuneille ja muille vinkiksi, älkää tuomitko ihmistä masennuksen vuoksi, sairaudelleen ihminen ei voi mitään.

Minä kuulun tähän joukkoon. Olen voinnistani huolimatta mukautunut yhteiskunnan normeihin ja odotuksiin, tekohymyä hymyillen. Tuskin kukaan arvaisi, että hyvästä ammatista, arvostetusta työstä, kauniista omakotitalosta, rakastavasta puolisosta ja ihanista lapsista huolimatta pitkään ajattelin päivittäin itseni vahingoittamista. Onneksi saan apua ja vointini on kohentunut mutta siitäkään en voi kenellekään kertoa juuri tässäkin ketjussa esiintyvien leimaavien asenteiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen masentunut, ahdistunut ja persoonallisuushäiriöinen, mutta myös työelämässä eikä kukaan arvaisi diagnooseja. Vaativan persoonallisuuden pershärö käytännössä tarkoittaa sitä, että suhtaudun töihin todella perfektionistisesti ja tunnollisesti. Töissä olen maski päällä, teennäisen iloinen ja reipas. Onneksi terapia tai dg ei ole vaikuttanut työnsaantiin mitenkään, niistä ei nimittäin kukaan tiedä. Mt-puolen asiat olen hoitanut aina julkisella puolella, jossa pääsin aloittamaan myös psykoterapian. Yksityisellä sitten kaikki muut asiat, eli potilastietoni psy-puoleltä eivät näy.

Työni olen aina hoitanut hyvin. Suututtaa, että meitä hulluja pitää monet elämään kykenemättöminä toisen luokan ihmisinä. Onneksi omalla alallani on työvoimasta pulaa, joten töitä on riittänyt. Siinä missä vapaa-ajalla en aina jaksa, töiden jälkeen on pakko levätä eikä jaksaisi mitään, on töissä pakko jaksaa. Mt-ongelmat huomaa vasta vapaa-ajalla, silloin huomaan etten todellakaan ole vielä terve. Teen puolikasta virkaa ja ihmettelen, miten kukaan jaksaa täyttä päivää. Sosiaaliset suhteet ja harrastukset kärsivät, mutta tällä hetkellä minulle on tärkeintä se, että saan tehdä töitä. Olisin paljon huonommassa kunnossa, jos päivät menisi kuntouttavassa työtoiminnassa tai kotona maaten. Nyt päivissä on pakko pitää tietty rutiini, on pakko nukkua vain kahdeksan tuntia yössä ja on pakko repiä itsensä ihmisten ilmoille. Onneksi minulla on tähän mahdollisuus, eikä työnantaja mitään hyväntekeväisyyttä tee ja pitä huonoa työntekijää säälistä. Töissä en ole jaksamaton.

Ei työterveydestä saa kertoa työnantajalle mitään. Itse sain diagnoosin työssäollessa ja seuraavan työn (vakituinen sekin) työhontulotarkastuksessa kerroin asiasta ja sain kuitenkin hyväksyvän lausunnon eikä taaskaan työnantaja tiedä muuta kuin että olen sopiva työhöni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ikävää että oikeasti  masentuneet ja työkyvyttömät ihmiset leimataan näiden masennusdiagnoosia eläkkeelle päästäkseen käyttävien kanssa. Masennuksesta voi parantua ja se voi olla uusimatta, mutta on myös masentuneita, jotka eivät saa apua terapiasta ja lääkkeistä. Masennus ei välttämättä näy ulospäin, hyvinkin  elämäniloiselta vaikuttava henkilö voi olla samalla hyvin masentunut ja  sairaus tulla jopa lähipiirillekin täysin yllätyksenä. Masennukseen voi sairastua kuka vaan, aina ei edes tarvita mitään ulkoista tekijää joka laukaisee masennuksen. Jaksamista kaikille masentuneille ja muille vinkiksi, älkää tuomitko ihmistä masennuksen vuoksi, sairaudelleen ihminen ei voi mitään.

Minä kuulun tähän joukkoon. Olen voinnistani huolimatta mukautunut yhteiskunnan normeihin ja odotuksiin, tekohymyä hymyillen. Tuskin kukaan arvaisi, että hyvästä ammatista, arvostetusta työstä, kauniista omakotitalosta, rakastavasta puolisosta ja ihanista lapsista huolimatta pitkään ajattelin päivittäin itseni vahingoittamista. Onneksi saan apua ja vointini on kohentunut mutta siitäkään en voi kenellekään kertoa juuri tässäkin ketjussa esiintyvien leimaavien asenteiden vuoksi.

Jaksamista sinulle ja lähettäisin parantavia ajatuksia jos voisin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

työtön voidaan määrätä psykiatriseen hoitoon jos se on hänen hyvinvointinsa ja turvallisuutensa kannalta välttämätöntä

Niin voidaan määrätä työssäkäyväkin.

sosiaalitätejä ei voida määrätä pakkohoitoon, koska heillä on vakinainen työpaikka

Mistähän se työnantaja tietää, että on tällaisia ongelmia? Ei mistään. Sitä tietoa ei työnantajalla ole, jos siitä ei itse kerro. Ja miksi kertoisit työhaastattelussa mitään henkilökohtaiseen elämääsi kuuluvaa? Työnantajalle ei nimittäin kuulu pätkän vertaa onko sinulla diagnooseja, lääkitystä, lapsia, vaimoa, miestä, vuohta tai anaalitappia. 

Jos kysytään perheestä tai sairaushistoriasta, siihen ei tarvitse vastata. Näihin voi vastata että olen itsenäinen ihminen ja muuten menee oikein mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se työnantaja tietää, että on tällaisia ongelmia? Ei mistään. Sitä tietoa ei työnantajalla ole, jos siitä ei itse kerro. Ja miksi kertoisit työhaastattelussa mitään henkilökohtaiseen elämääsi kuuluvaa? Työnantajalle ei nimittäin kuulu pätkän vertaa onko sinulla diagnooseja, lääkitystä, lapsia, vaimoa, miestä, vuohta tai anaalitappia. 

Jos kysytään perheestä tai sairaushistoriasta, siihen ei tarvitse vastata. Näihin voi vastata että olen itsenäinen ihminen ja muuten menee oikein mukavasti.

työkkäri saattaa kertoa työnantajalle että asiakkaalla vippaa päästä

Olen mt-ongelmainen, muutaman viikon vuodesta saikulla masennukseni takia ja olen silti koko talomme tehokkain työntekijä (ylivoimaisesti). Teen päivässä sen verran kun muut tekevät viikossa. Että eipä se terve pää takaa mitään hyvää työtulosta. Mä tulen töihin tekemään töitä, muut selaamaan älypuhelintaan ja istumaan netissä.

työttömyyden pitkittyminen altistaa mielenterveyden ongelmille

ja mielenterveyden ongelmat johtaa työttömyyteen koska työnantajat ei halua palkata hulluja

siksi on ensiarvoisen tärkeää että työttömille tarjotaan psykiatrisen puolen palvelut

Työhaluttomat varmasti kiittää tästä aloituksesta.

Ovat jo varanneet ajan psykologille ja opiskelleet oikeat oireet ja määritelmät netistä.

Anne44 kirjoitti:

työttömyyden pitkittyminen altistaa mielenterveyden ongelmille

ja mielenterveyden ongelmat johtaa työttömyyteen koska työnantajat ei halua palkata hulluja

siksi on ensiarvoisen tärkeää että työttömille tarjotaan psykiatrisen puolen palvelut

Saahan työttömille toki tarjota psykiatrisen puolen palveluita, mutta saavat sen puolesta myös maksaa siitä ihan itse. Minä työttömien maksumieheksi ruoea.

Mielenterveyshäiriöiden käsite on erittäin laaja. Jopa sellainen pikkujuttu jossa kahvikuppi pikkasen tärisee lasketaan neuroosiksi. Olettehan kuulleet kahvikuppineuroosista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen takia että mt -ongelmallisia roikutetaan kiusalla kortistossa työttömänä työvoimana eivätkä pääse varhais- tai sairauseläkkeelle tikentumeen linjan takia. Kaikkien suomalaisten panosta tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, yksikin ouuttuva ratas niin koko koneisto pysähtyy ja hajoaa.

Miksi olisit oikeutettu eläkkeeseen jos sinulla on joskus ollut mt-diagnoosi? Kai niistä ongelmista eroonkin pääsee, miten voi olla muka masentunut koko elämän.

Tässä näemme ihmisen, jolla ei ole todellista kokemusta mt-ongelmista. "Masennuksesta pääsee kun vaan päättää ottaa itseään niskasta kiinni!".

Hyppää järveen.

No itsekin mt-kuntoutujana en tuota ihan noin lukenut. Mielestäni tuossa juuri tarkoitettiin, että harvalla se masennus on kroonistunut ja parantumisen jälkeen voi olla töissä kuten muutkin. Monilla ainakin yksi masennusjakso/työuupumus löytyy historiasta. Ettei diagnoosin jälkeen koko elämää tarvi olla sairas. Ne joilla krooninen tila ovat sitten hankalampi homma, kun välillä työkykyisiä ja välillä ei.

No sittenhän voi ihan hyvin ihmetellä miksi mielenterveyshäiriödiagnoosin saaneita ei oteta töihin, jos kerran ovat jo parantuneet. Diagnoosi on jossain papereissa ja vaikka diagnoosi olisi kuinka vanhentunut, töihin ei huolita.