Oletteko huomanneet että mitä köyhempi ihminen, sitä hanakammin auttaa muita?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että hyvätuloinen, yleensä 60-100 h/vk työskentelevä ihminen, maksaa lähes 50% veroja tuloistaan, joilla sitten rahoitetaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa?

Ja se hyvätuloinen nauttii hänkin sen hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja eduista ihan samalla tavalla kuin muutkin.

Tämä on samanlainen myytti, jonka moni hyväksyy muitta mutkitta, kuin se, että hyvännäköiset ihmiset ovat jotenkin pinnallisempia ja kenties tyhmempiä. Se lohduttaa monia ajatella sillä tavalla, että jollain puutteella kompensoidaan sitä, että jollain osa-alueella menee hyvin. Tähän liittyy sekin, että kukaan ei ole kiinnostunut väitteen totuusperäisyydestä. Myytti hyväksytään sellaisenaan, koska se miellyttää. Totuutta ei edes haluta selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että hyvätuloinen, yleensä 60-100 h/vk työskentelevä ihminen, maksaa lähes 50% veroja tuloistaan, joilla sitten rahoitetaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa?

Ja se hyvätuloinen nauttii hänkin sen hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja eduista ihan samalla tavalla kuin muutkin.

Mutta maksaa niistä monenkymmenkertaisen hinnan. Ja itseasiassa yleensä käyttää reilusti vähemmän näitä palveluita kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Taidat olla mies?

Insinöörimies? Myyntityössä?

Apua, joku myyntiala mullekin tuli heti mieleen!

T. Tuon sukupuolikysymyksen esittänyt

Se ”mielenmaisema” ja onnistunut aivopesu näiden yksilöiden kohdalla - siitä se johtuu. Empatiakyvyttömyyden ja itsekkyyden musta aukko ja ydin.

Mulle auttaminen on aina ollut kokonaisvaltaista toimintaa, mutta olen myös huomannut sen miten hyväksikäytetyksi voi auttajana joutua. Kukaan ei enää odota tai pyydä siltä, joka ei auta, vaan kaikki pyynnöt kohdistetaan aina siihen, joka on auttanut ennenkin. Mitenhän sitä sananlaskua voisi rukata uudestaan...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Musta tää kuulostaa surulliselle. Olis kamalaa kiintyä tuolla tavalla johonkin maalliseen mammonaan. Se kuulostaa niin sitovalta. Etkö nauti siitä mitä teet? Eikö se jo ole palkitsevaa, että saa tehdä (mielekästä?) työtä yhteiskunnan hyväksi? Kehittää itseäsi? Moni ei saa töitä, vaikka kuinka yrittäisi... Ikävä asenne jotenkin. Ja auttaahan voi muita vaikka kuinka helposti, ilman suurta ajan tai rahan menetystä. Auttaminen on usein asennekysymys!

Ihan varmasti on ihmisiä jotka antaisivat oman tuulettimesta läheiselleen ja rientäisivät tienaamaan rahaa, jotta saavat ostettua sen jälkeen myös itselleen tuulettimen, varmasti on vieraanvaraisia ihmisiä, jotka aina tarjoavat muille ja jäävät itse ilman. En kuitenkaan yhdistäisi tuollaista luonteenpiirrettä liittyväksi köyhyyteen ja väittäisi että juuri köyhät ovat noita epäitsekkäita ja anteliaita.

Ja ikäväkseni myönnän että itse olen sen verran itsekäs, että nyt kun toista vuotta säästän tuulettimeen ja todellakin sitä tarvitsen enkä ole sitä mistään saamassa avustuksena, olen tuohon maalliseen kapistukseen hyvinkin kiintynyt kunhan sen ensi vuonna saisin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että hyvätuloinen, yleensä 60-100 h/vk työskentelevä ihminen, maksaa lähes 50% veroja tuloistaan, joilla sitten rahoitetaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa?

Ja se hyvätuloinen nauttii hänkin sen hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja eduista ihan samalla tavalla kuin muutkin.

Mutta maksaa niistä monenkymmenkertaisen hinnan. Ja itseasiassa yleensä käyttää reilusti vähemmän näitä palveluita kuin muut.

Juuri näin. Suomessa vain pieni osa on maksajia, suurin osa kuitenkin saajia. Hyvätuloinen maksaa mm. julkista terveydenhuoltoa, itse usein käyttää yksityistä tahoa, sosiaalietuuksia, tukia yms., tämä on kuitenkin se tapa, millä suomalaisista huono-osaisista ihan oikeasti pidetään huolta

Tietenkin asema ja suostuuko olemaan sitten piika tai renki juoksutettavana toisten asioilla.

Ei köyhyys jalosta kaikkia köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin asema ja suostuuko olemaan sitten piika tai renki juoksutettavana toisten asioilla.

Kyse oli _auttamisesta_ - ei asemasta. Jo tuo renki-piika-asetelma ajatuskuviossa vie pohjan (ja kyvyn!) pyyteettömältä auttamiselta - sielussa ei ole sille tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toivoisin sellaista vähän rakentavampaa keskustelua näin ennen maaulmanloppua.

Ihan vaan vinkkinä: maailmanloppua ei ole tulossa.

Mistäs sinä sen tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin elin eri tuilla ja sain avustuksia, oli helppo antaa omastaan. Nyt kun olen päässyt työelämään ja kaiken tienaan itse, on materian ja oman ajan arvostus noussut ihan uudelle tasolle. Mitään en saa ilmaiseksi, joten enpä helpolla enää luovukaan omaisuudestani. Vapaaehtoistoimintaan lähteminen olisi suoraan pois omasta vapaa-ajastani ja palautumisestani työhön.

Jotenkin tuntuu, että aiemmin kun sain rahaa, tavaraa ja tukea ilman omaa työpanosta, se ei tuntunut niin tärkeältä, tai omalta. Nyt kun itse säästän omista rahoista esim. Tuulettimeen, se tuntuu paljon arvokkaammalta ja tärkeämmältä kuin avustuksena saamani. Avustustavaroita oli helppo lahjoittaa eteenpäin, niihin ei ollut syntynyt mitään tunneyhteyttä. Tiesin että jos annan tuulettimeni kaverille, voin pyytää uutta taas itselleni.

Musta tää kuulostaa surulliselle. Olis kamalaa kiintyä tuolla tavalla johonkin maalliseen mammonaan. Se kuulostaa niin sitovalta. Etkö nauti siitä mitä teet? Eikö se jo ole palkitsevaa, että saa tehdä (mielekästä?) työtä yhteiskunnan hyväksi? Kehittää itseäsi? Moni ei saa töitä, vaikka kuinka yrittäisi... Ikävä asenne jotenkin. Ja auttaahan voi muita vaikka kuinka helposti, ilman suurta ajan tai rahan menetystä. Auttaminen on usein asennekysymys!

Ihan varmasti on ihmisiä jotka antaisivat oman tuulettimesta läheiselleen ja rientäisivät tienaamaan rahaa, jotta saavat ostettua sen jälkeen myös itselleen tuulettimen, varmasti on vieraanvaraisia ihmisiä, jotka aina tarjoavat muille ja jäävät itse ilman. En kuitenkaan yhdistäisi tuollaista luonteenpiirrettä liittyväksi köyhyyteen ja väittäisi että juuri köyhät ovat noita epäitsekkäita ja anteliaita.

Ja ikäväkseni myönnän että itse olen sen verran itsekäs, että nyt kun toista vuotta säästän tuulettimeen ja todellakin sitä tarvitsen enkä ole sitä mistään saamassa avustuksena, olen tuohon maalliseen kapistukseen hyvinkin kiintynyt kunhan sen ensi vuonna saisin!

Pidä tuulettimes! Eihän auttaminen ole yhdestä romusta kiinni... Mut tuo et mitään ei voi antaa ja aikakin on niin arvokasta tuhlattavaksi, kertoo epämiellyttävästä ja itsekkäästä asenteesta.

Tunnen lukuisia suurituloisia ihmisiä, jotka antavat tosi isoja summia eri hyväntekeväisyysjärjestöille ja rahoittavat auttavia tahoja mutta eivät pidä siitä ääntä. Eli väite, että varattomat olisi avuliaampia, ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut,päinvastoin aina oletetaan että varakkaampi tarjoaa....

Millähän mittapuulla tarjoaminen on auttamista? Hohhoijaa

Se rikas voi olla ammatiltaan vaikkapa lääkäri tai juristi. Eivätkö he tarpeeksi työssään auta muita ihmisiä?

Köyhät useimmiten eivät joko tee mitään töitä tai sitten toimivat vessansiivoojina tai minälie media-assistentteina ja puhelinmyyjinä. (Poislukien lähihoitajat, lto:t jne.) Eikö heidän yhteiskunnan auttamisasteensa ole hieman pienempi? Kukin antaa oman osuutensa yhteiskunnalle eri tavoin.

Täytyy myös muistaa, että Suomessa on hyvin vähän perimällä rikkaaksi tulleita. Useimmat korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvat ovat saavuttaneet asemansa omalla työllään. Voiko moittia ihmistä, joka haluaa itse nauttia oman työnsä hedelmistä? Täytyisikö hänen antaa estottomasti omastaan ihmisille, jotka eivät viitsineet tehdä samaa työmäärää oman itsensä eteen?

Jokainen suomalainen (ja isoimmilta osin nämä rikkaat) maksavat kaikesta elämisestään myös pakollisen määrän rahaa hyväntekeväisyyteen verojen muodossa. Sydänleikkaukset, sosiaalietuudet, ilmainen koulutus... Kaikki hyvätuloisten pussista. Voitte tarkistaa tämän ihan tutkimalla Suomen huoltorakennetta.

Näinhän se menee Disney-leffoissa. Tosiasiassa suomalainen köyhä pitää yleensä todella tiukasti omista tuistaan sun muista ja ei ole valmis antamaan mitään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että hyvätuloinen, yleensä 60-100 h/vk työskentelevä ihminen, maksaa lähes 50% veroja tuloistaan, joilla sitten rahoitetaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa?

Ja se hyvätuloinen nauttii hänkin sen hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja eduista ihan samalla tavalla kuin muutkin.

Useimmiten ei. Kun pienituloinen käy lähes ilmaiseksi terapiassa, lääkärissä kolmen viikon välein ja ostaa Kelan rahoilla itselleen kalliit masennuslääkkeet pari kertaa kuukaudessa, hyvätuloinen käy omasta pussistaan yksityisellä lääkäriasemalla, ja sielläkin harvemmin. Hyvätuloinen myös polttaa tupakkaa ja käyttää alkoholia keskimäärin selvästi vähemmän kuin pienituloinen, jolloin hän ei tarvitse näistä tai muista huonoista elintavoista (lihavuus, liikkumattomuus) aiheutuneisiin sairauksiin hoitoa. Ainoa, minkä hyvätuloinenkin saa ilmaiseksi, on koulutus, ja senkin tämä yleensä kustantaa nopeasti takaisin tekemällä töitä.

Kaikki köyhät eivät ole anteliaita, mut kaikki anteliaat on köyhiä.

On se aina kiva mollata hyvätuloisia ja marista heidän olemassaolostaan, kun olette heistä riippuvaisia. Ilman hyvätuloisia kuolisitte kakkostyypin diabetekseenne ja alkoholismiinne alta aikayksikön, ja lapsenne eivät voisi suorittaa koulua peruskoulua pidemmälle lukukausimaksujen takia. Kannattaa siis vaan olla hiljempaa ja toivoa, että rikkaat pysyvät tässä maassa ja maksavat ne varhaiseläkkeenne mutisematta.

Tunnen aika paljon hyvätuloisia ihmisiä itseni mukaanlukien ja kaikilla heillä on jokin avustuskohde. On Unicefiä, SPR:ää, Plania, eläinsuojeluyhdistyksiä jne. Lisäksi he kaikki laittavat itselleen tarpeettomat tavarat kuten lasten vaatteet, luistimet yms UFF:lle, Pelastusarmeijalle, HOPElle tai johonkin venäläisen lastenkotiin.