Lue keskustelun säännöt.
En haluaisi poikalasta
03.08.2018 |
Tuntuu kamalalta. Haluaisin ajatella, ettei syntyvän lapsen sukupuolella ole mitään väliä, mutta huomaan, että haluaisin mieluummin tytön kuin pojan.
En pidä suurimmasta osasta miehiä. Isäni oli hutsu (petturi ja häntäheikki). Oma mieheni on hyvä mies, mutta jotenkin mun maailmankuvassani hän on ainoa sellainen, ihan eri kategoriassa kuin muut miehet. Varsinkin nuoria miehiä ja teini-ikäisiä poikia inhoan.... tiedättehän ne, jotka testosteronihuuruissaan kukkoilevat ja suhtautuvat naisiin rumasti.
Pelkään, että jos saisimme pojan, hänestä tulisikin ukkiinsa eikä isäänsä. Pelkään, että en rakastaisi omaa lastani ja henkisesti kastroisin hänet.
Kommentit (91)
Todella outoja juttuja tällä palstalla. Itse olin rauhallinen, tunnollinen ja reipas lapsena (olen nainen) siinä missä veljeni veti hirveitä raivareita. Raivoaminen jatkui murrosiän alettua ja on taas kestänyt vuosia. Hänellä on todella vaikeaa koulussa ja sosiaalisissa tilanteissa (aloittaa amiksen, minä yliopistossa).
Isämme on narsistinen alkoholisti ja sekopää, mikä on minuun vaikuttanut perfektionismilla ja veljeeni raivolla/välinpitämättämyydellä. Ei se ole sukupuolesta kiinni. Kauheaa miten täällä puolin ja toisin parjataan tyttöjä/poikia kun vastuu on niillä vanhemmilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kasvattamisesta, kurista ja persoonasta johtuu yleensä kaikki pikkulasten ja teinien käytös ongelmat.
Itse olin todella kiltti tyttö, arka, ujo. Teini ikäisenä en oikeastaan kokeillut rajojani vanhempiini, kunhan oli satunnaisia tupakka ja alkoholikokeiluja. Olen nykyään enemmän isän tyttö, kuin äidin, vaikkakin olen erittäin hyvissä väleissä molempien kanssa.
T. N24
No kylläpäs täällä nyt parjataan tyttöjä ja hehkutetaan poikien erinomaisuutta. Olen nainen ja voin kertoa, että omat koulukiusaajani olivat KAIKKI poikia/miehiä päiväkodista lukion viimeiselle. Vasta amk:ssa v*ttuilu loppui, mutta sekin johtui todennäköisesti siitä, että vaihdoin paikkakuntaa eikä kukaan tuntenut minua. Että ei todellakaan ole aina juuri tytöt pahimpia koulukiusaajia. Mulla oli muutama tyttö ystävänä kouluajan, he pitivät puoliani, olivat ns. suosittuja, joten heitä uskottiin kyllä. Loput tytöt lähinnä ignoras, mutta se oli huomattavasti kivuttomampaa kuin se poikien jatkuva ilkeä huutelu perään ja sitä oli sekä koulu- että vapaa-ajalla. Kärsin edelleen itsetunto-ongelmista tuon koulukiusaamisen takia. Lopulta se ajoi minut masennukseen, päihteiden käyttöön sekä miesvihamielisyyteen. Onneksi kuntouduin lopulta, sain tyttölapsen enkä aio kasvattaa hänestä pissistä.
Tytön ja pojan isänä minua pelottaa paljon enemmän tytön tulevaisuus. Monikulturismin tuliaisina kun naisten turvallisuustilanne ei tule mitenkään parantumaan.
Mm. Tästä syystä tyttö on harrastanut 5v asti potkunyrkkeilyä jotta osaa puolustaa itseään ahdistelutilanteen tullen. Toivottavasti koskaan ei tarvitsisi..
Jos minulla olisi lapsi, toivoisin hänen olevan tyttö, jotta hänellä itsellään olisi elämässään helpompaa. En osaisi kasvattaa poikaa niin, että hän pärjäisi tässä maailmassa. En ole koskaan ymmärtänyt miesten koviskulttuuria enkä osaisi viedä poikaa "miehisiin" harrastuksiin kuten jääkiekkoon tai metsästykseen. Miehen on helpompi syrjäytyä, nykyinen yhteiskunta suosii naisten ominaisuuksia. Jos poika on sisäänpäinsuuntautunut eikä ole muiden silmissä Mies, hän jää naisettomaksi, ellei ole homoseksuaali. Mies joutuu kilpailemaan elämässään kaikesta. Vaihtoehtona on jättäytyä pois kelkasta ja komeroitua. Naiset ovat harvemmin irti kaikista sosiaalisista verkostoista, heillä on lasilattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi lapsi, toivoisin hänen olevan tyttö, jotta hänellä itsellään olisi elämässään helpompaa. En osaisi kasvattaa poikaa niin, että hän pärjäisi tässä maailmassa. En ole koskaan ymmärtänyt miesten koviskulttuuria enkä osaisi viedä poikaa "miehisiin" harrastuksiin kuten jääkiekkoon tai metsästykseen. Miehen on helpompi syrjäytyä, nykyinen yhteiskunta suosii naisten ominaisuuksia. Jos poika on sisäänpäinsuuntautunut eikä ole muiden silmissä Mies, hän jää naisettomaksi, ellei ole homoseksuaali. Mies joutuu kilpailemaan elämässään kaikesta. Vaihtoehtona on jättäytyä pois kelkasta ja komeroitua. Naiset ovat harvemmin irti kaikista sosiaalisista verkostoista, heillä on lasilattia.
En tiedä, missä päin elelet, mutta ainakin kaupungeissa ja koulutettujen keskuudessa "miesten koviskulttuuri" on lähinnä vitsi. Toki ujoilla ihmisillä on hieman haastavampaa löytää ystäviä ja seurustelukumppaneilla kuin rohkeammilla, mutta ihan sama se on tytöilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Tytön ja pojan isänä minua pelottaa paljon enemmän tytön tulevaisuus. Monikulturismin tuliaisina kun naisten turvallisuustilanne ei tule mitenkään parantumaan.
Mm. Tästä syystä tyttö on harrastanut 5v asti potkunyrkkeilyä jotta osaa puolustaa itseään ahdistelutilanteen tullen. Toivottavasti koskaan ei tarvitsisi..
Trolli. Ei viisivuotiaille potkunyrkkeilyä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sain pojan monestakin eri syystä. Tytön kanssa olisi paljon hankalampaa murrosiässä varsinkin. Sivusta oon seurannut tyttö lasten äitejä.
Jos pojastasi tulee tavis tai jopa atm, niin ei se hääviä elämää ole. Saa seurata vieressä kun alfat ja naiset elää nuoruuttaan seksimerkeissä ja itse saa vain runkkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pojastasi tulee tavis tai jopa atm, niin ei se hääviä elämää ole. Saa seurata vieressä kun alfat ja naiset elää nuoruuttaan seksimerkeissä ja itse saa vain runkkailla.
Ja sitten saa nelikymppisenä elää omakotitalossa ydinperheessä kauniin vaimon, lasten ja koiran kanssa, kun "alfat" ovat haudassa tai vuokrayksiössään elareita maksamassa. Nörtti se viimeksi nauraa.
Kaverini olisi halunnut tyttölapsen, mutta saikin kaksi poikaa. Ennen ensimmäisen lapsen syntymää pelkäsi mitä jos hän ei pidäkään lapsesta. Pelot osoittautuivat ihan turhiksi. Hän rakastaa poikiaan yli kaiken.