Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti: nykypenskat on niin ärsyttäviä, että ei niistä pidä edes niiden omat vanhemmat. Röyhkeitä, kiittämättömiä. Useimmat niistä tekisi mieli potkaista bussin alle.

Ne on ärsyttäviä sinulle, koska olet tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Ite oot ne pennut tehnytkin, saat luvan myös kasvattaa itse ne!

Jos tekee lapsia, niin pitäisi tajuta että tulee myös lapsaen lapsia. Aikuisen täytyy kantaa vastuu valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.

Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...

Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.

No kuului tai ei, niin tarkoitin normaalia sanallista komentamista, joka myös tuntuu olevan nykyvanhemmille kamalaa, jos isovanhemmat sellaista tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.

Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.

Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.

Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.

Nehän ei koskaan päädy vanhainkotiin, joilla on hyvät välit jälkikasvuun ja ennen kaikkea lapsenlapsiin. Heitä autetaan kotiin ettei tarvi mennä laitokseen.

Naapurissa potkaisi viimetalvena tyhjää 89 vuotias ukkeli. Asui loppuun asti kotonaan. Mukava mies. Lapset kävi auttamassa häntä lähes päivittäin ja me naapuritkin autettiin häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.

Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...

Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.

No kuului tai ei, niin tarkoitin normaalia sanallista komentamista, joka myös tuntuu olevan nykyvanhemmille kamalaa, jos isovanhemmat sellaista tekevät.

Minä en sulata väkivallala uhkailua alle kouluikäiselle, enkä kyllä minkään ikäiselle. Onko sinusta ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisiällä auttaminen on tai tulisi olla kaksisuuntaista. Autatteko itse ikääntyviä vanhempianne? Tai teettekö ylipäätään jotain sellaista heidän kanssaan tai hyväkseen, jonka voisi olettaa ilahduttavan heitä ihan ilman vaatimuksia? Moni isovanhempi toki nauttii lapsenlapsen kanssa olemisesta, mutta voi se olla samalla rankkaakin.

Jos mummo on ottanut 50 vuotiaana etäisyyttä, ettei vaan joudu lapsenpiiaksi, niin tokkopa ne välit muuttuu kun mummon ikä alkaa olla yli 70. Elämä on valintoja.

Tarkoitinkin sitä, että vaikka nyt sitten sen viiskymppisen oman vanhemman kanssa voisi joskus tehdä jotain muutakin kuin olettaa lapsenhoitoa. Mennä vaikka yhdessä teatteriin tai ravintolaan tai mistä nyt tämä pitääkään. Eli osoittaa arvostavansa toisen seuraa muutenkin kuin avunpyyntömielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.

Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...

Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.

No kuului tai ei, niin tarkoitin normaalia sanallista komentamista, joka myös tuntuu olevan nykyvanhemmille kamalaa, jos isovanhemmat sellaista tekevät.

Lapsen komentaminen on vanhempien tehtävä. Jos mummolassa on paljon tiukemmat säännöt kuin kotona, niin sitten on varmaan perempi että ei vierailla, ettei tule ristiriitatilanteita. win-win

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.

Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...

Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.

No kuului tai ei, niin tarkoitin normaalia sanallista komentamista, joka myös tuntuu olevan nykyvanhemmille kamalaa, jos isovanhemmat sellaista tekevät.

Minä en sulata väkivallala uhkailua alle kouluikäiselle, enkä kyllä minkään ikäiselle. Onko sinusta ok?

Missä niin sanoin?

Tarkoitan edelleen ihan normaalia kurinpitoa. Että lasta saa käskeä istumaan paikoillaan ruokapöydässä, odottamaan puheenvuoroa ja kaikkea ihan normaalia ilman että vanhemmalla menee palkokasvi nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisiällä auttaminen on tai tulisi olla kaksisuuntaista. Autatteko itse ikääntyviä vanhempianne? Tai teettekö ylipäätään jotain sellaista heidän kanssaan tai hyväkseen, jonka voisi olettaa ilahduttavan heitä ihan ilman vaatimuksia? Moni isovanhempi toki nauttii lapsenlapsen kanssa olemisesta, mutta voi se olla samalla rankkaakin.

Jos mummo on ottanut 50 vuotiaana etäisyyttä, ettei vaan joudu lapsenpiiaksi, niin tokkopa ne välit muuttuu kun mummon ikä alkaa olla yli 70. Elämä on valintoja.

Tarkoitinkin sitä, että vaikka nyt sitten sen viiskymppisen oman vanhemman kanssa voisi joskus tehdä jotain muutakin kuin olettaa lapsenhoitoa. Mennä vaikka yhdessä teatteriin tai ravintolaan tai mistä nyt tämä pitääkään. Eli osoittaa arvostavansa toisen seuraa muutenkin kuin avunpyyntömielessä.

Lapsiperheelle satunnainen hoitoapu on kuitenkin suuri juttu. Jos isovanhempi kieltäytyy siitä, niin tuskimpa sitä sitten ollaan paljon muutenkaan tekemisissä.

Itse hoitelen mielelläni lapsenlasta. En koe sitä velvollisuudeksi, mutta onhan se aika raskasta, joten joka viikonloppu en halua tehdä sitä, mutta vähintään kerran kuussa yksi tai kaiski yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.

Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...

Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.

No kuului tai ei, niin tarkoitin normaalia sanallista komentamista, joka myös tuntuu olevan nykyvanhemmille kamalaa, jos isovanhemmat sellaista tekevät.

Lapsen komentaminen on vanhempien tehtävä. Jos mummolassa on paljon tiukemmat säännöt kuin kotona, niin sitten on varmaan perempi että ei vierailla, ettei tule ristiriitatilanteita. win-win

Sitä juuri haenkin takaa. Nykyvanhempi jättäisi kyllä lapsen mummolle, mutta jos mummo oman jaksamisen nimissä ei vaikka jaksa huutoa ja riehumista (tämä nyt vain esimerkki), niin joko pitää sallia tälle kurinpito tai olla viemättä sinne hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.

Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...

Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.

No kuului tai ei, niin tarkoitin normaalia sanallista komentamista, joka myös tuntuu olevan nykyvanhemmille kamalaa, jos isovanhemmat sellaista tekevät.

Minä en sulata väkivallala uhkailua alle kouluikäiselle, enkä kyllä minkään ikäiselle. Onko sinusta ok?

Missä niin sanoin?

Tarkoitan edelleen ihan normaalia kurinpitoa. Että lasta saa käskeä istumaan paikoillaan ruokapöydässä, odottamaan puheenvuoroa ja kaikkea ihan normaalia ilman että vanhemmalla menee palkokasvi nenään.

Riippuu miten asia hoidetaan. Kaikilta isovanhemmiltakaan ei onnnistu normaalit käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

No meillä MOLEMMAT isovanhemmat manku lspsenlapsia ja maalaili miten ne sitten hoitaa ja auttaa.

Kun viimein saimme sitten lapsia niin kummatkin isovanhemmat menetti täysin mielenkiinnon, ristiäisiin asti olivat innoissaan mutta ei puhettakaan että ikinä olis nähty mitään vaivaa. Koskaan eivät hoida ja ilmoittivatkin että jokainen hoitaa omansa, ei kuulu heille.

Valokuvia haluavat mutta eivät nähdä lapsia, ja valokuvat on siis MUITA varten. Valokuvia näytetään puolitutuille ja selostetaan miten ollaan niiiin aktiivisia ja osallistuvia isovanhempia. Mikä on siis täyttä paskaa.

Olenkin lanseerannut termin ”valokuvamummo” (tai -pappa) kuvaamaan ns kiiltokuvaisovanhemmuutta, missä isovanhemmuus on STATUS jonka avulla hoi päteä. Sitä ne halus alunpitäenkin ja ymmärrän sen nyt. Monta vuotta manguttiin lapsenlapsia, mutta ei lasten itsensä vuoksi vaan sen tittelin ja statuksen.

Tässäpä tuli sulle opetus, että kannattaa elää omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

10 juurikin samoja mietteitä minulla. Mieheni äiti viimeksi 2 vuotta sitten pitänyt meihin edes mitään yhteyttä. Lapseni ei edes häntä tunne ollenkaan, eikä tunnista kuka on. Minun vanhemmat taas asuvat hyvinkin lähellä, mutta on kuulemma omaakin elämää, vaikka n. Kerran kk yhteyttä yritän pitää, he taas eivät oma-alotteisesti ota yhteyttä.

Sitten, kun apua tarvitsevat, toteat vain, että on tässä omaakin elämää. Minä en enää sinuna olisi yhteydessä, mitäpä sitä turhaan.

Meillä molemmat isovanhemmat hoitivat lapsiamme, teimme lapset nuorena, joten jaksoivat hyvin hoitaa. Lapsilla oli erittäin läheiset suhteet varsinkin mieheni vanhempiin, koska asuimme lähekkäin.

Aikuisena lapseni huolehtivat esimerkillisesti appivanhemmistani heidän kuolemaansa saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Aijaa? En ole törmännyt vastaavaan ilmiöön. Jos mummo syöttää väkisin vegaaniperheen muksuille lihaa, en kyllä ihmettele välien poikki laittoa. Onneksi on myös mummoja jotka kunnioittavat aikuisia lapsiaan ja osaavat pitää terveet rajat,puolin ja toisin.

Ei tässä tarkoitettu, että väkisin syöttää lihaa tms mutta jos ei itse luontevasti vaikka sitten vegaaniruokaa laita, kyllä se on vanhempien tehtävä tuoda jotain lapsille kelpaavaa mukana. Tai jos ulkoilusta tehdään hirveää hifistelyä, miksi olettaa että mummot ja vaarit jaksavat.

Ne mummolamuistot mitä tämän hetken vanhemmilla on, ovat pääsääntöisesti aika paljon rennompaa menoa olleet. Ei maailma on pyörinyt lasten viihdyttämisen ympärillä.

Mutta silti se olennaisin asia on, että jos odottaa apuja, on oikeus myös puuttua ja sanoa. Jos haluaa tehdä kaiken täsmälleen tietyllä tavalla, on parempi nököttää oman perheen kesken.

Niin samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Tietyt peruslinjat on hyvä sopia hoitoon viedessä, ja toki allergiat ja sairaudet huomioida, mutta ei se kenellekään ole kivaa hoitaa sitä lasta, jos on sekunnintarkat kellonajat kaikelle ja koko ajan joutuu varomaan, ettei tee "virheitä" lapsen kanssa. Maksetulle hoitajalle voi sitten tehdä ne tarkat listat.

Kun tarkoitus oli kai, että isovanhempi haluaa hoitaa lasta ja viettää tämän kanssa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisiällä auttaminen on tai tulisi olla kaksisuuntaista. Autatteko itse ikääntyviä vanhempianne? Tai teettekö ylipäätään jotain sellaista heidän kanssaan tai hyväkseen, jonka voisi olettaa ilahduttavan heitä ihan ilman vaatimuksia? Moni isovanhempi toki nauttii lapsenlapsen kanssa olemisesta, mutta voi se olla samalla rankkaakin.

Jos mummo on ottanut 50 vuotiaana etäisyyttä, ettei vaan joudu lapsenpiiaksi, niin tokkopa ne välit muuttuu kun mummon ikä alkaa olla yli 70. Elämä on valintoja.

Tarkoitinkin sitä, että vaikka nyt sitten sen viiskymppisen oman vanhemman kanssa voisi joskus tehdä jotain muutakin kuin olettaa lapsenhoitoa. Mennä vaikka yhdessä teatteriin tai ravintolaan tai mistä nyt tämä pitääkään. Eli osoittaa arvostavansa toisen seuraa muutenkin kuin avunpyyntömielessä.

Lapsiperheelle satunnainen hoitoapu on kuitenkin suuri juttu. Jos isovanhempi kieltäytyy siitä, niin tuskimpa sitä sitten ollaan paljon muutenkaan tekemisissä.

Itse hoitelen mielelläni lapsenlasta. En koe sitä velvollisuudeksi, mutta onhan se aika raskasta, joten joka viikonloppu en halua tehdä sitä, mutta vähintään kerran kuussa yksi tai kaiski yötä.

Minäkin hoidan mielelläni, mutta kieltämättä haluaisin aikuisten lasteni kanssa tehdä muutakin. Jos ehdotan vaikka kävelyä tai että mentäisiin jonnekin, ei ole aikaa tai vastaus on katsotaan joskus. Se on vähän tylsää, koska ennen lapsia teimme kaikenlaista vielä sen kotoa muuttaneenkin kanssa. Ymmärrän lapsiperheen haasteet, mutta silti tunnen näin.

Olen lueskellut Hesarin muistokirjoituksia ja pannut merkille yhden asian:

Kun ensin on kerrottu vainajan opiskelut, sotaseikkailut (jos niitä on ollut) ja työura, tulee seuraavaksi luettelo harrastuksista ja aivan lopuksi lähes kaikissa nekrologeissa muistetaan mainita rakkaat lastenlapset, joiden kanssa olemiseen on eläkkeellä riittänyt aikaa. Usein myös kesämökki samasta syystä.

Siis vasta eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Aijaa? En ole törmännyt vastaavaan ilmiöön. Jos mummo syöttää väkisin vegaaniperheen muksuille lihaa, en kyllä ihmettele välien poikki laittoa. Onneksi on myös mummoja jotka kunnioittavat aikuisia lapsiaan ja osaavat pitää terveet rajat,puolin ja toisin.

Ei tässä tarkoitettu, että väkisin syöttää lihaa tms mutta jos ei itse luontevasti vaikka sitten vegaaniruokaa laita, kyllä se on vanhempien tehtävä tuoda jotain lapsille kelpaavaa mukana. Tai jos ulkoilusta tehdään hirveää hifistelyä, miksi olettaa että mummot ja vaarit jaksavat.

Ne mummolamuistot mitä tämän hetken vanhemmilla on, ovat pääsääntöisesti aika paljon rennompaa menoa olleet. Ei maailma on pyörinyt lasten viihdyttämisen ympärillä.

Mutta silti se olennaisin asia on, että jos odottaa apuja, on oikeus myös puuttua ja sanoa. Jos haluaa tehdä kaiken täsmälleen tietyllä tavalla, on parempi nököttää oman perheen kesken.

Niin samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Tietyt peruslinjat on hyvä sopia hoitoon viedessä, ja toki allergiat ja sairaudet huomioida, mutta ei se kenellekään ole kivaa hoitaa sitä lasta, jos on sekunnintarkat kellonajat kaikelle ja koko ajan joutuu varomaan, ettei tee "virheitä" lapsen kanssa. Maksetulle hoitajalle voi sitten tehdä ne tarkat listat.

Kun tarkoitus oli kai, että isovanhempi haluaa hoitaa lasta ja viettää tämän kanssa aikaa.

Minä en ole yhdellekään sukulaiselle listan laatinut kuin 1-vuotiaan rytmistä. Ja jos olen kokenut, ettei alle 2-vuotiaan kohdalla meidän tapojen noudattaminen onnistu, niin ei ole sellaiselle mennyt hoitoon. Pieni lapsi tarvitsee tutut rutiinit, elettiin sitten 80-lukua tai 2010-lukua. Ei pitäisi yllättää isovanhempaakaan.. isomman lapsen kohdalla en ymmärrä minäkään mitään listoja.

Olen myös puuttunut, jos isovanhempi on sanonut mielestäni jotain vahingollista lapselle. Ja kyläillessä me päätämme syökö lapsi herkkuja ja kuinka paljon. Jos tämä on liikaa nipottamista niin ei voi mitään. Näin kyllä tekivät omatkin vanhemmat aikanaan, mutta voi olla että aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.

Aijaa? En ole törmännyt vastaavaan ilmiöön. Jos mummo syöttää väkisin vegaaniperheen muksuille lihaa, en kyllä ihmettele välien poikki laittoa. Onneksi on myös mummoja jotka kunnioittavat aikuisia lapsiaan ja osaavat pitää terveet rajat,puolin ja toisin.

Ei tässä tarkoitettu, että väkisin syöttää lihaa tms mutta jos ei itse luontevasti vaikka sitten vegaaniruokaa laita, kyllä se on vanhempien tehtävä tuoda jotain lapsille kelpaavaa mukana. Tai jos ulkoilusta tehdään hirveää hifistelyä, miksi olettaa että mummot ja vaarit jaksavat.

Ne mummolamuistot mitä tämän hetken vanhemmilla on, ovat pääsääntöisesti aika paljon rennompaa menoa olleet. Ei maailma on pyörinyt lasten viihdyttämisen ympärillä.

Mutta silti se olennaisin asia on, että jos odottaa apuja, on oikeus myös puuttua ja sanoa. Jos haluaa tehdä kaiken täsmälleen tietyllä tavalla, on parempi nököttää oman perheen kesken.

Niin samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Tietyt peruslinjat on hyvä sopia hoitoon viedessä, ja toki allergiat ja sairaudet huomioida, mutta ei se kenellekään ole kivaa hoitaa sitä lasta, jos on sekunnintarkat kellonajat kaikelle ja koko ajan joutuu varomaan, ettei tee "virheitä" lapsen kanssa. Maksetulle hoitajalle voi sitten tehdä ne tarkat listat.

Kun tarkoitus oli kai, että isovanhempi haluaa hoitaa lasta ja viettää tämän kanssa aikaa.

Jaa... Minä pyydän tyttäreltä aina listan sekä lapsen että koiran hoidosta. Haluan tehdä asiat oikein ja vaikka itsellä on ollut kolme lasta, niin ei sitä enää muista että miten ruokailut menee tarkalleen ottaen 6kk tai 8kk iässä. Lapsen hoitokin on helpompaa kun mummolassa ei tule liian paljon muutoksia rutiineihin.

Meidän yhdellä lapsella oli aikoinaan paha vilja-alleria, sai siitä verta vuotavaa ihottumaa. Oli raivostuttavaa kun oma mummoni, ei oikein piitannut siitä, "kyllähän sitä nyt pari keksiä voi silti syödä". Piti oikeasti vahtia ettei mummo salaa sujauta taaperolle keksiä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.

Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.

Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.

Ja niissä mummoloissa sai ruuan ja muuten elettiin talon tahtia. Ei vielä 20-30v sitten ollut tapana viihdyttää lapsia ja elää lapsentahtisesti. Iltasatuja valistuneimmat mummot ja vaarit harrastivat, siinäpä se.

Tuollainen tyyli on kenties ollut olemassa noin 40 vuotta sitten, ei todellakaan enää 20 vuotta sitten. Parikymmentä vuotta sitten lapset joutui kyllä jo hoitamaan ihan itse, ei ollut mitään mummojen tarjoamaa kesähoitoa (ainakaan useimmilla). Mummot kun olivat jo parikymmentä vuotta sitten itse töissä ja matkustelivat lomillaan. Lapsentahtisuus oli myös kyllä keksitty jo parikymmentä vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.

Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.

Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.

Nyt ollaan asian ytimessä. Suuri osa suuren ikäluokan ihmisistä oli aivan rakkaudettomia, julmia ja välinpitämättömiä vsnhempia, niin omanikin. Mut jätettiin jo 3-4v iässä yöksi yksin kotiin kun vanhemmat liehui tansseissa ja ravintoloissa. Piiskattiin, lyötiin, ivattion ja pilkattiin, aina haukuttiin ja mitään kaunista ei sanottu koskaan. Hoidattivat mut ja veljeni omilla vanhemmillaan.

Nämä itsekkäät rakkaudettomat paskakasat pystyy rakastamaan vain itseään, kellekään ei mitään rakkauttaheru. Eivät auta ketään, eivät ole ystävällusiä kellekään, eivät viitsi olla edes kohteliaita, eivät pidä yhteyksiä tai huomioi ketään sukulaisian. Eikä myöskään omia aikuisia lapsiaan.

Ei tällaisista ihmisperseistä saa mitään rakastavia idovanhempia.

Mutta, vaikka tän tietäminen järjen tasolla on vesiselvää niin TUNTEEN tasolla asia vaivaa. Se kalvaa ja suututtaa miten välinpitämättömoä ja rakkaudettomia omst vanhemmat voi olla.

Uskonkin että moni tässä ketjussa kaipaakin sitä vsnhempiensa rakkautta. Kun sitä ei ole, niin pahalta tuntuu.