Lue keskustelun säännöt.
Kun ihmiset ikääntyvät, he muuttavat ok-taloista kerrostaloon, tunnetko ketään joka olisi tehnyt päinvastoin
06.04.2024 |
Meillä miehen kanssa on vasta nyt varaa kun lapset on omillaan. Mutta haluaisimme helppohoitoisen talon ja sellaisen, ettei tarvita huutaa lapsia apuun vaan että jos jotain ei jakseta, voidaan vaikka tilata yritys leikkaamaan ruohot. Olemme kuitenkin molemmat terveitä vielä. Meillä vaan on nyt alkanut aika käydä kaupunkiasunnossa varsinkin kesällä pitkäksi. Toki tekemistä keksitään, mutta kaivattaisiin enemmän pihaa, missä olla ja puuhastella. Parveke ja yrttien kasvatus siinä ei oikein riitä.
Kommentit (60)
Sijainti on tärkeämpi kuin asumismuoto. Vanhuuden varalle on hyvä että palvelut on lähellä, kaupat, terveydenhuolto yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne. Viimeistään se vaihe, kun puoliso kuolee aiheuttaa sen, että enää ei pärjää siellä liian isossa kodissa. Huoltotöiden tilaaminen on jo liikaa. Sitten ollaankin mittavan muuton edessä, johon ei siihenkään omat rahkeet riitä.
Iäkkäämpänä voi muuttaa kerrostaloon, koska kuulo on huonontunut. Tosin en ymmärrä, miksi piti aina olla hiljempaa vanhusten asuttamassa kerrostalossa.
Tunnen äitini ja hänen puolisonsa. Ajatus ja puheet oli saman suuntaiset kuin ap:lla. Todellisuus on sitä, että jatkuvasti on avuntarvetta. Se alkoi oikeastaan jo muutosta, eikä loppunut koskaan, päinvastoin.
Sisulla pärjää korvessa, kermaperseet pysyköön kerrostaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä teille voisi sopia paritalo tai erillistalo?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teille voisi sopia paritalo tai erillistalo?
Ajatteletko, että naapuri hoitaisi heidän talon huoltoon liittyvät vastuunsa? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet muuttaa rivitaloon kun siinä on vähemmän hoitamista.
Me muutimme pk-seudulta maalle vanhaan röttelöön, johon on kyllä pitänyt panna varoja ja voimia, mutta viihdymme vähän ruttuisessa talossa koska paikkakunnalla on rauhallista.
Vierailija kirjoitti:
Sisulla pärjää korvessa, kermaperseet pysyköön kerrostaloissa.
Sitten kun ajokorttia ei enää ole ole, niin menee mielenkiintoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolle, joka mainitsi erillistalon: siinä ei ole mitään muuta omakotitalomaista kuin asunnon muoto (erillinen talo, erillistalo) ja oman pihan hoito. Muuten se on ihan samaa taloyhtöpas-kaa. Tiedän, koska olen osakkaana erillistaloyhtiössä.
Tunnen, jäivät eläkkeelle ja alkoivat rakennuttamaan taloa maalle. Toistaiseksi pärjäävät hyvin ja nauttivat luonnon läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisulla pärjää korvessa, kermaperseet pysyköön kerrostaloissa.
Sitten kun ajokorttia ei enää ole ole, niin menee mielenkiintoiseksi.
Kerropa toi vanhenevalle pässinpäälle. Mun isä kohta 90, ei tajua vieläkään kuolevansa. Ei pärjää oikein missään itsekseen, mutta haalii jopa heinäseipäitä (!) jos vaikka joskus tarvitsisi. Kulkee rollaattorilla ja ongelmia on jopa henkilökohtaisen hygienian kanssa. Häntä seuratessa toivon aina, että oma elämä loppuu hyvissä ajoin ennen seitsemääkymppiä, eikä pää ehdi pehmetä 🙄
Ikävä kyllä tunnen. Oma iäkäs äitini muutti kerrostalosta maalle "rauhaan" muttei pärjää siellä yhtään. Minä ja mieheni joudutaan käymään yhtenään auttamassa remonteissa ja polttopuiden kanssa. Kesällä pitää käydä viikoittain ruohot leikkaamassa ja usein hoitaa myös istutukset ja pensaat. Jos kieltäytyy niin äiti uhkaa jättää perinnöttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruohonleikkuu on kyllä se ongelmista pienin, sen voi hoitaa vaikka robottileikkurilla.
Siirtolapuutarhamökki tai kesämökki voisi olla teille hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tunnen. Oma iäkäs äitini muutti kerrostalosta maalle "rauhaan" muttei pärjää siellä yhtään. Minä ja mieheni joudutaan käymään yhtenään auttamassa remonteissa ja polttopuiden kanssa. Kesällä pitää käydä viikoittain ruohot leikkaamassa ja usein hoitaa myös istutukset ja pensaat. Jos kieltäytyy niin äiti uhkaa jättää perinnöttä.
Tuo on törkeää vedätystä.
Tunnen. Rakensivat omakotitalon meren rannalle kauas palveluista ja rakensivat vielä saarimökinkin. Ikää heillä on vasta 65 ja 73, mutta eivät he siitä nuorennu. Veneilevät ja melovat ja matkustavat kuin viimeistää päivää. Kivat heille, mutta eivät he ole loppuun asti vanhenemistaan miettineet. Itse muutin inva-asuntoon ja sairastuin heti eläkkeelle päästyäni syöpään, joten on kätevää että erikoissairaanhoito on lähellä enkä tarvitse omaa autoa jostain pussinperältä syöpähoitoihin.
Sinkkututtu osti eläkepäivikseen omakotitalon syrjäisestä pikkukylästä. Lähin kaupunki 50 km päässä. Talo oli lähes uusi ja siksi helppo vain muuttaa sinne asumaan. Joka kerta mökille ajaessani näkyy talo kukoistavan, tie talolle aurattu ja kesällä kukkaset kukoistavat puutarhassa. Kertoo olevansa tyytyväinen.
Kun ajattelee tuossa noin kuusissakymmenissä, ostavansa loppuelämän asunnon, kodin jossa pärjää mahdollisimman pitkään, pitää miettiä miten jaksan siinä 70vuotiaana, 80vuotiaana, jopa 90vuotiaana....
Kun me myytiin omakotitalomme ( ei Etelä-Suomesta) , ostimme rivitaloasunnon. Halusimme että :
-BUSSIPYSÄKKI on suht lähellä ( omalla autolla ajelua ei voi taata koskaan pitkälti eteenpäin)
- ASUNTO on yhdessä tasossa.
- ULKOTÖITÄ mahdollisimman vähän.
- MUUTKIN PALVELUT ovat bussimatkan läheisyydessä
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tunnen. Oma iäkäs äitini muutti kerrostalosta maalle "rauhaan" muttei pärjää siellä yhtään. Minä ja mieheni joudutaan käymään yhtenään auttamassa remonteissa ja polttopuiden kanssa. Kesällä pitää käydä viikoittain ruohot leikkaamassa ja usein hoitaa myös istutukset ja pensaat. Jos kieltäytyy niin äiti uhkaa jättää perinnöttä.
Perintö saakin olla ihan hyvä että.se riittää korvaukseksi vaivoista. Mä olisin varmasti ihan tyytyväinen jos jättäisi eikä mun tarvitsisi tuohon sekaantua sen jälkeen kun heistä aika jättää.
Tottakai tunnen.