Lue keskustelun säännöt.
Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.
29.07.2018 |
Itseäni harmittaa todella paljon lapseni ja itsenikin puolesta, kun vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsestani. Hän on jo 4 v ja alkaa itsekkin ymmärtämään tämän. Harmittaa, kun eivät pidä yhteyttä, ei kutsu kylään ja muiden lapset leikkipuistossa kertoilee mummoista ja papoista. Oma lapseni ei ole koskaan mummon kanssa mitään tehnyt ja miehenikin vanhemmat asuvat kaukana, eivätkä ole myöskään kiinnostuneita. Ja siis mielestäni isovanhempien kuuluu auttaa ja ihan sillä perusteella, että ovat vanhempiani. Jos eivät olisi lapsenlapsia halunnut, eikä auttaa, niin olisi ihan alunperin jättänyt minutkin tekemättä. Ja vanhempani ovat n. 55v, että vielä jaksavat, tosin kun esim. Yli 70v, niin eriasia sekin. Ja nyt en tarkoita avulla hyväksikäyttöä tai joka viikko lapsi hoitoon, vaan aivan normaalia kanssakäymistä lapsenlapsen kanssa. Jos lapsia tekee, niin kyllä pitäisi jo tietää, että suurella todennäköisyydellä sinustakin tulee isovanhempi.
Kommentit (566)
Siis oikeasti: nykypenskat on niin ärsyttäviä, että ei niistä pidä edes niiden omat vanhemmat. Röyhkeitä, kiittämättömiä. Useimmat niistä tekisi mieli potkaista bussin alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhistuttaa ajatuskin siitä etten saisi olla mukana lastenlasteni elämässä ja auttaa silloin kun apua tarvitaan. Onneksi asuvat niin lähellä että se myös onnistuu.
Yksi mummo
Mä teen ainakin 3-vuorotöitä ja kun mulla on vapaata, en tosiaankaan hoida kenenkään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa nyt itse ne lapsenne, älkääkä olettako isovanhempien sitä tekevän.
Kummallista että ennen osattiin ja jaksettiin hoitaa isojakin lapsilaumoja ilman ulkopuolista apua.Jos tarvitsette lastenhoitoapua, palkatkaa siihen hommaan joku sopiva henkilö, vaikka sitten se pienellä eläkkeellä kituva äitinne ja maksakaa hoidosta kunnon korvaus.
Omat vanhempani ovat hoitaneet minun lapsiani ja olen heille siitä kiitollinen. Nyt omat lapseni ovat jo aikuisia. Viimeiset 10 vuotta omat vanhempani ovat olleet avun tarpeessa. Olen käynyt kaupassa, lääkärissä heidän kanssaan. Ja muutenkin auttanut. Jos en heiltä apua olisi saanut niin olisivat pienellä eläkkeellään saaneet palkata jonkun. Itse autan aina omia lapsiani aina kun he apua tarvitsevat.
Voi perse. Eli oman lapsen huolenpito ja kasvattaminen aikuiseksi ei riitä, vielä on hoidettava seuraavakin sukupolvi? Mihin hoitovelvollisuus loppuu, hautaanko?
Hoitovelvollisuus kyllä loppuu, mutta rakkaus ei. Ja jos toista rakastaa, häntä ei halua jättää yksin selviämään elämästä. Elämä voi ottaa välillä koville.
Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan toimi kuin yhteen suuntaan, esimerkkisi "jos en heiltä apua olisi saanut" vaikuttaa kovin ehdolliselta rakkaudelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historiallisesti isovanhemmat ovat kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina auttaneet nuoria perheitä. Siksi isovanhemmuutta on ylipäätään olemassa, että vanhemmat sukupolvet ovat avuksi ja neuvoksi. Myös Suomessa maatalousyhteiskunnassa. Tämä naisten työssäkäynnin myötä tullut itsenäisyys on ihan uutta perhekulttuurissa. Eikä ollenkaan pelkästään hyvä juttu. Ihminen on laumaeläin, jonka tehtävänä on auttaa ja tukea omaa lajiaan.
Eipä se sinun historiasi sitten kovin pitkälle kanna. Maailmassa on ollut aikoja ja kulttuureja, jolloin ihmisen elinikä on ollut 20-40 vuotta. Siinäpä sitä sitten on ollut sitä isovanhemmuutta "ylipäätään olemassa."
Ja ihminen ei todellakaan ole laumaeläin.
Pienessä laumassa sukupolvien jatkumo on todennköisempää kuin ihan yksikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huh huh ihme vastauksia täällä. Tulee sellainen vaikutelma että lapset ja lapsenlapset ovat ihmisille jotain pakkopullaa. Pyöräytetään pari lasta vaan sen takia että oma suku ei katkea. Kyllä lapset ja lapsenlapset ovat muutakin kuin jatkoa suvulle. Jos on tuollainen asenne, että ”hoitakaa omat lapsenne” niin ehkä ei kannata jatkaa sitä sukua ollenkaan jos ei ole valmis ylläpitämään välejä ja osallistumaan lastensa elämään sen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Ei ihme että Suomessa ihmiset syrjäytyvät ja ovat sosiaalisesti epälahjakkaita eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata kun tuntee lapsuudesta asti että lähimmäiset ei välitä.
Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että se joka niitä lapsia vapaaehtoisesti hankkii, myös hoitaa ne? Kukaan muu kuin vanhempi ei ole velvoitettu niistä huolehtimaan. Joillekin äideille tämä näyttää olevan mahdotonta ymmärtää.
Mutta se on kyllä erikoinen ilmiö että isovanhempi joka ITSE on vienyt lapsiaan hoitoon omille isovanhemmilleen tämän tästä, ei haluakaan lainkaan ottaa omia lapsenlapsia hoitoon..
Jep jep!
Mun vanhempien saama apu:
- lähes joka viikonloppu 15 vuoden ajan mummot, tädit, enot hoiti lapsia
- aina kun lapsi sairas tuli mummo hoitamaan
- mummot hoiti 4 krt vuodesa viikon etelänmatkan, jossa vanhemmat kävi kaksin parisuhdeaikaa viettämässä
- mummoloissa oltiin KAIKKI koulujen lomat, myös koko kesä. Vanhemmat vietti kesäloman 4vk KAKSIN ja me lapset mummoloissa
- kofinhoitaja kävi auttamassa viikottainVanhemmat saivat satoja tuhansia tunteja apuja, aivan valtavasti, monta kertaa viikossa, ympäri vuoden, yli vuosikymmenen ajan.
No entäpä miten ne isovanhempina käyttäytyi?
Ilmoitti että jokainen hoitaa omat lapsensa, niin HEKIN tekivät aikanaan. Just.
Näkevät lapsiamme kerta vuoteen 15 min, ei muuta yhteydenpitoa.
Jotkut osaa kahmia kaiken.
Toivottavasti teillä nämä eno-täti-suhteet ovat säilyneet edelleen?
Nykyään tullaan mummoksi/vaariksi vanhempana,ehkä sekin vaikuttaa onko energiaa enään lastenlapsille?
Sit on tietty näitä jotka aikoinaan saivat olla mummolassa kesä hoidossa.Kuitenkaan heillä ei ole mitään velvollisuutta auttaa vuorostaan omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan.Kysymys heille,odotatko kuitenkin saavasi
lapseltasi apua kun vanhenet ??
Apua,vaikka et ole auttanut esm.lastenlasten hoidossa.
Täällä ruotsissa ollaan nyt siinä tilanteessa että muistisairaat saavat asua kotonaan,riittävästi hoitopaikkoja kun ei enään ole.Poliittiset päätökset ja suurien ikkäluokkien tarve vähentänyt apua,enemmän vanhuksia heitteillä.Ruotsi ei enään ole hyvinvointivaltio.Eiköhän suomi tule perässä. Elikkä tässä teille mummoille ja vaareille ikää katsomatta,osoittakaa kiinnostusta ja tarjotkaa apua jos kykenette lastenne perheille. Paras satsaus teidän omaa tulevaisuutta ajatellen.Eipä tartte sit vanhempana itkee ja narista kun kukaan ei välitä.Teille jotka ette ole saaneet apua,mikään ei teitä estä katkasemasta negatiivistä ketjua.Vaan olla se mummo/vaari mistä aikoinaan unelmoitte itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti: nykypenskat on niin ärsyttäviä, että ei niistä pidä edes niiden omat vanhemmat. Röyhkeitä, kiittämättömiä. Useimmat niistä tekisi mieli potkaista bussin alle.
Tämä on ihan kauhean pahasti sanottu.
Meillä on kolme lasta, aikuisia jo; naapurustossa on ollut samanikäisiä toistakymmentä naapuritaloissa, kun huomioon otetaan lisäksi omien lasten koulu-, joukkue- ja muut kaverit, sukulaisten lapset ja ystävien jälkikasvu, niin otos on varsin iso. Ja tällä perusteella voin sanoa, että nykynuoret ovat hyvätapaisia, hauskoja, vastuuntuntoisia ja sosiaalisia, aivan ihania ihmisiä - ahkeria kuin mitkä, haluavat pärjätä niin koulussa, harrastuksissa ja jopa töissä kaiken muun ohessa. He ovat myös luontevasti kansainvälisiä, missä on huima kehitys verrattuna meidän vanhempien sukupolveen.
Kysymys on pitkälti siitä, miten heihin asennoituu.
Aikuisiällä auttaminen on tai tulisi olla kaksisuuntaista. Autatteko itse ikääntyviä vanhempianne? Tai teettekö ylipäätään jotain sellaista heidän kanssaan tai hyväkseen, jonka voisi olettaa ilahduttavan heitä ihan ilman vaatimuksia? Moni isovanhempi toki nauttii lapsenlapsen kanssa olemisesta, mutta voi se olla samalla rankkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Aijaa? En ole törmännyt vastaavaan ilmiöön. Jos mummo syöttää väkisin vegaaniperheen muksuille lihaa, en kyllä ihmettele välien poikki laittoa. Onneksi on myös mummoja jotka kunnioittavat aikuisia lapsiaan ja osaavat pitää terveet rajat,puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tää on osa meidän suomalaista itsenäistä (usein myös itsekästä) kulttuuria.
Meillä on sama tilanne myös, olen down lapsen yh, hän on jo 9-v. Ikinä ei ole kummankaan puolen isovanhemmilla ollut halua auttaa. Ei vaikka ajoittain olen jopa itkenyt, että en jaksa yksin. Ikinä ei nämä kysy, että voisiko lapsi tulla pariksi tunniksi kylään.
Lapseni ei ole vilkas vaan päin vastoin, hyyvin hidas liikkeissään. Ettei sellaisestakaan ole kyse, että karkailisi tai rikkoisi paikkoja tai pitäisi koko ajan olla viihdyttämässä. On tosi tyytyväinen tosi vähään... mutta onhan hän erityislapsi, että on sitä ohjaamista ja auttamistakin enemmän kuin samanikäisessä taviksessa. Hänen tietotaito vastaa noin 3-4-vuotiasta.
Mutta eipä siinä, onneksi valtio/kunta auttaa. Kyllä se silti joskus tuntuu järjen vastaiselta...kun on sillein nuoria ja hyväkuntoisia niin en ymmärrä miten ei ole jo ihan sisäsyntyistä rakkaus ja auttamisen halu, halu tutustua lapsen lapseen, olla läsnä..
Aina kun puhun puhelimessa heidän kanssaan niin valittavat kun on tylsää, yksinäistä ja ei mitään tekemistä.
No joo, joku katkeruuspiikki iski 😃. Ei tätä asiaa parane liikaa miettiä...alkaa kyseenalaistaa ihan tosissaan heidän mentaliteettiaan..
Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.
Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.
Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Aijaa? En ole törmännyt vastaavaan ilmiöön. Jos mummo syöttää väkisin vegaaniperheen muksuille lihaa, en kyllä ihmettele välien poikki laittoa. Onneksi on myös mummoja jotka kunnioittavat aikuisia lapsiaan ja osaavat pitää terveet rajat,puolin ja toisin.
Ei tässä tarkoitettu, että väkisin syöttää lihaa tms mutta jos ei itse luontevasti vaikka sitten vegaaniruokaa laita, kyllä se on vanhempien tehtävä tuoda jotain lapsille kelpaavaa mukana. Tai jos ulkoilusta tehdään hirveää hifistelyä, miksi olettaa että mummot ja vaarit jaksavat.
Ne mummolamuistot mitä tämän hetken vanhemmilla on, ovat pääsääntöisesti aika paljon rennompaa menoa olleet. Ei maailma on pyörinyt lasten viihdyttämisen ympärillä.
Mutta silti se olennaisin asia on, että jos odottaa apuja, on oikeus myös puuttua ja sanoa. Jos haluaa tehdä kaiken täsmälleen tietyllä tavalla, on parempi nököttää oman perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.
Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä auttaminen on tai tulisi olla kaksisuuntaista. Autatteko itse ikääntyviä vanhempianne? Tai teettekö ylipäätään jotain sellaista heidän kanssaan tai hyväkseen, jonka voisi olettaa ilahduttavan heitä ihan ilman vaatimuksia? Moni isovanhempi toki nauttii lapsenlapsen kanssa olemisesta, mutta voi se olla samalla rankkaakin.
Jos mummo on ottanut 50 vuotiaana etäisyyttä, ettei vaan joudu lapsenpiiaksi, niin tokkopa ne välit muuttuu kun mummon ikä alkaa olla yli 70. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mummot ja vaarit saivat osallistua kasvatukseen ja mummoloissa oltiin talon tavoilla. Nykyään ollaan heti laittamassa välejä poikki, jos mummo komentaa lasta, ei laita oikeaa luomuvegaanipöperöä tai unohtaa aurinkolasit ulkoillessa. Ollaan niin yksilöä, ja silti huudetaan yhteisöä apuun. Ei se oikein niin toimi.
Tukkapölly ja piiskaaminen ei kuulu enää kasvatustapoihin, eikä olisi pitänyt kuulua silloinkaan kun mummo oli äiti.
Komentaminen = piiskaaminen ja tukkapölly. No voi elämä...
Piiskalla ja tukkapölyllä uhkailu kuuluu äitini kasvatustapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä puhutaan velvollisuudesta. Eihän sitä ihmisen tarvi mitään muuta kun syntyä ja kuolla jos tolle linjalle lähdetään. Ihmettelen vaan sitä, että ei ole mitään HALUA olla mukana, auttaa.
Ehkä se johtuu siitä, että tosiasiassa sitä rakkautta ei ole paljoakaan. Nämä tämän päivän mummut tunkivat lapsensa AINA kun mahdollista (eli usein) omalle äidilleen hoidettavaksi, viikkokausiksi kesälläkin, kotipalvelu käynyt monia auttamassa jne. Ja usein kun lapsi oli 6-7-v niin sai jo tyyliin pärjätä omillaan. Itse ainakin sain. Ei kukaan odottanut koulusta kotiin tai katsonut läksyjä tai oliko ruokaa. Itsekseni sain olla.
Niin nämä eivät ymmärrä mitä on rakkaus lasta kohtaan, saatika lasten lapsia kohtaan.
Ja niissä mummoloissa sai ruuan ja muuten elettiin talon tahtia. Ei vielä 20-30v sitten ollut tapana viihdyttää lapsia ja elää lapsentahtisesti. Iltasatuja valistuneimmat mummot ja vaarit harrastivat, siinäpä se.
Hoitovelvollisuus kyllä loppuu, mutta rakkaus ei. Ja jos toista rakastaa, häntä ei halua jättää yksin selviämään elämästä. Elämä voi ottaa välillä koville.