Lue keskustelun säännöt.
Friendzone-väärinkäsitys
31.07.2018 |
Luin useita vuosia vanhoja viestejä joita miespuolinen kaverini oli lähetellyt minulle. Tajusin kaverini käsittäneen väärin ja haluan nyt jakaa sen koska joku voi hyötyä tiedosta. Kaverini oli siis kiinnostunut minusta mutta minä en hänestä. Väärinkäsitys: hän luuli että en voi antaa välillemme kehittyä mitään romanttista koska hän on friendzonella. Tämä on täysin väärin! Oikeasti se oli niin että hän oli friendzonella koska en ollut kiinnostunut hänestä! Olin silloin niin naiivi ja hömelö etten tajunnut silloin mitä hän tarkoitti sanoessaan/kirjoittaessaan esim. että hänestä on kurja ettemme voi silitellä ja halailla toisiamme koska "säännöt" estää jne. Ihmettelin aina vain mitä helkkaria hän tarkoittaa ja miksi puhuu niin, mitkä "säännöt"? Yhdessä viestissä mainitsi ohimennen friendzonen ja silloin tajusin kuin salama kirkkaalta taivaalta että hän oli käsittänyt väärin kaiken. En halunnut häneltä halailua yms., juuri siksi hän siellä "friendzonella" oli!
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nämä miehet sitten ajattelevat, että nainen oletusarvoisesti haluaa lähempään suhteeseen kenen hyvänsä kiinnostuneen miehen kanssa. Että naisella on oltava erityinen perustelu sille, ettei halua. Haluavatko miehet todella lähempään kontaktiin kenen tahansa naisen kanssa ja vain harvoin, painavien syiden vallitessa, pitävät naisen mieluummin kaverina? Toivon, että näin ajattelevat ovat vain yksittäisiä tapauksia.
Ei se noin mene. Ei kukaan ajattele, että nainen haluaisi suhteeseen minkä tahansa ojasta vedetyn spurgun kanssa. Itse kieltämättä näin 10v myöhemminkin ihmettelen miksi eräs nainen ei halunnut suhteeseen kanssani, vaikka meillä klikkasi tosi hyvin ja oli hauskaa yhdessä
Ei nainen halua suhdetta kaikkien kanssa, joiden kanssa on hauskaa. Voihan naisella olla naispuolisenkin kaverin kanssa aivan älyttömän hauskaa. Sinussa vain ei ollut niitä ominaisuuksia, joita juuri se nainen haki mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää "friendzone"?
Mies ei osaa herättää naisessa seksuaalista mielenkiintoa, nainen ei näe miestä seksuaalisena olentona, mies jää naiselle pelkäksi kaveriksi ja mies haluaisi olla enemmän.
Onko kaikessa muka kyse vain seksuaalisuudesta. Eikö se enemmänkin ole sitä, että nainen kyllä pitää miehestä, mutta ei niin paljon että haluaisi parisuhteen. Seksiä voi olla ystävyyssuhteessakin, voihan sitä olla vaikka ei oltaisi edes ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Eri,
mutta uuden tuttavuuden kanssa ei välttämättä edes ole ehtinyt muodostua mitään kaverisuhdetta, KUN EI OLE EHTINYT TUTUSTUA IHMISEEN MUUTAMIA TREFFEJÄ ENEMPÄÄ. Jolloin ne ihastuksentunteet ovat se päällimmäinen juttu. Mikäli kyse olisi vanhasta hyvästä kaverista, niin totta kai sen jälkeen haluaisi jatkaa ystävinä, jos vain mahdollista.Anteeksi nyt, mutta ei kyllä kovin kummoiselta ihastukselta kuulosta.
No eihän noin lyhyessä ajassa kovin kummoisia tunteita ehdi syttymäänkään. Itselläni ihastus-termin alle menee kaikki "en tunne henkilöä vielä kovin hyvin, mutta se mitä hänestä tiedän on herättänyt kiinnostuksen" ja "olisin valmis seurustelemaan" väliltä. Rakastuminen ja rakastaminen on sitten asia erikseen. Ihastumista se yläasteikäisten "vaikuttaa toi naapuriluokan Mikko kyllä tosi kivalta :3" -kiherryskin on. (Ja naapurikonttorin Mikko sitten aikuisena.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Eri,
mutta uuden tuttavuuden kanssa ei välttämättä edes ole ehtinyt muodostua mitään kaverisuhdetta, KUN EI OLE EHTINYT TUTUSTUA IHMISEEN MUUTAMIA TREFFEJÄ ENEMPÄÄ. Jolloin ne ihastuksentunteet ovat se päällimmäinen juttu. Mikäli kyse olisi vanhasta hyvästä kaverista, niin totta kai sen jälkeen haluaisi jatkaa ystävinä, jos vain mahdollista.Anteeksi nyt, mutta ei kyllä kovin kummoiselta ihastukselta kuulosta.
No eihän noin lyhyessä ajassa kovin kummoisia tunteita ehdi syttymäänkään. Itselläni ihastus-termin alle menee kaikki "en tunne henkilöä vielä kovin hyvin, mutta se mitä hänestä tiedän on herättänyt kiinnostuksen" ja "olisin valmis seurustelemaan" väliltä. Rakastuminen ja rakastaminen on sitten asia erikseen. Ihastumista se yläasteikäisten "vaikuttaa toi naapuriluokan Mikko kyllä tosi kivalta :3" -kiherryskin on. (Ja naapurikonttorin Mikko sitten aikuisena.)
No siltikään en ymmärrä, miten tuollainen kiherryskiinnostus on kuitenkin niin vakavaa, että ystävyys ei tule kysymykseen, koska kipuilu on niin valtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Eri,
mutta uuden tuttavuuden kanssa ei välttämättä edes ole ehtinyt muodostua mitään kaverisuhdetta, KUN EI OLE EHTINYT TUTUSTUA IHMISEEN MUUTAMIA TREFFEJÄ ENEMPÄÄ. Jolloin ne ihastuksentunteet ovat se päällimmäinen juttu. Mikäli kyse olisi vanhasta hyvästä kaverista, niin totta kai sen jälkeen haluaisi jatkaa ystävinä, jos vain mahdollista.Anteeksi nyt, mutta ei kyllä kovin kummoiselta ihastukselta kuulosta.
No eihän noin lyhyessä ajassa kovin kummoisia tunteita ehdi syttymäänkään. Itselläni ihastus-termin alle menee kaikki "en tunne henkilöä vielä kovin hyvin, mutta se mitä hänestä tiedän on herättänyt kiinnostuksen" ja "olisin valmis seurustelemaan" väliltä. Rakastuminen ja rakastaminen on sitten asia erikseen. Ihastumista se yläasteikäisten "vaikuttaa toi naapuriluokan Mikko kyllä tosi kivalta :3" -kiherryskin on. (Ja naapurikonttorin Mikko sitten aikuisena.)
No siltikään en ymmärrä, miten tuollainen kiherryskiinnostus on kuitenkin niin vakavaa, että ystävyys ei tule kysymykseen, koska kipuilu on niin valtavaa.
Et selvästikään ole itse kokenut tilannetta, jossa olet ehtinyt kiinnostua ja sitten sinut torjutaan, mutta sanotaan että ollaanko kavereita. Se ei todellakaan kiinnosta siinä kohtaa. Enkä ymmärrä miksei pakkien antajakin kokisi tilannetta kiusalliseksi, kun yrittäisi viettää kaveriaikaa ihmisen kanssa, jonka tietää haluavan paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Sinunko mielestäsi romanttinen kiinnostus ja ystävyys ovat ihan samaa valuuttaa? Omituinen näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tryrertyr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? En tajua aloituksesta mitään.
Jos molemmat haluaa halailla ja pussailla, niin halaillaan ja pussaillaan. Jos toinen tai kummatkaan ei halua, niin ei halailla eikä pussailla. Niin yksinkertaista tämä on. Ei asiaan mitään vyöhykkeitä ja kortteja ja sääntöjä kannata sekoittaa.
N38
Se on vain miesten termi sille ikävälle tilanteelle, kun ollaan ihastuneita naiseen mutta nainen ei koe samoin ja pitää miestä vain kaverina. Silloin se kaverina oleminen tuntuu tosi ankealta, siinä ei ole mitään positiivista kun koko ajan haaveilee siitä, miten voisi olla enemmän. Älkää turhaan siitä loukkaantuko. Itse en kylläkään miehenä jää haahuilemaan ja odottelemaan sinne kaverivyöhykkeelle, koska siitä ei ole mitään apua. Myönnetään tappio ja eteenpäin.
Siis onko friendzone joku miesystävällinen termi sille, että nainen ei halua kyseistä miestä?
N38
Oon kuullut naistenkin käyttävän sitä. Ei se tarkoita pakkeja vaan sitä, että toinen haluaa olla kaveri ja toinen haluaa olla enemmän
No eikö nuo juuri ole pakit? Toinen haluaa enemmän, toinen ei.
N38
Mietitään kaksi tilannetta:
1. Tapaat netistä miehen ja käytte treffeillä. Kiinnostut miehestä, mutta mies ei sinusta. Mies ilmoittaa, että ei ollut kipinää ja toivottaa hyvää jatkoa poistaen sut samalla kontakteistaan
2. Tapaat netistä miehen ja käytte parilla treffeillä. Kiinnostut miehestä, mutta mies ei sinusta. Mies ilmoittaa, että sun kanssa on ollut tosi hauskaa, mutta romanttinen kiinnostus puuttuu. Haluaisi kuitenkin olla kaverimielessä sun kanssa yhteyksissä
Jälkimmäisessä tilanteessa saat kaverikorttia
Molemmat tilanteet on pakit.
N38
Jos baarissa tai treffeillä saa ehdotuksen, siinä voi antaa pakit. Friendzonessa on enemmän kyse pitkäaikaisesta tilanteesta, jossa mies on jo tuntenut naisen kaveripohjalta ja on ehkä jopa vuosikausia haaveillut, että kehittyisi jotain enemmän. Asiasta ei välttämättä ole puhuttu suoraan ollenkaan, mies vain yksinään harmittelee kun on jämähtänyt kaverivyöhykkeelle. Oikeastihan sieltä ei juuri kukaan ikinä nouse parisuhteeseen. Jos sellainen olisi tullakseen, se olisi syntynyt jo alkuvaiheissa.
Minä olen mies, jolle nuorena tarjottiin kaverikortti kymmeniä kertoja - putkeen. Ensimmäinen seurustelusuhteeni alkoi vasta 25-vuotiaana kun olin lopettanut kiltin pojan käytöksen. Siihen saakka uskoin, että jos olen hyväntuulinen, reipas, avulias ja ystävällinen - oma itseni - niin minullekin löytyy se oikea. Olin normaalivartaloinen, tavallisen näköinen enkä poikennut pukeutumisella muista. 10 vuotta jaksoin uskoa, vaikka koko kaveripiiri seurusteli, kuka pidempään, kuka lyhyempään ja ensimmäiset olivat jo perheellisiä. Kaveripiirissä oli vapaita tyttöjä, heillä oli vapaita tyttökavereita, mutta joka kerta minä sain kuulla olevani parhaimmillani avuliaana ja ystävällisenä kaverina. Kaikkein röyhkein tarjous oli odotella vielä muutama vuosi, koska olin kuulemma juuri sellainen, jonka kanssa ao. nainen haluaisi aikanaan perustaa perheen.
25-vuotiaana (suunnilleen) lopulta aloin sanoa ei kyyditsemis-, kestitys- remontti- ja muuttopyynnöille. Vaihtakaa itse renkaanne. Ei se ollut mikään tietoinen päätös eikä liittynyt mihinkään MGTOW-juttuun. Kunhan vain väsyin yksipuoliseen auttamiseen. Itse en tarvinnut apua. Osasin vaihtaa renkaani, päivittää tietokoneen, kaventaa farkut ja tehdä ruokani. Tavaraakin oli niin vähän poikamiehellä, ettei muuttoihin tarvittu kuin yksi kaveri auttamaan sängyn kantamisessa. Olin kiinnittänyt huomiota siihen, ettei minulle kukaan soittanut kysyäkseni mitä minulle kuuluu. Tai jos kysyikin, niin sen jälkeen oli joku homma, joka pitäisi saada tehtyä. Useimmiten puhelut olivat yksipuoleisia tilityksiä siitä, miten vaikeaa "ystävällä" sillä hetkellä oli. Hyvät asiat jaettiin muiden kanssa.
Päätin alkaa itsekkäästi tekemään vain sellaisia asioita, jotka kiinnostivat minua. Kerroin niistä kyllä etukäteen tuttaville ja tarjosin mahdollisuutta osallistua, mutta eivät ne pariskuntia kiinnostaneet. Toteutin sitten itseäni yksin. Tietenkin tutustuin taas uusiin ihmisiin, myös naisiin. En kuitenkaan halunnut enempää ystäviä, vanhoissa oli ihan riittävästi. Taisinpa suhtautua naisiin aika ynseästi, kaverikortit kirvelivät edelleen. Olin kyllä edelleen ihan ystävällinen, autoin harrastusten puitteissa muita sen verran kuin osasin, mutta en kysellyt puhelinnumeroita tai osallistunut illanviettoihin.
Jostain syystä itsekäs käytös tuotti aivan erilaisen suhtautumisen kuin aiempi. Aluksi en edes ymmärtänyt naisten kontaktinottoa, koska minulla ei ollut siitä mitään kokemusta. Lopulta käsitin, että minusta oli kiinnostunut useampi nainen eri harrastusten parissa. Yhden kanssa tuntui aika kuluvan vielä paremmin kuin toisten. Vanhojen kokemusten perusteella tarkistin vielä ihan selväkielisesti, mistä on kyse: Kavereita mulla on ihan riittävästi, mutta tyttöystävän paikka olisi vapaana. Se oli elämäni ensimmäinen seurustelusuhde.