Lue keskustelun säännöt.
Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.
29.07.2018 |
Itseäni harmittaa todella paljon lapseni ja itsenikin puolesta, kun vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsestani. Hän on jo 4 v ja alkaa itsekkin ymmärtämään tämän. Harmittaa, kun eivät pidä yhteyttä, ei kutsu kylään ja muiden lapset leikkipuistossa kertoilee mummoista ja papoista. Oma lapseni ei ole koskaan mummon kanssa mitään tehnyt ja miehenikin vanhemmat asuvat kaukana, eivätkä ole myöskään kiinnostuneita. Ja siis mielestäni isovanhempien kuuluu auttaa ja ihan sillä perusteella, että ovat vanhempiani. Jos eivät olisi lapsenlapsia halunnut, eikä auttaa, niin olisi ihan alunperin jättänyt minutkin tekemättä. Ja vanhempani ovat n. 55v, että vielä jaksavat, tosin kun esim. Yli 70v, niin eriasia sekin. Ja nyt en tarkoita avulla hyväksikäyttöä tai joka viikko lapsi hoitoon, vaan aivan normaalia kanssakäymistä lapsenlapsen kanssa. Jos lapsia tekee, niin kyllä pitäisi jo tietää, että suurella todennäköisyydellä sinustakin tulee isovanhempi.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.
Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.
Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.
Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.
Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?
Sorry, "eri kirjoittaja" unohtui. Piti vaan huudella sivusta, että uo vanhainkotiargumentti ei toimi käytännössä kenelläkään. Jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset, kaverit ja matkustelu kiinnostivat appivanhempiakin niin kauan kunnes viikatemies alkoi vierailla kaveriporukassa ja lähisuvussa. Sitten alkoivat sukututkimus ja lapsenlapsetkin kiinnostaa. Harmi vaan, että lapsenlapsilla oli jo oma elämänsä, joihin etäiseksi jääneet isovanhemmat eivät kuulu.
Myös omilta lapsilta on alettu odottaa enemmän ja enemmän palveluksia. Pitää syynätä puhelinsopimuksia, selvitellä tietsikkaongelmia, putsata räystäitä, rassata autoa ja niin edelleen.
Meillä on mökki samalla paikkakunnalla missä appivanhemmat asuu ja ottaa päähän kun viikonlopusta vähintään toisena päivänä pitää mennä selvittelemään apen sotkuja, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.
Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.
Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.
Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.
Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?
Mihin se tuo sinun faktasi perustuu, että lapsi tarvitsee isovanhempiaan? Minä ainakaan en ole isovanhempiani ikinä tarvinnut mihinkään. Hyvin harvoin heitä näinkään, asuivat niin kaukana kaikki. Enkä koe mitään traumaa siitä saaneeni. Toista mummoani en ole milloinkaan edes nähnyt, kuoli jo paljon ennen syntymääni.
Totta kai on hieno asia, jos on hyvin keskenään toimeen tuleva ja paljon yhdessä viihtyvä lähisuku, myös on hienoa jos on ne lasta hoitavat isovanhemmat. Mutta jos ei vaan ole, niin onko jotenkin itsestään selvää, että lapsesta ei voi kasvaa onnellista ja normaalia ihmistä sitten? En minä ainakaan koe mitään menettäneeni, tosiasiat oli minulla tiedossa jo hyvin varhain ja elettiin ilman mitään isovanhempien hoivaa ihan hyvää ja mukavaa lapsuutta.
Kyllä se niin on, että ihminen, joka ei välitä jälkeläisistään on kyllä ihan läpipasko. Sellaisella vanhalla ihmisellä ei ole minkäänlaista paikkaa tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.
Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.
Mutta se on kyllä erikoinen ilmiö että isovanhempi joka ITSE on vienyt lapsiaan hoitoon omille isovanhemmilleen tämän tästä, ei haluakaan lainkaan ottaa omia lapsenlapsia hoitoon..
Jep jep!
Mun vanhempien saama apu:
- lähes joka viikonloppu 15 vuoden ajan mummot, tädit, enot hoiti lapsia
- aina kun lapsi sairas tuli mummo hoitamaan
- mummot hoiti 4 krt vuodesa viikon etelänmatkan, jossa vanhemmat kävi kaksin parisuhdeaikaa viettämässä
- mummoloissa oltiin KAIKKI koulujen lomat, myös koko kesä. Vanhemmat vietti kesäloman 4vk KAKSIN ja me lapset mummoloissa
- kofinhoitaja kävi auttamassa viikottainVanhemmat saivat satoja tuhansia tunteja apuja, aivan valtavasti, monta kertaa viikossa, ympäri vuoden, yli vuosikymmenen ajan.
No entäpä miten ne isovanhempina käyttäytyi?
Ilmoitti että jokainen hoitaa omat lapsensa, niin HEKIN tekivät aikanaan. Just.
Näkevät lapsiamme kerta vuoteen 15 min, ei muuta yhteydenpitoa.
Jotkut osaa kahmia kaiken.No kai sinä sitten olet ainakin osaltasi hoitanut niitä vanhoiksi tulleita mummojasi, tätejäsi ja enojasi ym. jotka hoitivat sinua, kun sinä olit pieni?
No, mä voin käsi sydämellä sanoa että kyllä. Tosin mua hoitivat vain äidin vanhemmat ja hänen siskonsa. isoisäni kuoli ollessani 17 vuotta ja se oli minulle todella musertava isku, hän oli minulle paljon läheisempi kuin omat vanhempani - olinhan heidän kanssaan kaikki kesät, lomat ja aina sairastuttuani mummi tai vaari tuli hoitamaan, että vanhemmat pääsivät töihin.
Isoäitini kuoli 15 vuotta sitten ja oli sairauksiensa (mm. syöpä) takia sairaalahoidossa viimeiset vuotensa ja oli vaikeasti dementoitunut. Kävin siellä vähintään kahdesti viikossa töiden jälkeen ja vein omia lapsianikin, toki se oli kuin olisi seinille puhunut kun ei hän enää tiennyt kuka minä olen.
Tätini on nyt 84-vuotias, soittelemme viikottain, me asumme 300 km päässä. Aina kun sinne tulee asiaa, käyn kylässä yksin tai lasten kanssa.
Äitini ei ehdi käymään, vaikka asuu samassa kaupungissa. Ei myöskään ehtinyt omien vanhempiensa sairaala- ja kuolinvuoteiden äärelle, koska oli työkiireitä. Nyt eläkeläisenä on mm. risteilyjä, oopperajuhlia, matkoja ja tapaamisia kalenteri täynnä. Muistaa kyllä lapsenlapsiaan kirjekuorella ja kortilla syntymäpäivinä - ne on ohjelmoitu hänen puhelimeensa muistutuksina muutamaa päivää ennen. Minkäänlaista suhdetta mummiin lapsilla ei ole, koska ei hänellä ole aikaa tavata.
Nyt ikäännyttyään kitisee kun siskon mies ei ehdi vaihtamaan hänen autoonsa renkaita tai me emme ehdi pesemään hänen ikkunoitaan (mummi pesi meillä kotona ikkunat kun olin lapsi, auttaakseen vanhempiani). Mökillä valittaa, kun talkoilla nostettiin laituri (kuten aina) ja yksi ponttooni rikkoutui. Suuttuu myös, kun leikkaamme nurmikkoa ja alle sattuu vaikkapa käpy. Menee kuulemma leikkuri rikki kun olemme huolimattomia emmekä kerää käpyjä ennen leikkaamista. Hän on loistokuntoinen 73-vuotias, käy jumpassa, kuntosalilla ja pelaa golfia. Mutta noihin töihin (omalla mökillään) hän on liian vanha ja raihnainen, muiden pitää ne hänelle tehdä. Ja tietty ilman korvausta ja kiitosta.
Että tällaisia helmiä tuossa tietyssä ikäpolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän sit kääntöpuolen äsken. Lapsia pitäis hoitaa just ohjekirjan mukaan, eikä missään nimessä muuten pidetä yhteyttä ku sillon ku halutaan lapsenvahti, jos isovanhemmat ottaa muuten yhteyttä se on tunkeutumista toisen elämään. Isovanhemmat saattaa olla niin raskaassa työssä, että osalla ei ole hajuakaan. Kuitenkin kroppa pelaa vielä, niin haluttaisiin harrastaa omiakin juttuja ja palautua, mutta se vapaa -aika on hoidettava lastenlasta. On myös asioita, joita lapset eivät tiedä vanhempiensa elämästä. Siellä saattaa olla suruja, sairauksia, aviokriisejä.
Muodostakaa se suhde muuten kuin hoidon tarpeen takia.
Eipä oo paljon kummankaan vanhempia näkynyt näillä markeilla. Ei tarvisi edes vahtia, kunhan edes kävisivät tai soittaisivat. Säälin lapsiani kun eivät opi tuntemaan heitä. Itselläni aivan ihanat lapsuusmuistot mummolasta. Onneksi on lapsillani isomummot edes. Heitä käydäänkin auttamassa. Hädän hetkellä ovat auttaneet lasten hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.
Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.
Mä en tainnut kirjoittaa viestissäni hoitamisesta mitään. Pääpointtini oli ihmisten tollanen suhtautuminen ja negatiivinen asenne. ”Hoitamisen” lisäksi on niin paljon muuta mitä lapsi tarvitsee. Hoitamiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu muun muassa sen turvallisen ympäristön takaaminen lapselleen, johon kuuluvat isovanhemmat ja tunne siitä, että löytyy tukiverkko. Luulisi niiden isovanhempienkin olevan iloisia lapsenlapsia nähdessään, eikä pitävän sitä jonkinlaisena ”tehtävänä” tai ”hoitamisena”. Ei ihme että vanhukset mätänevät vanhainkoteihin eikä kukaan käy katsomassa, jos käyttäydytään noin välinpitämättömästi lastenlasten ja isovanhempien välien ylläpitämiseen ja pienestä asti eristetään sen syyn nojalla, että vanhemmat hoitaa omat lapset ja piste.
Kuule, vuosien vanhainkotikokemuksella, yhtä lailla sinne saavat mädäntyä ne kaikkensa antaneet äidit ja mummot. Lapset käyvät jouluna, lapsenlapset eivät silloinkaan, elleivät sitten perinnönkiilto silmissä.
Kuule, kyllä mä sen tiedän, että ihmisiä on joka lähtöön ja mätiä ihmisiä kasvaa myös hyviin perheisiin. Mutta se, että sun vuosien vanhainkotikokemuksella oot törmännyt surullisiin tapauksiin ei poissulje sitä faktaa että lapsi tarvitsee isovanhempiaan, joten mikä ihme sun kirjoituksen pointti nyt oli? Se, että kaikkien perheenjäsenien pitäisi jo aikaisessa vaiheessa erkaantua toisistaan ettei tule sitten vanhainkodissa yksinäisyys yllätyksenä, vai mikä?
Mihin se tuo sinun faktasi perustuu, että lapsi tarvitsee isovanhempiaan? Minä ainakaan en ole isovanhempiani ikinä tarvinnut mihinkään. Hyvin harvoin heitä näinkään, asuivat niin kaukana kaikki. Enkä koe mitään traumaa siitä saaneeni. Toista mummoani en ole milloinkaan edes nähnyt, kuoli jo paljon ennen syntymääni.
Totta kai on hieno asia, jos on hyvin keskenään toimeen tuleva ja paljon yhdessä viihtyvä lähisuku, myös on hienoa jos on ne lasta hoitavat isovanhemmat. Mutta jos ei vaan ole, niin onko jotenkin itsestään selvää, että lapsesta ei voi kasvaa onnellista ja normaalia ihmistä sitten? En minä ainakaan koe mitään menettäneeni, tosiasiat oli minulla tiedossa jo hyvin varhain ja elettiin ilman mitään isovanhempien hoivaa ihan hyvää ja mukavaa lapsuutta.
Faktani perustuu siihen, että isovanhemmiltaan lapsi muun muassa oppii historiasta, siitä miten asiat olivat ennen, ja sen avulla maailmankuva luonnollisesti avartuu mikä auttaa asioiden tarkastelemista useammalta kannalta.
Itse olen poiminut todella paljon tietoa omilta isovanhemmiltani enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Ymmärrän että kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, itsekään en koskaan kerennyt tapaamaan isäni vanhempia siinä iässä jolloin jo jotain ymmärsin, mikä harmittaa suunnattomasti.
Tuli muuten mieleen, että aika on saattanut pikkasen muuttaa muistoja. Ollaan oltu joka viikonloppu mummolassa, kun totuus on ollut, että kerran kolmessa kuukaudessa.
Tai oma lapsuus tuntuu normaalilta vaikka oikeasti vanhemmat ovat saattaneet olla mielenterveysongelmaisia minkä takia isovanhemmat ovat joutuneet katsomaan lapsia enemmän kuin halusivat.
Ja rehellisesti ajat on muuttuneet. Nykyään yksilön oikeuksia korostetaan. Sitähän ollaan haluttu, kääntöpuoli on sit tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todella kuulu isovanhemmille hoitaa toisten lapsia. Monet isovanhemmat haluavat harrastaa, hoitaa kuntoaan, matkustella ja tavata ystäviään, jotka eivät vaadi hoitoa. Ei huvita varmaan enää lapsenvahtihommat, varsinkin, jos on päässyt eläkkeelle.
Kun olin pieni, minulla oli kaksi mummolaa, joissa käytiin yökylissä vähintään kerran kuussa. Saatoin olla myös ilman vanhempia mummoloissa viikonlopu, jopa viikkoja. Mummoloissa elettiin mummoloiden arkea ja siihen kuuluivat mummojen ja pappojen vanhat sukulaiset. Hekin tulivat luontevasti tutuiksi. Toisella mummolla asui isomummo. Hän kertoi satuja vaikka taisi olla jo aika latvasta läho. Kun olin kipeä, tuli mummo hoitamaan minua kotiin. Asia ei ollut vain mummojen. Papat kasvattivat, papat laittivat uima-altaita kesäisin, rakensivat pihalle leikkimökit ja veivät järvelle uimaan. Tutustuin läheisesti isovanhempiini ja molempien vanhempieni sukuun ja sen historiaan. Tiedän kuka olen ja mistä olen kotoisin. Joku mummo mieluummin käyttää aikansa tutustuakseen Costa del Solin baarimaailmaan. Kyllä minunkin mummoni siellä kävi, mutta löysi silti aikaa myös minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelen aktiivisesta isovanhemmuudesta hieman samalla tavalla kuin töiden tekemisestä. Huolimatta siitä, että tänä päivänä tässä yhteiskunnassa on mahdollista olla tekemättä töitä, auttamatta omaa perhettään tai olla osa lastenlastensa elämää, se ei ole oikein. Ennen luonto karsi pois yksilöt, jotka eivät työskennelleet ruokansa eteen ja pienissä ihmislaumoissa kaikkien oletettiin osallistuvan voimiensa mukaan. On tervettä ja luonnollista tehdä työtä ja sen jälkeen kun ei enää siihen kykene, etsii edelleen mahdollisuuksia olla hyödyllinen. Tämä lisää onnellisuutta, ei itsekkyys.
Sitä paitsi, miten ihmeessä voi olla osa oman lapsensa elämää, jos hänellä on lapsi, osallistumatta ja auttamatta samalla kun kerran tekemisissä ollaan? Vai sanoudutaanko irti ihan kaikesta? Miten niin voi pysyä terveenä? Mielialalääkkeilläkö?
Minulla ei ole omia lapsia, mutta sisaruksillani on. Minä ja isovanhemmat hoidamme mielellämme siskoni lapsia, jotka ovat saaneet hyvän kotikasvatuksen. Sen sijaan veljen muksuilla ei ole mitään kuria, sääntöjä tai järjestystä, joten he ovat todella raskaita hoidettavia. Veljeni perheen kyläilyreissun tai heidän lastensa hoitamisen jälkeen on koti mullinmallin ja lastenvahti itse aivan poikki. Yhtään en ihmettele, etteivät isovanhemmat noiden kersojen kanssa jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aktiivisesta isovanhemmuudesta hieman samalla tavalla kuin töiden tekemisestä. Huolimatta siitä, että tänä päivänä tässä yhteiskunnassa on mahdollista olla tekemättä töitä, auttamatta omaa perhettään tai olla osa lastenlastensa elämää, se ei ole oikein. Ennen luonto karsi pois yksilöt, jotka eivät työskennelleet ruokansa eteen ja pienissä ihmislaumoissa kaikkien oletettiin osallistuvan voimiensa mukaan. On tervettä ja luonnollista tehdä työtä ja sen jälkeen kun ei enää siihen kykene, etsii edelleen mahdollisuuksia olla hyödyllinen. Tämä lisää onnellisuutta, ei itsekkyys.
Sitä paitsi, miten ihmeessä voi olla osa oman lapsensa elämää, jos hänellä on lapsi, osallistumatta ja auttamatta samalla kun kerran tekemisissä ollaan? Vai sanoudutaanko irti ihan kaikesta? Miten niin voi pysyä terveenä? Mielialalääkkeilläkö?
Ei osallistumisen ja auttamisen tarvitse olla lastenhoitoa.
Miehen suvun kanssa tilanne. Meillä ei ole lapsia. Miehen vanhemmat auttoi hänen sisarusten lasten kanssa paljon. Nyt kun miehen vanhemmat ovat ikääntyneet arvatkaa ketkä heidän asioitaan hoitaa? Ei lapsiperheet ehdi, kun lasten pitää harrastaa ja on niin kaikkea. Jepjeo. Mä autan mielelläni, ei siinä, mutta en kyl usko, että lapsiperheet sit niin pyyteettömästi auttaisi takaisin.
Elämä on myös ollut erillä tavalla kovaa esim. Mun vanhempien sukupolvelle. Se, että mun vanhemmat haluaa vihdoin nauttia edes vähä elämästä ei tee niistä huonoja.
Ite oot ne pennut tehnytkin, saat luvan myös kasvattaa itse ne!
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa nyt itse ne lapsenne, älkääkä olettako isovanhempien sitä tekevän.
Kummallista että ennen osattiin ja jaksettiin hoitaa isojakin lapsilaumoja ilman ulkopuolista apua.Jos tarvitsette lastenhoitoapua, palkatkaa siihen hommaan joku sopiva henkilö, vaikka sitten se pienellä eläkkeellä kituva äitinne ja maksakaa hoidosta kunnon korvaus.
Omat vanhempani ovat hoitaneet minun lapsiani ja olen heille siitä kiitollinen. Nyt omat lapseni ovat jo aikuisia. Viimeiset 10 vuotta omat vanhempani ovat olleet avun tarpeessa. Olen käynyt kaupassa, lääkärissä heidän kanssaan. Ja muutenkin auttanut. Jos en heiltä apua olisi saanut niin olisivat pienellä eläkkeellään saaneet palkata jonkun. Itse autan aina omia lapsiani aina kun he apua tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa nyt itse ne lapsenne, älkääkä olettako isovanhempien sitä tekevän.
Kummallista että ennen osattiin ja jaksettiin hoitaa isojakin lapsilaumoja ilman ulkopuolista apua.Jos tarvitsette lastenhoitoapua, palkatkaa siihen hommaan joku sopiva henkilö, vaikka sitten se pienellä eläkkeellä kituva äitinne ja maksakaa hoidosta kunnon korvaus.
Omat vanhempani ovat hoitaneet minun lapsiani ja olen heille siitä kiitollinen. Nyt omat lapseni ovat jo aikuisia. Viimeiset 10 vuotta omat vanhempani ovat olleet avun tarpeessa. Olen käynyt kaupassa, lääkärissä heidän kanssaan. Ja muutenkin auttanut. Jos en heiltä apua olisi saanut niin olisivat pienellä eläkkeellään saaneet palkata jonkun. Itse autan aina omia lapsiani aina kun he apua tarvitsevat.
Voi perse. Eli oman lapsen huolenpito ja kasvattaminen aikuiseksi ei riitä, vielä on hoidettava seuraavakin sukupolvi? Mihin hoitovelvollisuus loppuu, hautaanko?
Minustakin isovanhempien kuuluisi auttaa lapsiaan ja viettää aikaa edes hieman lastenlastensa kanssa. Perustelut tähän ovat seuraavanlaiset:
- Alunperin ihminen on elänyt pienissä yhteisöissä, minkä vuoksi ihmiselle on luontaista kasvattaa lapsia koko yhteisön ja perheen voimin kuin yksin. Ei ole väärin olettaa saavansa apua ja tukea läheisiltä.
- Toisten auttaminen, etenkin omien lasten, on itsestäänselvyys ja tulisi tuottaa kypsälle ihmiselle hyvää mieltä.
- Tiedän nykyisovanhempien olevan kiireisiä ja ymmärrän elämäntavoissa tapahtuneen muutoksen, mutta jokainen voisi hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä itsestään haluaa jälkipolville jättää. Meidän tehtävämme on lopulta hyvin yksinkertainen eli selviytyä, elää, lisääntyä ja turvata jälkeläisille mahdollisimman hyvä elämä oli se jälkipolvi sitten omia lapsenlapsia tai ei.
- Kun tekee lapsia, heihin sitoutuu koko loppuelämäksi. Vanhemmuus ei yhtäkkiä vain lakkaa olemasta. Aikuiset lapsetkin tarvitsevat apua, rakkautta ja tukea.
Sain itse esikoiseni 35-vuotiaana, jolloin omat vanhempani olivat jo seitsemänkymppisiä. Molemmilla on takanaan pitkä ja kuluttava työura. Yrittäjäisäni painoi töitä 67-vuotiaaksi eli ei ole rauhallisista eläkepäivistäkään vielä pitkään nauttinut. Ja nyt hänen pitäisi alkaa lastenhoitajaksi? Juu, ei.
En todellakaan oleta, että vanhempani osallistuisivat lastemme hoitoon sen kummemmin. Etenkään nyt, kun lapsemme ovat vielä aika pieniä ja vaativat paljon jaksamista sekä huomiota. Vanhemmillani on nyt aikaa levätä ja tehdä omia juttujaan, se heille sallittakoon. He näkevät kyllä lapsiamme säännöllisesti, mutta mitään varsinaisesta hoitamisesta ei ole kyse.