Lue keskustelun säännöt.
Friendzone-väärinkäsitys
31.07.2018 |
Luin useita vuosia vanhoja viestejä joita miespuolinen kaverini oli lähetellyt minulle. Tajusin kaverini käsittäneen väärin ja haluan nyt jakaa sen koska joku voi hyötyä tiedosta. Kaverini oli siis kiinnostunut minusta mutta minä en hänestä. Väärinkäsitys: hän luuli että en voi antaa välillemme kehittyä mitään romanttista koska hän on friendzonella. Tämä on täysin väärin! Oikeasti se oli niin että hän oli friendzonella koska en ollut kiinnostunut hänestä! Olin silloin niin naiivi ja hömelö etten tajunnut silloin mitä hän tarkoitti sanoessaan/kirjoittaessaan esim. että hänestä on kurja ettemme voi silitellä ja halailla toisiamme koska "säännöt" estää jne. Ihmettelin aina vain mitä helkkaria hän tarkoittaa ja miksi puhuu niin, mitkä "säännöt"? Yhdessä viestissä mainitsi ohimennen friendzonen ja silloin tajusin kuin salama kirkkaalta taivaalta että hän oli käsittänyt väärin kaiken. En halunnut häneltä halailua yms., juuri siksi hän siellä "friendzonella" oli!
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää "friendzone"?
Mies ei osaa herättää naisessa seksuaalista mielenkiintoa, nainen ei näe miestä seksuaalisena olentona, mies jää naiselle pelkäksi kaveriksi ja mies haluaisi olla enemmän.
Kysymys ei ole osaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Et kiusaisi itseäsi friendzonella,aha.Miksi sitten naiset ihmettelevät kun pakit saanut mies ei halua naisen "ystäväksi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Onko nää jotain teinijuttuja nämä frendzonet ja kaverisäännöt ja muut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Mä olen ollut tilanteissa (monikko) joissa olen kertonut tunteistani miespuoliselle kaverille, en saanut vastakaikua, jatkoin kaverina. Tekihän se kipeää, mutta meillä oli jo olemassa hyvä ystävyys, en halunnut menettää sitä.
Eri asia, jos kyse on lyhyestä tapailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Et kiusaisi itseäsi friendzonella,aha.Miksi sitten naiset ihmettelevät kun pakit saanut mies ei halua naisen "ystäväksi"?
En minä ainakaan ihmettele, jos pakit saanut mies ei halua olla ystäväni. Sitä sen sijaan ihmettelen kovasti, jos mies itse antaa ymmärtää, että haluaa olla pakeista huolimatta ystäväni, ja omassa mielessään pitää tilannetta kuitenkin hyväksikäyttönä ja odottaa, että ystävällinen käytös pitäisi jossain vaiheessa palkita parisuhteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Et kiusaisi itseäsi friendzonella,aha.Miksi sitten naiset ihmettelevät kun pakit saanut mies ei halua naisen "ystäväksi"?
Ihmettelevätkö? Kummalliselta tuntuu minusta. Itse en ainakaan ihmettelisi pätkääkään, miksi mies jolle olen juuri antanut pakit, ei olisi kykenevä olemaan kanssani pelkästään ystävä. En tosin ole koskaan ehdottanutkaan sellaista. Varmaan juuri siksi, ettei tuollainen tilanne ole minustakaan kovin ideaalitilanne alkaa luomaan platonista ystävyyssuhdetta.
Ei sinun kannata jäädä varmaan kauheasti pohtimaan niitä naisia, jotka eivät ymmärrä jos toinen ei juuri pakit saatuaan ole kovin avoin ja halukas alkaa kaveriksi. Ehkä nuo naiset eivät ole itse koskaan saaneet pakkeja tai olleet yksipuolisesti toiseen ihastuneita, eivätkä myöskään osaa sen vertaa asettua toisen ihmisen asemaan, että ymmärtäisivät ilman omakohtaista kokemustakin.
Jos et halua alkaa friendzonelle niin älä ala. Ei se ole mikään velvollisuus. Pikemminkin sinulla on velvollisuus suojella itseäsi. Jos nainen siitä loukkaantuu, niin hän on ajattelematon, ja itsekäskin. Olisiko sellainen ihminen sitten ystävänäkään ollut kummoisempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Eri,
mutta uuden tuttavuuden kanssa ei välttämättä edes ole ehtinyt muodostua mitään kaverisuhdetta, KUN EI OLE EHTINYT TUTUSTUA IHMISEEN MUUTAMIA TREFFEJÄ ENEMPÄÄ. Jolloin ne ihastuksentunteet ovat se päällimmäinen juttu. Mikäli kyse olisi vanhasta hyvästä kaverista, niin totta kai sen jälkeen haluaisi jatkaa ystävinä, jos vain mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää "friendzone"?
Mies ei osaa herättää naisessa seksuaalista mielenkiintoa, nainen ei näe miestä seksuaalisena olentona, mies jää naiselle pelkäksi kaveriksi ja mies haluaisi olla enemmän.
Kysymys ei ole osaamisesta.
Voi kuule kultapieni kyllä se siitä osaamisesta vaan on kiinni. Samalla tavalla kuin markkinointi käyttää hyväkseen ihmisen psykologiaa, niin osaavat miehet käyttävät hyväkseen naisen psykologiaa. Osaa tekee sen täysin ymmärtämättä kokemuksen kautta ja toiset puolestaan ovat tietoisesti opiskelleet sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nämä miehet sitten ajattelevat, että nainen oletusarvoisesti haluaa lähempään suhteeseen kenen hyvänsä kiinnostuneen miehen kanssa. Että naisella on oltava erityinen perustelu sille, ettei halua. Haluavatko miehet todella lähempään kontaktiin kenen tahansa naisen kanssa ja vain harvoin, painavien syiden vallitessa, pitävät naisen mieluummin kaverina? Toivon, että näin ajattelevat ovat vain yksittäisiä tapauksia.
Ei se noin mene. Ei kukaan ajattele, että nainen haluaisi suhteeseen minkä tahansa ojasta vedetyn spurgun kanssa. Itse kieltämättä näin 10v myöhemminkin ihmettelen miksi eräs nainen ei halunnut suhteeseen kanssani, vaikka meillä klikkasi tosi hyvin ja oli hauskaa yhdessä
Saattaapa olla niinkin että teillä ei klikannut vaan sinulla vain oli hauskaa sosiaalisesti taitavan naisen seurassa. Sen naisen mielipiteestä meillä ei ole mitään tietoa.
Nainen ei ehkä halunnut suhdetta sinun kanssasi vetovoimasta huolimatta. Tai ylipäätään. Tai oli varattu. Tai kiinnostunut jostakusta muusta. Tai 1000 muuta syytä.
Monelle naiselle ei kelpaa kevytsuhde, ja jos ajatellaan varsinaisia pitempiä suhteita, niin ei sellaiseen ei yksinkertaisesti riitä "klikkaus" tai "hauskuus".
Itse olen alkanut pitkiin suhteisiin siltä pohjalta että klikkasi ja oli hauskaa, enkä koskaan enää haksahda samaan läpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Jos minä tapailen miestä alunalkaenkin seuranhakutarkoituksessa ja muutamien treffien jälkeen mies kertoo ettei kiinnosta, niin katson olevani oikeutettu toteamaan, että kiitos ja näkemiin. Ja eikun uutta matoa koukkuun. Ei minusta kaikkien ihmisten kanssa, joita elämässään tapaa, tarvitse ryhtyä ystävyyttä hieromaan, jos siltä ei tunnu. Sinä saat olla vapaasti eri mieltä.
Minä tapaan niin paljon erilaisia ihmisiä erilaisissa tilanteissa ja yhteyksissä, ettei elämässäni olisi edes tilaa heille kaikille edes kavereina. Tässä kyseisessä tilanteessa en hakenut ystävää vaan parisuhdetta. Voisin kuvitella että vastaavista lähtökohdista voisi ystävyyskin syntyä, mikäli siinä toisessa olisi jotain sellaista erityistä, mikä herättäisi minussa tuntemuksia halusta tutustua nimenomaan ystävyyttä silmällä pitäen. Nyt ei ollut. Tämä ei häiritse minua eikä häirinnyt kyseistä miestä, joten en oikein ymmärrä miksi sen sinuakaan pitäisi häiritä.
Harmi, että Ilman Naista -sarjakuvablogi on kadonnut. Siellä oli tähän aihepiiriin liittyviä strippejä. Tässä yksi: https://aijaa.com/YFNQV6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Eri,
mutta uuden tuttavuuden kanssa ei välttämättä edes ole ehtinyt muodostua mitään kaverisuhdetta, KUN EI OLE EHTINYT TUTUSTUA IHMISEEN MUUTAMIA TREFFEJÄ ENEMPÄÄ. Jolloin ne ihastuksentunteet ovat se päällimmäinen juttu. Mikäli kyse olisi vanhasta hyvästä kaverista, niin totta kai sen jälkeen haluaisi jatkaa ystävinä, jos vain mahdollista.
Anteeksi nyt, mutta ei kyllä kovin kummoiselta ihastukselta kuulosta.
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Et kiusaisi itseäsi friendzonella,aha.Miksi sitten naiset ihmettelevät kun pakit saanut mies ei halua naisen "ystäväksi"?
En ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää "friendzone"?
Mies ei osaa herättää naisessa seksuaalista mielenkiintoa, nainen ei näe miestä seksuaalisena olentona, mies jää naiselle pelkäksi kaveriksi ja mies haluaisi olla enemmän.
Kysymys ei ole osaamisesta.
Voi kuule kultapieni kyllä se siitä osaamisesta vaan on kiinni. Samalla tavalla kuin markkinointi käyttää hyväkseen ihmisen psykologiaa, niin osaavat miehet käyttävät hyväkseen naisen psykologiaa. Osaa tekee sen täysin ymmärtämättä kokemuksen kautta ja toiset puolestaan ovat tietoisesti opiskelleet sitä.
Voi hanipuppeli, naiset eivät halua panna kaikkia miehiä, eikä se tarkoita että miehissä tai naisessa olisi jotain vikaa.
Haluavatko miehet panna siis kaikkia naisia? Jos eivät, niin naisessa on jotain vikaa? Miehet ja naiset ovat näemmä kovin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina, kuinka (yleensä) miehet puhuvat friendzonesta jonain kamalana asiana, jonne julma nainen laittaa hyvän miehen. Parisuhde kanssani olisi toivottavaa, mutta ystävyys kanssani on jonkinlainen rangaistus? Miksi ihmeessä haluaisin olla romanttisessakaan suhteessa sellaisen tyypin kanssa, joka pitää minusta vain silloin kun piparipurkki on avoinna?
Samoin usein valitellaan sitä, kuinka nainen sitten seurustelee muiden miesten kanssa ja ruotii niiden miesten mahdollisia vikoja tämän friendzonella olevan kanssa, ja se on niin, niin väärin. Niinhän _ystävien_ kanssa tehdään, purnataan toisinaan parisuhteestakin.
Eikö sua sitten haittaisi, jos mies, johon olet ihastunut, haluaisi olla vain kaveri sun kanssa? En ihan ymmärrä millaisia pari- tai kaverisuhteita teillä on, jos ainoa ero liittyy piparipurkkiin
No mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa enkä ryhtynyt miehen kanssa ystäväksi. Miksi ihmeessä kiusaisin itseäni sillä tavalla? Ei tarvitse sitten murehtia sitä, kun mies avautuu mulle naishuolistaan, kun en alunalkaenkaan suostu hänen uskotukseen ja sydänystäväkseen tilanteessa, jossa minä haluaisin enemmän.
Eikö tuo nyt ole sellaista keskenkasvuisten draamaa, että siitä ihastuksesta ei ajan myötä pääse yli millään ja vuosienkin päästä vielä sielua raastaa kun ei tunne ollutkaan molemminpuolinen. Eikö voi vain ottaa sen verran etäisyyttä, että ei vähään aikaan ajaudu tilanteisiin, joissa mies avautuu naishuolistaan?
Minusta on kummallista, että ollaan valmiita noin vain laittamaan välit poikki, vaikka oltiin muka niin ihastuneita. Minä ainakin mieluummin kipuilen sen hetken ja pidän tämän ihmisen ikuisena ystävänä kuin kadotan hänet elämästä kokonaan
No minä en katsonut haluavani olla ystävä ja kipuilla itsekseni sen takia määrittelemättömän ajan. Ei ystävyyden pitäisi tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa ja siinä tilanteessa se olisi tehnyt sitä. Minä tarvitsen sen riittävän etäisyyden, eli ei yhteydenpitoa ja tapaamisia, jos haluan päästä yli tunteitani. Mies oli aika uusi tuttavuus, joten en tiedä olisiko meistä mitään ikuisia ystäviä tullut kuitenkaan. Hän myöskin aktiivisesti etsi naista itselleen eikä minusta olisi ollut vierestä sitä katsomaan. Nykyään olemme fb-kavereita mutta emme pidä toisiimme yhteyttä sen kummemmin.
Ja ainiin, minä en koe laittaneeni noin vain välejä poikki. En katso että mulla kolmien treffien jälkeen, kun mies kertoo ettei ole romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta, olisi sellaisia välejä vielä häneen muodostunut mitä en voisi hyvällä omatunnolla laittaa poikki. Pakithan minäkin häneltä ensin sain eikä hänen mielestäni tarvitse siitä tuntea huonoa omatuntoa. Ehkä tämä on keskenkasvuista sitten, mutta ihan ymmärtäväisesti mies asiaan kuitenkin suhtautui.
Eli kolmien treffien jälkeen oli niin suuret tunteet, että kaveruus oli mahdotonta, mutta kuitenkin välit voi ihan hyvin katkaista kokonaan, kun ettehän oikeastaan edes tunteneet. Omituiselta kuulostaa tämä teidän ihastumisenne. Asetatte ikään kuin ehdot, että tähän ihmiseen haluan tutustua ja pitää välit, mikäli niistä tulee romanttiset, mutta muuten ei kiinnosta millään tasolla.
Jos minä tapailen miestä alunalkaenkin seuranhakutarkoituksessa ja muutamien treffien jälkeen mies kertoo ettei kiinnosta, niin katson olevani oikeutettu toteamaan, että kiitos ja näkemiin. Ja eikun uutta matoa koukkuun. Ei minusta kaikkien ihmisten kanssa, joita elämässään tapaa, tarvitse ryhtyä ystävyyttä hieromaan, jos siltä ei tunnu. Sinä saat olla vapaasti eri mieltä.
Minä tapaan niin paljon erilaisia ihmisiä erilaisissa tilanteissa ja yhteyksissä, ettei elämässäni olisi edes tilaa heille kaikille edes kavereina. Tässä kyseisessä tilanteessa en hakenut ystävää vaan parisuhdetta. Voisin kuvitella että vastaavista lähtökohdista voisi ystävyyskin syntyä, mikäli siinä toisessa olisi jotain sellaista erityistä, mikä herättäisi minussa tuntemuksia halusta tutustua nimenomaan ystävyyttä silmällä pitäen. Nyt ei ollut. Tämä ei häiritse minua eikä häirinnyt kyseistä miestä, joten en oikein ymmärrä miksi sen sinuakaan pitäisi häiritä.
No ei tietenkään väkisin tarvitsekaan, mutta siinä tilanteessa on minusta hassua perustella asiaa sillä, että ystävyys olisi vaikeaa, koska ihastumisen tunteet satuttavat. Eikö tuo ole pikemminkin vain sitä, että oli jonkinasteinen kiinnostus eikä haluta tuhlata aikaa.
Ja minusta on myös kummallista se, että pakkien antajan ehdottama ystävyys torjutaan. Se on kuitenkin eri asia kuin sopia ystävyydestä, mutta vain antaa yhteydenpidon loppua luonnollisesti.
Miehet vain pönkittävät itsetuntoaan tuollaisilla älyttömyyksillä. Nainen muka haluaisi alkaa seurustella, mutta ei voi, koska friendzone. No niin tietysti... Suokaamme se heille, jos eivät muuten kestä elää tätä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Miehet vain pönkittävät itsetuntoaan tuollaisilla älyttömyyksillä. Nainen muka haluaisi alkaa seurustella, mutta ei voi, koska friendzone. No niin tietysti... Suokaamme se heille, jos eivät muuten kestä elää tätä elämää.
Joo ja potkujen saaminen aiheuttaa työvuorosta myöhästymistä. Vähän nyt yritystä näihin
Ai luulet että kaikki muut miehet haluavat olla naisen "kavereita"? Salli minun nauraa.