Nykynuorten maailmankuva

Tässä seurannut parinkin perheen elämää siitä kun lapsensa olivat teinejä siihen että nyt ovat nuoria aikuisia. Itselläni ei lapsia ole. Semmoista ihmetellyt että kuinka paljon nämä teinit ja nuoret aikuiset hengaavat vanhempiensa kanssa vielä parikymppisinäkin. Vaikuttaisi totaalisen erilaiselta verrattuna siihen kun me 70-luvulla syntyneet olimme nuoria. Viinaksiinkin suhtaudutaan varsin nihkeästi meidän (siis heidän vanhempiensa) ikäluokkaan verrattuna. Tällä palstallakin näyttäisi että nuoria pidetään 'lapsina' hyvin pitkään kun taas me heiluimme kaupungilla hyvinkin nuoresta asti ja nk. hyvistäkin perheistä tulevina harrastimme ties mitä laittomuuksia ja epämääräisyyksiä eikä kukaan siitä erityisemmin kauhistunut.

Allekirjoittaneesta näyttää että nämä nuoret samalla itsenäistyvät aika nihkeästi eivätkä oikein osaa hoitaa asioitaan vaan olettavat että kaikki menee aina speksien mukaan. Meidän ikäluokka joutui setvimään omia sotkujaan ilman sen kummempaa interventiota keneltäkään ja siinä oppi tulemaan toimeen vaikeidenkin ihmisten kanssa. En nyt sano että se olisi erityisen suuri menetys jäädä niistä pahimmista hölmöilyistä paitsi mutta ennen sitä pidettiin normaalina osana aikuistumista.

Mitä mieltä on arvon raati? Olenko oikeilla jäljillä vai ovatko nämä vain yksittäistapauksia?