Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko masennus syy, seuraus vai sairaus
Kommentit (43)
masennuksensyitä kirjoitti:
. Jos ottaa masennuslääkkeet, perimmäiset ongelmat eivät välttämättä tule ratkottua, vain oireita hoidetaan ja lääkkeet voivat lisätä uusia ongelmia, koska masennuslääkkeissä on haittoja, mitkä ulottuu ihmisen tunne-elämään ja parisuhde-elämään asti.
Tuo ei pidä aina paikkaansa. Joillekin ihmisille tulee masennus, vaikka mitään ongelmia elämässä ei ole. Vaikka kaikki olisi hyvin, niin aivojen biokemiasta johtuen joskus vain alkaa masennus (esim jokin välittäjäainepitoisuus vain laskee liian alas). Niitä välittäjäaineita ei välttämättä saada nousemaan puhumalla unista tai vatvomalla, miksi isoveljellä oli lapsena enemmän leluja. Ei kukaan ehdota diabetesta sairastavallekaan, että kun juttelet vain tarpeeksi terapeutin kanssa lapsuuden traumoista, niin kyllä se insuliinituotanto siitä lähtee käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennuksensyitä kirjoitti:
1. Masennus voi olla oire ihmiselle huonosta ja haitallisesta elämäntyylistä, kun välttämättä perustarpeet ei tule huomioiduksi. Eli masennus voi olla seurausta huonosta ruokavaliosta, liiasta stressistä, liian vähästä fyysisestä aktiivisuudesta, siitä ettei saa tarpeeksi vaikkapa auringonvaloa ja altistuu kaikenmaailman toksiineille ja kemikaaleille mitä ympäristössä, ruoassa ja lääkkeissä on. Masennus voi olla myös oire kehossa olevasta sairauden tilasta tai epätasapainotilasta, kuten vaikkapa vitamiininpuutoksista. Masennus voi olla lisäksi viesti jonka avulla voi tehdä itselle tärkeitä muutoksia ja oppia asioita elämästä ja itsestään, joten hän ei näe masennusta yksinomaan kielteisenä vaan kärsimyksestäkin voi löytyä jotain viisautta ja oppimista ja ratkaisuja. Jos ottaa masennuslääkkeet, perimmäiset ongelmat eivät välttämättä tule ratkottua, vain oireita hoidetaan ja lääkkeet voivat lisätä uusia ongelmia, koska masennuslääkkeissä on haittoja, mitkä ulottuu ihmisen tunne-elämään ja parisuhde-elämään asti. Näin sanoo Kelly Brogan, holistinen psykiatri, joka näkee masennuksen oireena jostain ja kritisoi masennuslääkkeiden laajalle ulottunutta kylvöä, jossa lääkkeet ovat korostuneet masennuksen hoidossa.
https://kellybroganmd.com/7-facts-about-depression-that-will-blow-you-a…
Jollakin saattaa suututtaa tuollainen näkökulma, koska ovat kokeneet masennuslääkkeistä hyötyä eivätkä näe varsinaisesti syytä masennukselleen, vaan se vain on, se on kuin "putkahtanut tyhjästä". Ja tuollaisen elintapakeinojen tarjoamisen huuhaana ja rahastuksena, mitä kyseinen holistinen psykiatri tarjoaa. Toisaalta masennuslääkkeissä on haittoja ja eivät ne ainakaan mielestäni korjaa ongelmien ydintä, eikä välttämättä niitä käyttäessä pysty ollenkaan pureutumaan ongelmiinsa, jos vaikkapa kokee tunteiden leikkautuneen. Ja yhtälailla näillä lääkkeillä tehdään isot rahat ja oikeasti tuntuu ihan järkevältä pohtia, ollaanko tietyllä tavalla menty väärään suuntaan, kun masentuneisuutta hoidetaan niin korostuneesti lääkkeillä.
Tulee myös mieleen, että masennus voi olla varmastikin myös seurausta siitä, että ei tavallaan huomioi tarpeitaan, vaan tekee valintoja, jotka ei ole itselle luontaisia ja hyviä. Joskus yhteiskuntakin odottaa tekemään tällaisia. Eli esimerkiksi ylirasittaa itseään työssä, joka ei ole itselle sopiva, ei saa tehdä surutyötä rauhassa, ottaa lepoa kun tarve on ja niin edelleen. Tai ahdistuu odotuksista, mitä yhteiskunnan arvomaailma itselle aiheuttaa eikä pysty välttämättä vastaamaan haasteisiin, mitä yhteiskunta yksilöltä odottaa mikä saa tunteen omasta huonommuudesta. Ehkä yhteiskuntakin ja kulttuuri voi altistaa masennukselle?
Kirjailija Johann Hari on pohdiskellut asiaa, mikä osa kulttuurilla on masennuksen kanssa. Vaikka ihminen kokisi fyysiset tarpeensa tyydytetyksi, hän voi kokea että henkiset, psykologiset tarpeet jäävät tyydyttämättä, joka johtaa masennukseen. Ihmiset voivat kokea etteivät tee mitään merkityksellistä tai kokevat tarkoituksettomuutta. He tekevät asioita jotka tuntuvat itselle ei luontaisilta ja työnsä merkityksettömäksi ja turhaksi. Ehkä ympäristössäkin voi piillä masennuksen syy?
https://www.theguardian.com/society/2018/jan/07/is-everything-you-think…
Kun esim.television avaa, niin ärsykkeiden tulva on valtava ja suurin osa tarkoituksellisen provosoivia, joka kuormittaa varsinkin yksinäistä ja herkkää mieltä kohtuuttomasti. Sama tietysti netin kanssa. Parasta tietysti olisi, jos ihmisellä olisi muuta tekemistä kuin nöiden käyttäminen, mutta se ei taida olla tätä päivää.
En ehkää loppujenlopuksiii ole koskaan olllut masentunut koska tahdon aiiina löytäää jonkin ratkaisun asiioillle. Olen ehkäää silleeen että oleeen jääänyt koukkuuun johonkin videopelieeen maaaailmaan vuosiiiksi.
Vierailija kirjoitti:
En ehkää loppujenlopuksiii ole koskaan olllut masentunut koska tahdon aiiina löytäää jonkin ratkaisun asiioillle. Olen ehkäää silleeen että oleeen jääänyt koukkuuun johonkin videopelieeen maaaailmaan vuosiiiksi.
Ja silllä kompensoiinut jotaaakin aukkkoa ja pahaaa mieltä elääämässä. Siksi kooodariksi ryhtymineen voisikin ollla hyvä vaihtoehtooo koska sillllä saa ihmisiä huuumattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan rehellisesti: suvussani on selvästi taipumusta masennukseen. Masennuksesta kärsivä ihminen taas välttämättä ei ole kovin kummoinen vanhempi, jolloin lapsikin äkkiä sairastuu masennukseen. Eli kaikkia noista tilanteen mukaan, mutta ensisijaisesti sairaus. Siksi hoidankin aktiivisesti omaa masennustani, jotta pystyisin tarjoamaan omille lapsilleni paremmat lähtökohdat lapsuudessa kuin mitä itse sain hoitamattomasta masennuksesta kärsivän vanhemman kasvattamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkää loppujenlopuksiii ole koskaan olllut masentunut koska tahdon aiiina löytäää jonkin ratkaisun asiioillle. Olen ehkäää silleeen että oleeen jääänyt koukkuuun johonkin videopelieeen maaaailmaan vuosiiiksi.
Ja silllä kompensoiinut jotaaakin aukkkoa ja pahaaa mieltä elääämässä. Siksi kooodariksi ryhtymineen voisikin ollla hyvä vaihtoehtooo koska sillllä saa ihmisiä huuumattua.
Ja huumatttua terveellä tavallla eli se on eeettisesti oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkää loppujenlopuksiii ole koskaan olllut masentunut koska tahdon aiiina löytäää jonkin ratkaisun asiioillle. Olen ehkäää silleeen että oleeen jääänyt koukkuuun johonkin videopelieeen maaaailmaan vuosiiiksi.
Ja silllä kompensoiinut jotaaakin aukkkoa ja pahaaa mieltä elääämässä. Siksi kooodariksi ryhtymineen voisikin ollla hyvä vaihtoehtooo koska sillllä saa ihmisiä huuumattua.
Ja huumatttua terveellä tavallla eli se on eeettisesti oikein.
Kyllähän itttekin tässä aloitteli terapiaa. Tahtoiisin saada muuutetttua fyysistä miljöötä ja rakennettua jonkinlaisen sosuaalisen miljööön.
Itsellä seuraus. 7 vuotta jatkuvaa kipua. Kun viimein pääsin leikkauspöydälle, totesi lääkäri leikkauksen jälkeen että vauriot ovat pysyviä, mitään ei voida tehdä. Kun tajusin että elän tämän kivun kanssa ikuisesti, niin hajosi pää ja masennuin. Työkyky meni ja toisesta jalasta tunto. Kai musta vielä joku alkkis tulee tällä menolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksitty juttu. Ei sellaista oikeasti ole olemassa. Laiskojen tekosyitä vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, ettei osata olla yksin ja hiljaa, ja samalla ymmärtää että tämä on parasta mitä tässä hetkessä voi tapahtua.
Joillekin hetkessä eläminen tarkoittaa sitä, että tehdään typeriä äkkipäätöksiä ja lähdetään ryyppäämään. Oikeasti se on sitä että pysähdytään ja kuunnellaan hiljaisuutta. Kun sen oppii, ei ole syytä olla masentunut.
VMP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkää loppujenlopuksiii ole koskaan olllut masentunut koska tahdon aiiina löytäää jonkin ratkaisun asiioillle. Olen ehkäää silleeen että oleeen jääänyt koukkuuun johonkin videopelieeen maaaailmaan vuosiiiksi.
Ja silllä kompensoiinut jotaaakin aukkkoa ja pahaaa mieltä elääämässä. Siksi kooodariksi ryhtymineen voisikin ollla hyvä vaihtoehtooo koska sillllä saa ihmisiä huuumattua.
Ja huumatttua terveellä tavallla eli se on eeettisesti oikein.
Kyllähän itttekin tässä aloitteli terapiaa. Tahtoiisin saada muuutetttua fyysistä miljöötä ja rakennettua jonkinlaisen sosuaalisen miljööön.
Pitäiisi kehittyä normaaaliksi. Muttta se ei ole mahdollista ilmaan on normaalien ihmisten ja rytmien kanssa tekeemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, ettei osata olla yksin ja hiljaa, ja samalla ymmärtää että tämä on parasta mitä tässä hetkessä voi tapahtua.
Joillekin hetkessä eläminen tarkoittaa sitä, että tehdään typeriä äkkipäätöksiä ja lähdetään ryyppäämään. Oikeasti se on sitä että pysähdytään ja kuunnellaan hiljaisuutta. Kun sen oppii, ei ole syytä olla masentunut.
Laita tämä muistiin ja katso sitä sitten, kun riittävä määrä vastoinkäymisiä on musertanut sinut, tai yksinkertaisesti aivosi vaan joutuvat kemialliseen epätasapainoon jostain tuntemattomasta syystä.
Toivon että kohta jo päästäisiin näistä merkillisistä yleistyksistä, että köyhyys johtuu kun rahat menevät tupakkaan ja alkoholiin ja masennus johtuu kun käytetään alkoholia eikä meditoida, saunota, lenkkeillä ja syödä oikein.
Itselläni se oli seuraus, ei epäilystäkään. Lapsuus oli todella kurja, hoidin itseni lisäksi pikkusisarukset äidin maatessa krapulassa / pannessa jotain hoitoa. Oli saavutus, jos äiti makasi kuitenkin kotona lattialla tai sängyssä eikä pitkin katuja. Siitä kuuli kavereiltakin koulussa. Kun pääsin vihdoin pois kotoa 18-vuotiaana ja sisarukset huostaanotettiin (totta kai kun en ollut heitä enää hoitamassa), masennuin ja lamaannuin täysin. Lääkkeitä tarjottiin, en ottanut vaikka se vaati vänkäämistä ja tiukkana pysymistä, ei tuntunut oikealta ratkaisulta sotkea aivokemiaa. Keskivaikea masennus, PTSD, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus sitten katosivatkin kun kävin tiiviisti terapiassa noin puoli vuotta. Tai ehkä aivokemiani palautuivat, kuka tietää. Mielenterveysongelmat periytyvät vahvasti, omat neljä lastani ovat kuitenkin terveitä minun tietääkseni, ainakaan kouluajoilla ei ongelmia ollut, tokikaan en heistä mitään virallista tietoa enää saa. Omat sisarukseni sairastuivat myös psyykkisesti sijaiskodeissaan, eivätkä valitettavasti ole pärjänneet elämässään. Yh-äitini lisäksi isälläkin oli addiktioita ja itsemurhayrityksiä. Omilla lapsillani ei ole ollut kotona mitään näistä ongelmista ja he ovat terveitä, minulla kaikki ja sairastuin pahasti. Kyllä mä osoittaisin myös ympäristöä mt-ongelmissa. En usko omien kokemusteni perusteella pelkkään sattumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkää loppujenlopuksiii ole koskaan olllut masentunut koska tahdon aiiina löytäää jonkin ratkaisun asiioillle. Olen ehkäää silleeen että oleeen jääänyt koukkuuun johonkin videopelieeen maaaailmaan vuosiiiksi.
Ja silllä kompensoiinut jotaaakin aukkkoa ja pahaaa mieltä elääämässä. Siksi kooodariksi ryhtymineen voisikin ollla hyvä vaihtoehtooo koska sillllä saa ihmisiä huuumattua.
Ja huumatttua terveellä tavallla eli se on eeettisesti oikein.
Kyllähän itttekin tässä aloitteli terapiaa. Tahtoiisin saada muuutetttua fyysistä miljöötä ja rakennettua jonkinlaisen sosuaalisen miljööön.
Pitäiisi kehittyä normaaaliksi. Muttta se ei ole mahdollista ilmaan on normaalien ihmisten ja rytmien kanssa tekeemisissä.
Mä een ole autiisti mä vaaan pelkäään ihmisiä. Mä muuistaaan kun laitooin teiininä koiran kuvan seinällevja puheekuplassa oli tejsti että jokainen osaa jotakin. Se oli koiira joka soitti pianooa. Kaveeri vaan sanoii että sinäkö nyt muka tätä vaai. Sitten mä kerrrroin että haaveilen merikapteeenin urasta. Sinähään et osaa ruotsiaa hahahah.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole traumataustaa ja olen silti ollut masentunut lähes koko aikuisikäni. Hoidot purevat huonosti ja kotikonstit myös kokeiltu. Oireet ovat suunnilleen tarkkaavaisuushäiriön ja kroonisen väsymysoireyhtymän yhdistelmä.