Jäin eloon vakavasta sairaudesta, nyt pitkäaikaissairaana en koe elämää enää arvokkaaksi

Auttajia ei tarvita, jos apua tarvitsevia ei ole.

Pystyisitkö syöttämään ja juottamaan vuodepotilaana olevaa vanhusta?

Noinhan se tahtoo mennä. Ottaa aikansa löytää elämänilo ja etenkin se luottamus omaan terveyteensä, uudestaan.

Koita kestää ja löytää elämänilo uudelleen, sinulla on oikeus siihen.

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö syöttämään ja juottamaan vuodepotilaana olevaa vanhusta?

Fyysisesti kykenisin tähän, joskin en tiedä kuinka järkevää järjestely olisi, koska tuohon + matkoihini käytetty aika olisi pois omaan hoitooni kuluvasta ajasta ja rasittaisi kyllä. En jaksaisi kävellä sairaalaan vaan tarvisin kyydin. Lisäksi en varmaan ole oikea ihminen tuollaiseen vapaaehtoistyöhön, koska näkemykseni mukaan noin huonokuntoisten kannattaisi kuolla. Mikä oli kysymyksen pointti? Että voin vielä olla hyödyksi ja minulle tulee hyvä mieli auttamisesta? En usko, että kumpikaan oikein toteutuisi.

Mä taas jäin eloon tilanteesta, jossa en saaanut rakastamaani ihmistä. Ei minustakaan elämä ole elämisen arvoista. Ellen saa jotakuta joka rakastaa minua, jonka minä myös haluan.

Minä sairastuin aivoverenvuotoon 90luvulla enkä ole pystynyt

kertaakaan nauttimaan elämästä kuten ennen vuotoa.

Roikuin pitkään elämän ja kuoleman rajalla ja selvittyäni hengissä

sairastuin vakavasti uudelleen ja nyt elinsiirron saatuani odotan

joka päivä että hyljinnänestolääkkeiden sivuvaikutuksena saan jonkun syövän.

Olen hengissä mutta en koe eläväni.

Itse paranin lapsena syövästä mutta olen hautonut itsemurhaa koko elämäni. Pitäisi varmaan olla kiitollinen paranemisesta mutten ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö syöttämään ja juottamaan vuodepotilaana olevaa vanhusta?

Fyysisesti kykenisin tähän, joskin en tiedä kuinka järkevää järjestely olisi, koska tuohon + matkoihini käytetty aika olisi pois omaan hoitooni kuluvasta ajasta ja rasittaisi kyllä. En jaksaisi kävellä sairaalaan vaan tarvisin kyydin. Lisäksi en varmaan ole oikea ihminen tuollaiseen vapaaehtoistyöhön, koska näkemykseni mukaan noin huonokuntoisten kannattaisi kuolla. Mikä oli kysymyksen pointti? Että voin vielä olla hyödyksi ja minulle tulee hyvä mieli auttamisesta? En usko, että kumpikaan oikein toteutuisi.

Miksi pitäisi kuolla jos tarvitsee syömiseen apua

Olet tietämätön

Pascat se noista sairauksista ja siihen liittyvistä johtuu jos ei elo maita. Ootte vaan väärässä seurassa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö syöttämään ja juottamaan vuodepotilaana olevaa vanhusta?

Fyysisesti kykenisin tähän, joskin en tiedä kuinka järkevää järjestely olisi, koska tuohon + matkoihini käytetty aika olisi pois omaan hoitooni kuluvasta ajasta ja rasittaisi kyllä. En jaksaisi kävellä sairaalaan vaan tarvisin kyydin. Lisäksi en varmaan ole oikea ihminen tuollaiseen vapaaehtoistyöhön, koska näkemykseni mukaan noin huonokuntoisten kannattaisi kuolla. Mikä oli kysymyksen pointti? Että voin vielä olla hyödyksi ja minulle tulee hyvä mieli auttamisesta? En usko, että kumpikaan oikein toteutuisi.

Miksi pitäisi kuolla jos tarvitsee syömiseen apua

Olet tietämätön

Tässä oli kyse vanhuksesta, joka ei kykene enää syömään. Vanhana elämä on saatu jo elää ja se onkin onnekas, joka vasta vanhana menettää vartalonsa toimintakyvyn.

Vierailija kirjoitti:

Minä sairastuin aivoverenvuotoon 90luvulla enkä ole pystynyt

kertaakaan nauttimaan elämästä kuten ennen vuotoa.

Roikuin pitkään elämän ja kuoleman rajalla ja selvittyäni hengissä

sairastuin vakavasti uudelleen ja nyt elinsiirron saatuani odotan

joka päivä että hyljinnänestolääkkeiden sivuvaikutuksena saan jonkun syövän.

Olen hengissä mutta en koe eläväni.

Tätä mä just pelkään, että se elämänilo ei koskaan palaa. Itsekään en ole ollut kertaakaan onnellinen sen jälkeen kun sairastuin. Olen kyllä pystynyt tekemään joitain nautittavia asioita, olemaan kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista, joten masennusta se ei varsinaisesti mielestäni ole. Kärsimyksen ja vaivan määrä vaan ylittää ne hyvät hetket niin reilusti, että hyvät asiat eivät ole oikein kaiken arvoista.

Onhan elämä jonkin verran vaikeaa myös terveenä, sairaana koettelemuksille ei näy helpotusta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö syöttämään ja juottamaan vuodepotilaana olevaa vanhusta?

Fyysisesti kykenisin tähän, joskin en tiedä kuinka järkevää järjestely olisi, koska tuohon + matkoihini käytetty aika olisi pois omaan hoitooni kuluvasta ajasta ja rasittaisi kyllä. En jaksaisi kävellä sairaalaan vaan tarvisin kyydin. Lisäksi en varmaan ole oikea ihminen tuollaiseen vapaaehtoistyöhön, koska näkemykseni mukaan noin huonokuntoisten kannattaisi kuolla. Mikä oli kysymyksen pointti? Että voin vielä olla hyödyksi ja minulle tulee hyvä mieli auttamisesta? En usko, että kumpikaan oikein toteutuisi.

Miksi pitäisi kuolla jos tarvitsee syömiseen apua

Olet tietämätön

Tässä oli kyse vanhuksesta, joka ei kykene enää syömään. Vanhana elämä on saatu jo elää ja se onkin onnekas, joka vasta vanhana menettää vartalonsa toimintakyvyn.

On sielä nuoriakin autettavia.