Oletteko huomanneet että mitä köyhempi ihminen, sitä hanakammin auttaa muita?

Tuo on vaan stereotypia, jota halutaan jostain syystä viljellä. Mutta kovin rehellinen tapa aevioida ihmisiä se ei ole.

Olen tehnyt pitkän uran vapaaehtoistyössä enkä voi todellakaan allekirjoittaa väitettä, että tulotaso tai varallisuus olisi ratkaiseva twkijä kun ihminen liitty vapaaehtoisremmiin. Tärkeämpi tekijä on käytettävissä oleva aika. Yleensä vapaaehtoistyötä kykenevät parhaiten tekemään ihmiset, joilla on aikaa (opiskelijat, työttömät, eläkeläiset jne.), näillä usein myös on pienemmät tulot, mutta paljon on mukana myös hyvätuloisia tai jossain vaiheessa elämäänsä menestyneitä.

Omista kokemuksista sen verran, että on täysin persoonasta kiinni auttaako vai ei. Esimerkiksi lapsemme on ollut kahdessa eri hoitopaikassa, joista toisessa oli vain varakkaiden (koulutettujen) perheiden lapsia, toisissa huomattavasti vaatimammompaa taloudellista menestystä vanhemmilla. Kyllä ilmapiirit olivat täysin erilaiset. Toisessa kytättiin omaa etua jatkuvasti, toisessa reipasta talkoohenkeä ym. Tällä kertaa asetelma nimenomaan varakkaiden eduksi.

Myös omista lapsista, sisaruksista, muista sukulaisista huomaa, että auttaminen ja myötäeläminen on hyvin pitkälti myös syntymäominaisuuksia. Samanlaisen kasvatuksen saaneistakin voi kasvaa hyvin erilaisia yksilöitä tässä suhteessa.

Itse olen joskus ihmetellyt kun esim. lapsena kavereiden luona köyhissä perheissä tarjottiin aina ruokaa jos sattui olemaan kylässä ruoka-aikana, mutta keski- ja hyvätuloisissa perheissä ei vaan piti odottaa kaverin huoneessa.

Olen huomannut ja yleensä vaativat muita maksamaan avun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä väite. Monet hyvin toimeentulevat antavat koko ajan kaikkensa työllään ja sen tuloksilla myös näille auttajille. Helppo se on muka köyhän antaa, kun itsekin saa ilmaiseksi.

Minä olen pienipalkkainen ja vähät rahat tulee työstä. Ilmaiseksi en anna kenellekään. En varmasti ikinä.

Tässä tällainen tyypillinen nimby- ja rajat kiinni -tyyppi.

Ja sitten me ihmettelemme ketkä niitä persuja äänestää...

Nimby, persu ja rajat kiinni. "Omaa" ajattelua hienosti.

Kerropa nyt, miten paljon teet toisten eteen koko ajan pyyteettömästi. Kun se kuitenkin tuntuu persoonallisuutesi kulmakivi olevan.

Tuolla ihmisellä on vammaiset, juopot, ma.mut ja liito-oravat takapihalla sulassa sovussa.

Olen huomannut, että se köyhien antama apu ja tuki on usein sellaista, ettei se oikeasti auta sitä kohdetta. Tarjotaan 20 euroa ja ruokakassia, vaikka oikeastaan avuksi tarvittaisiin aamuherätystä ja opiskelua. Todellista apua olisi napata kauppakärrystä oluet pois ja laittaa tilalle vihanneksia ja hedelmiä, mutta siitähän se avuntarvitsija ei pidä.

Oikeasti ne rikkaat auttavat paljon enemmän kuin ketjussa väitetään. Verovaroista iso osa menee niiden  auttamiseen, jotka ovat päättäneet, että eivät tätä yhteiskuntaa rakenna ja heillä on oikeus vain ottaa, ei osallistua.

Rikkaat ovat keskimääräisesti ahneempia. Mitä muuta kun ahneutta rahan jatkuva ajatteleminen ja omaisuuden kerääminen on? Siksi rikkaat auttavat vain jos saavat jonkun virallisen sertifikaatin ripustettua seinälleen näyttääkessen muille.

Onhan se nyt selvä, että rikkaus in yhteydessä pinnalliseen ja materialistiseen elämään ja ihmisten rajallisen energian vuoksi se on suoraan pois korkeammista henkisistä toiminnoista.

Rahan kerääminen on materialisoitunutta ahneutta.

Pari päivää sitten kaaduin ihmisten edessä täydessä kauppakeskuksessa nyrjäyttäen nilkkani pahasti eikä kukaan tullut kysymään vointia tai tarjomaan apuaan. Niin avuliasta porukkaa tämä Suomi on täynnä! Minulle olisi itsestäänselvyys, että tällaisessa tapauksessa mennään auttamaan toista, jos ihminen jää maahan eikä pääse ylös. Nämä sankarit ensin toljottivat ja sitten menivät ohi kuin olisivat feissaria ohittaneet, katsoivat muualle eivätkä olleet huomaavinaan.

Totta kai vapaaehtoistyötä tekee todennäköisemmin sellainen henkilö jolla on siihen varaa. Köyhä menisi mieluummin palkkatöihin, jos voisi. Raha on tärkeämpi asia elämisen kannalta kuin muiden auttaminen. Jos rahaa on jo tarpeeksi, muiden auttamisesta voi saada paremman mielen kuin enemmästä rahasta, kun taas rahapulassa raha ilahduttaa yleensä enemmän.

Auttamiseen motivoi se käsitys, että muilla menee itseä huonommin, joko yleisesti tai autetussa osa-alueessa.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ovat keskimääräisesti ahneempia. Mitä muuta kun ahneutta rahan jatkuva ajatteleminen ja omaisuuden kerääminen on? Siksi rikkaat auttavat vain jos saavat jonkun virallisen sertifikaatin ripustettua seinälleen näyttääkessen muille.

Onhan se nyt selvä, että rikkaus in yhteydessä pinnalliseen ja materialistiseen elämään ja ihmisten rajallisen energian vuoksi se on suoraan pois korkeammista henkisistä toiminnoista.

Rahan kerääminen on materialisoitunutta ahneutta.

Oletpa ikävä ihminen

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ovat keskimääräisesti ahneempia. Mitä muuta kun ahneutta rahan jatkuva ajatteleminen ja omaisuuden kerääminen on? Siksi rikkaat auttavat vain jos saavat jonkun virallisen sertifikaatin ripustettua seinälleen näyttääkessen muille.

Onhan se nyt selvä, että rikkaus in yhteydessä pinnalliseen ja materialistiseen elämään ja ihmisten rajallisen energian vuoksi se on suoraan pois korkeammista henkisistä toiminnoista.

Rahan kerääminen on materialisoitunutta ahneutta.

Raha on sivutuote siitä, että osaa ja tekee intohimoisesti sitä mitä tekee alalla, jolla osaamisesta maksetaankin. Näin useimmiten. Toki on myös aivottomia perinnöllä rikastuneita.

Nyt sinulle on mahdoton asia ymmärtää, että jossain asioissa voi olla sekä että eikä joko tai. Se, että osaa hoitaa talouttaan ja vaurastuu elämänsä aikana ei poissulje sitä, että arvot ovat kohdillaan.

Ehkä tuo rikkaiden haukkuminen ja yleistäminen materialistisiksi idiooteiksi tuo jotain lohtua? Mitä viestisi kertoo sinusta? Et itsekään vaikuta kovin lämpimältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

"Rikkaille" on avustaminen muutoin kuin rahallisesti tehty vaikeaksi. Mieti jotakuta monimiljonääriä jakamassa hernekeittoa köyhille. Vähintään Seiska haukkuu auttajan huomionhakuiseksi mul#eroksi kun ei anna rahaa vaan aikaa. Kuka jaksaa auttaa henkilökohtaisesti kun aina saa p#skaa niskaan. "Köyhät" näkyvät, koska on sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää että "köyhä" auttaa köyhää.

Tämä on totta. On ikäviä asenteita rikkaiden auttamista kohtaan. Sen ei ajatella olevan yhtään mitään ("kyllähän sillä on mistä antaa"), tai sitten se on ylimielisyyttä tai ylemmyyden tunnetta tai halua nostaa itseään parrasvaloihin. Olen olut molempina auttamassa, tiedän mistä puhun. Suomalaiset ovat julmetun kitkerää ja katkeraa kansaa, se ei ole vain mikään myytti.

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen joskus ihmetellyt kun esim. lapsena kavereiden luona köyhissä perheissä tarjottiin aina ruokaa jos sattui olemaan kylässä ruoka-aikana, mutta keski- ja hyvätuloisissa perheissä ei vaan piti odottaa kaverin huoneessa.

No tästähän voikin sitten jo tehdä yleistyksiä.

Sä varmaan ihmettelet monia asioita elämässä.

On niitäkin köyhiä, jotka odottaa kuin lintu suu auki, että mato tipahtaa suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Taidat olla mies?

Oletteko huomanneet, että hyvätuloinen, yleensä 60-100 h/vk työskentelevä ihminen, maksaa lähes 50% veroja tuloistaan, joilla sitten rahoitetaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Taidat olla mies?

Insinöörimies? Myyntityössä?

Vierailija kirjoitti:

Ei aapeen väit kyllä pidä paikkaansa. Oikeasti menee niin, että köyhempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän moralisoi, mitä kaikkea hän kyllä tekisi ja auttaisi jos olisi rahaa ja terveyttä (näilla ihmisillä yleensä riittää viisautta ratkomaan kaikki ongelmat suomalaisesta työttömyydestä siihen perhoseen, joka räpyttelee siipiään Amazonilla ja aiheuttaa hirmumyrskyjä Baglandeshissa, mutta omia ongelmiaan eivät pysty ratkaisemaan, koska mittakaava on ihan väärä) - mutta koska heillä ei ole rahaa, he vaativat, että Jonkun Muun Pitäisi hoitaa homma heidänkin puolestaan.

Olen samaa mieltä. En kyllä köyhissä näe useinkaan mitään erityisen jaloa. Toki yksilöitä on suuntaan ja toiseen, mutta monet köyhät elää toisten rahoilla ihan pokerina. Usein laiminlyövät lapsiaankin. Kyllä tämän yhteiskunnan selkäranka on kaikessa suhteessa työssäkäyvä, toimeentuleva väestö. Ne tekee työt, hoitaa lapsensa ja mummunsa, elättää elätettävät jne.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Musta tää kuulostaa surulliselle. Olis kamalaa kiintyä tuolla tavalla johonkin maalliseen mammonaan. Se kuulostaa niin sitovalta. Etkö nauti siitä mitä teet? Eikö se jo ole palkitsevaa, että saa tehdä (mielekästä?) työtä yhteiskunnan hyväksi? Kehittää itseäsi? Moni ei saa töitä, vaikka kuinka yrittäisi... Ikävä asenne jotenkin. Ja auttaahan voi muita vaikka kuinka helposti, ilman suurta ajan tai rahan menetystä. Auttaminen on usein asennekysymys!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Taidat olla mies?

Insinöörimies? Myyntityössä?

Apua, joku myyntiala mullekin tuli heti mieleen!

T. Tuon sukupuolikysymyksen esittänyt