Lue keskustelun säännöt.
Kuunteletko "ikäsi mukaista" musiikkia, vai jotain ihan muuta?
03.08.2018 |
Vai oletko esim. viisikymppinen edm-fani, tai 15-vuotias tangointoilija? Löytyykö eläkeiläistä suomiräpin kuuntelijaa, tai parikymppistä oopperajuhlilla kävijää? Tätä ei tarvitse ottaa liian vakavasti, koska sehän on ihanaa, että jokainen saa kuunnella sitä mitä haluaa iästä riippuen. Mutta toki tietyissä ikäryhmissä varmasti keskimäärin kuunnellaan tietyntyyppistä musiikkia enemmän kuin toista. Olisi hauskaa kuulla, löytyykö täältä virkistäviä poikkeuksia :).
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kuullut, että musiikkimakuni olisi teinimäistä, kun kuuntelen edelleen kolmekymppisenä black metallia ja nu metallia. Mut eipä paljoa muiden mielipiteet kiinnosta.
No ei, vaan sinulla on vanhempien maku ja olet nuoresta päästä metallinkuuntelijoita. Eihän nykynuoret kuuntele raskasta musiikkia. Keikoilla huomaa että keski-ikäiset ovat valtaväestöä, ja teinit ovat varmaankin kuuntelemassa suomi-räppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuuskymppisenä pitää siirtyä humppaan.
Päinvastoin. Kaksikymppisenä kävin humppatansseissa, nyt on muun musiikin vuoro. Paitsi ei räppiä.
Olen 20 ja kuuntelen kake randelingia
Tuskin kuuntelen yleisen mielipiteen mukaan ikäni mukaista musiikkia. Kuuntelen Radio Suomea ja maakuntalähetyksiä. Olen 35.
Olen kuunnellut viimeiset 50 vuotta Pink Floydia. Jossain kohtaa aikajanaa varmaan kuuntelin ikäni mukaista musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisiko joku, mitä on iän mukainen musiikki esimerkiksi 20-vuotiaalle, 30-vuotiaalle, 40-vuotiaalle, 50-vuotiaalle tai 60-vuotiaalle?
Tarkoittaako iänmukainen musiikki sen tyylistä musiikkia, joka on ollut pinnalla ihmisen synnyinvuosikymmenellä tai nuoruudessa vai onko ap:n ajatus, että tietystä musiikkityylistä pitävät ovat aina tietyn ikäisiä ja kaikkien tietyn ikäisten pitäisi pitää saman tyylisestä musiikista?
Itse olen nelikymppinen ja kaikki musiikki, paitsi iskelmä, rap/hiphop ja suurin osa popista, joka on tehty n. vuoden 2010 jälkeen, uppoaa oikein hyvin. Eniten kuuntelen rockia, heviä, folk-rockia, synthwavea... Mutta paljon myös muita genrejä, myös poppia, vaikka uudempi ei innosta tylsyytensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ILoveBoyGeorge kirjoitti:
Ei kai musiikki ole millään tavalla ikäsidonnaista? Sehän on kuitenkin tutkittu juttu, että ihminen lakkaa etsimästä uutta musiikkia (olikohan) 25v. ikävuoden jälkeen? Korjatkaa, jos olen väärässä :)
Itse olen "hevari". Kaikki menee stadionrockista ihan Suomen underground funeral doom bändeihin asti.
N21
Nyt on tehty hutitutkimus.
Eniten meillä kuunnellaan klassista musiikkia ja mitä milloinkin tulee Muistojen Bulevardilta, se tulee aamulla napsautettua päälle. Ne radiokanavat joita kuunnellaan ovat ykkönen ja Classic, tosin Classikin mainokset ärsyttää Todella, mutta mies pitää sitä eniten päällä. Muuten pidän kyllä monenkinlaisesta musiikista, mutten juurikaan hakeudu aktiivisesti kuuntelemaan. Joskus voi tulla nostalgiahetki, ja kuuntelen putkeen jotain Jefferson Airplanea, Beatlesia, Simon&Garfunkelia tai Leonard Cohenia.
Ikä on 67 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ILoveBoyGeorge kirjoitti:
Ei kai musiikki ole millään tavalla ikäsidonnaista? Sehän on kuitenkin tutkittu juttu, että ihminen lakkaa etsimästä uutta musiikkia (olikohan) 25v. ikävuoden jälkeen? Korjatkaa, jos olen väärässä :)
Itse olen "hevari". Kaikki menee stadionrockista ihan Suomen underground funeral doom bändeihin asti.
N21
Ehkä jotkut lakkaavat, mutta ainakin minä 57 v ja monet tuttuni olemme aktiivisesti kiinnostuneita musiikin eri tyyleistä ja etsimme uutta. Ei tosin merkityksessä ajan hermolla uusinta uutta. Itse olen vasta viime aikoina alkanut kuunnella enemmän metallia ja sen alalajeja, vaikka metallialan tietysti pidetään vanhusmusiikkina. Spotifyn mukaan lempityylini on juuri funeral doom. Kuuntelen musiikkia yli genrerajojen, mutta myönnetään että pidän enemmän aikuisten tekemästä musiikista kuin 'lapsitähtien'.
Kuuntelen niin montaa genreä ja musiikkia eri vuosikymmeniltä, ettei musiikkimaustani voi tehdä tuollaista kategorisointia. Last.fm näyttää, että kuuntelen musiikkia eri vuosikymmeniltä, top 4 on 70-luku, 60-luku, 2000-luku ja 2010-luku. Paljon kuuntelen myös 1800-luvun musiikkia.
Käyn metallibändien keikoilla, musikaaleja katsomassa, räp-keikoilla, klassisen musiikin konserteissa ja oopperassa. Genren mukaan identifioituminen tuntuu erikoiselta. N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini joskus vitsaili että meidän ollessa vanhainkodissa siellä soi rock ja metalli. Mä en nähnyt tässä mitään vitsiä, vaan totta kai se on niin. Miksi alkaisimme vanhainkodissa kuunnella Olavi Virtaa kun se ei ole missään vaiheessa elämäämme ollut meille tärkeä tai edes kovin tuttu? Yleensä kai ihminen ainakin jossain määrin juuttuu musiikkiin, joka on se ensimmäinen joka on kunnolla kolahtanut. Itselläni se on rock, punk, grunge ym. Niitä kuuntelen eniten ja niistä saan eniten fiiliksiä. Toki iän myötä musiikkimaku on myös laajentunut, nykyään esim kuuntelen musaa ympäri maailmaa, en ole enää niin jumittunut vain länsimaiseen musiikkiin.
Olen aina kuunnellut väärän ajan musiikkia ajalta ennen syntymää. Se johtuu vain siitä, että vanhemmat kuunteli kun olin lapsi. Oli levyjä ja myöhemmin pääsin kuuntelemaan kavereiden vanhempien levyjä. Se oli tajunnanräjäyttävää kun kuuli progea. Siihen asti vanhemmat onnistui aivopesemään ettei heidän nuoruuden aikana ollut huumeita keksittykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen niin montaa genreä ja musiikkia eri vuosikymmeniltä, ettei musiikkimaustani voi tehdä tuollaista kategorisointia. Last.fm näyttää, että kuuntelen musiikkia eri vuosikymmeniltä, top 4 on 70-luku, 60-luku, 2000-luku ja 2010-luku. Paljon kuuntelen myös 1800-luvun musiikkia.
Käyn metallibändien keikoilla, musikaaleja katsomassa, räp-keikoilla, klassisen musiikin konserteissa ja oopperassa. Genren mukaan identifioituminen tuntuu erikoiselta. N31
Mitä erikoista siinä on? Hyvin moni musiikinystävä kuuntelee montaa eri genreä, mutta on silti jokin ylitse muiden. Se sitten näkyy ja kuuluu päällepäin.
Missään ei yleensä lue, että se ulospäin näkyvä olisi mitenkään ainoa. Ihmetyttää, että etenkään ammattimuusikoita tai keikkaa tekevistä voidaan ajatella näin. Ihmiset ei ole ihan niin ahdistuneita ja yksinkertaisia, etenkään taitelijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen niin montaa genreä ja musiikkia eri vuosikymmeniltä, ettei musiikkimaustani voi tehdä tuollaista kategorisointia. Last.fm näyttää, että kuuntelen musiikkia eri vuosikymmeniltä, top 4 on 70-luku, 60-luku, 2000-luku ja 2010-luku. Paljon kuuntelen myös 1800-luvun musiikkia.
Käyn metallibändien keikoilla, musikaaleja katsomassa, räp-keikoilla, klassisen musiikin konserteissa ja oopperassa. Genren mukaan identifioituminen tuntuu erikoiselta. N31
Mitä erikoista siinä on? Hyvin moni musiikinystävä kuuntelee montaa eri genreä, mutta on silti jokin ylitse muiden. Se sitten näkyy ja kuuluu päällepäin.
Missään ei yleensä lue, että se ulospäin näkyvä olisi mitenkään ainoa. Ihmetyttää, että etenkään ammattimuusikoita tai keikkaa tekevistä voidaan ajatella näin. Ihmiset ei ole ihan niin ahdistuneita ja yksinkertaisia, etenkään taitel
Öö? En tainnut väittää olevani ainoa tai erikoinen, nuo ovat asioita joista sinä nyt jostain syystä päätit kommentoida. Vastasin kysymykseen siinä missä muutkin.
90-luvulla nuoruuteni eläneenä kuuntelen sitä samaa edelleenkin. Nykymusiikkia en ymmärrä yhtään. Siinä ei ole mitään "menoa" enää. Ihmeellistä vollotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kuullut, että musiikkimakuni olisi teinimäistä, kun kuuntelen edelleen kolmekymppisenä black metallia ja nu metallia. Mut eipä paljoa muiden mielipiteet kiinnosta.
No ei, vaan sinulla on vanhempien maku ja olet nuoresta päästä metallinkuuntelijoita. Eihän nykynuoret kuuntele raskasta musiikkia. Keikoilla huomaa että keski-ikäiset ovat valtaväestöä, ja teinit ovat varmaankin kuuntelemassa suomi-räppiä.
Ehkä metalli ei ole tänä päiväni niin massamusiikkia, mutta kyllä myös nuoret sitä kuuntelevat. Olen nähnyt omin silmin kaksi teinipoikahevaria nuortenillassa corpset naamalla, ja muissakin yhteyksissä nuoria raskaan musiikin ystäviä on tullut vastaan.
Kuuntelin nuorenakin aika paljon klassista, jazzia ja lattarimusiikkia sen 60-luvulla syntyneiden sosiaalisesti tärkeän musiikin lisäksi. Kaverit kuuntelivat Juicea, Eppuja ja Hassisen Konetta joista tykkäsin, ja muutamaa josta en tykännyt. Dire Straits oli kova. Mikään noista ei vieläkään tunnu huonolta paitsi Juice kuulostaa vähän tekosyvälliseltä. Mutta olen palannut klassiseen ja jazziin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuuskymppisenä pitää siirtyä humppaan.
Eiköhän musiikkimaku määräydy sen mukaan, minkälainen musiikki on ollut nuorena suosittua. Nykyisillä eläkeikäisillä se on (kevyen musiikin osalta) iskelmä, rock ja pop.
Aina tulee uutta hyvää musiikkia, uusia biisejä jotka jää sitten niiden vanhojen suosikkien rinnalle. Edelleen tykkään jostain NKOTB ja BSB vaikka oon ollut niitäkin kuuntelemaan yli-ikäinen jo silloin kun ne oli huipulla. Samoin Sex Pistolsista ja vaikka Terence Trent d'Arbysta. Ja powerballadeista ja rockabillysta ja ja ja...