Lue keskustelun säännöt.
Lopullinen luovuttaminen
28.07.2018 |
Ja yksinäisyyden hyväksyminen.
Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni täältä ketjua, jossa keskusteltiin aikuisten miesten kokemattomuudesta. Mielipiteitä ketjussa oli useita, mutta mieleen jäi kysymys: Milloin on liian myöhäistä? Vastaus oli muistaakseni joko 28 v tai 32 v. Silloinkin se oli pysäyttävä vastaus, koska olin melkein ylärajalla, mutta nyt kun ajattelen, että olen vuosia vanhempi on oman tilanteensa tajuaminen jotain semmoista mitä en oikein osaa edes käsitellä. Miten voi olla juuri minä, muuten melko normaali, joka ei kykene siihen mihin 99% ihmisistä kykenee? Miten tähän päädyttiin?
Jos oletetaan tuon ikärajan pitävän paikkansa, ja kokemuksieni mukaan se on melko osuva, niin miten löytää se moodi, jossa hyväksyy yksinäisyyden ja oman viallisuutensa? Miten elää, kun kavereiden näkeminen perheineen ja lapsineen muistuttaa omasta epäonnistumisesta? Jos rakkautta, läheisyyttä ja intiimiä kanssakäymistä ei ole minulle suotu voinko vain unohtaa ja keskittyä täysin johonkin muuhun?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on muutakin kuin pelkkää seksiä.
En kaipaa pelkkää seksiä.
Kaipaan läheisyyttä, hyväksyntää, kumppanuutta, molemminpuolista tukea, ystävyyttä, rakkautta ja kosketusta. Tiedän, tuo kuulostaa itsekkäältä, kun kerron mitä minä haluaisin. Olen heikko ihminen ja en edes yritä olla täydellinen. Tunnen puutteen noiden osalta ja haluaisin sen puutteen joskus paikata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
En ole tätä missään nimessä kiistämässä. Haluaisin vain itse päättää mitä mieltä olen asiasta. Ehkä se on hirveää, ehkä se on mahtavaa. Nyt elän limbossa, jossa kaikki on mahdollista ja mahdotonta yhtäaikaa.
ap[/quote]
Koen ymmärtäväni aloittajaa. On mahdotonta tietää onko itselle parempi suhteessa vai ilman, jos ei ole suhdetta koskaan kokenut. Ei läheskään kaikilla se ensimmäinen seurustelu ole loppuelämän kestävä, vaan seurusteluilla opitaan mitä itse haluaa ja ei halua parisuhteelta.
Fyysisen läheisyyden tarve on monilla suuri. Itse olen ollut pitkiä aikoja sinkkuna, seurustelu ollut kolme. Eniten kaipaan sitä läheisyyttä ja arjen jakamista. Mutta on myös tullut opittua minkälaisia asioita suhteeseen en halua. Yksinolossa on siis puolensa. Mutta toivo ei ole vielä kadonnut tällaiselta vähän alle nelikymppiseltä.
Millainen mies avaa av:lle monta ketjua viikossa, jossa itkee omaa heikkoa menestystä naisten suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä kyllä ilmaiset itseäsi hyvin, onko se sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Vai onko se kynnys tai paine kasvanut jo niin suureksi, että sen yli vaikea oikeassa elämässä kiivetä? Isossa päässä voi pyöriä liikaa, olispa ihanaa kun osais vaan heittää osan niistä ajatuksista jonnekin kauas pois. No, mulla joskus ollu liian pienikin pää, ja silti pyörii liikaa, hah!
se nainen
Se on pelkoa sosiaalisista tilanteista, joissa on viehätystä mukana. Olen hyvä kaveri tai keskustelukumppani, mutta äärimmäisen huono flirttailija. Siksi nekään hetket, kun oli luultavasti molemminpuolista kiinnostusta eivät mun kädettömyyden takia edenneet kovinkaan pitkälle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies avaa av:lle monta ketjua viikossa, jossa itkee omaa heikkoa menestystä naisten suhteen?
Millainen ihminen seuraa jokaista näistä ketjuista ja kommentoi jokaiseen ikävästi mollaten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotatko ehkä, että nainen olisi se, joka vie? Eikö tasa-arvo ole nykyaikaa?
Luin kerran John Grayn haastattelun jostain lehdestä. (hän on se tyyppi, joka kirjoitti "Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta")
John lähti 17-18 -ikäisenä jonkin joogagurun oppilaaksi ja oli siellä kymmenisen vuotta. Tämän ajan hän oli selibaatissa.
Kun hän sieltä palasi, häntä ei kiinnostanut kertomansa mukaan juuri mikään muu kuin seksi. Kertoi, että lähestyi naisia sanoen, että on ollut 10 vuotta selibaatissa ja ei ymmärrä naisista ja seksistä mitään, mutta haluaisi oppia.
Jos häntä on uskominen, niin vienti oli kuulemma hirmuinen. Naiset kilvan halusivat opettaa salaisuuksiaan.
Niin että ei se kokemattomuus sinänsä välttämättä merkitse oikein mitään, suuntaan eikä toiseen. Eniten merkitsevää on luultavasti se, miten siihen itse suhtautuu, minkä merkityksen sille itse antaa suhteessa itseensä ja elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätoivoisuutta en toisi esille naiseen tutustuessa. Mutta itsevarma voi olla, vaikka ei olisi kokemusta. Ja sen voi kertoa, että ei ole kokemusta suhteista. Sitten vastailet kysymyksiin, joita nainen asiasta esittää.
Tapaatko naisia missään? Naistenkin pitäminen kavereina voi auttaa. Sitten koittaisit päästä yli torjumisen pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotatko ehkä, että nainen olisi se, joka vie? Eikö tasa-arvo ole nykyaikaa?
En odota mitään. Mäkin voin viedä, jos kyseessä on tanssi, jonka osaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sepä se jos on kokematon, tuo se vaan vuosien myötä kasvattaa sitä estoisuutta kun muut ihmiset kuitenkin touhuaa ympriinsä. Äskettäin oli roskalehdissä juttu kuinka monta seksikumppania kolmekymppisellä keskimäärin on ollut, eihän noistakaan saa kuin pahaa mieltä kun huomaa olevansa niin epänormaali.
Tapasin 36-vuotiaana toisen kokemattoman henkilön netin kautta tutustuin. Maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä ja jos luovutat et tule tapaamaan ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile tutustua ulkomaalaisiin naisiin tai uskonnollisiin. Suomessa tuntuu ryyppääminen ja sekoilu mahdollisimman monen kanssa kuuluvan vaatimuksiin.
Kun etsimme, meiltä menee ohi se minkä saisimme heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin #73, seurakunnasta löytyy ei-niin-kokeneita naisia. Niissä piireissä myös aina pula sulhaskandidaateista. Mut jos oot ateisti tms. niin sit ei oo sovelias neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Tapaatko naisia missään? Naistenkin pitäminen kavereina voi auttaa. Sitten koittaisit päästä yli torjumisen pelosta.
Viime aikoina vähemmän. Ei mulla kuitenkaan ole ongelmia pitää kavereina naisiakaan. Ongelmat ovat siinä, kun pitäisi osoittaa kiinnostusta. En osaa nousta pois siitä kaveri-moodista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sanon aina tämän saman näissä samanlaisissa ketjuissa: maksullisia on olemassa.
Käy siellä, nosta itseluottamus ja etsi sitten se suhde.
Olen samaa mieltä. Tässä on ketjun paras neuvo.
Jos oot noin vanha ja kokematon et sitä kokemusta muualtakaan saa.
Kirjoitat älykkäästi ja olenkin varma, että älysi riittää hyvin myös tämän "pulmasi" ratkaisemiseen. Asiaanhan on hyvinkin löydettävissä monia vähäriskisiä tai jopa periaatteessa täysin riskittömiä ratkaisuvaihtoehtoja, jos niitä kaipaat. Täällä on tullut ihan kelpo näkökulmia ja vinkkejä mielestäni. Toki jos vasiten haluat repäistä ja vetää isolla riskillä niin tähänkin löytynee keinot (vrt se sälli, joka etsi netissä sitä Ikeassa näkemäänsä kaunotarta -jota ei kylläkään tainnut löytyä).
Kuitenkaan et ole tekemisissä minkään elämää suurempien asioiden kanssa vaan ihan ihmisen kokoisia juttuja nämä ovat. sinulla on seksittömyyteesi omat syysi ja that´s it, ne eivät kuulu kenellekään. Ihan sama, ovatko nuo syyt "kunniallisia" (olinpa tuossa luostarissa) tai "kunniattomia" (olen peräkammarin poika). Pääasia on, että haluat muuttaa vallitsevan asiaintilan ja ryhtyä harrastamaan seksiä. Joten ei muuta kuin hihat rullalle ja hommiin. Keksit kyllä jotakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon aina tämän saman näissä samanlaisissa ketjuissa: maksullisia on olemassa.
Käy siellä, nosta itseluottamus ja etsi sitten se suhde.
Olen samaa mieltä. Tässä on ketjun paras neuvo.
Jos oot noin vanha ja kokematon et sitä kokemusta muualtakaan saa.
Jos sanon, että tuo ei olisi käynyt mielessä vaihtoehtona niin valehtelisin. Se ei kuitenkaan ole se mitä etsin ja tuntien itseni, olisi oloni tuon jälkeen huonompi vaikka poikuus olisikin poistunut. Eli ei ainakaan vielä mene suuntani tuohon tekoon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat älykkäästi ja olenkin varma, että älysi riittää hyvin myös tämän "pulmasi" ratkaisemiseen. Asiaanhan on hyvinkin löydettävissä monia vähäriskisiä tai jopa periaatteessa täysin riskittömiä ratkaisuvaihtoehtoja, jos niitä kaipaat. Täällä on tullut ihan kelpo näkökulmia ja vinkkejä mielestäni. Toki jos vasiten haluat repäistä ja vetää isolla riskillä niin tähänkin löytynee keinot (vrt se sälli, joka etsi netissä sitä Ikeassa näkemäänsä kaunotarta -jota ei kylläkään tainnut löytyä).
Kuitenkaan et ole tekemisissä minkään elämää suurempien asioiden kanssa vaan ihan ihmisen kokoisia juttuja nämä ovat. sinulla on seksittömyyteesi omat syysi ja that´s it, ne eivät kuulu kenellekään. Ihan sama, ovatko nuo syyt "kunniallisia" (olinpa tuossa luostarissa) tai "kunniattomia" (olen peräkammarin poika). Pääasia on, että haluat muuttaa vallitsevan asiaintilan ja ryhtyä harrastamaan seksiä. Joten ei muuta kuin hihat rullalle ja hommiin. Keksit kyllä jotakin!
Älykkäällä (kiitos kehusta) kirjoittamisella on kuitenkin valitettavasti hyvin vähän tekemistä seksuaalisen ja romanttisen osaamisen kanssa. Olet oikeassa siinä, että pitäisi tajuta toimivani ihmisten kanssa ja lopettaa asioiden suurentelu. Pitäisi olla ns. mies. Pitäisi katsoa mitä käy, kun laittaa itsensä peliin ja vähät välittää vaikka lopputulos olisikin negatiivinen.
ap
Nyt ehkä kekkasin yhden jutun: sun pitäis keventää vähän, ei suhtautua niin vakavasti. Huomaatko, täällä ainakin kaksi naista jo on vastaillu sulle ymmärtävästi. Ehkä tapasit just jonkun kiinnostavan, mistäs sitä tietää, missä sen tapaat? Vaikka toi nainen, joka kertoo ihastuvansa massasta poikkeaviin miehiin? Koitas ny heittää jotain vähän kevyempää settiä hänelle takas!