Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukiketju! Löytyykö tänä kesänä avioeroa hakeneita? Mitä teille tapahtui? Mitä nyt?
26.07.2018 |
Itsellä sopuisa ero (luojan kiitos), mutta onhan tämä raskasta. Olisi kiva kuulla muista saman veneen porukoilta et miten menee?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.
Oletko koskaan rakastanut miestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.
Tutut fiilikset! Meillä oli tämä ero tulossa jo monta vuotta ...tai siis ei tullut varsinaisesti yllätyksenä. Minä muutan lähistölle, ositus tehtiin niin että lähden aika halvalla tästä - mutta en jaksa tapella rahasta kun kuitenkin pääasia on, että pysytään väleissä lasten takia. Nyt on hyvä mieli kun prosessi on käynnissä. Lapsetkin on ihan ok asian kanssa kun kuitenkin asutaan jatkossa melkein naapureina. Joudun kyllä vyötä kirimään aikalailla, mutta uskon että tästä selvitään.
-ap
Tyhmäähän tämä on vastailla omaan ketjuunsa :) sori (ainakin tunnustan)
Otetaan mukaan eroa vakavasti harkitsevat sekä hiljattain eronneet. Jooko?
Todellakin kaipaisin nyt jotain (ei välttämättä katkeria) asiallisia kertomuksia erosta. Miten asiat hoitui? Tottuiko lapset äkkiä? Ootteko vielä väleissä exän kanssa?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.
Oletko koskaan rakastanut miestäsi?
Mitä se tähän kuuluu? Kyllä tuollainen käytös mieheltä tappaa kaikki myönteiset tunteet. Parempi vaan kun hankkiutuu eroon turhasta painolastista. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.
Oletko koskaan rakastanut miestäsi?
Duh! Varmaan on jos kerran naimisiin on lähdetty. Jos ukko juo ja huutaa lapsille niin siinä ei vaimon rakkaus paljoa pelasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi juuri eronnut. Kaksi lasta muutti kanssani eksän lähelle ettei muutosta tule liikaa. Päiväkoti, kaverit ja asuinympäristö pysyy samana joten melko kivuttomasti on lasten kannalta tuntunut menevän.
Ero oli sopuisa ja ollaan yhä hyvissä väleissä, pystytään tekemään perheenä asioita yhdessä ja olemaan tekemisissä ilman suurempaa draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi juuri eronnut. Kaksi lasta muutti kanssani eksän lähelle ettei muutosta tule liikaa. Päiväkoti, kaverit ja asuinympäristö pysyy samana joten melko kivuttomasti on lasten kannalta tuntunut menevän.
Ero oli sopuisa ja ollaan yhä hyvissä väleissä, pystytään tekemään perheenä asioita yhdessä ja olemaan tekemisissä ilman suurempaa draamaa.
Kumpi teistä on lähivanhempi. Onko elatusmaksua. Tuliko teille riitaa rahoista? Harkitsen vakavasti eroa mutta hirvittää että jos tulee vääntöä rahasta ja joudutaan oikeuteen tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.
Oletko koskaan rakastanut miestäsi?
Duh! Varmaan on jos kerran naimisiin on lähdetty. Jos ukko juo ja huutaa lapsille niin siinä ei vaimon rakkaus paljoa pelasta.
No mulle kävi niin, ettei ollut koskaan rakastunut, mutta siitokseen kelpasin. Oli melkoinen yllätys saada tietää se vuosien jälkeen. Erosta jo aikaa, mutta edelleen käyttäytyy kuin oltaisiin naimisissa, eli huutaa, kiukutelee, kiusaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.
Oletko koskaan rakastanut miestäsi?
Duh! Varmaan on jos kerran naimisiin on lähdetty. Jos ukko juo ja huutaa lapsille niin siinä ei vaimon rakkaus paljoa pelasta.
No mulle kävi niin, ettei ollut koskaan rakastunut, mutta siitokseen kelpasin. Oli melkoinen yllätys saada tietää se vuosien jälkeen. Erosta jo aikaa, mutta edelleen käyttäytyy kuin oltaisiin naimisissa, eli huutaa, kiukutelee, kiusaa jne.
Ai kamala!! Onko tuommoisia naisia? Missä lapset on nyt? Äidillään? Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi juuri eronnut. Kaksi lasta muutti kanssani eksän lähelle ettei muutosta tule liikaa. Päiväkoti, kaverit ja asuinympäristö pysyy samana joten melko kivuttomasti on lasten kannalta tuntunut menevän.
Ero oli sopuisa ja ollaan yhä hyvissä väleissä, pystytään tekemään perheenä asioita yhdessä ja olemaan tekemisissä ilman suurempaa draamaa.
Kumpi teistä on lähivanhempi. Onko elatusmaksua. Tuliko teille riitaa rahoista? Harkitsen vakavasti eroa mutta hirvittää että jos tulee vääntöä rahasta ja joudutaan oikeuteen tms
Minä olen lähivanhempi, lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu ja koska asutaan lähekkäin he näkevät välillä myös muutenkin.
Eksä maksaa elatusmaksua joka saatiin hyvin sovittua. Eksä jäi edelliseen asuntoomme ja osti minulta oman osuuteni siitä.
Olemme pystyneet sopimaan kaikesta niin hyvin että en olisi edes voinut kuvitella näin helppoa eroa. Oma jaksaminen on toki koetuksella kun pitää olla lasten kanssa lähes 24/7 eikä ole juurikaan omaa-aikaa mutta kai tähänkin tottuu ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.
Oletko koskaan rakastanut miestäsi?
Duh! Varmaan on jos kerran naimisiin on lähdetty. Jos ukko juo ja huutaa lapsille niin siinä ei vaimon rakkaus paljoa pelasta.
No mulle kävi niin, ettei ollut koskaan rakastunut, mutta siitokseen kelpasin. Oli melkoinen yllätys saada tietää se vuosien jälkeen. Erosta jo aikaa, mutta edelleen käyttäytyy kuin oltaisiin naimisissa, eli huutaa, kiukutelee, kiusaa jne.
Ai kamala!! Onko tuommoisia naisia? Missä lapset on nyt? Äidillään? Otan osaa.
Mitään diagnoosia en ole nähnyt, mutta kyllä niitä pieni prosentti ihmisistä on. Muksut sekä että ja onneksi heissä en ole havainnut samanlaisia piirteitä, vaan kykenevät aitoon empatiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi juuri eronnut. Kaksi lasta muutti kanssani eksän lähelle ettei muutosta tule liikaa. Päiväkoti, kaverit ja asuinympäristö pysyy samana joten melko kivuttomasti on lasten kannalta tuntunut menevän.
Ero oli sopuisa ja ollaan yhä hyvissä väleissä, pystytään tekemään perheenä asioita yhdessä ja olemaan tekemisissä ilman suurempaa draamaa.
Kumpi teistä on lähivanhempi. Onko elatusmaksua. Tuliko teille riitaa rahoista? Harkitsen vakavasti eroa mutta hirvittää että jos tulee vääntöä rahasta ja joudutaan oikeuteen tms
Minä olen lähivanhempi, lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu ja koska asutaan lähekkäin he näkevät välillä myös muutenkin.
Eksä maksaa elatusmaksua joka saatiin hyvin sovittua. Eksä jäi edelliseen asuntoomme ja osti minulta oman osuuteni siitä.Olemme pystyneet sopimaan kaikesta niin hyvin että en olisi edes voinut kuvitella näin helppoa eroa. Oma jaksaminen on toki koetuksella kun pitää olla lasten kanssa lähes 24/7 eikä ole juurikaan omaa-aikaa mutta kai tähänkin tottuu ajan kanssa.
Meillä exä on lähivanhempi vaikka lapset on käytännössä enemmän mun luona. Tämä oli hänelle kynnynkysymys että lasten osoite ei vaihdu. En saa asumistukea (saisin, jos lapset olisi tässä kirjoilla), mutta ex maksaa mulle pientä elatusmaksua (lasten osuus kämpän vuokrasta). On aika tiukkaa joo...
Mites AP tilanne sitten muuten on? Onko lapsia, taloa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi juuri eronnut. Kaksi lasta muutti kanssani eksän lähelle ettei muutosta tule liikaa. Päiväkoti, kaverit ja asuinympäristö pysyy samana joten melko kivuttomasti on lasten kannalta tuntunut menevän.
Ero oli sopuisa ja ollaan yhä hyvissä väleissä, pystytään tekemään perheenä asioita yhdessä ja olemaan tekemisissä ilman suurempaa draamaa.
Kumpi teistä on lähivanhempi. Onko elatusmaksua. Tuliko teille riitaa rahoista? Harkitsen vakavasti eroa mutta hirvittää että jos tulee vääntöä rahasta ja joudutaan oikeuteen tms
Minä olen lähivanhempi, lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu ja koska asutaan lähekkäin he näkevät välillä myös muutenkin.
Eksä maksaa elatusmaksua joka saatiin hyvin sovittua. Eksä jäi edelliseen asuntoomme ja osti minulta oman osuuteni siitä.Olemme pystyneet sopimaan kaikesta niin hyvin että en olisi edes voinut kuvitella näin helppoa eroa. Oma jaksaminen on toki koetuksella kun pitää olla lasten kanssa lähes 24/7 eikä ole juurikaan omaa-aikaa mutta kai tähänkin tottuu ajan kanssa.
Meillä exä on lähivanhempi vaikka lapset on käytännössä enemmän mun luona. Tämä oli hänelle kynnynkysymys että lasten osoite ei vaihdu. En saa asumistukea (saisin, jos lapset olisi tässä kirjoilla), mutta ex maksaa mulle pientä elatusmaksua (lasten osuus kämpän vuokrasta). On aika tiukkaa joo...
Kuulostaapa kummalliselta! Miksi se osoite on eksällesi niin tärkeä? Eikö lasten kuulu olla kirjoilla siellä missä he viettävät suurimman osan ajasta?
Vierailija kirjoitti:
Mites AP tilanne sitten muuten on? Onko lapsia, taloa ym.
On todella suurituloinen mies (autoja, säästöjä), on avioehto, ja on paljon kaikenlaista minkä jakamista ei tarvii miettiä. Talosta omistin puolet, osituksessa sain vähän vähemmän kuin mitä talon arvo on. Mies on vähän narsisti (ei siis mikään mielisairas, mutta vähän hankala), mieluummin yritän pysyä väleissä lasten takia kuin riitelen rahasta. Exä on onneksi hyvä isä enkä epäile, etteikö jatkossakin maksaisi lasten menoja ihan ok. Mulle tärkeintä on, että ex haluaa olla lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites AP tilanne sitten muuten on? Onko lapsia, taloa ym.
On todella suurituloinen mies (autoja, säästöjä), on avioehto, ja on paljon kaikenlaista minkä jakamista ei tarvii miettiä. Talosta omistin puolet, osituksessa sain vähän vähemmän kuin mitä talon arvo on. Mies on vähän narsisti (ei siis mikään mielisairas, mutta vähän hankala), mieluummin yritän pysyä väleissä lasten takia kuin riitelen rahasta. Exä on onneksi hyvä isä enkä epäile, etteikö jatkossakin maksaisi lasten menoja ihan ok. Mulle tärkeintä on, että ex haluaa olla lasten kanssa.
Pärjäätkö? Kuulostaa aika pahalta tuo, että lähdet halvalla ja mies pitää säästöt ja talon. Onko sulla asianajaja tai ketään joka neuvoisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites AP tilanne sitten muuten on? Onko lapsia, taloa ym.
On todella suurituloinen mies (autoja, säästöjä), on avioehto, ja on paljon kaikenlaista minkä jakamista ei tarvii miettiä. Talosta omistin puolet, osituksessa sain vähän vähemmän kuin mitä talon arvo on. Mies on vähän narsisti (ei siis mikään mielisairas, mutta vähän hankala), mieluummin yritän pysyä väleissä lasten takia kuin riitelen rahasta. Exä on onneksi hyvä isä enkä epäile, etteikö jatkossakin maksaisi lasten menoja ihan ok. Mulle tärkeintä on, että ex haluaa olla lasten kanssa.
AP älä oo tossu. Tärkeintä et isi on lasten kaa blaablaa… Millä meinasit elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites AP tilanne sitten muuten on? Onko lapsia, taloa ym.
On todella suurituloinen mies (autoja, säästöjä), on avioehto, ja on paljon kaikenlaista minkä jakamista ei tarvii miettiä. Talosta omistin puolet, osituksessa sain vähän vähemmän kuin mitä talon arvo on. Mies on vähän narsisti (ei siis mikään mielisairas, mutta vähän hankala), mieluummin yritän pysyä väleissä lasten takia kuin riitelen rahasta. Exä on onneksi hyvä isä enkä epäile, etteikö jatkossakin maksaisi lasten menoja ihan ok. Mulle tärkeintä on, että ex haluaa olla lasten kanssa.
AP älä oo tossu. Tärkeintä et isi on lasten kaa blaablaa… Millä meinasit elää?
Niinpä, niin kauan kun sinulla ei ole uutta miestä tai exllä uutta naista kaikki sujuu.
AP? Onko miehellä joku uus typy muuttamassa 'teille'?
Mä pohdin tällä hetkellä eroa. En jaksa huolehtia koko ajan kaikesta yksin. Lisäksi mies juo liikaa ja kun jotain sanon mikä ei häntä miellytä niin irvistelee naamaansa. Välillä räyhää lapsillekin. On kai parempaakin olemassa? Tulevaisuus pelottaa, on talo ja lainat, lasten koulunkäynnit yms. Fiilikset kuitenkin jollain tapaa luottavaiset kun päätös alkaa olla kypsä.