Miksi sitä ihmetellään, että mielenterveysongelmaisia ei haluta töihin?

En itsekään rekryä jos saan vihiä. Ja aika usein saa vihiä jos edelliseen työpaikkaan soittaa.

Useilla paljon poissaoloja oudoista syistä, päihdeongelmia sekä kyvyttömyyttä handlata elämän pienten kriisien kanssa. Myös ihmissuhteet työpaikalla voivat kriisiintyä mt- diagnosoitujen vuoksi.

Siksi, että hoidettu tai hoidossa oleva masennus tms. on parempi kuin hoitamaton. Se, että ei ole diagnoosia ei tarkoita, että ihminen olisi terve. Se tarkoittaa vain, että kyseinen henkilö ei halua mennä hoitoon, ei tunnusta ongelmiaan ja muut joutuvat kärsimään niistä.

voitaisiinko mielisairaaloissa tarjota myös työllistymistä tukevia palveluita, esim henkilö on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, ja on suljetulla osastolla, ollen samalla kurssilla jolloin aktiivsuusehto täyttyisi

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan työelämä on sen verran rankkaa, kovaa ja kovatempoista että siellä ei heikoimmat pärjää.

Totta kai työnantajat vaativat tulosta ja kunnollista työpanosta. Ei voi olettaa, että kukaan haluaa työhön ihmisen, joka mahdollisesti on jatkuvasti sairauslomalla tai ei pysty täyteen panokseen?

Sitä varten on suojatyöpaikat yms. 

Vaikeasti masentuneella on hyvin usein taipumus sairastua uudelleen. On mielenterveys ongelmia joita ei voida kokonaan parantaa, lievittää kyllä. Tällainen ihminen ei usein kykene täyspainoiseen työpanokseen.

Paljon parempi vaihtoehto yhteiskunnalle kalliiksi tulevalle eläkkeelle siirtämiselle tai jatkuvien sairauslomien ja sosiaalitukien kustantaminselle olisi perustaa enemmän työpaikkoja jotka soveltuvat näille ihmisille. Missä työteholtaan heikoimmatkin pärjäisivät ja saisivat onnistumisen kokemuksia. Mikään ei tuhoa ihmisen itsetuntoa enempää kuin syrjään heittäminen koska et kelpaa. Oman rahan tienaaminen kuten muutkin ihmiset ja oman elämän hallinnan tunne ovat mielettömän tärkeitä asioita ihmiselle.

Heikommat. Tää on kyllä niin ihmeellinen oletusarvo, että mt-ongelmista kärsivät on heikkoja. Ne voi olla vahvempia kuin moni muu, mutta liian kuormittuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen masentunut, ahdistunut ja persoonallisuushäiriöinen, mutta myös työelämässä eikä kukaan arvaisi diagnooseja. Vaativan persoonallisuuden pershärö käytännössä tarkoittaa sitä, että suhtaudun töihin todella perfektionistisesti ja tunnollisesti. Töissä olen maski päällä, teennäisen iloinen ja reipas. Onneksi terapia tai dg ei ole vaikuttanut työnsaantiin mitenkään, niistä ei nimittäin kukaan tiedä. Mt-puolen asiat olen hoitanut aina julkisella puolella, jossa pääsin aloittamaan myös psykoterapian. Yksityisellä sitten kaikki muut asiat, eli potilastietoni psy-puoleltä eivät näy.

Työni olen aina hoitanut hyvin. Suututtaa, että meitä hulluja pitää monet elämään kykenemättöminä toisen luokan ihmisinä. Onneksi omalla alallani on työvoimasta pulaa, joten töitä on riittänyt. Siinä missä vapaa-ajalla en aina jaksa, töiden jälkeen on pakko levätä eikä jaksaisi mitään, on töissä pakko jaksaa. Mt-ongelmat huomaa vasta vapaa-ajalla, silloin huomaan etten todellakaan ole vielä terve. Teen puolikasta virkaa ja ihmettelen, miten kukaan jaksaa täyttä päivää. Sosiaaliset suhteet ja harrastukset kärsivät, mutta tällä hetkellä minulle on tärkeintä se, että saan tehdä töitä. Olisin paljon huonommassa kunnossa, jos päivät menisi kuntouttavassa työtoiminnassa tai kotona maaten. Nyt päivissä on pakko pitää tietty rutiini, on pakko nukkua vain kahdeksan tuntia yössä ja on pakko repiä itsensä ihmisten ilmoille. Onneksi minulla on tähän mahdollisuus, eikä työnantaja mitään hyväntekeväisyyttä tee ja pitä huonoa työntekijää säälistä. Töissä en ole jaksamaton.

Ei työterveydestä saa kertoa työnantajalle mitään. Itse sain diagnoosin työssäollessa ja seuraavan työn (vakituinen sekin) työhontulotarkastuksessa kerroin asiasta ja sain kuitenkin hyväksyvän lausunnon eikä taaskaan työnantaja tiedä muuta kuin että olen sopiva työhöni.

Jos saa sairaslomatodistuksen, niin siinä on aina diagnoosikoodi.

Toimumineen ja sopeutumiinen työöympäristöihin tuliisi huomioida pareemmin. Muutta ei se onnistuu kuun ne on tuloosta tahkoaviaa yrityksiä.

lisäämällä sähköshokkihoidon määrää, saavutettaisiin parempi työllisyysaste

Vierailija kirjoitti:

lisäämällä sähköshokkihoidon määrää, saavutettaisiin parempi työllisyysaste

Miksi ihmeessä suostuisin tuohon ja saisin sivuoireita, esimerkiksi muistamattomuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäämällä sähköshokkihoidon määrää, saavutettaisiin parempi työllisyysaste

Miksi ihmeessä suostuisin tuohon ja saisin sivuoireita, esimerkiksi muistamattomuuden?

sinun on pakko suostua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäämällä sähköshokkihoidon määrää, saavutettaisiin parempi työllisyysaste

Miksi ihmeessä suostuisin tuohon ja saisin sivuoireita, esimerkiksi muistamattomuuden?

sinun on pakko suostua...

Miksi ihmeessä olisi? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäämällä sähköshokkihoidon määrää, saavutettaisiin parempi työllisyysaste

Miksi ihmeessä suostuisin tuohon ja saisin sivuoireita, esimerkiksi muistamattomuuden?

sinun on pakko suostua...

Miksi ihmeessä olisi? :D

Koska olet mt -potilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt tekosairasta teeskentelijää ottaa työhön. Varsinkaan, kun ei ole minkään alan osaamista, kun on pitänyt chillata eikä opiskella.

Sairastua voi opintojen ja työelämään siirtymisen jälkeenkin. Toivottavasti koet joskus tällaisen "tekosairauden", oppisit ainakin olemaan jakamatta oppimattomia ajatuksiasi.

Ja paljonkohan näitä opintojen ja työelämään siirtymisen jälkeen sairastuneita on?

Työnantajat ei halua mitään saikkikoneita vaivoikseen. Firman kallein työntekijä on se joka paljon sairauslomalla ja mt-ongelmat helposti saa saikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäämällä sähköshokkihoidon määrää, saavutettaisiin parempi työllisyysaste

Miksi ihmeessä suostuisin tuohon ja saisin sivuoireita, esimerkiksi muistamattomuuden?

sinun on pakko suostua...

Miksi ihmeessä olisi? :D

Koska olet mt -potilas.

Ensinnäkin, mä luulen että ihan joka ikisestä ihmisestä saataisiin kaiveltua joku diagnoosi. Mikähän se sinulla olisi? Toisekseen, mt-potilaillakin on itsemääräämisoikeus. Kolmanneksi, sähköhoito etenkin epäonnistuessaan takaisi sen, ettei työelämään olisi mitään asiaa. Ja neljänneksi, oikeastaan haluaisin nähdä sen, kun tässä yhteiskunnassa alettaisiin tekemään aktiivisesti sähköshokkihoitoa, kun halvempiinkaan vaihtoehtoihin ei panosteta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos vähän väliä on pitkiä saikkuja ettei jaksa, niin kukaan ei palkkaa koska on myös ihmisiä jotka jaksaa.

tunnen opeihmisiä jotka jatkuvasti saikulla. aina joku tauti iskee. iskias, homeallergia, jalka poikki, käsi poikki, masentaa, kollegat kiusaa - saikkua taas - äitisylomat päälle - ja saikkua - sijaiset tekee duunit vt vetää kesälomalta palkat ja taas saikulle syksyksi. naurettavaa touhua monella virkaheitolla. keplottelua. ja sitten heitä syyllistetään jojotka eivät päässeet viralle saikuttelemaan palkalla... näitä on paljon..  yksikin ollut yli 10 v saikulla.. eikä suostu eroamaaan... edut kelpaa.. duuni ei.

Kaikkein paras vaihtoehto mielestäni on osa-aikatyö. Monesta ammattitaitoisesta olisi näin enemmän hyötyä kuin sairauseläkkeellä. Esimerkiksi kuntoutusraha tai soviteltu työttömyyspäiväraha & osa-aikainen työ. Itse olen niin onnekas, että olen päässyt tällaiseen tilanteeseen koulutusta vastaavassa työssä. Kaikilla aloilla tämä ei varmaan onnistu.

Olen sairastanut 2 psykoosia nuorena, krooninen masennus, paniikkihäiriö. Voin paremmin tehdessäni sopivasti töitä kuin ollessani pelkästään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt tekosairasta teeskentelijää ottaa työhön. Varsinkaan, kun ei ole minkään alan osaamista, kun on pitänyt chillata eikä opiskella.

Sairastua voi opintojen ja työelämään siirtymisen jälkeenkin. Toivottavasti koet joskus tällaisen "tekosairauden", oppisit ainakin olemaan jakamatta oppimattomia ajatuksiasi.

Ja paljonkohan näitä opintojen ja työelämään siirtymisen jälkeen sairastuneita on?

Kaksisuuntaineseen mielialahäiriöön sairastutaan usein nuorena, mutta voi iskeä missä iässä vaan. Masennukseen taas voi aikuisella olla jokin laukaiseva tekijä, kuten hormonit ja synnytys, avioero, työttömäksi jääminen.

Vierailija kirjoitti:

Siksi ihmetellään koska terapiaa ja masennusta halutaan myydä sen alan ammattilaisten toimesta asiakkaille ja huono myydä jos suoraan sanottasiin että tauti vaikuttaa työllistymiseen ja siksi valehdellaan että on ihan normaalia ja sitten asiakas huomaa myöhemmin että vaikuttikin työllistymiseen ja tämä tulee sitten yllätyksenä.

Kun et hae apua ja tilasi kroonistuu, niin millaisia vaikutuksia sillä kuvittelet olevan? Pärjäät huiman hyvin?

Apua kannattaa hakea ja mieluiten ajoissa.

Psykiatria on suurimmaksi osaksi puoskarointia, joka tuottaa vain lisää sairaita maailmaan. Ennen psykiatriaa ei ollut yhtään mielenterveysongelmaa. Sitten kun lääkefirmat keksivät tehdä normaalista sairaan, niin tässä tulos. Työntekijöiden suhteen on ihan ok diskriminoida mt-sairaita. Pitäisi oikeastaan diskriminoida vielä enemmän, sillä lihavat tuottavat paljon paremmin kuin mt- sairaat, silti lihavia diskriminoidaan. Ehdotan, että kaikki joilla on yksikin mt-diagnoosi, siirretään välittömästi pienimmälle eläkkeelle mitä on olemassa. Näin saamme heti noin miljoona työtöntä töihin ja muahanmuattajillekin tilaisuuksia työllistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ihmetellään koska terapiaa ja masennusta halutaan myydä sen alan ammattilaisten toimesta asiakkaille ja huono myydä jos suoraan sanottasiin että tauti vaikuttaa työllistymiseen ja siksi valehdellaan että on ihan normaalia ja sitten asiakas huomaa myöhemmin että vaikuttikin työllistymiseen ja tämä tulee sitten yllätyksenä.

Kun et hae apua ja tilasi kroonistuu, niin millaisia vaikutuksia sillä kuvittelet olevan? Pärjäät huiman hyvin?

Apua kannattaa hakea ja mieluiten ajoissa.

Mikä kroonisoituu? Sehän on markkinamiesten juttuja. Yksikään kunnon tutkimus ei tue sellaisia väitteitä. Esimerkiksi masennus pahenee lääkityksellä pitkällä aikavälillä. Ilman lääkkeitä masennus olisi todennäköisesti parantunut itsekseen.