En haluaisi poikalasta
Tuntuu kamalalta. Haluaisin ajatella, ettei syntyvän lapsen sukupuolella ole mitään väliä, mutta huomaan, että haluaisin mieluummin tytön kuin pojan.
En pidä suurimmasta osasta miehiä. Isäni oli hutsu (petturi ja häntäheikki). Oma mieheni on hyvä mies, mutta jotenkin mun maailmankuvassani hän on ainoa sellainen, ihan eri kategoriassa kuin muut miehet. Varsinkin nuoria miehiä ja teini-ikäisiä poikia inhoan.... tiedättehän ne, jotka testosteronihuuruissaan kukkoilevat ja suhtautuvat naisiin rumasti.
Pelkään, että jos saisimme pojan, hänestä tulisikin ukkiinsa eikä isäänsä. Pelkään, että en rakastaisi omaa lastani ja henkisesti kastroisin hänet.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Et saa lapsia.
Näyttää nyt siltä, että saan, jos kaikki menee hyvin. ap
Lapsi on lapsi ja itse päätät, miten hänet kasvatat, millaisen arvomaailman hänelle siirrät.
Pikku vauvasi on avuton olento, jota hoivaat ja johon rakastut. Et silloin mieti hänen tulevaa aikuista pahuuttaan, koska se on vain oma mielikuvasi, ei todellisuus. Eiköhän pikkuinen poikasi todennäköisimmin tule isäänsä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
En usko. En ollut itse pissis ja äitiini minulla on aina ollut hyvät välit. ap
Maailma muuttuu kokoajan ja varsinkin tänä päivänä on meininki aivan erilaista kuin meidän lapsuudessa/teini-iässä. Some luo suuria haasteita ja paineita kasvaville nuorille, ihan käy heitä sääliksi. Onneksi sain itse kasvaa vielä ennen somea.
No tykkäätkö sä siitä omasta miehestäsi? Poika tulee isäänsä. Eli aika törkeästi puhut omasta miehestäsi 😂
AP vaikuttaa siltä että haluaa vähän niinku "itsensä". Eli että tytär olisi vähän kuin kopio sinusta itsestäsi. Todella itsekästä!
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
Pojilla on todennäköisemmin kouluongelmia, tapaturmariski moninkertainen, syrjäytytyvät helpommin jne. jne.
Itse olen huolissani lähinnä siitä, että empirian valossa maailma on pojille ja miehille paljon kovempi paikka. Miehen kyynelillä ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
En usko. En ollut itse pissis ja äitiini minulla on aina ollut hyvät välit. ap
Maailma muuttuu kokoajan ja varsinkin tänä päivänä on meininki aivan erilaista kuin meidän lapsuudessa/teini-iässä. Some luo suuria haasteita ja paineita kasvaville nuorille, ihan käy heitä sääliksi. Onneksi sain itse kasvaa vielä ennen somea.
Luotan kuitenkin siihen, että pystyisin kasvattamaan tytön selviämään hyvin tässä nykyisessä maailmassa. Tytölle pystyisin antamaan roolimallin naisesta, joka pärjää ja lähipiirissä olisi muitakin vastaavia malleja. Miehen malleja ei olisi kuin se yksi hyvä (tietysti se tärkein eli pojan isä).
Pojat ovat nykyään tarkempia pukeutumisessa, pitää olla kalliita urheilumerkkejä, tytöille kelpaa ketjuliikkeiden edulliset rytkyt.
Poikien äidit taitavat muistella millaisia itse olivat lapsena/nuorena eivätkä toivo sellaista itselleen.
Minä olen aina halunnut saada tyttöjä ja onnekseni olenkin saanut kolme. Minusta aika heidän kanssaan on ollut ihanaa. Ei tylsiä musta-sininen-harmaa-vaatteita, ei typeriä transformer-leluja, ei rajuja leikkejä ja repeytyneitä vaatteita, ei korvauksia naapureille parkkipaikalla naarmutetuista autoista jne (akateemisten ihmisten poika naarmutti meidän parkkiksella).
Aikoinaan minulle sanottiin, että odotapa kun ne tulevat murrosikään. Läl-läl-lää - murrosiässä ei ollut mitään ongelmia, kuopuskin on jo 18v.
Itsekään en muista omasta nuoruudestani mitään yhteenottoja äidin kanssa eli samanlainen mielen laatu periytyi tytöille. Joten jos te mammat olette olleet hirveitä ulkonäkökeskeisiä pissiksiä, niin varmaan onkin parempi että olette saaneet poikia. Me rauhallisemmat voidaan tehdä ne tytöt.
Kauheaa jos omasta pojasta tulisi sellainen naisvihamielinen palstatrolli, joihin tällä törmää.
Vierailija kirjoitti:
No tykkäätkö sä siitä omasta miehestäsi? Poika tulee isäänsä. Eli aika törkeästi puhut omasta miehestäsi 😂
Kirjoitin jo, että pidän miestäni ainoana hyvänä miehenä maailmassa. Riittääkö se, jos pojan ympärillä olisi muuten huonoja miehiä ja kaveripiiri vaikuttaisi? Ja saisi hutsun ukkinsa ulkonäkögeenit, jolloin tarjonnasta ei olisi puutetta.
Kaveri myönsi että synnyttäessään kaksisia ja ekan lapsen synnyttyä ja ollessa poika ajatteli että ei helvetti jos saan 2 poikaa, en kestä.
😒
Järkyttävää miten tytöille kaikki ulkoinen ja materiaali on niin helkkarin tärkeää. "Eiiiii, ei keltaisia sukkia vaan punaiset, Blaaaah!" "Ei Frozen-paitaa vaan se glittersydän-paita, Yhuuuuuuuii!" Tytöillä se arvopohja on niin paskalla pohjalla. Poikien kanssa tuota ongelmaa ei ole ollut, riittää että on puhdas paita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
Näinpä. Mun tutulla on 3 tyttöä, mulla vaan 1 poika ja välillä nytkin kuuntelen miten paljon helpommalla pääsen poikalapsen kanssa kuin tytön. Heillä vanhin tytöistä menee vasta ekalle mutta nyt jo kamalaa vääntöä esim. pukeutumisen kanssa. Mitä sitten isompana....ja kaikki kuukautisrageemiset.......huoh...... en jaksais! 😓
Pojan kanssa tulee varmaan eteen eri ongelmat mutta onneksi tuo pukeutumishomma sujuu meillä paljon helpommin. Pojalle kelpaa mitkä vaatteet tahansa, ja hän laittaa ne mukisematta päälleen. Ei tartte taistella liian löysistä housuista, väärän värisestä paidasta.....
Mutta mä oon kyllä tyytyväisempi kun meillä on poika eikä tyttöä.
Mulla kaksi tyttöä ja toinen heistä jo 17v, eli myös murkkuikä koettu. Kuukautiset eivät ole olleet mikään ongelma meille perheenjäsenille. Hän itse on kyllä jonkun verran harmitellut kivuliaita kuukautisiaan. Mutta ei ole mitenkään kovin kiukkuinen kuitenkaan ollut. Ja vaatteiden kanssa ei myöskään ollut mitään ongelmaa. Yhdessä käytiin valitsemassa vaatteita vielä alakoulussa. Sen jälkeen käynyt itse ja osaa valita vaattensa mielestäni hyvin. Hyvin jaksoin yksinhuoltajanakin. Toinen tyttö nuorempi, mutta ei hänenkään kanssaan pukeutumisen kanssa ongelmia. Eikä mitään sukupuoleen liittyviä muitakaan ongelmia. Sitäpaitsi yhtä hyvin poikalapsen kanssa voi olla ongelmia pukeutumisen kanssa.
Pikkutytöt on ärsyttäviä kitisijöitä. Olet ap maailman onnellisin jos pojan saat.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää miten tytöille kaikki ulkoinen ja materiaali on niin helkkarin tärkeää. "Eiiiii, ei keltaisia sukkia vaan punaiset, Blaaaah!" "Ei Frozen-paitaa vaan se glittersydän-paita, Yhuuuuuuuii!" Tytöillä se arvopohja on niin paskalla pohjalla. Poikien kanssa tuota ongelmaa ei ole ollut, riittää että on puhdas paita.
Kirjoitelkaa nyt vaan omista tytöistänne. Tai toivottavasti teillä ei tyttöjä ole , kun heitä noin vihaatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
Pojilla on todennäköisemmin kouluongelmia, tapaturmariski moninkertainen, syrjäytytyvät helpommin jne. jne.
Jep, huono lapsuus yleensä näkyy myöhemmin elämässä. Miehillä se näkyy syrjäytymisenä, alkoholismina, rikollisuutena jne kun taas naiset kääntyvät yleensä enemmän itseensä, masentuvat, rankaisevat itseään syömishäiriöillä ja monin muin tavoin, mutta yleensä salaa muilta. Eli se sama pahoinvointi näkyy miehissä ja naisissa vain usein eri tavoin.
On ihan turha pelätä, että rakastavassa kodissa kasvaneista pojista tulisi niitä rikollisia. Toki joskus niinkin käy, mutta suurin syy kyllä on ne lapsuuden traumat, jotka myöhemmin purkautuu häiriökäyttäytymisenä.
Voi kuule kyllä minä ainakin olen päässyt pojan kanssa helpommalla kuin tytön.
Poika on kyllä sellainen rauhallinen ja perustyytyväinen aina.
Ja vaikka oma mies ja tyttö rakastaa minua niin silti tuli ihan yllätyksenä kuinka rakas ja tärkeä äiti voi pojalle olla.
Poika yhä tulee kainaloon halimaan vaikka on 17v :) Tunkisi varmaan syliinkin jos mahtuisi.
Itse en halua lapsia ollenkaan. En vain jaksaisi sitä vastuun ja sitoutumisen määrää, mitä se vaatisi.