Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni harmittaa todella paljon lapseni ja itsenikin puolesta, kun vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsestani. Hän on jo 4 v ja alkaa itsekkin ymmärtämään tämän. Harmittaa, kun eivät pidä yhteyttä, ei kutsu kylään ja muiden lapset leikkipuistossa kertoilee mummoista ja papoista. Oma lapseni ei ole koskaan mummon kanssa mitään tehnyt ja miehenikin vanhemmat asuvat kaukana, eivätkä ole myöskään kiinnostuneita. Ja siis mielestäni isovanhempien kuuluu auttaa ja ihan sillä perusteella, että ovat vanhempiani. Jos eivät olisi lapsenlapsia halunnut, eikä auttaa, niin olisi ihan alunperin jättänyt minutkin tekemättä. Ja vanhempani ovat n. 55v, että vielä jaksavat, tosin kun esim. Yli 70v, niin eriasia sekin. Ja nyt en tarkoita avulla hyväksikäyttöä tai joka viikko lapsi hoitoon, vaan aivan normaalia kanssakäymistä lapsenlapsen kanssa. Jos lapsia tekee, niin kyllä pitäisi jo tietää, että suurella todennäköisyydellä sinustakin tulee isovanhempi.

v

Ei, sinä olet väärässä. Isovanhempien tehtävä EI ole hoitaa lapsenlapsia. Et sinä voi  mitenkään laskea mitään vanhempiesi  varaan kun oman lapsen teet. Moinen ajattelu on silkkaa tyhmyyttä.

Toisin kuin sinä kuvittelet, isovahemmuus ei  velvoita mihinkään. Mitä nopeammin sinä  tämän ymmärrät, sen parempi. Eikä  lastenlapsia tarvitse haluta eikä se lastenlasten haluaminen tai haluamattomuus kuuluu omalle lapselle lainkaan. Sun vanhemmat kasvattivat sut täysi-ikäiseksi ja olet nyt omillasi joten ihan silkan vanhemmuuden perusteella he ovat hommansa tehneet ja nyt on sinun vuorosi.

Sen sijaan että  ulvot täällä, mieti MIKSI he eivät ole sinun jälkikasvustasi kiinnostuneita. Ehkä auttamiskiintiö sinun kohdallasi tuli jo  täyteen.

Ei ole velvollisuus auttaa. He ovat omat muksunsa jo aikuisiksi tehneet. Teitkö sinä lapsesi sen takia että vanhemmat auttaa huhhuh. Esim minä itse olen muksuni tehnyt ja sen hoidan itse. Tosin ei mua kiinnostakkaan viedä lasta heille. En pyydä enkä ano enkä halua. Näin on hyvä . Tyttäreni on jo iso mutta empä muista että olidin tarvinnut apua. Nykyään saa itse päättää haluaako mennä tai olla menemättä kaikki käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan väärässä. Vanhempasi hoitivat sinut ja sinun vuorosi on nyt hoitaa omasi.

Luojan kiitos, vanhempani eivät kasvattaneet minua joten todellakaan ei tarvitse! He siis hylkäsivät mut.

T. Isovanhempien kasvattama

Vähän sama, vanhemmat ei kasvattanu, mm. lastensuojelu ja mummo kasvatti. Niin että mistä pitikään olla kiitollinen? Ja vai että vielä hoitamaan ja auttamaan, kun ovat vanhoja - hah :D!

Huhhuh,kun noita kommentteja lukee,ja mekö olemme maailman onnellisin kansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti isovanhempien tarkoitus nimenomaan ON auttaa lastenhoidossa. Tämän voi huomata esim siitä, että kun on tarkasteltu kirkonkirjoja viideltä viimeiseltä vuosisadalta, voidaan tulla siihen tulokseen, että jokainen lapsenlapsi pidentää isoäitinsä elinikää vuodella, ja isoisänsä elinikää puolella vuodella.

(Omien lapsien teko taas on raskasta, ainakin äideille: jos saa lapsia, muttei lapsenlapsia, jokainen poikalapsi lyhentää äitinsä ikää vuodella. Tytöt eivät lyhennä ja isien eliniässä ei näy eroja verrattuna lapsettomiin miehiin.).

A.  Miten saadaan tehtyä lopputulosratkaisu, jonka mukaan isovanhempien tarkoitus on auttaa lastenlapsia??? 

B.  Tutkija tai tulkitsija on jo itse asettanut oletuksen, että mikäli ihminen elää pidempään hoitamalla lapsen lapsiaan, tällöin lastenlasten hoitaminen on isovanhempina olemisen tarkoitus???

Tutkimuksesta voi nähdä, että lastenlasten saaminen pidentää ihmisen ikää tai lastenlasten puuttuminen lyhentää ikää, mutta siinäkin olisin kyllä aika varovainen, jos tutkimus perustuu ja rajoittuu kirkon kirjoihin. 

Kirkon kirjoja tutkiessa, emme aina tiedä mikä vei lapset, jolloin ei lapsenlapsiakaan syntynyt. Mikä tällöin oikeastaan lyhensi aikuisen ikää? Liekö syynä tuska oman lapsen/lapsien kuolemasta tai sama tauti, mikä vei oman lapsenkin? Oliko lapsenlapsien puuttuminen todellinen iän lyhentäjä? Uskallan epäillä.

Aika huuhaa-toteamus ja väite tuo isovanhempien tarkoitus mielestäni on,

Biologisesti laji toimii siten, että se pyrkii edistämään jatkumistaan jälkeläisten eloonjäämisen maksimoinnilla. Ihmisellä, jonka lisääntyminen on rajallista eli jälkeläisiä tuotetaan lukumääräisesti vähän, näiden eloonjäämisen turvaamiseksi isoäitien panos on se ihan biologinen keino.

Mutta elä sinä uskossasi, ettei ihminen ole eläin, jota koskevat samat luonnonlait kuin muitakin eliöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni harmittaa todella paljon lapseni ja itsenikin puolesta, kun vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsestani. Hän on jo 4 v ja alkaa itsekkin ymmärtämään tämän. Harmittaa, kun eivät pidä yhteyttä, ei kutsu kylään ja muiden lapset leikkipuistossa kertoilee mummoista ja papoista. Oma lapseni ei ole koskaan mummon kanssa mitään tehnyt ja miehenikin vanhemmat asuvat kaukana, eivätkä ole myöskään kiinnostuneita. Ja siis mielestäni isovanhempien kuuluu auttaa ja ihan sillä perusteella, että ovat vanhempiani. Jos eivät olisi lapsenlapsia halunnut, eikä auttaa, niin olisi ihan alunperin jättänyt minutkin tekemättä. Ja vanhempani ovat n. 55v, että vielä jaksavat, tosin kun esim. Yli 70v, niin eriasia sekin. Ja nyt en tarkoita avulla hyväksikäyttöä tai joka viikko lapsi hoitoon, vaan aivan normaalia kanssakäymistä lapsenlapsen kanssa. Jos lapsia tekee, niin kyllä pitäisi jo tietää, että suurella todennäköisyydellä sinustakin tulee isovanhempi.

v

Ei, sinä olet väärässä. Isovanhempien tehtävä EI ole hoitaa lapsenlapsia. Et sinä voi  mitenkään laskea mitään vanhempiesi  varaan kun oman lapsen teet. Moinen ajattelu on silkkaa tyhmyyttä.

Toisin kuin sinä kuvittelet, isovahemmuus ei  velvoita mihinkään. Mitä nopeammin sinä  tämän ymmärrät, sen parempi. Eikä  lastenlapsia tarvitse haluta eikä se lastenlasten haluaminen tai haluamattomuus kuuluu omalle lapselle lainkaan. Sun vanhemmat kasvattivat sut täysi-ikäiseksi ja olet nyt omillasi joten ihan silkan vanhemmuuden perusteella he ovat hommansa tehneet ja nyt on sinun vuorosi.

Sen sijaan että  ulvot täällä, mieti MIKSI he eivät ole sinun jälkikasvustasi kiinnostuneita. Ehkä auttamiskiintiö sinun kohdallasi tuli jo  täyteen.

Yllä olevan kaltaisia luonnehäiriöisiä,itsekkäitä ja tunnevammaisia isovanhempia on ihan liikaa. Kai sodan jäljet vielä näkyvät..

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.

Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.

No, älähän nyt viitsi - vaikka epäilemättä kaltaisiasikin on.

Sinä ja miehesi hoidatte lapset. Ei se niin oo että kun on eläkkeellä niin alvariinsa ollaan hoitamassa. Nykyään isovanhemnat harrastaa ja matkustelevat. He ovat aikanaan työt tehneet ja saaneet omaisuuttakin srn verran että voi tuhlata nyt itseensä. Joskus tietenkin voi olla apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.

Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.

Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.

Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.

Juu niinhän sinä nyt ajattelet. Kelaa elämääni 20-30 vuotta eteenpäin ja olet raihnainen, työelämässä loppuunpalanut ei-ihan-eläkeikäinen mummo. Lapsesi tuo sinulle pari tenavaa vahdittavaksi ja hoidettavaksi - pelkällä kiitoksella tietenkin- juuri sinä viikonloppuna kun sinulla olisi pari päivää vapaata ennen uutta uuvuttavaa työviikkoa. Vieläkö jaksat?

No, minä olen tuonikäinen mummu. Rakastan lapsenlapsiani ja otan viikonloppuina kylään ja muutenkin. Onhan siinä hommansa, mutta koen itsekin nuorentuvani siinä iloisessa seurassa - ja saan olla lapsilleni ja heidän puolisoilleen iloksi ja hyödyksi.

Itseltäni tämä mahdollisuus aikanaan puuttui ja muistan, kuinka oli tilanteita, jolloin toivoin, että minulla olisi oma äiti, joka olisi ollut tukenani. - Se tuki minulla on nyt onneksi mahdollisuus suoda omalle jälkikasvulleni.

Olen onneksi terve, sillä olen myös tarkoituksella vältellyt sitä raihnaiseksi tulemista ja loppuunpalamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.

Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.

Mikähän lienee motivaatiosi tämän sepustukseen? Osoittaa että auttaminen on p*rseestä ja kannattaa olla kiitollinen jos ei saa apua, koska kaikki mummot ovat noin rajattomia?

Minulla onkin anoppi, joka kertoo auttavansa mielellään jos on tarve ja kunnioittavansa meidän rajoja. Olemme kertoneet millaista apua kaipaisimme,sitä pyytäneet ja saaneet. Viettää mielellään aikaa lastenlasten kanssa jos vaan on aikaa ja vointi hyvä,pitää heidän seurastaan. Onnekas olen.

Tarinan opetus on se, että samalla tavalla kuin ap voi vaatia isovanhempia avuksi, niin myös isovanhemmilla on oikeus päättää, miten sitä apua annetaan. Ei voi kuvitella, että saa määrätä sekä vanhempiaan että lapsiaan toimimaan haluamallaan tavalla. Jos vaatii apua, niin ymmärtää, että auttaja asettaa avulle rajat. Joskus tullaan autettavan varpaille eikä aina ole kiva saada apua, mutta isovanhemmille ei sovi sanoa EI, jos ap:n tavoin vaatii apua.

Ei ole vaatinutkaan, toivonut kyllä, että isovanhemmat olisivat hieman kiinnostuneita lapsenlapsesta..

No periaatteessa ei ole mitään velvollisuutta auttaa tai pitää yhteyttä, tietenkään, mutta en tiedä arvostanko niin paljoa ihmisiä jotka eivät halua vaikka kerran puolessa vuodessa antaa omalle lapselleen hengähtämistaukoa ja ottaa lapsenlapsia hoitoon. Se on vain hyvä teko ja autuasta itseltä, hyvä ihminen auttaa toista. En missään nimessä tarkoita että isovanhemmat olisivat jotain työvoimaa joka voi ottaa lapset viikoittain, ihan joskus pikku helgähdyksen suominen on tosi hyvä juttu ja paljon apua, eikä ole paljoa itseltä pois.

Jos eivät tapaa tai välillä auta niin minusta turha odottaa etääntyneiden lastenlapsien auttavan, esimerkiksi leikkaavan nurmikkoa tai kastelevan kukkia. Sellaisia teinejä on aika mahdotonta pakottaa tekemään töitä perheenjäsenille jotka ovat heidät "hylänneet". Itselläni on juoppo isoisä joka ei ole minua kun pakotettuna nähnyt joskus, jos pyytisi jotain hommaa tekemään, en tekisi.

Miksi niin moni ajattelee, että hyvä suhde isovanhempiin = hoitoapu? Miksi suhdetta isovanhemman ja lapsenlapsen välillä ei voisi luoda silloinkin, kun vanhemmat ovat paikalla ja hoitovastuussa lapsistaan, vaan ainoa vaihtoehto on joko saada lapset isovanhemmille hoitoon tai antaa välien viilentyä kokonaan?

Minulla oli todella lämpimät välit isäni vanhempiin, vaikka en koskaan ollut heidän hoidettavanaan. Päinvastoin, me menimme koko perheenä auttamaan heitä marjojen poiminnassa, mökin maalaamisessa, ikkunoiden pesussa, ruohonleikkuussa, jne. Silti he olivat minulle yhtä rakkaita kuin äitini vanhemmat, joilla olin säännöllisesti hoidossa vanhempien työn takia ja talon rakennuksen aikana.

Jokainen valitsee ihan itse minkälainen isovanhempi on, toki sekin lapsiperheen ehdoilla.

Itsekkin olen tässä juuri vuoden vanhan lapsenlapsen hoitajana koko viikonlopun, koska halusin tarjota nuorelle parille mahdollisuuden käydä lyhellä kaupunkilomalla.

Mahtavaa olla isovanhempana, kun on vielä terveys tallella ja hyvässä kunnossa.

t. Vaari 47 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.

Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.

Täydellistä sarkasmia, mutta mun anoppi oli juuri tuollainen! Lisään tähän vielä sen kuinka päivittäin sain kuulla että kun häntä ei ikinä kukaan auttanut vaikka kuinka pyysi, ja kuinka hän oli jo silloin päättänyt, että hän kyllä omistaa elämänsä lastensa perheiden auttamiselle. Voi kun olisi tämän kertonut heti, olisin visusti pitänyt kinttuni ristissä... No en ole tosissani, mutta ei se anopin järjestykseen saaminen ihan kivuttomasti sujunut vaikka ihan kiltti ihminen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun muistelen omien lapsieni olleen 4 vuotiaita, niin he puistossa laskivat mäkeä ja kirmailivat telineissä ja leikkivät ja välillä huusivat ja kirkuivat.

Mutta koskaan en muista, että he olisivat keskustelleet isovanhemmistaan ja vertailleet, kuka on eniten ollut mummolassa.

Mutta tästä on parikymmentä vuotta aikaa. Ehkä maailma on muuttunut ja nykyajan taaperot pitääkin mummokeskusteluryhmiä leikkipuistoissa.

Ei kun ne somettaa keskusteluryhmissä huonoista isovanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 Joo ei tarvii olettaa, että auttaisin heitä sitten vanhanakaan. Vaikka luultavasti olen liian kiltti heitä hylkäämään ja päädyn heitä auttamaan kuitenkin

Mustanaamion kosto on kaamea.

Elleivät vanhempani auta minua lastenhoidossa (pyyteettömästi ja rakkaudella), minä en auta heitä enää kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua :-)

Onneksi sinulla on omatunto ja ainakin jollakin tasolla näytät ymmärtävän, että lastesi hoito ja kasvatus kuuluu vain sinulle.

Toivottavasti omat lapsesi, antamasi esimerkin seurauksena jo osaavat huolehtia ilman katkeruutta omasta jälkikasvustaan ja hoitavat vastavuoroisesti sinua siinä vaiheessa kun tulet vanhaksi.

Siis minkä ihmeen takia aikuisten lasten pitäisi auttaa vanhoja tai sairaita vanhempiaan?

Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta he ovat haistelleet paskavaippojasi, pesseet persettäsi, putsanneet puklailujasi, kärsineet uhmaikäsi ja murrosikäiset vittumaisuutesi, ohjanneet sinua oikeaan suuntaan ja huolehtineet sinusta ainakin sen 18 vuotta.

Ehkä olisi aika antaa jotakin takaisinpäin siinä vaiheessa kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua.

Kohdallasi tosin se kasvatus ei näytä tuottaneen kovinkaan hyvää hedelmää.

Meistä osa on jo syntyessään jossain määrin tunnevammaisia :-(

Tarkoitit varmaankin sanoa että he ovat hoitaneet velvollisuutensa? Jos lapsen hankkii,lapsi tulee kasvattaa aikuiseksi asti. Kenenkään ei ole siihen pakko ryhtyä. Lapsesi ei ole saanut päättää syntyykö vai ei,eikä hän ole kiitollisuudenvelassa siitä että ITSE HANKIT LAPSEN.

Vanhoja vanhempia VOI auttaa jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa. Ihan kuten isovanhempi VOI auttaa lapsenlapsia hoitamalla jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa.

Ihan kuten se aikuinen lapsi voi ostaa lastenhoitoapua, myös se vanha ja sairas vanhempi voi ostaa itselleen hoitoapua. Eikös?

Olisit ehkä saanut paremmat eväät elämään ja logiikan tajun jos vanhempasi olisivat antaneet sinut jo pienenä sijaisperheeseen. Kenenkään ei ole pakko hoitaa omia lapsiaan, eikä edes tehdä niitä, sillä toimiva jälkiehkäisy ja abortti pitää siitä huolen.

Ellet tunne kiitollisuutta itse elämän mahdollisuudesta, etkä siitä, että vanhempasi ovat huolehtineet sinusta sen 18 vuotta, en voi muuta kuin katsoa silmät pyöreinä nykyajan menoa ja hämmästyä kuinka itsekkäitä osasta meistä on tullut.

Minä taas katson silmät pyöreinä miten aikuinen ihminen voi kirjoittaa noin törkeää tekstiä. Huhhuh.

Kysyitkö lapseltasi, haluatko syntyä tähän maailmaan sillä ehdolla että velvollisuutesi on auttaa minua lopunelämäsi? Et.

Et voi tehdä lapsia ja OLETTAA että he hoitavat sinua kun olet vanha.

Ihan kuten et voi tehdä lapsia ja OLETTAA että isovanhemmat hoitavat. Se on heidän oma valintansa.

'

Ei syntymättömältä lapselta voi mitään kysyä??????

Lapsi syntyy kahden toisiaan rakastavan ihmisen sukupuoliyhteyden tuloksena, eikä sillä ole mitään tekemistä itsekkyyden tai vaatimusten kanssa.

Jos lapselle pystyy antamaan kasvatuksen kautta ehjän ja suht.koht normaalin tunne elämän ja käyttäytymistavat, on itsestään selvää, että saatuaan vanhemmiltaan jotain ainutlaatuista, mahdollisuuden elää ja siihen vielä päälle meillä yleisen 18 vuoden huolenpidon, jokainen normaali lapsi ymmärtäää täyttää oman velvollisuutensa ja auttaa vanhempiaan siinä vaiheessa kun he tulevat vanhoiksi.

Myös sinulla on tähän mahdollisuus, jos vain ymmärrät huolehtia lapsestasi riittävästä, etkä yritä sysätä omia vastuitasi sukulaistesi tai omien vanhempiesi kontolle, niin jonain päivänä huomaat kuinka omat lapsesi auttavat sinua siinä vaiheessa kun itse tulet vanhaksi.

Rakkaudesta ja kiitollisuudesta sinua kohtaan, eivätkä he enää silloin kun olet vanha, yritä saada sinua hoitamaan omia lapsiaan.

Niin se ympyrä sulkeutuu ja evoluution kiertokulku jatkuu, kuten on jatkunut miljoonia vuosia.

Jokainen laji maapallolla huolehtii itse omasta jäkikasvustaan :-)

http://www.ts.fi/teemat/109926/Pitkaan+elavat+isoaidit+edesauttavat+las…

Tuopa olikin mielenkiintoinen linkki. Naisen lisääntymisiän jälkeen mies voisi aivan hyvin ottaa uuden puolison, sillä isovanhemmat osallistuisivat aktiivisesti yh:n lastenhoitamiseen :-)

Täytyy ehdottaa vaimolle, joskin epäilen lasten isovanhempien olevan asiasta eri mieltä.

Lainaa vain:

Miesten pitkän eliniän evoluutio on eläimellisempää laatua. Miehet näyttävät panostaneen omaan lisääntymiseensä myöhemmällä iällä ja avioituneet usein uudelleen edellisen vaimon kuoltua. Miehen pitkä elinikä muistuttaa muiden pitkäikäisten eläinten elinkaarta, jolle on tyypillistä se, että niin lisääntymiskyky kuin muutkin elimistön toiminnot vanhenevat samaa tahtia muiden elintoimintojen kanssa. Miesten pitkän iän evoluution selittääkin parhaiten niin sanottu jatkuvan lisääntymisen hypoteesi.

Lainat kiinni.

Häveliäästi tutkimuksessa puhutaan vaimon kuolemasta, mutta kun miesten ja naisten eliniän odote on ollut suurinpiirtein samanlainen, älykäs lukija lukee rivien välistä.

Otsikkona "pitkään elävät isoäiditauttavat lastensa perhekoon kasvua".

Miksi ne isoäidit vain eläisivät kauan?

Vierailija kirjoitti:

Ja siis kaikista hauskintahan tässä on, että äitini esittää omille kavereilleen hyvää isoäitiä ja kuinka paljon hoitaa lapsenlastaan ja tekevät sitä ja tätä, mutta todellisuudessa käy ehkä syntymäpäivänä moikkaamassa 30min ajan

Oi tämä on niiiin tuttua!!!!

Kaksinaamainen käärme esittää muille olevansa niiiin hyvä isoäiti! Kerran herra tiessä ties miten pitkän ajan kuluessa käy ottamassa kuvia lapsen lapsestaan (ei jää muuten kylään, ei edes riisu päälllystakkiaan) näyttää niitä kaikille mahdollisille tutuille ja ilmeisesti valehtelee niiiiin olevansa ihana isovanhempi! Ei suostu lapsia hoitamaan, määrittelee esim. ristiäisten pvm:n, jolloin pääsee tulemaan. Jos silloin ei pidetä, ei pääse lainkaan paikalle. Äärimmäisen hämmentävää, kun hänen tuttunsa tulevat minulle kertomaan, miten on niin ihana isoäiti ja minä ihmettelen, että kun viimeksi näki lapsenlapsensa kuukaudia aikaisemmin, jouduin minä hänet PAKOTTAMAAN kylään!

Se, ettei lapsenlapsiaan halua mitenkään omaan elämäänä, on yksi asia. Se, että luo itsestään valheellista kuvaa ihmisenä, on sitten jo ihan eri juttu!!!

Äidin äiti oli lapsenvahtina arkisin kun vanhemmat olivat töissä. Isän äiti otti meidät aina koko kesäloman ajaksi kun olimme koululaisia. Oma äitini sen sijaan muisti aina sanoa että hän on jo omat lapsensa kasvattanut (tai siis meidän isovanhemmat ovat, jos totta puhutaan), eikä hän aijo toimia vanhana lapsenvahtina (oli vähän yli 40 kun tuli isovanhemmaksi). No eipä silti, on niin huolimaton lasten kanssa, että en olisi oikein uslkaltanutkaan jättää pienen lapsen kanssa kaksin. Nyt hän vähän ihmettelee kun hän on jäänyt lapsille varsin etäiseksi, toisin kuin toiset isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni ajattelee, että hyvä suhde isovanhempiin = hoitoapu? Miksi suhdetta isovanhemman ja lapsenlapsen välillä ei voisi luoda silloinkin, kun vanhemmat ovat paikalla ja hoitovastuussa lapsistaan, vaan ainoa vaihtoehto on joko saada lapset isovanhemmille hoitoon tai antaa välien viilentyä kokonaan?

Minulla oli todella lämpimät välit isäni vanhempiin, vaikka en koskaan ollut heidän hoidettavanaan. Päinvastoin, me menimme koko perheenä auttamaan heitä marjojen poiminnassa, mökin maalaamisessa, ikkunoiden pesussa, ruohonleikkuussa, jne. Silti he olivat minulle yhtä rakkaita kuin äitini vanhemmat, joilla olin säännöllisesti hoidossa vanhempien työn takia ja talon rakennuksen aikana.

Tottakai yhteiselo voi olla hyvin monimuotoista, mikäs sen hauskempaa!

Resurssien ja tilanteen vaatimusten mukaan. Normaalisti ei pitäisi olla vaikeaa. Meilläkin on talkoita, joissa kaikki ovat mukana. Toisinaan vierailevat lapsenlapset yökylässä. Juhlapäiviä vietetään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.

Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.

Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.

Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.

Juu niinhän sinä nyt ajattelet. Kelaa elämääni 20-30 vuotta eteenpäin ja olet raihnainen, työelämässä loppuunpalanut ei-ihan-eläkeikäinen mummo. Lapsesi tuo sinulle pari tenavaa vahdittavaksi ja hoidettavaksi - pelkällä kiitoksella tietenkin- juuri sinä viikonloppuna kun sinulla olisi pari päivää vapaata ennen uutta uuvuttavaa työviikkoa. Vieläkö jaksat?

Miksi pitää mennä laidasta toiseen?

Eikö aloittaja toivonut että isovanhemmat olisivat kiinnostuneita, että kävisivät synttäreillä ja jouluna yms.

Siitä on matkaa siihen että pitäisi uhrata viikonloppunsa lastenhoitoon.

Ihmettelen kyllä niitä isovanhempia jotka eivät välitä pitää yhteyttä lapsiinsa ja lastenlapsiin.

Harva nuori perhe edes toivoo että isovanhemmat ovat koko ajan läsnä että jää siinä aikaa omille ystäville ja harrastuksille ja levollekin.

Ne sitten erikseen jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla kaikki viikonloput ja lomat.

Se ei ole oikein tietenkään.