Kumman pelastaisit palavasta talosta; lapsesi vai puolisosi?

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että talo jossa nukkuu puolisosi ja yksi lapsesi syttyy tuleen. Sinulla on aikaa ja mahdollisuus pelastaa vain toinen heistä, toinen menehtyy varmuudella.

Siis yksi (kolmesta) lapestamme syttyy tuleen, niinkö? Oletko tosissasi? :)

No tottakai liekeissä olevan lapsen hätä on akuutimpi kuin puolison, joka varmasti osaisi itse pelastautua. 

Tähän on turha odottaa ap:ltä vastausta (koska ap:t eivät keskimäärin vastaa), mutta kysyn silti: mitäköhän johtopäätöksiä ja millaisin perustein aiot vetää gallupisi tulosten perusteella? 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu toki lapsesta. Esim. 4-vuotiaalla ei ole vielä elämää, minuutta, mitään ihmissuhteita tai kykyä kokea onnea ja menetyksiä. Jos siis sen ikäinen kuolee, on menetys varsin pieni: sitä ei koe kukaan muu kuin vanhemmat. Jos taas puoliso kuolee, menettää hän koko elämänsä ja menetyksen kokee myös paljon suurempi joukko muita ihmisiä.

Suuri osa ihmisistä kuitenkin varmaan toimisi oman napansa mukaan ja valitsisi vaihtoehdon, joka hyödyttää itseä eniten, mikä arvatenkin yleensä on lapsi. Eikä varmaan kannata alkaa saivartelemaan, että mitä jos toinen onkin vaikka sairas.

Mitä ihmettä höpiset. Minulla ainakin oli 4-vuotiaana minuus, ihmissuhteet jne. Sinä et taida muistaa yhtään mitään siitä, millaista oli olla 4-vuotias. Vauvasta voisi sanoa, ettei hänellä vielä ole paljon elämää, mutta myös vauvaa jäävät yleensä kaipaamaan monet ihmiset. Esim. isovanhemmat.

Lapsen tietenkin. Ja miehen olis paree tehdä samoin tai ei hyvä heilu.

Jos oma tai kumppanin henki on kalliimpi kuin lapsen, silloin ei pidä hankkia jälkikasvua laisinkaan. Vanhemman ensisijainen tehtävä on lapsen hengissäpitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu toki lapsesta. Esim. 4-vuotiaalla ei ole vielä elämää, minuutta, mitään ihmissuhteita tai kykyä kokea onnea ja menetyksiä. Jos siis sen ikäinen kuolee, on menetys varsin pieni: sitä ei koe kukaan muu kuin vanhemmat. Jos taas puoliso kuolee, menettää hän koko elämänsä ja menetyksen kokee myös paljon suurempi joukko muita ihmisiä.

Mitä v*ttua mä just luin? Onko joku oikeasti näin kuutamolla ihmisen kehityksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itse että puolisoni ensisijaisesti pelastaisi lapsemme.

Näin minunkin puolisoni haluaisi, joten pelastan lapsen. Jos olisin pelastanut puolison, hän olisi minulle liian katkera siitä, että valitsin hänet enkä lasta, eikä rakkautemme olisi enää samanlaista.

Lapsemme on jo teini, en tiedä miten valitsisin, jos lapsi olisi ihan vauva. Ehkä pääsisimme surusta yhdessä puolison kanssa yli ja voisimme saada "uuden". Jep, täysin eri tyyppi, mutta emmehän olisi koskaan tienneet millainen "vanhasta" vauvasta olisi tullut, en tiedä mitä olisi ikävöinyt. Kuvittelen, että pienen vauvan menetyksestä selviää paremmin kuin ison lapsen, joka on jättänyt jo paljon jälkiä tähän elämään.

... Herranjumala..

Mulla tuli oksennusta suuhun.

Miksi? Siksikö, että joku ajattelee toisin kuin sinä ja sanoo sen ääneen? Erilaisilla kokemuksilla erilaiset arvot.

Eri tavalla kuin minä? Onko sulla oikeasti lapsia? Sä olisit oikeasti ollut valmis sen sun vauvan, joka on nyt teini, uhraamaan jonkun äijän puolesta..? Ja voi tehdä uuden? Hyi vittu. Häpeä.

Onhan se "joku äijäkin" jonkun äidin lapsi.