Onko täällä muita, joita ajatus miehen existä häiritsee, vai olenko "sairaalloisen mustasukkainen"?

Vierailija kirjoitti:

No miksi sinä semmoisista mustasukkainen olet?  Olisitko vähemmän mustis, jos miehesi exät olisivat olleet upeita, elämässä hienosti menestyviä naisia? 

Ajattelet liikaa ulkonäköä. 

Voi olla, että sun itsesi kanssa on miehen kuin miehen vaikea elää, kun vellot ja vatvot miehen entisiä suhteita.  Nykyään on vaan hyvin vaikea löytää ihmistä, jolla ei olisi entisiä tyttö- tai poikakavereita.  Sulla on vaan siis mustasukkainen luonne.

Mieskään ei kyllä tee oikein, jos morkkaa entisiä tyttöystäviään.  Itse hän on aikanaan heidät kumppanikseen aivan hyvin kelpuuttanut.  Kun suhde on ohi, silloin pitäisi jättää toisen arvosteleminen ja haukkuminen.  Mikä on mennyttä, on mennyttä. 

Jokainen on sen näköinen kuin on.  Jos itse olet edes normaalin näköinen, saat olla elämääsi tyytyväinen.  Täällä maan päällä elää niin monen näköisiä, että saa olla onnellinen kun näyttää tavalliselta edes.  Siinä on sulle pääomaa elämään jo ihan tarpeeksi.  Katsele ympärillesi, ja ajattele kuinka monen ihmisen kanssa olisit valmis vaihtamaan ulkonäköäsi.  Luulen, että heitä ei kovinkaan paljon ole.  Älä ala kehittelemään itsellesi massiivista alemmuuskompleksia miehesi entisten tyttöystävien takia, siellä on takuulla myös vähemmän kauniita, mutta niistä ei ehkä ole sinulle puhuttukaan.  Ylipäänsä ihmettelen, että mies levittelee tietoja entisista tyttöystävistään sinulle, sen paremmin kuin kellekään muullekaan.   Kirjoittamaton sääntö seurustelusuhteissa ainakin tähän asti on ollut, että toisen asioista ei suhteen loputtua huudella.  Yleensä miehet ei edes kerro nimiäkään.  Mutta nykyaika lienee tämänkin säännön unohtanut.  Ihmisillä ei ole enää mitään tapoja.

Ettekö voisi olla yhdessä ihan ilman entisiä suhteita?  Eikö arki suju ilman, että heitä pitää meteliä pitää?

Summa summarum:  kasvakaa aikuisiksi, molemmat.

No siksi, koska vaikuttaa siltä, että miehellä on todella omituiset ns. kriteerit naisille, jos kerta tuollaisia ovat. Ja ensinnä tulee mieleen että kauneus/hyvä seksi(?) taitaa olla ratkaiseva tekijä, mutta minun kohdallani asia on sitten toisin, jostain syystä...

Itse olen ex-kumppaneista kysynyt ja saanut vastauksia. Ei mies nyt kaikkia tietoja tietenkään levittele, mutta monet olivat esim. facebook-kavereita vielä silloin kun alettiin seurustella, sen jälkeen poistanut osan mutta ei kaikkia, vaikka ei tietääkseni yhteyttä aktiviisesti pidäkään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ei toi normaalia ole. Mennyt on mennyttä ja menneitä on ihan turha miettiä  tai ottaa kierroksia jonkun exästä. Jos se kumppani haluais olla exänsä kanssa se ei ois sun kanssa.

Menneet vaikuttavat nykyisyyteen, sitä on turha kenenkään kiistää.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuvitella se mies petipuuhissa niiden exien kanssa niin helpottaa.

Sitä kun he aloittavat suutelulla ja pikkuhiljaa vaatteet vähenee ja kohta jo tuupataan takaapäin voihkien.

Saatko hyvän mielen kiusaamisestani?

-ap

Tässä kukaan mitään ole kiusannut vaan kertonut keinon miten pääset ajatuksistasi eroon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuvitella se mies petipuuhissa niiden exien kanssa niin helpottaa.

Sitä kun he aloittavat suutelulla ja pikkuhiljaa vaatteet vähenee ja kohta jo tuupataan takaapäin voihkien.

Saatko hyvän mielen kiusaamisestani?

-ap

Tässä kukaan mitään ole kiusannut vaan kertonut keinon miten pääset ajatuksistasi eroon...

Enpä mitenkään keksi miten tuo ajatus tekisi mitään muuta kuin pahentaisi oloani.

-ap

Ymmärrän mustasukkaisuutesi, minäkin olen mustasukkainen. Muista vain parisuhteessa se että tuollainen menneisiin kohdistuva mustasukkaisuus on sinun oma ongelmasi, älä näytä sitä miehelle koska hän ei ole sinua kohtaan väärin toiminut eikä muutenkaan voi asiassa mitenkään auttaa. Yritä opetella ohjaamaan ajatuksesi aina jonnekin muualle kun nuo exät hiipivät mieleen, tiedän että se on aluksi hyvin vaikeaa mutta pikkuhiljaa siinä kehittyy ja sitten ongelma alkaa hälvetä, ei se välttämättä koskaan täysin katoa... keksi erilaisia mielikuvia, kuvittele vaikka pahvilaatikko mieleesi ja sullo nuo exät sinne... sitten potkaiset laatikon niin kauas kuin jaksat! Ja heti siirryt toiseen toimintaan, siivoa vaikka tai muuta hyödyllistä. Et ole missään nimessä epänormaali, jotkut ovat luonnostaan mustasukkaisempia kuin toiset, mutta oman mustasukkaisuuden kanssa voi oppia elämään. Minullakin on aika huono itsetunto ja olen kamppaillut saman exiinvertailuasian kanssa omassa päässäni. Tsemppiä! :]

Vaikka mielipiteeni tuomitaan vääräksi sanon sen silti; onneksi miehelläni ei ole exiä. Sinkkuna olin sitä mieltä, että olisi mukava löytää kumppani joka olisi myös kokematon. Etenkin vierastin ajatusta siitä että tulevalla miehelläni olisi ollut pitkäaikainen suhde/avopuoliso, eli sellainen suhde missä toiseen on ehtinyt kiintyä. Sen jälkeen tuo ajatus ei enää häiritsisi kumppanissa jos kummallakin olisi suhteita takana ollut. Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että haluan olla niissä samanarvoinen kuin mies. Esim minä huolehdin kodin siivoamisesta ja mies puolestaan tekee ns miesten työt, saan tehdä sitä mistä tykkään ja silti olla hyödyksi.

Onhan sullaki menneisyys ja siihen kuuluvat exät ja entiset ihastukset.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mustasukkaisuutesi, minäkin olen mustasukkainen. Muista vain parisuhteessa se että tuollainen menneisiin kohdistuva mustasukkaisuus on sinun oma ongelmasi, älä näytä sitä miehelle koska hän ei ole sinua kohtaan väärin toiminut eikä muutenkaan voi asiassa mitenkään auttaa. Yritä opetella ohjaamaan ajatuksesi aina jonnekin muualle kun nuo exät hiipivät mieleen, tiedän että se on aluksi hyvin vaikeaa mutta pikkuhiljaa siinä kehittyy ja sitten ongelma alkaa hälvetä, ei se välttämättä koskaan täysin katoa... keksi erilaisia mielikuvia, kuvittele vaikka pahvilaatikko mieleesi ja sullo nuo exät sinne... sitten potkaiset laatikon niin kauas kuin jaksat! Ja heti siirryt toiseen toimintaan, siivoa vaikka tai muuta hyödyllistä. Et ole missään nimessä epänormaali, jotkut ovat luonnostaan mustasukkaisempia kuin toiset, mutta oman mustasukkaisuuden kanssa voi oppia elämään. Minullakin on aika huono itsetunto ja olen kamppaillut saman exiinvertailuasian kanssa omassa päässäni. Tsemppiä! :]

Onnistuu aika ajoin, mutta sitten tulee taas kausia kun pyörii mielessä kaikki inhottavat skenaariot miehen existä ja mieli tekee stalkata somesta ja verrata itseäni heihin ja todeta että olen varmasti kaikin puolin paskempi, mutta mies nyt on vain syystä tai toisesta tyytynyt minuun.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mielipiteeni tuomitaan vääräksi sanon sen silti; onneksi miehelläni ei ole exiä. Sinkkuna olin sitä mieltä, että olisi mukava löytää kumppani joka olisi myös kokematon. Etenkin vierastin ajatusta siitä että tulevalla miehelläni olisi ollut pitkäaikainen suhde/avopuoliso, eli sellainen suhde missä toiseen on ehtinyt kiintyä. Sen jälkeen tuo ajatus ei enää häiritsisi kumppanissa jos kummallakin olisi suhteita takana ollut. Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että haluan olla niissä samanarvoinen kuin mies. Esim minä huolehdin kodin siivoamisesta ja mies puolestaan tekee ns miesten työt, saan tehdä sitä mistä tykkään ja silti olla hyödyksi.

Voi olla että minuakin häiritsee se, miten erilaista elämää olemme viettäneet. Minullakin on siis exiä, mutta ei esim. ex-avoliittoja. Varsinaisia seurustelusuhteita takana vain yksi ja sekin teini-ikäisenä, loput ovat olleet lyhyempiä, melko pian ei-toimiviksi todettuja juttuja. Miehellä puolestaan parikin avoliittoa, kun taas minulle yhdessä asuminen on isompi juttu selvästi.

-ap

Viestin 23 miinustajat eivät tiedä psykologiasta mitään...

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu aika ajoin, mutta sitten tulee taas kausia kun pyörii mielessä kaikki inhottavat skenaariot miehen existä ja mieli tekee stalkata somesta ja verrata itseäni heihin ja todeta että olen varmasti kaikin puolin paskempi, mutta mies nyt on vain syystä tai toisesta tyytynyt minuun.

-ap

Minkä takia olet itse niin tyytymätön itseesi? En usko että miehesi on tyytymätön sinuun jos ei ole ikinä moista ilmaissut (ja toisaalta jos olisikin niin sitten se ei ehkä ole sellainen suhde johon kannattaa jäädä). Olisiko jotain tekemistä jolla voit kerryttää omaa tyytyväisyyttä itseesi? Tee jotain joka saa sinut hymyilemään ja ehkä tuntemaan vähän ylpeyttäkin. Missä olet hyvä? Tai missä voisit kehittyä hyväksi? :D Tarkoitan vain että jos saat ammennettua elämäniloa jostain omasta harrastuksesta niin ehkä et jaksa pyöritellä päässä samalla tavalla jonninjoutavia (anteeksi, mutta sitä se vaan on).

Vierailija kirjoitti:

Ei toi normaalia ole. Mennyt on mennyttä ja menneitä on ihan turha miettiä  tai ottaa kierroksia jonkun exästä. Jos se kumppani haluais olla exänsä kanssa se ei ois sun kanssa.

Ei se aina noinkaan mene. On tosi paljon suhteita, joissa kumppani ei ole ykkönen eikä häntä kohtaan olla lojaalein. Silti hänen kanssaan halutaan olla, koska hän on kiva itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä en välitä kuulla kumppanin existä juurikaan. Eniten kirjoituksessasi pistää silmään se, miksi jaksat velloa tuossa asiassa mikä vaivaa sua? Sä et voi muuttaa miehesi menneisyyttä. Hyväksy ja anna olla tai siirry seuraavaan jos se on sulle ylitsepääsemätöntä. Tuhlaat energiaasi turhuuteen jos katselet exien kuvia ja vertailet itseäsi niihin.

Haluaisin kuulla totuuden miehen suusta, siksi vellon vaikka se ei hyvää teekään. Mutta on jatkuvasti sellainen olo että minulle valehdellaan päin naamaa kun väitetään, että muka olisin itse kaunis ja paras, vaikka selvästi kauniimpia kumppaneita on ollut aiemmin. Seksiäkään mies ei kovin usein halua, joten jotain vikaa on oltava.

-ap

Ja kun saat kuulla sen totuuden, niin sekään ei kelpaa.

Exäni oli samanlainen kuin sinä (hän siison mies ja minä nainem), ei kestänyt ajatusta entisistäni, tenttasi näistä kaiken kuin gestapo-kuulustelussa, halusi tietää yksityiskohdat ja oikein kieriskellä mustasukkaisuudessa ja itsesäälissä.

Halusi myös kuulla totuuden, eli että miten kaikilla on ollut häntä isompi, miten ivat olleet parempia jne jne.

Lopulta kyllästyin näihin ja sanoin, että juu, näin on (kuukausitolkulla ensin kerrottu, että näin ei ole, ja etten pahemmin edes mieti koskaan exiäni). No, siitäpä lähti ilo irti huutoineen ja syyttelyineen.

Lopulta alkoi tutkia puhelimeni, ulos lähtiessäni hiippaili perässäni, töihin mennessä soitteli ja viestitteli tauotta jne.

Loppuvaiheessa jopa kaupassa käytyäni halusi nähdä kuitit, että olen oikeasti ollut kaupassa, enkä "salarakkaalla".

Eli olet ap vaarallisella tiellä, ellet nyt ala miettiä käytöstäsi, kukaan ei ikuisuuksia jaksa olla epäiltynä ja syyttelyiden kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu aika ajoin, mutta sitten tulee taas kausia kun pyörii mielessä kaikki inhottavat skenaariot miehen existä ja mieli tekee stalkata somesta ja verrata itseäni heihin ja todeta että olen varmasti kaikin puolin paskempi, mutta mies nyt on vain syystä tai toisesta tyytynyt minuun.

-ap

Minkä takia olet itse niin tyytymätön itseesi? En usko että miehesi on tyytymätön sinuun jos ei ole ikinä moista ilmaissut (ja toisaalta jos olisikin niin sitten se ei ehkä ole sellainen suhde johon kannattaa jäädä). Olisiko jotain tekemistä jolla voit kerryttää omaa tyytyväisyyttä itseesi? Tee jotain joka saa sinut hymyilemään ja ehkä tuntemaan vähän ylpeyttäkin. Missä olet hyvä? Tai missä voisit kehittyä hyväksi? :D Tarkoitan vain että jos saat ammennettua elämäniloa jostain omasta harrastuksesta niin ehkä et jaksa pyöritellä päässä samalla tavalla jonninjoutavia (anteeksi, mutta sitä se vaan on).

Koska ei ole mitään syytä olla tyytyväinen. En ole hyvä missään, joten sikäli tuo varmasti hyvää tarkoittava neuvo on melko turha... En oikein myöskään usko siihen, että ongelmien hautaaminen varsinaisesti ratkaisee niitä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mustasukkaisuutesi, minäkin olen mustasukkainen. Muista vain parisuhteessa se että tuollainen menneisiin kohdistuva mustasukkaisuus on sinun oma ongelmasi, älä näytä sitä miehelle koska hän ei ole sinua kohtaan väärin toiminut eikä muutenkaan voi asiassa mitenkään auttaa. Yritä opetella ohjaamaan ajatuksesi aina jonnekin muualle kun nuo exät hiipivät mieleen, tiedän että se on aluksi hyvin vaikeaa mutta pikkuhiljaa siinä kehittyy ja sitten ongelma alkaa hälvetä, ei se välttämättä koskaan täysin katoa... keksi erilaisia mielikuvia, kuvittele vaikka pahvilaatikko mieleesi ja sullo nuo exät sinne... sitten potkaiset laatikon niin kauas kuin jaksat! Ja heti siirryt toiseen toimintaan, siivoa vaikka tai muuta hyödyllistä. Et ole missään nimessä epänormaali, jotkut ovat luonnostaan mustasukkaisempia kuin toiset, mutta oman mustasukkaisuuden kanssa voi oppia elämään. Minullakin on aika huono itsetunto ja olen kamppaillut saman exiinvertailuasian kanssa omassa päässäni. Tsemppiä! :]

Onnistuu aika ajoin, mutta sitten tulee taas kausia kun pyörii mielessä kaikki inhottavat skenaariot miehen existä ja mieli tekee stalkata somesta ja verrata itseäni heihin ja todeta että olen varmasti kaikin puolin paskempi, mutta mies nyt on vain syystä tai toisesta tyytynyt minuun.

-ap

Eiköhän sinun kannata yksinkertaisesti vaan lähteä suhteesta, jos saat siitä vasn stressiä ha pahaa mieltä. Jos mies on vakuutellut haluavansa juuri sinut, muttet sitä usko, niin turha siltä pohjalta lähteä vakavaa suhdetta rakentamaan.

Parisuhde vaatii rakkauden lisäksi myös vahvan luottamuksen, jotta parisuhde toimisi. Jos et alunalkaenkaan luota mieheesi pätkääkään, niin se ei parempaan siitä muutu, ellet muuta itse ajatteluasi. Miehesi tehtävä ei ole jatkuvasti kaikin tavoin todistella syyttömyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä en välitä kuulla kumppanin existä juurikaan. Eniten kirjoituksessasi pistää silmään se, miksi jaksat velloa tuossa asiassa mikä vaivaa sua? Sä et voi muuttaa miehesi menneisyyttä. Hyväksy ja anna olla tai siirry seuraavaan jos se on sulle ylitsepääsemätöntä. Tuhlaat energiaasi turhuuteen jos katselet exien kuvia ja vertailet itseäsi niihin.

Haluaisin kuulla totuuden miehen suusta, siksi vellon vaikka se ei hyvää teekään. Mutta on jatkuvasti sellainen olo että minulle valehdellaan päin naamaa kun väitetään, että muka olisin itse kaunis ja paras, vaikka selvästi kauniimpia kumppaneita on ollut aiemmin. Seksiäkään mies ei kovin usein halua, joten jotain vikaa on oltava.

-ap

Ja kun saat kuulla sen totuuden, niin sekään ei kelpaa.

Exäni oli samanlainen kuin sinä (hän siison mies ja minä nainem), ei kestänyt ajatusta entisistäni, tenttasi näistä kaiken kuin gestapo-kuulustelussa, halusi tietää yksityiskohdat ja oikein kieriskellä mustasukkaisuudessa ja itsesäälissä.

Halusi myös kuulla totuuden, eli että miten kaikilla on ollut häntä isompi, miten ivat olleet parempia jne jne.

Lopulta kyllästyin näihin ja sanoin, että juu, näin on (kuukausitolkulla ensin kerrottu, että näin ei ole, ja etten pahemmin edes mieti koskaan exiäni). No, siitäpä lähti ilo irti huutoineen ja syyttelyineen.

Lopulta alkoi tutkia puhelimeni, ulos lähtiessäni hiippaili perässäni, töihin mennessä soitteli ja viestitteli tauotta jne.

Loppuvaiheessa jopa kaupassa käytyäni halusi nähdä kuitit, että olen oikeasti ollut kaupassa, enkä "salarakkaalla".

Eli olet ap vaarallisella tiellä, ellet nyt ala miettiä käytöstäsi, kukaan ei ikuisuuksia jaksa olla epäiltynä ja syyttelyiden kohteena.

En rupeaisi kumppaniani vainoamaan. Se, että olen mustasukkainen sillä tavalla kuin olen, ei kuitenkaan tee minusta jotain sairasta stalkkeria. Mutta haluaisin minä sen totuuden silti kuulla.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mustasukkaisuutesi, minäkin olen mustasukkainen. Muista vain parisuhteessa se että tuollainen menneisiin kohdistuva mustasukkaisuus on sinun oma ongelmasi, älä näytä sitä miehelle koska hän ei ole sinua kohtaan väärin toiminut eikä muutenkaan voi asiassa mitenkään auttaa. Yritä opetella ohjaamaan ajatuksesi aina jonnekin muualle kun nuo exät hiipivät mieleen, tiedän että se on aluksi hyvin vaikeaa mutta pikkuhiljaa siinä kehittyy ja sitten ongelma alkaa hälvetä, ei se välttämättä koskaan täysin katoa... keksi erilaisia mielikuvia, kuvittele vaikka pahvilaatikko mieleesi ja sullo nuo exät sinne... sitten potkaiset laatikon niin kauas kuin jaksat! Ja heti siirryt toiseen toimintaan, siivoa vaikka tai muuta hyödyllistä. Et ole missään nimessä epänormaali, jotkut ovat luonnostaan mustasukkaisempia kuin toiset, mutta oman mustasukkaisuuden kanssa voi oppia elämään. Minullakin on aika huono itsetunto ja olen kamppaillut saman exiinvertailuasian kanssa omassa päässäni. Tsemppiä! :]

Onnistuu aika ajoin, mutta sitten tulee taas kausia kun pyörii mielessä kaikki inhottavat skenaariot miehen existä ja mieli tekee stalkata somesta ja verrata itseäni heihin ja todeta että olen varmasti kaikin puolin paskempi, mutta mies nyt on vain syystä tai toisesta tyytynyt minuun.

-ap

Eiköhän sinun kannata yksinkertaisesti vaan lähteä suhteesta, jos saat siitä vasn stressiä ha pahaa mieltä. Jos mies on vakuutellut haluavansa juuri sinut, muttet sitä usko, niin turha siltä pohjalta lähteä vakavaa suhdetta rakentamaan.

Parisuhde vaatii rakkauden lisäksi myös vahvan luottamuksen, jotta parisuhde toimisi. Jos et alunalkaenkaan luota mieheesi pätkääkään, niin se ei parempaan siitä muutu, ellet muuta itse ajatteluasi. Miehesi tehtävä ei ole jatkuvasti kaikin tavoin todistella syyttömyyttään.

Saan suhteesta paljon muutakin, joten en aio lähteä.  Rakkaus kuitenkin on se tärkein.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu aika ajoin, mutta sitten tulee taas kausia kun pyörii mielessä kaikki inhottavat skenaariot miehen existä ja mieli tekee stalkata somesta ja verrata itseäni heihin ja todeta että olen varmasti kaikin puolin paskempi, mutta mies nyt on vain syystä tai toisesta tyytynyt minuun.

-ap

Minkä takia olet itse niin tyytymätön itseesi? En usko että miehesi on tyytymätön sinuun jos ei ole ikinä moista ilmaissut (ja toisaalta jos olisikin niin sitten se ei ehkä ole sellainen suhde johon kannattaa jäädä). Olisiko jotain tekemistä jolla voit kerryttää omaa tyytyväisyyttä itseesi? Tee jotain joka saa sinut hymyilemään ja ehkä tuntemaan vähän ylpeyttäkin. Missä olet hyvä? Tai missä voisit kehittyä hyväksi? :D Tarkoitan vain että jos saat ammennettua elämäniloa jostain omasta harrastuksesta niin ehkä et jaksa pyöritellä päässä samalla tavalla jonninjoutavia (anteeksi, mutta sitä se vaan on).

Koska ei ole mitään syytä olla tyytyväinen. En ole hyvä missään, joten sikäli tuo varmasti hyvää tarkoittava neuvo on melko turha... En oikein myöskään usko siihen, että ongelmien hautaaminen varsinaisesti ratkaisee niitä.

-ap

Tuosta sinun pitäisi utsekin tajuta, että kyse on sinun henkilökohtaisesta itsetuntokriisistäsi, johon miehesi ja hänen tekemisensä eivät liity mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä en välitä kuulla kumppanin existä juurikaan. Eniten kirjoituksessasi pistää silmään se, miksi jaksat velloa tuossa asiassa mikä vaivaa sua? Sä et voi muuttaa miehesi menneisyyttä. Hyväksy ja anna olla tai siirry seuraavaan jos se on sulle ylitsepääsemätöntä. Tuhlaat energiaasi turhuuteen jos katselet exien kuvia ja vertailet itseäsi niihin.

Haluaisin kuulla totuuden miehen suusta, siksi vellon vaikka se ei hyvää teekään. Mutta on jatkuvasti sellainen olo että minulle valehdellaan päin naamaa kun väitetään, että muka olisin itse kaunis ja paras, vaikka selvästi kauniimpia kumppaneita on ollut aiemmin. Seksiäkään mies ei kovin usein halua, joten jotain vikaa on oltava.

-ap

Ja kun saat kuulla sen totuuden, niin sekään ei kelpaa.

Exäni oli samanlainen kuin sinä (hän siison mies ja minä nainem), ei kestänyt ajatusta entisistäni, tenttasi näistä kaiken kuin gestapo-kuulustelussa, halusi tietää yksityiskohdat ja oikein kieriskellä mustasukkaisuudessa ja itsesäälissä.

Halusi myös kuulla totuuden, eli että miten kaikilla on ollut häntä isompi, miten ivat olleet parempia jne jne.

Lopulta kyllästyin näihin ja sanoin, että juu, näin on (kuukausitolkulla ensin kerrottu, että näin ei ole, ja etten pahemmin edes mieti koskaan exiäni). No, siitäpä lähti ilo irti huutoineen ja syyttelyineen.

Lopulta alkoi tutkia puhelimeni, ulos lähtiessäni hiippaili perässäni, töihin mennessä soitteli ja viestitteli tauotta jne.

Loppuvaiheessa jopa kaupassa käytyäni halusi nähdä kuitit, että olen oikeasti ollut kaupassa, enkä "salarakkaalla".

Eli olet ap vaarallisella tiellä, ellet nyt ala miettiä käytöstäsi, kukaan ei ikuisuuksia jaksa olla epäiltynä ja syyttelyiden kohteena.

En rupeaisi kumppaniani vainoamaan. Se, että olen mustasukkainen sillä tavalla kuin olen, ei kuitenkaan tee minusta jotain sairasta stalkkeria. Mutta haluaisin minä sen totuuden silti kuulla.

-ap

Sen totuudenko, jonka olet päässösi muovaillut? Että mies otti sinut kun ei parenpaakaan ollut tarjolla, vai?

Exäni aloitti juuri tuolla "totuuden" penäämisellä.

Vaan ei ollut mitään "totuutta". Oki vain exön kyvyttömyys erottaa omat ajatuksensa minun ajatuksistani. Olisi hänen mielikseen pitänyt sanoa, että hän on huonompi kuin muut jne. jotta olisi saanut kieriskellä itsesäälissään ja kateudessaan.

Mieshän voi olla oppinut virheistään ja nyt löytänyt jotain syvempää. Tai sitten ei. Kuulostele vaistojasi ja anna miehen itse sanoittaa tunteensa sinua kohtaan, älä laita sanoja hänen suuhunsa tai tunteita sydämeensä ja ole tietävänäsi paremmin.