Kuinka näyttää huolitellulta ja tyylikkäältä vähällä rahalla ja vaivalla?

Onko nämä "tyylikkyys" neuvot joltain 60 v mummeleilta vai minkä ikäistä porukkaa nämä neuvojat ovat? Kaikkien käsitys tyylikkyydestä ei ole "klassinen" ja "ajaton." Aika mitäänsanomattomalta ja värittömältä kuulostaa, ei sitä jotkin vähän värikkäämmät rätit kaulassa pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina näyttänyt huolitellulta ja tyylikkäältä vaikka en ole käynyt hoidoissa kuin 3x elämässäni:D

Mulle tärkeintä on puhtaus ja hyvin leikatut puhtaat hiukset. Siitä lähtee kaikki.

Vaatteet ostan usein ulkomailta mutta aina tarjouksista. En muista koska olisin maksanut täyden hinnan jostain vaatteesta?? Löytöjä voi tehdä jopa Prismasta vaikka se kuulostaakin oudolta. Yksi lemppari juhla-asuni (mekko tumman lilaa "silkkiä" ja siihen neulejakku) maksoi yhteensä 25€ poistorekillä vuosia sitten. Aina kun mulla on se päällä joku tulee hiplaamaan ja kehumaan. Pari kaunista kotelomekkoa löysin New Yorkerista 13€/kpl. Niillä on menty niin ylppärit kuin työtilaisuudetkin. Täytyy vain osata tunnistaa laadukas materiaali. Merkki ei sitä takaa.

"Täytyy vain osata tunnistaa laadukas materiaali"-ihminen hehkuttamassa tekosilkkiä (aka. muovi jonka kyllä erottaa yhdellä silmäyksellä aidosta silkistä) vastaa omalla tavallaan täydellisesti kysymykseen siitä miksi tyylikkäitä, hoidettuja ihmisiä näkyy katukuvassa vähän.

Nykyään on vaikea välttää tekokuituja, niitä on ihan kaikissa vaatteissa jos olet kurkannut niskalappua. Villapaidoissa, villakangaspuvuissa, farkuissa jne.  Oli mulla aiemmin pelkkiä aitoja silkkisiä alusvaatteita mutta niitäkään ei enää saa. Tai silkkipaitoja mutta nekin on käytetty loppuun.

Tuo mainitsemani "silkkimekko" on ollut käytössä 5v eikä ole nyppyyntynyt, haalistunut eikä venynyt muodottomaksi. Silloin se on jo aika hyvälaatuinen hintaansa nähden.

Olen aina ollut työssä missä on pitänyt arkenakin pukeutua hyvin (yleensä jakku- tai housupuku, siisti paita, siistit avokkaat) ja on ollut paljon edustustilaisuuksia. Väkisinkin on oppinut pukeutumaan. 

80-luvulla kun oli tosi tiukkaa ompelin itse jakkupukuni ja kotelomekkoni. Onnistuin löytämään räätäliliikkeen joka lopetti ja myi miesten pukukankaita 5mk/metri. Niistä syntyi monta siistiä asua.  Silloin oli varaa ostaa se silkkipaita siihen kun itse pukuun ei mennyt kaikkea rahaa. Sääli että muoti oli silloin mitä oli, materiaalin puolesta ne olisi vieläkin varmaan käyttökelpoisia.

ed

Onko tämä tyylikäs asu talvella/syksyllä?

kapeat farkut, tummat, ilman kulutuksia, tai kapeat mustat housut

- farkut tai housut voivat olla myös paperbag / bootcut / leveät eikä se muuta niiden tyylikkyyttä

mustat ratsastussaappaat, nahkaa

- harrastatko ratsastusta?

kashmirneule tai neule, merinoa, kashmiria

- varmaan kashmirneule on kashmiria, juu. Minkä mallinen neule on? Entä jos villa kutittaa? Luuletko naapuriosaston Lissun tunnistavan, että se on merinoa tai kashmiria? Onko merino tai kashmir sinusta laadukkaampaa? Onko kaikki merino mielestäsi samanlaista? Minkä väristä ajattelit?

villakangastakki musta, polveen ylettyvä,

- paljonko siinä on villaa? onko siinä kunnon kiinnitys? miksi se ylettyy polveen, miksei midimittainen? entä jos se on ruskea, onko se tyylitön?

harmaat tai mustat asusteet, pipo, kaulahuivi kashmiria

- onko vain kaulahuivi kashmiria.. huiveja kannattaa ostaa useampi, koska ne pitää pestäkin usein ainakin talvisin. Osta materiaali, joka on lämmin ja joka on helppo huoltaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näyttävät luonnostaan huolitelluilta ja tyylikkäiltä, ja minunkaltaisestani ei saa edes kovalla työllä sellaista. Siedettävän kyllä laadukkailla vaatteilla. Ihon kiiltoa ja huonoa kuntoa, hiusten rasvoittuvuutta ja ohuutta yms. on vaikea kohentaa, kun hormonaalisille tekijöille ei keski-ikässä oikein mitään voi. 

Ihoa voi hoitaa. Kenelläkään ei ole niin karmeita lähtökohtia etteikö niille voisi jotain tehdä jos viitsii. Eri asia jos ei viitsi kun lopputulos ei kuitenkaan ole missitasoa.

Kosteuttavat, ei-rasvoittavat voiteet, hellävarainen puhdistus aamuin illoin ja kevyt kuorinta ja naamio pari kertaa viikossa auttavat aika pitkälle. Tarvittaessa ammattilaisen tekemä puhdistus, ihotautilääkäri tai hormonihoito jos esim. ruusufinniä. Siistit, luonnolliset kulmat ja hoitavaa huulirasvaa.

Hiuksiin hyvä ja klassinen hiuslaatuun sopiva leikkaus joka ei mielellään ole aivan lyhyt (päänahka paistaa läpi). 

Hammaslääkärikäynti kerran vuodessa, hoidetut kädet ja jalat. Hyvät alusvaatteet jne.

Kuten on jo sanottu, vaatteet ovat vain yksi osa kokonaisuutta, tyylikäs ihminen näyttää myös hoidetulta.

Työtön/opiskelija eivät voi käydä hammaslääkärillä kerran vuodessa. Kunnallisessa on aikaraja enkä saa käydä joka vuosi.

Meidän kunnassa pääsee jonoon 2 vuoden välein, jonotus 3-6kk eli käytännössä 2,5 vuoden  välein.

Mustaa.

Kengät aina huolitellut.

Vierailija kirjoitti:

Näin täällä pari kertaa mainittavan, että huoliteltuna koruna toimii RIPPIRISTI. Ei, ei ei. Olen 18, ja mielestäni ne kuuluvat vain 15-vuotiaiden kaulaan ketkä ovat sieltä ripiltä juuri päässeet. On muutenkin todella epätyylikästä kantaa uskonnon symbolia kaulassa työelämässä. 

sanoo 18-vuotias elämänkokemuksen tuomalla varmuudella...

Rippiristiä käytetään yleensä koska sillä on tunnearvoa. Vähän samaa sarjaa kuin vihkisormukset, mummon perintösormus jne. Kyllähän se 80-luvulla hankittu vihkisormuskin saattaa vuonna 2018 näyttää vanhanaikaiselta, mutta mitä sitten? Tunnearvoltaan merkityksellisiä tai sellaiselta vaikuttavia esineitä ei pitäisi ajatella minään käännyttämisenä tai muodin näkökulmasta. Ne kertovat käyttäjänsä elämänsisällöstä, historiasta, ehkä arvoistakin. Mikä siinä on niin kauheaa jos tietää työkaverinsa uskonnon? Ei se tarkoita että uskonnosta tarvitsisi silti väitellä tai mitään. En tosin vedä hernettä nenääni myöskään muslimien huiveista tai punktyylisistä lävistyksistä, kunhan ovat asiallisia. Mun mielestä tasa-arvoa ei ole se että kaikki yrittävät näyttää samasta muotista olevilta vaikka persoonallisuutta piilottamalla vaan se että jokainen saa olla sitä mitä on niin kauan kuin siitä ei aiheudu työturvallisuusriskiä tms.

Arkikorut voivat olla tunnearvon tai tyylin perusteella valittuja. Molemmat ovat yhtä ok perusteita. Tärkeintä arkikorulle on ettei se ole häiritsevä (kamalan kilisevä, kunnon katseenkääntäjä tms.) vaan kohtuullisen hillitty. Paljon riippuu myös kantajan persoonasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina näyttänyt huolitellulta ja tyylikkäältä vaikka en ole käynyt hoidoissa kuin 3x elämässäni:D

Mulle tärkeintä on puhtaus ja hyvin leikatut puhtaat hiukset. Siitä lähtee kaikki.

Vaatteet ostan usein ulkomailta mutta aina tarjouksista. En muista koska olisin maksanut täyden hinnan jostain vaatteesta?? Löytöjä voi tehdä jopa Prismasta vaikka se kuulostaakin oudolta. Yksi lemppari juhla-asuni (mekko tumman lilaa "silkkiä" ja siihen neulejakku) maksoi yhteensä 25€ poistorekillä vuosia sitten. Aina kun mulla on se päällä joku tulee hiplaamaan ja kehumaan. Pari kaunista kotelomekkoa löysin New Yorkerista 13€/kpl. Niillä on menty niin ylppärit kuin työtilaisuudetkin. Täytyy vain osata tunnistaa laadukas materiaali. Merkki ei sitä takaa.

Just. Moni mamma epäilemättä näyttää omasta mielestään tyylikkäältä kotivärjätyissä hiuksissaan  ja halvoissa vaatteissa. Tämä selittää katukuvan ja sen miksi naistenlehtien perusneuvotkaan eivät uppoa. Jäämme ihmettelemään, miten kummassa markettimammat näyttävät silti olevan ihan eri rotua kuin kansainvälinen eliitti jolla on varaa ja myös halua panostaa ulkonäköönsä paljon.

Totuus: johtajat ja poliitikot joiden työhön kuuluu esiintyminen tyylikkäänä ja arvokkaasti, kuninkaalliset yms. kuitenkin asettavat sen tason mistä näkee mikä on mahdollista ihmisille joilla ei ole huippumallin ruumiinrakennetta ja jotka ikääntyvät suurin piirtein normaalisti.  Taviksilla ei ole käytettävissä ulkonäköön rahaa niin paljon, mutta kyllä aika pitkälle pääsee kohtuullisella (ei olemattomalla) vaivannäöllä ja ostamalla erittäin harkitusti parasta mihin on mahdollisuus.  Siihen päälle hyvä ryhti, hillityt sivistyneet käytöstavat ja hyvä yleissivistys, niin ollaan jo pitkällä.

Kaapistani löytyy myös aitoja merkkivaatteita -70% hinnalla ostettuna. Michael Corsia (maksoin juhlamekosta 50€), Burberryä, Hilfigeriä jne. mutta sellaisia ettei logo näy eikä kuosistakaan tunnista. Ihan samanlaisia vaatteita kuin muutkin, laatukaan ei päätä huimaa. Eli kyllä edullisesti saa niitäkin kun tietää mistä ostaa. En vain näe mitään lisäarvoa maksaa tuotteen mainostamisesta.

Kuten sanoin aiemmassa viestissä, työhöni kuuluu paljon edustamista ja esillä olemista (kyllä, kansainvälisessä huippuorganisaatiossa) joten pukeutumisen täytyy oikeasti olla tyylikästä.

Onneksi ruumiinrakenteeni on sellainen että vaatteita on suht helppo löytää, lahkeet vain liian pitkiä kun olen pienikokoinen. Kyse ei tosiaankaan ole vain "tyylikkyydestä omissa silmissä" :) Kyllä sen palautteen heti saa jos asu ei ole sopiva tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä tyylikäs asu talvella/syksyllä?

kapeat farkut, tummat, ilman kulutuksia, tai kapeat mustat housut

- farkut tai housut voivat olla myös paperbag / bootcut / leveät eikä se muuta niiden tyylikkyyttä

mustat ratsastussaappaat, nahkaa

- harrastatko ratsastusta?

kashmirneule tai neule, merinoa, kashmiria

- varmaan kashmirneule on kashmiria, juu. Minkä mallinen neule on? Entä jos villa kutittaa? Luuletko naapuriosaston Lissun tunnistavan, että se on merinoa tai kashmiria? Onko merino tai kashmir sinusta laadukkaampaa? Onko kaikki merino mielestäsi samanlaista? Minkä väristä ajattelit?

villakangastakki musta, polveen ylettyvä,

- paljonko siinä on villaa? onko siinä kunnon kiinnitys? miksi se ylettyy polveen, miksei midimittainen? entä jos se on ruskea, onko se tyylitön?

harmaat tai mustat asusteet, pipo, kaulahuivi kashmiria

- onko vain kaulahuivi kashmiria.. huiveja kannattaa ostaa useampi, koska ne pitää pestäkin usein ainakin talvisin. Osta materiaali, joka on lämmin ja joka on helppo huoltaa..

tää nyt oli vaan esimerkki talvi asustani, kyllä tietenkin muutenkin pukeutuva voi olla tyylikäs. Itse tykkään saapikkaista talvella, ihan mielipidekysymys, omaan paksut pohkeet minkä painoisena tahansa joten joustavat saappaat on paras, hankinnassa on chelsea kengät.

Tyylikkyys lähtee ryhdistä, normaalista painosta, hyväkuntoisista vastaleikatuista hiuksista, kirkkaasta ihosta, rauhallisesta käytösestä ja lämpimästä kohtaamisesta. Nämä eivät maksa juuri mitään. Nämä kun on kunnossa, niin ei tarvitse muuta lisää kuin suorat housut, istuva jakku, hyvä meikkivoide ja korvakorut.

Vierailija kirjoitti:

Mustaa.

Kengät aina huolitellut.

Ei. Ei ja ei.

Musta (harmaa ja beessi) saavat suomalaisten ihon näyttämään sinertävänharmaalta talvisin. Tosi pahan näköistä, ihmiset ei vain tajua. Hyvin harvalle sopii sellaisenaan

Noita värejä käytettäessä täytyy olla jotain värikkäitä asusteita ellei itse asussa ole väriä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mukavuus ja käytännöllisyys näyttää tyylikkäältä. Tosin vähän tylsältä. Miettikää tässä nyt jotain köyhää mutta vanhaa brittisukua, tai vaikka kuningatarta, joka möyrii pitkin maaseutua kumppareissa, öljykangastakissa, huivi päässä, jakun hihoissa nahkapaikat. Toimiva, kestävä, käytännöllinen vaate = se on siinä.

Tässä ketjussa on puhuttu paljon villakangastakeista. Ok, jos sellaisen haluaa ostaa niin osta hupullinen. Silloin se on järkevä. Osta tarpeeksi iso, jotta sen alla on ilmakerros. Osta sellainen, joka napitetaan / vetoketjulla kiinni alas asti, ei mitään kietaisutakkia.

"Tyylitön" on mulle se ihminen, joka tärisee kylmästä kun takki ei mene kunnolla kiinni, joka ei saa huppua vedettä päähänsä, joka kaatuilee korkosaapikkailla liukkailla, jonka vaate ei istu tai on niin epämukava, että sitä pitää nykiä koko ajan (tv-häiden "nostan joka toinen minuutti tätä rintamustani tästä kainalon kohdalta" -morsian). Tyylikäs ihminen näyttää levolliselta ja tyytyväiseltä.

Nimenomaan näin! Tilanteen mukaan pukeutuminen on tärkeää, jos tavoittelee huoliteltua tyylikkyyttä. Ei lähdetä räntäsateeseen siinä villakangastakissa, eikä pukeuduta valkoiseen kauluspaitaan jos työ on lasten hoitoa tai tavaroiden roudaamista. Hankitaan siistejä, laadukkaita omaan elämään sopivia vaatteita. 

Jos työsi on vaikka sitä lasten hoitoa ja vapaa-ajalla lenkkeilet ja käyt kahviloissa kavereiden kanssa, silloin et luultavasti ensimmäisenä tarvitse villakangastakkia ja bleiseriä. Tällöin tärkeämpää on katsoa, että verkkarit ja ulkoilutakki eivät ole kulahtaneet ja virttyneet, eikä niissä ole isolla mitään logoja. 

Jos vietät paljon aikaa kotona, mieti mitkä on mukavat kotivaatteet ja panosta myös niihin. Älä pukeudu kotonakaan niihin käytöstä jo poistettuihin nyppyyntyneisiin neuleisiin ja miehen vanhoihin verkkareihin.   Vaikket kotipäivinä tai muutenkaan meikkaa, katso kuitenkin ettet kulje tukka pystyssä ja likaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina näyttänyt huolitellulta ja tyylikkäältä vaikka en ole käynyt hoidoissa kuin 3x elämässäni:D

Mulle tärkeintä on puhtaus ja hyvin leikatut puhtaat hiukset. Siitä lähtee kaikki.

Vaatteet ostan usein ulkomailta mutta aina tarjouksista. En muista koska olisin maksanut täyden hinnan jostain vaatteesta?? Löytöjä voi tehdä jopa Prismasta vaikka se kuulostaakin oudolta. Yksi lemppari juhla-asuni (mekko tumman lilaa "silkkiä" ja siihen neulejakku) maksoi yhteensä 25€ poistorekillä vuosia sitten. Aina kun mulla on se päällä joku tulee hiplaamaan ja kehumaan. Pari kaunista kotelomekkoa löysin New Yorkerista 13€/kpl. Niillä on menty niin ylppärit kuin työtilaisuudetkin. Täytyy vain osata tunnistaa laadukas materiaali. Merkki ei sitä takaa.

Just. Moni mamma epäilemättä näyttää omasta mielestään tyylikkäältä kotivärjätyissä hiuksissaan  ja halvoissa vaatteissa. Tämä selittää katukuvan ja sen miksi naistenlehtien perusneuvotkaan eivät uppoa. Jäämme ihmettelemään, miten kummassa markettimammat näyttävät silti olevan ihan eri rotua kuin kansainvälinen eliitti jolla on varaa ja myös halua panostaa ulkonäköönsä paljon.

Totuus: johtajat ja poliitikot joiden työhön kuuluu esiintyminen tyylikkäänä ja arvokkaasti, kuninkaalliset yms. kuitenkin asettavat sen tason mistä näkee mikä on mahdollista ihmisille joilla ei ole huippumallin ruumiinrakennetta ja jotka ikääntyvät suurin piirtein normaalisti.  Taviksilla ei ole käytettävissä ulkonäköön rahaa niin paljon, mutta kyllä aika pitkälle pääsee kohtuullisella (ei olemattomalla) vaivannäöllä ja ostamalla erittäin harkitusti parasta mihin on mahdollisuus.  Siihen päälle hyvä ryhti, hillityt sivistyneet käytöstavat ja hyvä yleissivistys, niin ollaan jo pitkällä.

Kaapistani löytyy myös aitoja merkkivaatteita -70% hinnalla ostettuna. Michael Corsia (maksoin juhlamekosta 50€), Burberryä, Hilfigeriä jne. mutta sellaisia ettei logo näy eikä kuosistakaan tunnista. Ihan samanlaisia vaatteita kuin muutkin, laatukaan ei päätä huimaa. Eli kyllä edullisesti saa niitäkin kun tietää mistä ostaa. En vain näe mitään lisäarvoa maksaa tuotteen mainostamisesta.

Kuten sanoin aiemmassa viestissä, työhöni kuuluu paljon edustamista ja esillä olemista (kyllä, kansainvälisessä huippuorganisaatiossa) joten pukeutumisen täytyy oikeasti olla tyylikästä.

Onneksi ruumiinrakenteeni on sellainen että vaatteita on suht helppo löytää, lahkeet vain liian pitkiä kun olen pienikokoinen. Kyse ei tosiaankaan ole vain "tyylikkyydestä omissa silmissä" :) Kyllä sen palautteen heti saa jos asu ei ole sopiva tilanteeseen.

Pisti silmään tämä viimeinen lause. Saat heti palautetta, jos asu ei ole sopiva tilanteeseen? Keneltä, työnantajaltako - ei kai sentään?

Kiinnitin huomiota myös merkkituotteista sanomaasi. Miksi ostat niitä, jos laatu ei päätä huimaa ja merkkikään ei näy (ei ole tärkeä sinulle, oletan)? Miksi et sitten osta samalla rahalla laadukkaampaa merkitöntä tuotetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei varaa mihinkään näistä vinkeistä muuhun kuin puhtauteen, kaikki rahat menee ihan muuhun. Mutta kiitos silti, on näitä kiva lukea.

Oikeasti, kun köyhällä ei ole varaa ostaa sitä 100€ bleiseriä, ei edes sitä 20€

Kuten tuossa jo joku sanoi, että eihän tässä ketjussa olekaan kehoitettu ostamaan minkäänhintaista bleiseriä. Jos sinulla ei ole varaa edes 20 euroa laittaa bleiseriin, oletan kyllä että et silloin tarvitse bleiseriä. Tuskin nimittäin olet sitten työssä, jossa täytyy käyttää bleiseriä tai muuta siistiä vaatetta. Käytä ihmeessä vähät rahasi johonkin muuhun vaatekappaleeseen vaikka pikkuhiljaa säästäen, mutta älä nyt ihmeessä bleiserin perään haikaile.

Mua aina ärsyttää tämän tyyppisissä keskusteluissa, että ehdotetaan esim. mustia suoria housuja, valkoista kauluspaitaa, bleiseriä ym. Toki ne ovat vaateklassikoita, mutta mitä niillä tekee esim. lastentarhanopettaja? Missä hän niitä käyttää? Töissä? Vapaa-ajalla? Minä taas olen sen tyyppisessä työssä, että voisin hyvin pukeutua suoriin housuihin ja kauluspaitaan. Mutta en pukeudu, en edes omista enää sellaisia koska huomasin hyvin pian työelämään siirryttyäni, ja hankittuani nämä ”jokaisen tyylikkään naisen vaatekaapin peruspilarit”, että tunnen oloni näissä vaatteissa epämukavaksi. Jos olo on epämukava, tuskin silloin kovin tyylikkäältäkään näyttää. Käytän töissä pääasiassa yksinkertaisia mekkoja, ja talvella niiden päällä laadukkaita neuletakkeja tai bleisereitä. Talvella siistit, nahkaiset saappaat ja laadukas villakangastakki. kesällä nahkaiset klassiset ballerinat, joskus avokkaat. Mutta en tosiaan omista mustia suoria housuja enkä valkoista kauluspaitaa, koska ne eivät ole minun tyyliäni.

Tämä on kyllä totta. Eivät läheskään kaikki ole töissä toimistossa tai edes siisteissä sisätöissä ja vietä vapaa-aikaansa shoppaillen ja kahviloissa istuen. Eri elämäntyyleihin sopivat erilaiset asut ja vaatekaapit. 

Itse hahmotan tyylikkyyden vastakohtana homssuisuudelle, hoitamattomuudelle ja alipukeutumiselle.

Esimerkiksi jotkut lökärit tai virttynyt tunika & leggarit eivät imartele ketään, mutta silti monet käyttävät niitä koska mukavuus. Tyylikkyys on sitä että ajattelee pukeutumisessa vähän (ei pelkästään) muutakin kuin mukavuutta ja halpaa hintaa. Tyylikäs ihminen on mielestäni sellainen joka tunnistaa laadun ja arvostaa sitä, pukeutuu kulloiseenkiin tilaisuuteen sopivasti (ne lökärit ja hupparit sopivat kotoiluun, kaupungille lähtiessä voi laittaa siistit farkut tai hameen ja kivan yläosan), hoitaa itseään kohtuullisesti eikä yritä olla kamalan räväkkä tai tyrkky. Tyylikkäästä ihmisestä tulee sellainen tunne että hän arvostaa itseään ja muita vaikkei ehkä näyttäisikään täydelliseltä tai rikkaalta. Tyylikäs ihminen ei lompsi samoissa mökkivaatteissa joka paikkaan vaan osaa pukeutua eri tilanteissa fiksusti. Kynähame ja korkkarit eivät sovi lastentarhanopettajalle tai hiekkalaatikon reunalla päivystävälle äidille. Mutta voi sinne hiekkalaatikon reunallakin pitää huolta siitä että hiukset ovat siististi eikä ulkoiluasu ole ihan virttynyt ja räjähtänyt. Ja sitten kun lähtee kaupoille viikonloppuna, ei ehkä valitse samoja hiekkalaatikkovaatteita vaan astetta siistimpää.

Moni tuntuu valitettavasti ajattelevan että ihminen joka ei yhtään välitä ulkonäöstään on jotenkin parempi ja henkevämpi. Tätä rumat ne vaatteilla koreilevat-asennetta voisi vähän hellittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei varaa mihinkään näistä vinkeistä muuhun kuin puhtauteen, kaikki rahat menee ihan muuhun. Mutta kiitos silti, on näitä kiva lukea.

Oikeasti, kun köyhällä ei ole varaa ostaa sitä 100€ bleiseriä, ei edes sitä 20€

Kuten tuossa jo joku sanoi, että eihän tässä ketjussa olekaan kehoitettu ostamaan minkäänhintaista bleiseriä. Jos sinulla ei ole varaa edes 20 euroa laittaa bleiseriin, oletan kyllä että et silloin tarvitse bleiseriä. Tuskin nimittäin olet sitten työssä, jossa täytyy käyttää bleiseriä tai muuta siistiä vaatetta. Käytä ihmeessä vähät rahasi johonkin muuhun vaatekappaleeseen vaikka pikkuhiljaa säästäen, mutta älä nyt ihmeessä bleiserin perään haikaile.

Mua aina ärsyttää tämän tyyppisissä keskusteluissa, että ehdotetaan esim. mustia suoria housuja, valkoista kauluspaitaa, bleiseriä ym. Toki ne ovat vaateklassikoita, mutta mitä niillä tekee esim. lastentarhanopettaja? Missä hän niitä käyttää? Töissä? Vapaa-ajalla? Minä taas olen sen tyyppisessä työssä, että voisin hyvin pukeutua suoriin housuihin ja kauluspaitaan. Mutta en pukeudu, en edes omista enää sellaisia koska huomasin hyvin pian työelämään siirryttyäni, ja hankittuani nämä ”jokaisen tyylikkään naisen vaatekaapin peruspilarit”, että tunnen oloni näissä vaatteissa epämukavaksi. Jos olo on epämukava, tuskin silloin kovin tyylikkäältäkään näyttää. Käytän töissä pääasiassa yksinkertaisia mekkoja, ja talvella niiden päällä laadukkaita neuletakkeja tai bleisereitä. Talvella siistit, nahkaiset saappaat ja laadukas villakangastakki. kesällä nahkaiset klassiset ballerinat, joskus avokkaat. Mutta en tosiaan omista mustia suoria housuja enkä valkoista kauluspaitaa, koska ne eivät ole minun tyyliäni.

Tämä on kyllä totta. Eivät läheskään kaikki ole töissä toimistossa tai edes siisteissä sisätöissä ja vietä vapaa-aikaansa shoppaillen ja kahviloissa istuen. Eri elämäntyyleihin sopivat erilaiset asut ja vaatekaapit. 

Itse hahmotan tyylikkyyden vastakohtana homssuisuudelle, hoitamattomuudelle ja alipukeutumiselle.

Esimerkiksi jotkut lökärit tai virttynyt tunika & leggarit eivät imartele ketään, mutta silti monet käyttävät niitä koska mukavuus. Tyylikkyys on sitä että ajattelee pukeutumisessa vähän (ei pelkästään) muutakin kuin mukavuutta ja halpaa hintaa. Tyylikäs ihminen on mielestäni sellainen joka tunnistaa laadun ja arvostaa sitä, pukeutuu kulloiseenkiin tilaisuuteen sopivasti (ne lökärit ja hupparit sopivat kotoiluun, kaupungille lähtiessä voi laittaa siistit farkut tai hameen ja kivan yläosan), hoitaa itseään kohtuullisesti eikä yritä olla kamalan räväkkä tai tyrkky. Tyylikkäästä ihmisestä tulee sellainen tunne että hän arvostaa itseään ja muita vaikkei ehkä näyttäisikään täydelliseltä tai rikkaalta. Tyylikäs ihminen ei lompsi samoissa mökkivaatteissa joka paikkaan vaan osaa pukeutua eri tilanteissa fiksusti. Kynähame ja korkkarit eivät sovi lastentarhanopettajalle tai hiekkalaatikon reunalla päivystävälle äidille. Mutta voi sinne hiekkalaatikon reunallakin pitää huolta siitä että hiukset ovat siististi eikä ulkoiluasu ole ihan virttynyt ja räjähtänyt. Ja sitten kun lähtee kaupoille viikonloppuna, ei ehkä valitse samoja hiekkalaatikkovaatteita vaan astetta siistimpää.

Moni tuntuu valitettavasti ajattelevan että ihminen joka ei yhtään välitä ulkonäöstään on jotenkin parempi ja henkevämpi. Tätä rumat ne vaatteilla koreilevat-asennetta voisi vähän hellittää.

Meillä on kyllä hyvin samanlaiset ajatukset! En nyt itseäni pidä minään tyylikkyyden perikuvana todellakaan, mutta katson kyllä silti, että kuljen aina tilanteen vaatimissa vaatteissa ja laittaudun tilanteen mukaan. Töihin meikkaan enemmän kuin vapaa-aikana, juhliin taas toki enemmän kuin töihin jne. 

Tuli tuosta homssuisesta rumat ne vaatteilla koreilee-jutusta mieleen työkaverini. Työskentelen siis asiantuntijatehtävissä toimistossa, liikun paljon kokouksissa jne. Meillä kaikki pukeutuvat ja laittautuvat töissä siististi, kuten toimistossa on tapana. Joku käyttää paljon siistejä farkkuja ja jakkuja, joku toinen taas mekkoja jne. Jollakin on joka päivä neutraalia luomiväriä, toinen ei meikkaa ollenkaan koska kulkee pyörällä, mutta on silti aina siistissä mekossa ja avokkaissa. Yksi työkaveri ei sen sijaan tunnu välittävän yhtään, miltä näyttää. Hänellä on aina samat farkut, jotka eivät istu hänelle yhtään (lököttävät takapuolesta), kulahtanut huppari, värikkäät sukat ja sellaiset terveyssandaalit. Hiukset näyttävät useimmiten siltä, ettei niitä ole kammattu aamulla ollenkaan. On siis todella homssuisen näköinen. Hän huomauttelee minulle joskus pukeutumisesta, että tulen juhlavaatteissa töihin. Kun siis tyypillinen työasuni on esim. musta a-linjainen tai tummansininen mekko ja sen kanssa beige tai punainen neuletakki tai tummansininen bleiseri sekä siistit nahkaballerinat tai avokkaat. Juhlamekkoni on sitten ihan erilainen, en siinä tule kyllä töihin. Työasuni on mielestäni siisti eikä mitenkään huomiota herättävä. Enemmän tämä homssuinen työkaveri herättää huomiota toimistolla, jossa kaikki muut ovat ulkoiselta olemukseltaan siistejä ja huoliteltuja. 

Edellinen oli siis se, joka ei omista suoria housuja ja valkoista kauluspaitaa. 

Risti ei ole merkinnyt pitkään aikaan kristinuskon tunnusta koruissa. Se on yksinkertaisesti muodikas. Madonna käytti niitä 80-luvulla, punkkarit ja gootit käyttävät koko ajan. Joka ketjuliike myy paitaa ja korua, joissa vilisevät ristit. Se on vähän kuin "pääkallo", näyttää coolilta, on muotia, risti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustaa.

Kengät aina huolitellut.

Ei. Ei ja ei.

Musta (harmaa ja beessi) saavat suomalaisten ihon näyttämään sinertävänharmaalta talvisin. Tosi pahan näköistä, ihmiset ei vain tajua. Hyvin harvalle sopii sellaisenaan

Noita värejä käytettäessä täytyy olla jotain värikkäitä asusteita ellei itse asussa ole väriä mukana.

Tyylikkyys ei tarkoita samaa kuin "mahdollisimman edustava tai kaunis". Tietyt värit näyttävät hyvältä yksinkertaisina ja kylläisinä (kuluneen ja haalistuneen vastakohta), ja vaikka se tekisi kantajastaan vähän kalpean niin mitä siitä? On täysin eri asia pyrkiä olemaan mahdollisimman viehättävä.

Sitä paitsi minä viehätyn ihmisistä, jotka ovat persoonallisia. Esim. korostavat kalpeuttaan sen sijaan, että "maalaisivat värit taikinanaamaansa" kuten moni ehdottaa. Toisaalta, hyvin meikattukin voi olla upea. Tärkeintä on se, että ei ole pakko yrittää olla perinteisellä tavalla kaunis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina näyttänyt huolitellulta ja tyylikkäältä vaikka en ole käynyt hoidoissa kuin 3x elämässäni:D

Mulle tärkeintä on puhtaus ja hyvin leikatut puhtaat hiukset. Siitä lähtee kaikki.

Vaatteet ostan usein ulkomailta mutta aina tarjouksista. En muista koska olisin maksanut täyden hinnan jostain vaatteesta?? Löytöjä voi tehdä jopa Prismasta vaikka se kuulostaakin oudolta. Yksi lemppari juhla-asuni (mekko tumman lilaa "silkkiä" ja siihen neulejakku) maksoi yhteensä 25€ poistorekillä vuosia sitten. Aina kun mulla on se päällä joku tulee hiplaamaan ja kehumaan. Pari kaunista kotelomekkoa löysin New Yorkerista 13€/kpl. Niillä on menty niin ylppärit kuin työtilaisuudetkin. Täytyy vain osata tunnistaa laadukas materiaali. Merkki ei sitä takaa.

Just. Moni mamma epäilemättä näyttää omasta mielestään tyylikkäältä kotivärjätyissä hiuksissaan  ja halvoissa vaatteissa. Tämä selittää katukuvan ja sen miksi naistenlehtien perusneuvotkaan eivät uppoa. Jäämme ihmettelemään, miten kummassa markettimammat näyttävät silti olevan ihan eri rotua kuin kansainvälinen eliitti jolla on varaa ja myös halua panostaa ulkonäköönsä paljon.

Totuus: johtajat ja poliitikot joiden työhön kuuluu esiintyminen tyylikkäänä ja arvokkaasti, kuninkaalliset yms. kuitenkin asettavat sen tason mistä näkee mikä on mahdollista ihmisille joilla ei ole huippumallin ruumiinrakennetta ja jotka ikääntyvät suurin piirtein normaalisti.  Taviksilla ei ole käytettävissä ulkonäköön rahaa niin paljon, mutta kyllä aika pitkälle pääsee kohtuullisella (ei olemattomalla) vaivannäöllä ja ostamalla erittäin harkitusti parasta mihin on mahdollisuus.  Siihen päälle hyvä ryhti, hillityt sivistyneet käytöstavat ja hyvä yleissivistys, niin ollaan jo pitkällä.

Kaapistani löytyy myös aitoja merkkivaatteita -70% hinnalla ostettuna. Michael Corsia (maksoin juhlamekosta 50€), Burberryä, Hilfigeriä jne. mutta sellaisia ettei logo näy eikä kuosistakaan tunnista. Ihan samanlaisia vaatteita kuin muutkin, laatukaan ei päätä huimaa. Eli kyllä edullisesti saa niitäkin kun tietää mistä ostaa. En vain näe mitään lisäarvoa maksaa tuotteen mainostamisesta.

Kuten sanoin aiemmassa viestissä, työhöni kuuluu paljon edustamista ja esillä olemista (kyllä, kansainvälisessä huippuorganisaatiossa) joten pukeutumisen täytyy oikeasti olla tyylikästä.

Onneksi ruumiinrakenteeni on sellainen että vaatteita on suht helppo löytää, lahkeet vain liian pitkiä kun olen pienikokoinen. Kyse ei tosiaankaan ole vain "tyylikkyydestä omissa silmissä" :) Kyllä sen palautteen heti saa jos asu ei ole sopiva tilanteeseen.

Pisti silmään tämä viimeinen lause. Saat heti palautetta, jos asu ei ole sopiva tilanteeseen? Keneltä, työnantajaltako - ei kai sentään?

Kiinnitin huomiota myös merkkituotteista sanomaasi. Miksi ostat niitä, jos laatu ei päätä huimaa ja merkkikään ei näy (ei ole tärkeä sinulle, oletan)? Miksi et sitten osta samalla rahalla laadukkaampaa merkitöntä tuotetta?

Ostan sen vaatteen minkä kulloinkin tarvitsen merkillä tai ilman. Kun esim tuo Korsin mekko osui käteeni olin menossa kokkareille mihin se oli täydellinen ja tiesin että simppelinä mallina se menisi vielä toistekin jossain juhlissa (olen käyttänyt myös ylppäreissä yms juhlissa sitä). Jos se olisi ollut yhtään kalliimpi se olisi jäänyt tankoon. Sattumalta olin siinä kaupassa sillä hetkellä. Jos se olisi löytynyt Prismasta olisin varmasti ostanut sen merkittömänäkin.

Ai niin, sekin on muuten keinokuitua:D

Vierailija kirjoitti:

Risti ei ole merkinnyt pitkään aikaan kristinuskon tunnusta koruissa. Se on yksinkertaisesti muodikas. Madonna käytti niitä 80-luvulla, punkkarit ja gootit käyttävät koko ajan. Joka ketjuliike myy paitaa ja korua, joissa vilisevät ristit. Se on vähän kuin "pääkallo", näyttää coolilta, on muotia, risti.

Niin siis 80-luvulla se oli muodikas, silloin, kun Madonnakin niitä käytti. Nyt on 2018.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina näyttänyt huolitellulta ja tyylikkäältä vaikka en ole käynyt hoidoissa kuin 3x elämässäni:D

Mulle tärkeintä on puhtaus ja hyvin leikatut puhtaat hiukset. Siitä lähtee kaikki.

Vaatteet ostan usein ulkomailta mutta aina tarjouksista. En muista koska olisin maksanut täyden hinnan jostain vaatteesta?? Löytöjä voi tehdä jopa Prismasta vaikka se kuulostaakin oudolta. Yksi lemppari juhla-asuni (mekko tumman lilaa "silkkiä" ja siihen neulejakku) maksoi yhteensä 25€ poistorekillä vuosia sitten. Aina kun mulla on se päällä joku tulee hiplaamaan ja kehumaan. Pari kaunista kotelomekkoa löysin New Yorkerista 13€/kpl. Niillä on menty niin ylppärit kuin työtilaisuudetkin. Täytyy vain osata tunnistaa laadukas materiaali. Merkki ei sitä takaa.

Just. Moni mamma epäilemättä näyttää omasta mielestään tyylikkäältä kotivärjätyissä hiuksissaan  ja halvoissa vaatteissa. Tämä selittää katukuvan ja sen miksi naistenlehtien perusneuvotkaan eivät uppoa. Jäämme ihmettelemään, miten kummassa markettimammat näyttävät silti olevan ihan eri rotua kuin kansainvälinen eliitti jolla on varaa ja myös halua panostaa ulkonäköönsä paljon.

Totuus: johtajat ja poliitikot joiden työhön kuuluu esiintyminen tyylikkäänä ja arvokkaasti, kuninkaalliset yms. kuitenkin asettavat sen tason mistä näkee mikä on mahdollista ihmisille joilla ei ole huippumallin ruumiinrakennetta ja jotka ikääntyvät suurin piirtein normaalisti.  Taviksilla ei ole käytettävissä ulkonäköön rahaa niin paljon, mutta kyllä aika pitkälle pääsee kohtuullisella (ei olemattomalla) vaivannäöllä ja ostamalla erittäin harkitusti parasta mihin on mahdollisuus.  Siihen päälle hyvä ryhti, hillityt sivistyneet käytöstavat ja hyvä yleissivistys, niin ollaan jo pitkällä.

Kaapistani löytyy myös aitoja merkkivaatteita -70% hinnalla ostettuna. Michael Corsia (maksoin juhlamekosta 50€), Burberryä, Hilfigeriä jne. mutta sellaisia ettei logo näy eikä kuosistakaan tunnista. Ihan samanlaisia vaatteita kuin muutkin, laatukaan ei päätä huimaa. Eli kyllä edullisesti saa niitäkin kun tietää mistä ostaa. En vain näe mitään lisäarvoa maksaa tuotteen mainostamisesta.

Kuten sanoin aiemmassa viestissä, työhöni kuuluu paljon edustamista ja esillä olemista (kyllä, kansainvälisessä huippuorganisaatiossa) joten pukeutumisen täytyy oikeasti olla tyylikästä.

Onneksi ruumiinrakenteeni on sellainen että vaatteita on suht helppo löytää, lahkeet vain liian pitkiä kun olen pienikokoinen. Kyse ei tosiaankaan ole vain "tyylikkyydestä omissa silmissä" :) Kyllä sen palautteen heti saa jos asu ei ole sopiva tilanteeseen.

Pisti silmään tämä viimeinen lause. Saat heti palautetta, jos asu ei ole sopiva tilanteeseen? Keneltä, työnantajaltako - ei kai sentään?

Kiinnitin huomiota myös merkkituotteista sanomaasi. Miksi ostat niitä, jos laatu ei päätä huimaa ja merkkikään ei näy (ei ole tärkeä sinulle, oletan)? Miksi et sitten osta samalla rahalla laadukkaampaa merkitöntä tuotetta?

Ostan sen vaatteen minkä kulloinkin tarvitsen merkillä tai ilman. Kun esim tuo Korsin mekko osui käteeni olin menossa kokkareille mihin se oli täydellinen ja tiesin että simppelinä mallina se menisi vielä toistekin jossain juhlissa (olen käyttänyt myös ylppäreissä yms juhlissa sitä). Jos se olisi ollut yhtään kalliimpi se olisi jäänyt tankoon. Sattumalta olin siinä kaupassa sillä hetkellä. Jos se olisi löytynyt Prismasta olisin varmasti ostanut sen merkittömänäkin.

Ai niin, sekin on muuten keinokuitua:D

No juu, hutiostoksia tulee kaikille joskus 😀