Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit palavasta talosta; lapsesi vai puolisosi?
04.08.2018 |
Oletetaan että talo jossa nukkuu puolisosi ja yksi lapsesi syttyy tuleen. Sinulla on aikaa ja mahdollisuus pelastaa vain toinen heistä, toinen menehtyy varmuudella.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että kysyttäessä valtaosa pelastaisi lapsen mutta esimerkiksi tässä ketjussa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3234766/parisuhde-taisi-paattya-nyt-lop…
...viestin 6 peukutuksen perusteella suurempi osa ei pidä mitenkään itsestäänselvänä että lapsi on rakkaampi kuin puoliso. Oletan että yleensä se rakkaampi pelastettaisiin ensimmäisenä.
Ei rakkaampaa välttämättä pelasteta ensimmäisenä.
Puolisoni on minulle rakkaampi kuin hänen lapsensa. Silti pelastaisin hänen lapsensa ja jättäisin hänet kuolemaan, koska hän kuitenkin haluaisi minun pelastavan lapsen.
Yllättävässä kriisitilanteeessa valinnat tehdään helpommin tunteella kuin rationaalisella järkeilyllä.
No sitähän ei kukaan voi tietää, miten oikeassa tilanteessa toimisi. Voi vain arvailla. Monilla on kyllä selkärangassa se, että lapsi menee aikuisen edelle. Jo evoluutiokin sen on pyrkinyt varmistamaan. Että mikä nyt sitten edes on tunne- ja mikä järkireaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveä kysymys, johon hävettää ihan sikana jopa anonyymina vastata, että pelastaisin ennemmin puolisoni. Rakastan lapsiamme, mutta he ovat nimenomaan _meidän_ rakkautemme lapsia ja lentävät pesästä jossain kohtaa. Mies on suhteessamme minua varten (ja minä häntä varten), tässä ja nyt ja jatkossa. Kuolisin itse hänen vuokseen, mutta se ei ollut vaihtoehdoissa.
Tiesittekö muuten, että lapsi parisuhteen keskiössä on tosi uusi juttu? Se levisi Euroopassa vasta viime vuosisadan puolivälin tienoilla, siihen asti parisuhteen keskiössä oli mies. Näin ne moraalikäsitykset muuttuvat, eivätkä ole mitään ”ylhäältä annettuja” luonnollisia järjestyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä kysymys, johon hävettää ihan sikana jopa anonyymina vastata, että pelastaisin ennemmin puolisoni. Rakastan lapsiamme, mutta he ovat nimenomaan _meidän_ rakkautemme lapsia ja lentävät pesästä jossain kohtaa. Mies on suhteessamme minua varten (ja minä häntä varten), tässä ja nyt ja jatkossa. Kuolisin itse hänen vuokseen, mutta se ei ollut vaihtoehdoissa.
Tiesittekö muuten, että lapsi parisuhteen keskiössä on tosi uusi juttu? Se levisi Euroopassa vasta viime vuosisadan puolivälin tienoilla, siihen asti parisuhteen keskiössä oli mies. Näin ne moraalikäsitykset muuttuvat, eivätkä ole mitään ”ylhäältä annettuja” luonnollisia järjestyksiä.
Mitä tarkoitat tuolla keskiössä olemisella?
Hmm, entä lajin säilymisen kannalta olennainen biologinen järjestys?
Mulla ei ole lapsia mutta jos olisi niin tietenkin pelastaisin ne, jotenki ihan sanomattakin selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että kysyttäessä valtaosa pelastaisi lapsen mutta esimerkiksi tässä ketjussa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3234766/parisuhde-taisi-paattya-nyt-lop…
...viestin 6 peukutuksen perusteella suurempi osa ei pidä mitenkään itsestäänselvänä että lapsi on rakkaampi kuin puoliso. Oletan että yleensä se rakkaampi pelastettaisiin ensimmäisenä.
Ei rakkaampaa välttämättä pelasteta ensimmäisenä.
Puolisoni on minulle rakkaampi kuin hänen lapsensa. Silti pelastaisin hänen lapsensa ja jättäisin hänet kuolemaan, koska hän kuitenkin haluaisi minun pelastavan lapsen.
Yllättävässä kriisitilanteeessa valinnat tehdään helpommin tunteella kuin rationaalisella järkeilyllä.
No sitähän ei kukaan voi tietää, miten oikeassa tilanteessa toimisi. Voi vain arvailla. Monilla on kyllä selkärangassa se, että lapsi menee aikuisen edelle. Jo evoluutiokin sen on pyrkinyt varmistamaan. Että mikä nyt sitten edes on tunne- ja mikä järkireaktio.
Mutta evoluutiomielessä jos ajatellaan mikä järki uhrata ainakaan itseään yhden lapsen takia kun myöhemmin voi tehdä vaikka 10 lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso on kyllä rakkaampi, sen takiahan sitä ollaan parisuhteessa että kumppani on se tärkein ihminen. En tarkoita, ettei lapsi voisi tulla rakkaammaksi, mutta jos niin kävisi niin suhde kyllä tärveltyisi, kun tunne kumppania kohtaan ei enää olisi sama kuin ennen.
Pelastaisin silti lapsen, koska aikuisilla on velvollisuus suojella ensisijaisesti lapsia, joilla on elämä edessään. Ja koska uskon, että puolisoni rakastaa lastamme enemmän kuin itseään.
Jos lapsi on nuori, eli jotain alle 6v ja vaimo olisi vielä hedelmällinen, niin varmasti pelastaisin vaimon. Voidaan sitten kuitenkin hankkia lisää lapsia, eikä alle 6v lapseen olla vielä investoitu niin paljoa rahallisesti tai henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu toki lapsesta. Esim. 4-vuotiaalla ei ole vielä elämää, minuutta, mitään ihmissuhteita tai kykyä kokea onnea ja menetyksiä. Jos siis sen ikäinen kuolee, on menetys varsin pieni: sitä ei koe kukaan muu kuin vanhemmat. Jos taas puoliso kuolee, menettää hän koko elämänsä ja menetyksen kokee myös paljon suurempi joukko muita ihmisiä.
Suuri osa ihmisistä kuitenkin varmaan toimisi oman napansa mukaan ja valitsisi vaihtoehdon, joka hyödyttää itseä eniten, mikä arvatenkin yleensä on lapsi. Eikä varmaan kannata alkaa saivartelemaan, että mitä jos toinen onkin vaikka sairas.
Karjaisisin miehelle, että "YLÖS!!!TULIPALO!!!"
ja juoksisin hakemaan lapsen.
Mies osaa poistua itse, hädissään oleva taapero ei. Eli ei ole kovin rakettitiedettä miettiä, kumman raahaan ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin nyt oikeasti pohtia sitä, millainen rooli on biologialla, millainen yksilön psykologialla, erityisesti itsevarmuudella, ja toisaalta yksilön sosiaalisilla suhteilla.
Jos määräävä tekijä on biologia, lajin säilyminen ja geenien siirto... Voisi ajatella, että ne, jotka pärjäävät/uskovat pärjäävänsä ilman kumppania (psykologiset ja sosiaaliset tekijät), pelastaisivat herkemmin lapsensa, kun taas ne joilla selviäminen riippuu kumppanista, pelastaisivat kumppaninsa ja mahdollisesti saisivat lisää lapsia...
Lapsen. Muija kuolkoon, kun ei ollut vaihtanut palovaroittimen paristoa vaikka lupasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu toki lapsesta. Esim. 4-vuotiaalla ei ole vielä elämää, minuutta, mitään ihmissuhteita tai kykyä kokea onnea ja menetyksiä. Jos siis sen ikäinen kuolee, on menetys varsin pieni: sitä ei koe kukaan muu kuin vanhemmat. Jos taas puoliso kuolee, menettää hän koko elämänsä ja menetyksen kokee myös paljon suurempi joukko muita ihmisiä.
Suuri osa ihmisistä kuitenkin varmaan toimisi oman napansa mukaan ja valitsisi vaihtoehdon, joka hyödyttää itseä eniten, mikä arvatenkin yleensä on lapsi. Eikä varmaan kannata alkaa saivartelemaan, että mitä jos toinen onkin vaikka sairas.
Vanhempaan on yleensä kytkeytynyt niin vahva automaatio suojella lastaan, että jotain on pahasti pielessä jos tulipalossa et automaattisesti yrittäisi pelastaa lastasi.
Ei siinä tilanteessa aleta pohtia mitään eettisiä näkökulmia asiaan.
Olipa sekava aloitusviesti.
Pelastaisin lapseni. Meillä on miehen kanssa sopimus että vastaavassa tilanteessa lapsi pelastetaan ensin, vaikka oma henki menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että kysyttäessä valtaosa pelastaisi lapsen mutta esimerkiksi tässä ketjussa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3234766/parisuhde-taisi-paattya-nyt-lop…
...viestin 6 peukutuksen perusteella suurempi osa ei pidä mitenkään itsestäänselvänä että lapsi on rakkaampi kuin puoliso. Oletan että yleensä se rakkaampi pelastettaisiin ensimmäisenä.
Ei rakkaampaa välttämättä pelasteta ensimmäisenä.
Puolisoni on minulle rakkaampi kuin hänen lapsensa. Silti pelastaisin hänen lapsensa ja jättäisin hänet kuolemaan, koska hän kuitenkin haluaisi minun pelastavan lapsen.
Yllättävässä kriisitilanteeessa valinnat tehdään helpommin tunteella kuin rationaalisella järkeilyllä.
No sitähän ei kukaan voi tietää, miten oikeassa tilanteessa toimisi. Voi vain arvailla. Monilla on kyllä selkärangassa se, että lapsi menee aikuisen edelle. Jo evoluutiokin sen on pyrkinyt varmistamaan. Että mikä nyt sitten edes on tunne- ja mikä järkireaktio.
Mutta evoluutiomielessä jos ajatellaan mikä järki uhrata ainakaan itseään yhden lapsen takia kun myöhemmin voi tehdä vaikka 10 lisää.
Evoluutio on tehnyt ihmisestä sellaisen, että hän uhrautuu lapsensa puolesta. Tämä näyttää aika kiistattomalta. Toisen vanhemman uhraus onkin jo monimutkaisempi juttu.
Riippuu henkilöistä.Jos puoliso on yksi riivinrauta psskahousu, lapsen. Jos lapsi on pikkurikollinen narkki, puolison.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä kysymys, johon hävettää ihan sikana jopa anonyymina vastata, että pelastaisin ennemmin puolisoni. Rakastan lapsiamme, mutta he ovat nimenomaan _meidän_ rakkautemme lapsia ja lentävät pesästä jossain kohtaa. Mies on suhteessamme minua varten (ja minä häntä varten), tässä ja nyt ja jatkossa. Kuolisin itse hänen vuokseen, mutta se ei ollut vaihtoehdoissa.
Tiesittekö muuten, että lapsi parisuhteen keskiössä on tosi uusi juttu? Se levisi Euroopassa vasta viime vuosisadan puolivälin tienoilla, siihen asti parisuhteen keskiössä oli mies. Näin ne moraalikäsitykset muuttuvat, eivätkä ole mitään ”ylhäältä annettuja” luonnollisia järjestyksiä.
En ole ikinä kuullutkaan mistään "lapsi parisuhteen keskiössä" -jutusta. Itse ajattelisin, että parisuhde ja lapsi ovat kaksi ihan erillistä juttua, vaikka lapset syntyvätkin yleensä juuri parisuhteen sivutuotteena.
Hamsterini pelastaisin ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu toki lapsesta. Esim. 4-vuotiaalla ei ole vielä elämää, minuutta, mitään ihmissuhteita tai kykyä kokea onnea ja menetyksiä. Jos siis sen ikäinen kuolee, on menetys varsin pieni: sitä ei koe kukaan muu kuin vanhemmat. Jos taas puoliso kuolee, menettää hän koko elämänsä ja menetyksen kokee myös paljon suurempi joukko muita ihmisiä.
Suuri osa ihmisistä kuitenkin varmaan toimisi oman napansa mukaan ja valitsisi vaihtoehdon, joka hyödyttää itseä eniten, mikä arvatenkin yleensä on lapsi. Eikä varmaan kannata alkaa saivartelemaan, että mitä jos toinen onkin vaikka sairas.
Vanhempaan on yleensä kytkeytynyt niin vahva automaatio suojella lastaan, että jotain on pahasti pielessä jos tulipalossa et automaattisesti yrittäisi pelastaa lastasi.
Ei siinä tilanteessa aleta pohtia mitään eettisiä näkökulmia asiaan.
Alapeukuttajien ei varmaan tarvitse asiaa pohtia enempää, jos ovat sitä mieltä, että tulipalotilanteessa ehtii pohtia asiaa eettisiltä kannoilta ja filosofoida.
Kuolet tulipaloon itse jahkaillessa.
Ja itse muuten toivoisin, että vastaavassa tilanteessa puoliso pelastaa lapsen. Minä voin vielä yrittää selvittää tieni ulos ja pelastautua, pieni lapsi taas itkisi hädissään ja todnäk yrittäisi mennä esim. sängynalle piiloon.
Lapset. Ovat pieniä eivätkä millään pääsisi kumpikaan omin avuin pois. Puolisolla olisi mahdollisuus pelastautua itse. Toivoisin myös että puolisoni vastaavassa tilanteessa pelastaisi lapset. Kyse ei ole siitä, kuka on rakkain. Kaikki ovat valtavan rakkaita.
Voisitteko ystävällisesti olla hyökkäilemättä toistenne kimppuun eriävien mielipiteiden takia ettei ketju katoa.
-ap