Vertailen itseäni jatkuvasti muihin naisiin
Vertaistukea kaivataan! Minulla on ilmeisesti todella huono itsetunto, koska jos koen jonkun samassa seurassa olevan itseäni kauniimpi, koen järkyttävää epävarmuutta seurassa ja menen ihan lukkoon.
Samoin jos kävelen mieheni kanssa kadulla ja näen kauniin naisen, pyrin jotenkin siihen ettei mies edes vilkaisisi naista. Saatan tehdä jotain niinkin tyhmää, että esimerkiksi vaihdamme yhtäkkiä suuntaa "koska mun pitää vielä käydä tuolla kaupassa sittenkin". Kuulostaa näin kirjoitettuna ihan kahjolta, mutta on ihan totta. Samalla tavalla rannalle meneminen yhdessä on ihan nounou, jos siellä onkin joku mielestäni minua paremman näköinen nainen.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Entä miten tästä voisi päästä eroon? En jaksa elää elämääni jatkuvasti vertaillen ja epävarmuutta kokien :( Olen siis ihan normaalipainoinen ja -kokoinen nainen, mutta silti koen alemmuutta ja vertailen itseäni jatkuvasti muihin naisiin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää inhota muita naisia miesten takia.
Eihän ap sano inhoavansa muita naisia.
Ap todellakin on rehellinen.
Moni nainen painii ihan samanlaisten ongelmien kanssa: katsooko oma mies muita...onkohan miehellä sutinaa muiden naisten kanssa...meniköhän mies oikeasti äijien saunailtaan vai ehkä sittenkin naispuolisen työkaverin luokse.
Ei nämä ole mitenkään harvinaisia ajatuksia naisilla. Moni nainen vaan esittää niin vahvaa, koska heikkouksien näyttäminen ei pönkitä egoa.
Ihmisten pitäisi puhua enemmän heikkouksistaan. Näin niistä ei kasvaisi suurta möykkyä sisälle, joka purkautuu muihin ihmisiin vihana ja katkeruutena.
Vaikeaa kuvitella että miehillä olisi samanlainen ajattelutapa?
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa kuvitella että miehillä olisi samanlainen ajattelutapa?
Itse asiassa mun miehellä oli kun hän lihosi. Oli todella äkäinen ja mustasukkainen kun luuli että katselin rannalla hyväkuntoisia miehiä. Enkä edes katsonut sillä tavalla kuin hän kuvitteli.
Kyllä miehilläkin on itsetunto-ongelmia. Useimmat miehet vaan peittelevät niitä koska haluavat näyttää vahvoilta, heikkoudet ovat epämiehekkyyden merkki. Ja useimmille miehille miehekkyys on kaikista tavoitelluin ja kadehdituin ominaisuus.
Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Aloita lopettamalla se. Voit huomata suunnattoman muutoksen itsetunnossasi ja mielialassasi.
Puhu tuntemuksistasi miehellesi oikein kunnolla; luulisin, että se helpottaa omaa oloasi.
Itse asiassa kannatan tuota hormonaalisen ehkäisyn lopettamista ainakin kokeeksi, jos pillereitä syöt, sillä se voi aiheuttaa yllättäviä, juuri tuonkin suuntaisia muutoksia naisessa.
Hei ap,
Mulla samanlaisia ajatuksia. Tai ei oikeastaan kaikkia naisia kohtaan, mutta yksi ystäväni on todella kaunis ja upea vartaloinen nainen, johon exäni oli todella ihastunut kun seurustelimme. Tästä syystä mulle jäi jotenkin tunne, että mun pitäisi olla kuten hän jne ja koen ajoittain riittämättömyyden tunnetta, kun en näytä yhtä hyvältä... Sitten taas kun näen ystävääni, niin ajattelen että en oikeasti haluaisi olla kuten hän. Että olen ihan yhtä kaunis ja kaunotar eri tavalla.
Olen myös kokenut, että ihan kuin tämä ystäväni olisi myös minulle jotenkin kateellinen. Omituinen tilanne.
Älä vertaa itseäsi muihin. Se on ainut asia mikä auttaa. Lopeta sen tekeminen. Sua on vain yksi ja rakasta hyviä puoliasi äläkä keskity niin paljon huonoihin puoliin. Sussa on paljon muutakin kuin ulkonäkö. Olet riittävä juuri noin, ja jos miehesi nyt jättäisi sut jonkun ”paremman” näköisen vuoksi, niin eikö sellainen mies saa sitten lähteäkin?
Olet varmasti kaunis ja ihana, hyvä ihminen. Kaikki järjestyy. Toivon sinulle kaikkea hyvää <3
Koen itse ihan samoin. Vaikka ikää on jo 33, niin siitä huolimatta vertaan itseäni muihin naisiin ja koen olevani rumempi kuin muut. Johtuu huonosta itsetunnosta ja masennus on pahentanut tätä entisestään. Vaikkakin minua on kehuttu kauniiksi, on minun vaikeaa uskoa sitä. En koe olevani millään lailla kaunis.
Mulla oli nuorempana samanlaisia ajatuksia. Koin jotenkin että kaikki vastaantulevat naiset ovat minua kauniimpia. En ole supermalli, mutta en mikään riihipirukaan, ihan vaan tavallinen hiirulainen. Asiat alkoivat muuttumaan vasta kun löysin elämälleni suunnan, kouluttauduin alalle jolla työskenteleminen on hauskaa, ja mikä tärkeämpää, olen niin hyvä (voin sanoa noin koska takana jo pidempi työrupeama) työssäni että voin olla itsekin ylpeä työpanoksestani. Uuden työn parissa löysin myös aikaa vanhalle luovalle harrastukselleni, ja pystyin myös sen kautta purkamaan tuntojani.
Tänä päivänä törmään vieläkin usein minua huomattavasti kauniimpiin naisiin, mutta se ei ole minulle enää ongelma. He ovat usein työssä missä ulkonäöltä vaaditaan paljon (esim asiakaspalvelu), ja koen oloni itseasiassa helpottuneeksi kun mun ei ainakaan tarvi jo kukonpieremän aikaan nousta meikkaamaan ja taiteilemaan kampauksia, eikä mun tartte tepastella korkeilla koroilla mun työpäiviä.
Säälittävää inhota muita naisia miesten takia.