En saanutkaan kutsua kaverin häihin. Teenkö törkeästi, jos menen ilman kutsua?

Suomalaiset av-mammat on niin Herran nuhteessa eläviä. Elämä on aikaisin nousemista ja säästämistä!

NYT HIUKAN SITÄ NUTTURAA LÖYSEMMÄLLE!!!

Ap, mene sinne häihin ja nosta siellä vaikka metakka jos siltä tuntuu. Elämme vain kerran. Voit myös mennä hienon lahjan kanssa ja ojentaa se juhlivalle parille pikkukatkeran puheen kera. Jos ei myötätuntoa tai katumusta näy, älä anna lahjaa vaan lähde pois.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyvää voi saavuttaa tunkemalla juhliin, joihin ei ole kutsuttu? 

Voi saavuttaa mainetta (mutta ei kunniaa). Kyllähän se on ihan kiva ohjelmanumero, kun bestman kehottaa kovalla äänellä asiatonta poistumaan välittömästi, ja kun vastentahtoinen kuokkavieras sitten paiskataan kaaressa kadulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ap saa mennä nolaamaan itsensä, jos hän itse niin tahtoo. Ette te sitä voi estää, vai? Ja sitäpaitsi, mitä se teidtä edes haittaa?

- En ole Ap. mutta minusta ainakin on toisnaan kiva pohtia, tai haastaa vanhoja tapoja. Esimerkkinä olkoon nyt sitten juuri tuo, että voiko ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja kustua itensä läheisen häihin, jos tietää sellaiset olevan, vai onko se ehdottomasti kiellettyä.

Esimerkiksi minulla on lähippirissäni henkilöitä, jotka odottavat kuumeisesti mm. oman tyttärensä häitä. Ongelma vain on siinä, että tytär ei ole itse lainkaan kiinnostunut järjestämään häitä ja on joskun minulle sanonut, että aikoo kyllä naimisiin, mutta saattaisi sen tehdä vain pakollisten todistajien läsnä ollessa. Ja lähettää sitten vaikka teksiviestillä kertoa asiasta äidilleen. 

Tämä olisi ystävättäreltäni äitdin mielestä täysin ennen kuulumatonta. Hän kun on haaveillut häiden järjestämisestä ainakin yhtä kauna uin stävättäreni on ollut kumppaninsa kanssa yhdessä. Eli melkein päivälleen neljä vuotta.  Ystävättäreni on tehnyt paljon asioita niinkuin hänen on odotettu ja nuorempana enempi ja vähempi suoraan vaadittu. Ja tiedän, että häntä kutkuttaa ajatus häien vietosta ilman äitinsä läsnäoloa.

Onko moraalisesti väärin, että hän veittäsi häänsä ilman äitiään? Tai viettäsi ne vain oman mielensä mukaisesti ja ei välittäisi tuon taivaallista äitinsä haaveista. - Ei välttämättä edes sen verran, että kutusuisi äitinsä paikalle.

Sillä on toota, että ystävättäreni (mm) nykyisestä menestymisestä varmasti merkittävä tai ainakin osa varmasti enemmän ja vähemmän suoraan, hänen äitinsä ansiota, jolloin häät olisivat, ehkä välillisesti jonkinlainen tapa kiittää äitiä

. Tai mieltää muodollisena häät siirtymäriitti juhla; häiden myötä vahvistettaisiin ja toiottovasti viimein niin, että hänen äitinsäkin ymmärtää, että häiden jälkeen ytävättären tärkein ihminen -tosin kuin hänen äistinsä kokee ei ole hänen äitinsä vaan hänen tuleva aviomiehenä. 

Mutta miksi tämä seremonia  (/"siirtymä riitti") pitäis toteuttaa äidin mieltymyksien mukaan? - Kuka tai ketkä ovat menossa naimisiin? - Ja kenelle avioliitosta seuraa oikeudellisia seuraamuksia?

Öö...me menimme naimisiin maistraatissa kahden todistajan kanssa vaikka se oli anopille ihan kauhean traumaattista ja hän oli puhunut massiivisista häistä meille vuosikaudet. Olen aidosti pahoillani että hän ei saanut mitä halusi, mutta en missään vaiheessa ajatellut että meidän olisi pitänyt vastoin omia toiveitamme järjestää häät koska hän halusi. Ei siinä ollut kyse mistään vanhojen tapojen haastamisesta. Eikä ole kyllä myöskään kuokkimisessa.

Katso ensin Netflixistä Black Mirror -sarjan "Nosedive" -jakso. Siinä tehdään juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Selvä. Koska mitään menetettävää ei ole, aion mennä häihin.

Ap

On. Jospa jätät menemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä. Koska mitään menetettävää ei ole, aion mennä häihin.

Ap

On. Jospa jätät menemättä

Jep. Morsiamella on selvästi jotain sinua vastaan (ellei kyseessä ole pienet häät joissa vain läheisimmät), nyt sinulla on mahdollisuus levitttää tämä käsitys laajempaan kaveripiiriinne. Tai jättää se tekemättä.

Jos olet muutoin ollut tiiviisti tekemisissä hääparin kanssa ja kutsua ei tullutkaan, niin varmistaisin kyllä asian. Postiin ei oikeasti tänä päivänä voi luottaa. Jos taas välinne eivät ole niin läheiset, että kehtaisit varmistaa, jätät menemättä. Ei ne välit ainakaan läheisemmäksi muutu kuokkavierailulla (jos selvää etteivät sinua kutsua halunneet, niin omalta puoleltani ottaisin etäisyyttä jatkossa).

Eniten mikä mua tänä päivänä ihmetyttää on se, että kutsun kohdistaminen tuntuu olevan vaikeaa. Saimme hääkutsun mieheni ja minun nimellä ja koska nykyisin pidetään paljon lapsettomia häitä, oli pakko varmistaa koskeeko kutsu vain meitä (parin tietäen lapset ok, mutta kun ei mainittu). Lapset kuuluivat hääkutsuun, eivät olleet edes tulleet ajatelleeksi mainita erikseen.

Samoin sain tekstiviestillä kutsun juhliin ja viesti yksikkömuodossa, ilmoitatko saapumisestasi jne. No, meidän koko perhe tuntee hyvin ko. perheen, mutta kutsujalla ja minulla on ollut yhteisiä juttuja ilman muuta perhettä. Eli jäin miettimään mikä on juhlien agenda, koskeeko yhteistä harrastusporukkaa, johon perhe ei kuulu, vai niin että perhe olisi mukana kutsussa. Koska vahvasti veikkasin jälkimmäistä laitoin varmistusviestin asiasta. Kyllä, koko perhe kutsuttu. Jos kutsu olisi laitettu monikossa (ilmoitattehan saapumisestanne...), en olisi edes alkanut arvailemaan asiaa, nyt jäi vähän niin ja näin.

Eu siinäitään, asiat selviää kun selvittää, mutta hieman voisi kiinnittää huomiotata asian suhteen jo kutsua lähetettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun yks kaveri suuttui kun omasta mielestaan oli kutsunut mut haihinsa enka ilmoittanut etten mene. Tama hanen "kutsunsa" oli siis mallia "me mennaan kesalla naimisiin, ois kiva jos tulisit, ei tiedeta viela paivaa, ilmoittelen sitten". Yhteiselta tuttavalta kuulin sitten paivamaaran joskus kuukausi ennen haita joihin olisi siis pitanyt varata lennot ja hotelli, puhumattakaan tarkasta pukukoodista ("black tie"). Eli tuli vahan sellainen olo ettei morsianta ihan kauheasti kiinnostanut tuunko vai en. Kuitenkin kun kuulin etta han oli minulle suuttunut tasta niin pyysin kovasti anteeksi ja oltiin vahan aikaa valeissa, kunnes itse menin naimisiin. Kutsuin hanet haihin - tavattiin ja juteltiin, kerroin paivamaaran ja etta hanelle ja miehelleen olisi majoitus meidan mokilla jos tulevat - ja han ei koskaan ilmoittanut tulevansa tai myoskaan etta ei tule ja aattelin et aha, ei varmaan halua tulla kun en minakaan hanen haihinsa mennyt. Pari kuukautta haiden jalkeen tapasin hanen miehensa, joka kertoi etta vaimonsa oli tosi pettynyt ettei heita kutsuttu mun haihin! Kun monta kertaa painotin etta taa paivamaara on tama ja olette tervetulleita. Okei en lahettanyt virallista kutsukorttia mutta eihan hankaan lahettanyt mulle ja silti oletti et tajuan ilmoittaa olenko tulossa... En oo jaksanut tan episodin jalkeen pitaa yhteytta, hankala nainen...

Yleensä kaikille kutsutuille laitetaan virallinen kutsu. En minäkään vastaisi jonkun puhelintiedotteen perusteella vaan kutsukortin perusteella. - Jäisi minultakin vastaus saamatta tuollaisiin häihin. Mutta ilmeisesti olisin vain hankala ihminen, kun kiinnostaisi tietää parin häälahjatoiveet ja voinko tuoda esimerkiksi avecin mukanani... Mitäpä sitä pienistä. Noin muutenkin teidän kahden touhut vaikuttavat nuorison nokittelulta. 

Et mene ja hankit parempia ystäviä. Jos et saa kutsua häihin, jonne muutkin ystäväpiirissä ovat tervetulleita, on se merkki siitä, että sinun seurasi ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

En itse menisi paikalle, mutta saattaisin muistaa, ehkä paino sanalla ehkä kortilla ja jollain pienellä lahjalla.

Voin toki myös lohduttaa, että itseäni kyllä kirpaisi vielä enemmän se, kun aikanaan jäin vaille hääkutsua. Sen sijaan rahani kyllä kelpasi silloin kun kerättiin rahaa polttareiden järjestämiseen. - Ja en tiedä sattuiko bestmanille virhe kun salli minun myös olla mukana polttareissa, eikä olettanut, että minulle riittää tai on hyvä toimia vain maksajan ja kustantajan roolissa. Hieman tuo kutsumatta jättäminen kirpaisi. Olisin ymmärtänyt ja ymmärtäisin siten tänäänkin paremmin kutsumattajättämiseni, jos olisin polttaressa loukannut tai satuttanut tulevaa sulhasta, tai jotain hänen läheistään tai tulevan sulhasen tai hänen läheisensä omaisuutta, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. - Pahaa mieltäni kasvatti entisestään hieman se, kun jokunen joka oletti minun ilman muuta saaneen kutsun kyseli ensi, että mentäsiinkö kimppakyydilla, joka olisi sopinut, minulle vähätuliselle opiskelijalle erinomaisesti, vaikka en häihin ollutkaan menossa ns. ryyppäämään vaan olisin itsekin voinut ajaa.  - Häiden jälkeen vastailla pariin kertaan, että mikäs tapahtuma minulla oli, kun en ollut XX ja YY:n häissä? Ja varmasti oli jotain erinomaisen merkittävää kun menetin näin varmaan parhaimmat juhlat, joita lähipiirissämme olisi ollut tarjolla tai tulee olemaan tarjolla seuraavaan pariin vuosikymmeneen....       

Varmistitko hääparilta polttarijuttuja sopiessanne, että mikset saanut kutsua häihin. Joskus kutsu voi hukkua postissa tai unohtua laittaa ja hääpari kuvittelee kutsuneensa sinut.

Puhelimet on keksitty ja polttarit pidetty. Puhettakin häistä on ollut pidemmän aikaa. Jotku on vaan niin moukkia, että lajittelee ystäviään. Voiko tuota enään ystäväksi sanoakkaan. Parempi olla taikomata pahan makuisia kahvia, olla kuokkimatta häissä. Tietysti harmittaa, kun huomaa ettei olekaan kutsuttujen joukossa ja jätetty kaiken ulkopuolelle. Kyllä tuo tilanne kuikun nostaa pintaan, mutta mokaat vielä pahemmin jos meet kuokkimaan. Siitä riittäisi tälle piirille puhetta vuosiksi, kun kutsumattomana menisi juhliin.

Kerro sit ap miten kävi :D

Kuokkavieraat häissä ovat vanha perinne, ja siinä mielessä häihin voi kyllä joissain tilanteissa mennä ilman kutsua. Ratkaiseva asia on se, että kutsumattoman vieraan pitää tietää että on 100% varmasti tervetullut, eikä paikalle ilmestyminen saa aiheuttaa mitään hämmennystä. Tietynlaisille ihmisille kutsumattoman vieraan saapuminen paikalle saattaa olla jopa ahdistavaa. Ja se, että ap nyt pohtii tätä asiaa, kertoo siitä että juhliin ei taida olla syytä mennä.

Kerran kävi itselle niin, että olin joutunut kieltäytymään ystäväparin muutamastakin juhlakutsusta aikaisemmin ulkomailla asumisen takia. Häihin eivät lähettäneet kutsua. Silloin satuin kuitenkin olemaan kotimaassa, ja häiden jo siirryttyä vapaan juhlimisen vaiheeseen ja suuren osan sukulaisista lähdettyä menin pistäytymään. Pari yllättyi iloisesti näkemisestäni, ja juhlimmekin aamuun asti pienellä porukalla. Mutta oltiin tosiaan vanhoja ystäviä ja pari tutustui silloin kun vietettiin enemmän aikaa yhdessä.

Onko häät tänään, kun on lauantai?

Kysymys on varmaan siitä, että kaveri on pitänyt tulemistasi niin itsestäänselvänä, ettei ole pitänyt kutsun lähettämistä tarpeellisena. Tämähän on normaali tapa, että kaikkien läheisimmille ei mitään turhaa kutsua lähetetä, kun he ovat tervetulleita muutenkin. Siis paikalle vaan!

Mulle on kerran hääpari suuttunut, kun en tullut häihin. Eivät tosin olleet laittaneet kutsuakaan ja en tosiaankaan ollut ainoa, jolle oltiin samasta syystä vihainen. Enkä ole edes lähipiiriä...

Up

Ainakin minä pitäisin kutsumatta tulemista niin tökerönä ja rajattomana käytöksenä, että katsoisin sellaista ihmistä kyllä jatkossa kieroon vaikka aiemmin olisin pitänyt ihan normaalina. Kuulostaa juuri väärällä tavalla oudolta, vähän sosiaalisesti kyvyttömältä, jopa vähän pelottavalta ihmiseltä jonka kanssa ei parane olla tekemisissä ettei hän ala vainoamaan tai tee jotain muuta hullua. Varaudu siis, että välit menee muuhunkin kaveriporukkaan jos tuon tempun teet.

Minäkin jäin kaveriporukasta ainoana kutsumatta. Ei olisi silti tullut mieleenkään mennä kutsumatta paikalle. Sen sijaan tein tästä omat päätelmäni enkä tule osoittamaan minkäänlaista huomiota juhlaa kohtaan somessa tai muutenkaan. Suosittelen ap sinulle samaa.

Vierailija kirjoitti:

Meille miehen kanssa kävi vähän nolosti, kun mentiin kutsuttuna. Isot suvut sekä sulhasella että morsiamella molempien vanhempien puolelta ja olivat kutsuneet sedät ja tädit. Mutta ei odotettukaan, että kutsutut kolme sataa (oma arvio) henkeä tulisi, vaan juhlapaikka oli varattu noin 60 henkilölle! Eivät olleet olettaneet, että sedät ja tädit tulevat, mutta muutama meitä tuli silti, ilmoittautua kyllä piti, mutta juhlapaikka oli varattu jo ennen kutsujen lähettämistä. Ei oltu hirveän läheisiä morsiamen kanssa, mutta ei nyt kauhean etäisiäkään. Meidän puolustus tosin oli, että kyydissämme pääsi yksi suvun vanhus, jota sinne kovasti odotettiin. Mutta oli jotenkin noloa, kun mummoja ja vaareja sekä hääparin vanhempia lukuunottamatta suurin osa vieraista oli nuoria sekä morsiamen ja sulhasen sisaruksia perheineen. Oli sellainen olo, että ollaan vieraalla maalla. Tosin meillä oli ihan mukavaa. Olimme sukua morsiamelle mutta selvästi koimme, että sulhasen sisarukset pitivät läsnäoloamme outona.

Tämähän se vasta outoa on, lähetetään kutsut ja oletetaan että kutsutut ymmärtävät pysyä poissa :o