Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli, mies ilmoittaa ettei rakasta enää?
Maassa
31.07.2018 |
Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ja naimisissa neljä vuotta. Viime vuonna syntyi yhteisestä toiveesta ensimmäinen lapsi.
Jo pitkään mies on ollut todella etäinen, ei ole halunnut seksiä eikä läheisyyttä. Ei ole halunnut viettää kanssani aikaa eikä edes perheenä kolmisin. Ei ole halunnut miettiä mitään tulevaisuutta.
Aluksi mies väitti kirkkain silmin, että kaikki on hyvin, mutta nyt vihdoin sain sen puhumaan, eikä kuulemma rakasta minua enää. Ei ole halunnut olla edes lapsen kanssa sen takia, ettei tarvitsisi olla minun seurassani. Ei halunnut sanoa aiemmin mitään, koska odotti, jos se menisi ohi ja nyt on minun kanssani vain lapsen takia.
Emme ole riidelleet juurikaan, eikä ole tapahtunut mitään, mikä selittäisi tämän. Yhteisiä vuosia kuitenkin niin paljon, että luulin tuntevamme jo toisemme hyvässä ja pahassa. Luulin myös, että meillä oli erittäin onnellinen suhde aina viime kesään asti, jolloin tämä alkoi.
Nyt mies on jo luovuttanut eikä halua esimerkiksi pariterapiaan.
Tuntuu niin pahalta. Ihminen, jota rakastat ja johon pitäisi luottaa 100% sanoo, ettei rakasta eikä siedä seuraani edes sen vertaa, että voisi olla lapsen kanssa.
Tuntuu että olen arvoton, enkä jaksa kerätä itsetunnon rippeitäno ja järjestää elämäni uudelleen.
Kommentit (77)
Siis ootte yhä yhdessä silti? Et pääse toipumaan ennen kuin eroatte. Puolisen vuotta eron jälkeen pahin alkaa olla ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, kun sain vasta kolmisen viikkoa sitten tietää missä mättää ja että ongelmat ovat sellaisia, ettei todennäköisesti ole mitään tehtävissä.
Jotenkin ajattelin, että suhteemme olisi ollut sen verran arvokas, että haluaisi edes vähän tehdä töitä sen eteen ennen eroa.
Turha väkisin yrittää roikkua liitossa, jos molemmilla ei ole halua siihen. Päätöksen kun teet, ja järjestät käytännön asiat kuntoon, sen jälkeen helpottaa. Ero ei ole maailmanloppu! Kaikkea hyvää elämääsi, selviät kyllä!
Se lapsi pilasi parisuhteenne. Sori siitä.
Toinen nainen - perinteinen stoori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän miehillä rakkaus loppuu usein vauvavuonna? Niin monta samanlaista tarinaa täällä. Eivät kestä nähdä puolisoaan äitinä? Vai voiko olla niin pinnallinen asia kuin naisen vartalon muuttuminen? Yövalvomiset ja rutiinit? Mikä ihme...
Tai se että lapsen ja töiden ja arjen päälle ei jää muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä sellainen mies. Eksäni ilmoitti myös, ettei rakasta minua enää samalla tavalla - no syyksi selvisi toinen nainen ja lopulta nestekertymä päässä siinä aivokuoren ja sahanpurujen välissä. Eli oli alun alkaenkin inhottava ihminen, joka hyppyytti koko maailmaa oman päänsä mukaan. Olin vain sokea sille.
Toisen tunteille et voi mitään. Se avioliitto oli siinä. Nyt pitää vaan pakottaa itsensä järjestelemään tulevaa, asiat kuntoon ja tavarat jakoon. Lapsen elämästä sovitte yhdessä tapaamisineen ja huoltajuuksineen jne. Tukihakemuksia vaan liikkeelle, jollet ole töissä tai varakas, apua saa kyllä.
Hommaa riittää, samalla kun työstät tuskaasi. Tulee olemaan yhtä helvettiä ainakin nuo ensimmäiset kuukaudet, mutta se on se yksi aamu, kun heräät ja voit jo hieman paremmin, veri kiertää ja elämä alkaa pikkuhiljalleen voittaa.
Olipahan hirvittävä kokemus, mutta siitä selvittiin, lapsen kanssa minäkin lähdin uutta ja tuntematonta kohti. Otan osaa sinun tilanteeseesi ja oikein paljon kannustusta ja jaksamista tulevaan!
Ps. Unohda syyllisyydentunteet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen nainen ja itsekäs mies.
Muuttakaa mahdollisimman pian erilleen. Älä luovu taloudellisista oikeuksistasi eeossa ollaksesi "kiltti" ja pitääksesi yllä toivoa, että mies tulee vielä takaisin. Nyt on aila miettiä itseä ja lasta ja säilyttää itsensä kunnioitus ja arvostus ja selkäranka. Älä ala nöyristellä.
Melko usein miehet vielä vedättävät naisia, että jos nyt olet kiltti, niin palaan vielä takaisin.. ja tuskinpa palaa. Aika usein noilla kovan onnen sankareilla se mielenkiinto herää taas kun lakkaa olemasta kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä puolesi erossa. Ei luottamista miehen lupauksiin tai sanomisiin. Kaikki paperille. Ammattilainen avuksi hoitamaan näitä. Voi yrittää kusettaa mielin määrin, jos vaikka takapiruna jo häärii toinen nainen. Eli nyt muistojen arkistoon mielikuvat niistä hyvistä hetkistä ja raaka totuus mielessä, ei rakasta, joten toimit sen mukaan! Kun tämä show on ohi, voit huokaista. Siitä se sitten lähtee eteenpäin menemään, kunhan uskot itseesi! Elämä ei lopu tähän, vaikka nyt musta huppu silmille vedettiinkin!Tsempit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi vähän samoin, tosin parisuhdetta takana vain viisi vuotta eikä lapsia. Romahdin täysin, kun mies pitkän vänkäämisen jälkeen kakaisi ulos, ettei enää rakasta yhtä paljon kuin ennen. Mutta sitten juteltiin. Ja juteltiin. Ja juteltiin. (Ja itkettiin... paljon.) Kävi ilmi, että miehellä oli joku kolmenkympinkriisi tms., suomeksi: pelästyi, että on nyt jumissa mun kanssa eikä pääse enää ikinä panemaan muita. Toista naista ei siis kuviossa ollut, vain tuo abstrakti käsite "jostakusta muusta". Paljon kärsi luottamus, jota yhä nyt useamman vuoden jälkeen parannellaan, mutta yhdessä ollaan yhä. Pointti: mun tapauksessa mies oli tulkinnut oman kriisinsä rakkauden loppumiseksi, mikä ei ollut kyseessä. Kolhuja otettiin molemmat, mutta nykyisin rehellisyyden taso on jotakin ihan muuta, ja osataan oikeasti puhua toisillemme. :) Toki riippuu ihan teistä, suhteestanne ja siitä, millaisia olette ihmisinä jne., mutta kokeilisin vaikka väkisin puhumista ennen eroa. Tsemppiä joka tapauksessa.
Vauva-aika on raskasta. Ottakaa etäisyyttä ja sopikaa, että katsotte suhdettanne uudelleen puolen vuoden päästä. Että nyt keskitytte lapseen. Älkää asettako paineita suhteelle vaan antakaa sille ison muutoksen jälkeen aikaa löytää oma paikkansa.
Anna miehellwsi luettavaksi jotain sivusyoja joilla kerrotaan suhteen olevan täysmyllerryksrssä vauvan synnyttyä ja noiden ajatusten olevan ihan normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aika on raskasta. Ottakaa etäisyyttä ja sopikaa, että katsotte suhdettanne uudelleen puolen vuoden päästä. Että nyt keskitytte lapseen. Älkää asettako paineita suhteelle vaan antakaa sille ison muutoksen jälkeen aikaa löytää oma paikkansa.
Anna miehellwsi luettavaksi jotain sivusyoja joilla kerrotaan suhteen olevan täysmyllerryksrssä vauvan synnyttyä ja noiden ajatusten olevan ihan normaaleja.
Ei ole täysin normaalia, ettei mies halua olla edes lapsensa kanssa. Kyllä tuossa täytyy selkeä pesäero tehdä. Mitä iloa perheelle tuollaisesta vetäytyvästä miehestä on? Jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aika on raskasta. Ottakaa etäisyyttä ja sopikaa, että katsotte suhdettanne uudelleen puolen vuoden päästä. Että nyt keskitytte lapseen. Älkää asettako paineita suhteelle vaan antakaa sille ison muutoksen jälkeen aikaa löytää oma paikkansa.
Anna miehellwsi luettavaksi jotain sivusyoja joilla kerrotaan suhteen olevan täysmyllerryksrssä vauvan synnyttyä ja noiden ajatusten olevan ihan normaaleja.
Tavallisestihan mies on tossa vaiheessa löytänyt toisen naisen, joka ymmärtää ja rakastaa hän niin pyytettömästi. Jotkut nyt vaan tekee mitä tahansa vältelläkseen vastuutaan. En jäisi tilannetta yhtään pitempään vatvomaan.
Voi kun ihmispolot eivät tajua, että ei siinä avo- tai avioliitossa jokainen päivä ole pelkkää iloa ja riemua. Senhän takia yhteen mennään ja sitoudutaan, että toisesta on turvaa myös vaikeina aikoina ja yhdessä on helpompi kamppailla vaikeuksia vastaan. Totta kai jokainen joskus kyllästyy/hermostuu/suuttuu toiseen, mutta aikuinen ihminen osaa ymmärtää, että se on vain ohimenevää. Samoin kuin mahdollinen ihastuminen toisiin. Siitä pääsee yli jos haluaa. Kovin moni nuori mies ei tunnu ymmärtävän, että sitoutuminen tarkoittaa vastuunkantamista omista teoista ja muista eikä vain varmaa seksiä kaksi kertaa viikossa.
Aika.