Kokemuksia metsäsynnytyksestä?
Laskettu aika on syyskuun alussa ja aion mennä synnyttämään metsään. Olisi kiva kuulla kokemuksia muilta metsäsynnyttäjiltä. Miten synnytys sujui, millaisen paikan valitsitte jne. Ilmat ovat olleet tosi upeat, joten toivoa sopii että pysyisi tällaisena tuonne syyskuulle asti :)
Kommentit (128)
Mä synnytin metsää ja tajusin että pitäskö lopettaa dokailu ja hihaanveto vähäksi aikaa.
Mummonikin metsäsynnytti, metsäksi valikoitui kunnon koivikko. Tosin lapsi syntyi etuajassa eikä muualle ehtinyt.
Ei ole tästä aiheesta kokemuksia, mutta mehtämunasta olisi juttu jos toinen.
Vierailija kirjoitti:
Toimiiko karhu tai susi kätilönä?
Vai toimiiko kovin nälkäiset karhu ja susi kätilönä?
Minä olen tehnyt monta metsäsynnytystä.
Mänty ja kuusipuissa.
Silloin kun olin Luottamusmies Salmen Pasin vaimo.
Minusta kaunis lehtometsä ja vettä lähellä olis oikea paikka. Meidän lapsi kun on okeasti mättäällä pantu alulle ja ranta lähellä. Paikka on espoossa siis paras panna ja synnyttää. Nittykummun paloasema on likellä , että kai ne tulee kopterilla jos lapsi on vaikka väärinpäin. Se oli sellainen nuoi koivumetsä, jossa satakielet myöhään kesäiltana lauloivat. Aika moni varmaan tuntee sen muinaisen Gräsan Kartanon laakson ,jossa Gräsan joki hiljalleen laskee Haukilahteen merelle. Ja nyt on se Jeddan vesitornikin upeasti valaistu. Ei puutu kuin Ison Omenan Ilotulitus ja niin on teidän perheen uusi keisari syntynyt. Eihän se kuitenkaan ole ainoa lapsi joka puolukkamättäälle on syntynyt. Ottaisin kahvia mukaan termospulloon ja munatoti konjakin kanssa, se on vanhan kätilön hyvä keino. Tosi romanttista. Onnea teille.!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä sopivan korkuinen puu, kiivetä siihen, istuutua sopivalle oksalle ja sitten kiinnittää itsensä runkoon esim. vyöllä. Näin olet turvassa jos paikalle saapuu veren hajun houkuttelemana kettuja tai susia.
Karhujen ja ilveksien varalta kannattaa ottaa mukaan metsästysdoula yms. aseella varustettu tukihenkilö joka kiipeää viereiseen puuhun ja on valmis ampumaan mikäli jokin kiipeämiskykyinen peto tulee lähistölle.
Ja pöllöäidit jotka haluavat pöllölapsilleen ruokaa. Sitten myös kotkat, korpit, huuhkajat, merikotka on aika iso.
Albatrossit ym. muut ahmat ja villiminkit.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen järvi/laiturisynnytystä. Eka tietty sauna lämpiämään siihen rannalle ja grilli kuumaksi ja makkarat viereen.
Vietä avautumisvaihe järvessä polskien ja ponnistusvaihe joko ihan rantavedessä tai sitten laituriin nojaten kyykyssä. Ihanan luonnollista :)
Sitten vauva syliin ja pyyhkeeseen ja alat paistamaan makkaraa ja käyt saunassa :) aah!
Järvessä uiskentelee isoja voimakkaita haukia.
Ahventa, kuhaa ja muuta sammakkoa.
Virveli föliin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile metsäbilesynnytystä. Psyket soi ja ympärillä psykedeeliset uv-decot ja heimoa hillumassa kaikenlaisissa tajuntaa laajentavissa. Takuulla tajuntaa laajentava kokemus sinullekin!
Synnytys pitää sitten ajoittaa sienestysaikaa.
Mummu synnytti lypsyreissulla ja kantoi sit lapsen ja maitokannun kotiin. Eikä oo keksitty juttu.
Ihanaa tuo luonnossa parittelu! Viime kerrasta on jo kyllä aikaa.
Luamu Liisa kirjoitti:
Meillä onnistunut metsäsynnytys. Menimme jo ajoissa koivupuiseen metikköön teltan ja muiden varusteiden kanssa, oisko ollut kuukautta ennen. Tarpeeksi vaan lämmintä varustetta mukaan, meillä oli kevät silloin kylläkin. Marjastimme ja sienestimme, muutakin syötävää toki oli; 2 kg porkkanoita ja 2 kg perunoita, lihasäilykepurkkeja oli mukana plus tietty vesitynnyri. Oli ihanan alkukantaista, kävimme purossa pesulla ja nuotiolla grillattiin sieniä. Lintujen laulaessa kävin riukupaskalla ja samalla tipahti poikakin mättäälle. Sitten heräsin ja käsi oli potassa.
No korvasieniä kasvaa alkukesästä.
Marjat ja sienet tulevat sitten loppukesästä ja syksyllä. Mut jos olitte Porvoon metsässä niin uskon.
Olen se koivulehto synnyttäjä. Okeesti mun synytykset on olleet nopeita ja kivuttomia, ei edes ehditty pestä alapäätä kun lapsi jo tupsahti ulos. Mutta tätähän ei itse tiedä etukäteen. Laituri synnytys tosiaan kuulostaa järkevälle. Siinä vaan tepsuttelee rantavedessä, kun on muuta tekemistä voi kestää paremmin sen pikän aukeamisajan. Oikeasti tiedän äidin joka oli kaivolla käydessään synnyttänyt. Oli siinä ponnistanut halkopinoon nojaten. Sitten haki vielä sen ämpärinkin. Suomessa ei ennen heikot eläeet aikuisiksi. Mun mummi on kaikenlaista kertonut ja omalta äiditään kuullut. Puolet ihmisistä oli jotenkin tautisia, oli lapamatoja, tubia, nälkää talvella, keripukkia, salmonellaa, lapsilla ripulia, miehistä osa oli sotavammaisia, ja kansa joi silloinkin liikaa viinaa. Naiset raatoivat lapsilamoille velliä ja perunaa, marjoja. Ehkä jollain 5% lla ili asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se pitänyt arvata, ettei tältä palstalta saa osakseen mitään muuta kuin vinoilua ja ilkeitä kommentteja.
ap.
Miksi sitten tänne tuon aloituksen teit, vaikka arvasit?
Oma sukulaisnainen synnytti metsässä. Oli ollut marjassa ja säikähtänyt karhua. Synnytys alkanut ja nähtävästi syöksynä tullut. Aikaa tosin tästä huisin hienosta metsäkokemuksesta ainakin sen 80 vuotta ja ei ollut esikoinen, oisko ollut siinä seitsemäs lapsi. Terveisiä Kuusamoon.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita kuiva maasto, jossa on suojaisia katvealueita. Mukaan nyt ainakin vaihtovaatteet, pyyhkeet, sakset, otsalamppu, kompassi tai kartta, tulitikkuja, nokipannu, rautalankaa ja narua, tarpeeksi ruokaa ja vesipulloja. Meinasitko haudata istukan puun juureen uhrauksena metsien jumalille?
Amatöörit paistavat istukan, aidoimmat syövät sen raakana.
Vierailija kirjoitti:
Oma sukulaisnainen synnytti metsässä. Oli ollut marjassa ja säikähtänyt karhua. Synnytys alkanut ja nähtävästi syöksynä tullut. Aikaa tosin tästä huisin hienosta metsäkokemuksesta ainakin sen 80 vuotta ja ei ollut esikoinen, oisko ollut siinä seitsemäs lapsi. Terveisiä Kuusamoon.
Varmaan vähän jänskätti, josko karhua olis kiinnostanut palata se tuoreen lapsen hajun takia D: ai kauheeta...
Joo mentiin ukon kanssa metsään synnyttämään, kun alkoi hitnomoiset poltot. Mukaan yksi viltti, lakana ja sterilisoidut sakset. Ooteltiin aikamme ja yht'äkkiä karhuemo poikasineen tuli meitä kohti. Mies joutui käsirysyyn karhun ja pentujen kanssa ja tästä järkytyksestä synnytys alkoi. Menetin hetkeksi tajuntanikin. Karjuin niin kovaa, että karhuermo ponkaisi poikueensa kanssa karkuun. Kotona vasta huomasin, että vauvamme on karvainen eikä itke ollenkaan. Vaihtuivat vauvat siellä synnytyssalissa. Enää ei voi vaihtaakaan. Se karhuemo ei varmaan suostu. No pantiin pojalle nimeksi Otso Eemeli.
Mitä väliä sillä on, synnyttääkö metsässä vai kotona?
Kotisynnytys kuitenkin useimpien mielestä ok.
Ihmettelen vaan näitä reaktioita täällä.
Meillä meni se metsäsynnytys pikkasen ketuiksi, kun en ollutkaan raskaana olin vaan kattonut väärin sen testin ja muutoin lihonnut. Turhaan siellä metsässä käkittiin puoli vuotta.