Tapauksia joissa pettäjä ON eronnut ja jatkanut kolmannen osapuolen kanssa...

Iso osa kakkoskierroksella olevista on tavalla tai toisella pettämisen jälkeen siinä tilanteessa. Kaikki eivät vaan huutele asioistaan muille. Tunnen esim. monia, jotka ovat eron jälkeen aivan uskomattoman nopeasti löytäneet uuden, ihanan kumppanin, jonka kanssa ovat hyvin äkkiä varmoja suhteen virallistamisesta.

Kokonaan toinen juttu on, että miten moni on eronnut pettämisen vuoksi. Pettäminen on enemmän oire kuin syy.

Minä olen tilanteessa jossa tapailen varattua miestä, itse olen vapaa. En odota, enkä oleta miehen jättävän vaimoaan, koska tämä suhde riittää minulle tälläisenään. Lapset on tehty, kotileikki on leikitty, joten sellaiseen ei ole mitään tarvetta, ei tämän miehen, eikä kenenkään muunkaan kanssa. Jos mies kuitenkin päättää ihan itse ottaa eron, niin sitten päättää, minä en ole kertaakaan ottanut ko aihetta edes puheeksi, koska en halua mitenkään painostaa miestä tässä asiassa.

Minä. Olimme kumpikin tahoillamme vielä parisuhteessa, kun petimme silloisia kumppaneitamme ja olimme salaa seksisuhteessa. Ei silti osattu lähteä silloisista suhteistamme ajoissa, mutta lopulta kaksoiselämä vei voimat. Erosimme puolisoistamme ja olemme nykyään onnellisesti yhdessä. Hyvät välit on molemmilla vielä entisiin puolisoihin siitä huolimatta että tuolloin olivat luonnollisesti vihaisia pettämisestä.

Mieheni isä petti ensimmäistä vaimoaan nykyisen vaimonsa kanssa. Perhe hajosi, ja jätti syvät arvet mieheeni. Aika nopeasti mieheni isä meni naimisiin tämän "uuden" kanssa ja saivat vielä lapsen. Nyt ovat olleet yhdessä n. 20 vuotta, ja mieheni isä hehkuttaa, kuinka on paras mies nykyiselle vaimolleen ja kuinka heidän parisuhteensa kukoistaa (itse taas mietin, että omilla vanhemmillani on hyvä parisuhde, kun ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta, koskaan eivät ole muita katselleet). Mikäs siinä, mutta mieheni ja hänen sisaruksensa eivät koskaan ole oppineet pitämään "äitipuolestaan", eivät edes kutsu häntä sillä nimityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä petin miestäni. Avioliittomme oli ihan kuivunut ja kuollut jo silloin. Pettäminen antoi minulle vieläkin paremman ymmärryksen avioliittomme tilasta ja erosin aika pian pettämiseni jälkeen. En tosin mennyt yhteen sen kanssa, jonka kanssa petin. Jäin mieluiten yksin nauttimaan elämästä. Onnistunut pettäminen siinäkin mielessä, että ex-mies on huomattavan paljon onnellisempi myös nyt kun ei olla naimisissa! En koskaan kertonut hänelle pettämisestä.

Onnistunut ero. Pettämistä en osaa koskaan pitää onnistumisena.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isä petti ensimmäistä vaimoaan nykyisen vaimonsa kanssa. Perhe hajosi, ja jätti syvät arvet mieheeni. Aika nopeasti mieheni isä meni naimisiin tämän "uuden" kanssa ja saivat vielä lapsen. Nyt ovat olleet yhdessä n. 20 vuotta, ja mieheni isä hehkuttaa, kuinka on paras mies nykyiselle vaimolleen ja kuinka heidän parisuhteensa kukoistaa (itse taas mietin, että omilla vanhemmillani on hyvä parisuhde, kun ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta, koskaan eivät ole muita katselleet). Mikäs siinä, mutta mieheni ja hänen sisaruksensa eivät koskaan ole oppineet pitämään "äitipuolestaan", eivät edes kutsu häntä sillä nimityksellä.

Olisiko appesi pitänyt kieltää itseltään onnensa, mahdollisesti elämäsä the ihmissuhde, joka saattaa kestää loppuun asti?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isä petti ensimmäistä vaimoaan nykyisen vaimonsa kanssa. Perhe hajosi, ja jätti syvät arvet mieheeni. Aika nopeasti mieheni isä meni naimisiin tämän "uuden" kanssa ja saivat vielä lapsen. Nyt ovat olleet yhdessä n. 20 vuotta, ja mieheni isä hehkuttaa, kuinka on paras mies nykyiselle vaimolleen ja kuinka heidän parisuhteensa kukoistaa (itse taas mietin, että omilla vanhemmillani on hyvä parisuhde, kun ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta, koskaan eivät ole muita katselleet). Mikäs siinä, mutta mieheni ja hänen sisaruksensa eivät koskaan ole oppineet pitämään "äitipuolestaan", eivät edes kutsu häntä sillä nimityksellä.

Appesi ei ollut löytänyt tätä vaimoaan 40 vuotta sitten ja meni yksiin jonkun kanssa, jota luuli toimivaksi ratkaisuksi, mutta ei selvästikään ollut. Minusta ei kuulosta mitenkään epäloogiselta tai kevytkenkäiseltä, hän on siinä vaiheessa, missä vanhempasi 20 vuotta sitten. Ikävää toki, että siinä jouduttiin ottamaan oppirahoja rankemmalla tavalla. Minusta ette kuulosta myöskään reiluilta apen nykyistä vaimoa kohtaan ja samalla loukkaatte appea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis minä varmaan. Olin vähän höpöhöpö-suhteessa yhden miehen kanssa, epäkunnioittava ja pyöritti myös toista vaihtoehtoa samaan aikaan. Lupaili että jättää sen toisen ja että olen aivan ihana ja upea ihminen. Valehteli ja ryyppäsi ja oli aina äkäinen, paitsi kun halusi panna. Iskin silmäni hänen kaveriinsa joka oli hyvätapainen, kohtelias ja syvällinen. Lopulta lähdin hänen matkaansa ja meillä katkesi välit kokonaan tuohon ekaan tyyppiin. Ollaan oltu naimisissa nyt 20v, kolme lasta ja luultavasti tuo ensimmäinen edelleen sekoilee, ryyppää ja pyörittää naisia. Sillä oli jo 2 viikon kuluttua joku uusi ruotsalainen nainen jonka luokse oli menossa.

Ei kaduta, ei hävetä. Vaikka siis asuin tuon ekan tyypin kanssa, ja samaan aikaan kävin hänen kaverinsa kanssa treffeillä moneen otteeseen ja käveltiin metsässä ja lopulta suudeltiin ja nukuttiin lähekkäin. :D Aluksi koin hirveää noloutta siitä että mitä olen mennyt tekemään, mutta luojan kiitos enää ei hävetä vaan olen tyytyväinen etten jäänyt suhteeseen jossa olisin ollut vain yksi vaihtoehdoista. En olisi ikinä saanut sitä uraa ja perhettä mitä sain mieheni kanssa.

Kauhea tuo eka mies. Onneksi vaihdoit, ei ollut väärä valinta enkä laskisi edes pettämiseksi.

No siis ei se sinänsä ollut, että kaikki tapahtui tyypin silmien alla. Tavattiin kun tuli meille kylään, juteltiin. Vietettiin aikaa meillä, kun "mieheni" lähti baariin, kavereilleen jne. Ei juuri välittänyt, tajusi varmaan itsekin ettei ole ollut mikään unelmavävy. Ei tosin koskaan lyönyt tms, oli ehkä vähän sellainen villi nuori ja hukassa itsekin elämänsä kanssa. Auttoi aina kavereitaan, järjesti yhdelle asunnon kun jäi eron jälkeen asunnottomaksi jne. Voisin ehkä olla kaveri, mutta selvää että tuo suhde oli aivan tuhoon tuomittu sekoilu enkä tajua, miten lähdin edes juttuun mukaan.

Mies ei sanonut mitään kun pakkasin kamojani ja menin vaan. Katsoi aina tuota nykyistäni vähän ylöspäin, ja syystäkin. Ehkä se halusi vaan hyvää ja tajusi ettei voinut tarjota minulle oikeastaan mitään.

Törmättiin kerran kaupassa, se huomasi meidät muttei sanonut mitään. Näyttää että edelleen elämä samalla raiteella, ässässä istumista ja rahan tuhlaamista kalliisiin vaatteisiin.

Meillä on sellainen suhde. Mies oli tahollaan naimisissa kun kohtasimme. Olemme olleet nyt yhdessä 14 vuotta ja naimisissakin yli 10 v.

Tiedän sellaisen tapauksen. Ei ollut vielä naimisissa, mutta naisen paras ystävä nappasi miehen.

Menivät ne petturit naimisiin. Kun nainen oli synnyttämässä toista yhteistä lasta, muutti mies silloin jonkun uuden naisen luo. Lopulta se saatiin sieltä takaisin. En tiedä, miten pettämiset jatkossa, mutta avio jatkuu jo neljättäkymmenettä vuotta.

Kyllä, pettäminen yleensä kannattaa pitemmän päälle.

Oma suhteeni alkoi noin. Mies jätti tyttöystävänsä, ja meillä yhteisiä - onnellisia - vuosia takana nyt jo 29.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isä petti ensimmäistä vaimoaan nykyisen vaimonsa kanssa. Perhe hajosi, ja jätti syvät arvet mieheeni. Aika nopeasti mieheni isä meni naimisiin tämän "uuden" kanssa ja saivat vielä lapsen. Nyt ovat olleet yhdessä n. 20 vuotta, ja mieheni isä hehkuttaa, kuinka on paras mies nykyiselle vaimolleen ja kuinka heidän parisuhteensa kukoistaa (itse taas mietin, että omilla vanhemmillani on hyvä parisuhde, kun ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta, koskaan eivät ole muita katselleet). Mikäs siinä, mutta mieheni ja hänen sisaruksensa eivät koskaan ole oppineet pitämään "äitipuolestaan", eivät edes kutsu häntä sillä nimityksellä.

Appesi ei ollut löytänyt tätä vaimoaan 40 vuotta sitten ja meni yksiin jonkun kanssa, jota luuli toimivaksi ratkaisuksi, mutta ei selvästikään ollut. Minusta ei kuulosta mitenkään epäloogiselta tai kevytkenkäiseltä, hän on siinä vaiheessa, missä vanhempasi 20 vuotta sitten. Ikävää toki, että siinä jouduttiin ottamaan oppirahoja rankemmalla tavalla. Minusta ette kuulosta myöskään reiluilta apen nykyistä vaimoa kohtaan ja samalla loukkaatte appea.

Anteeksi, mutta itse en voi ymmärtää, miksi ero pitää hoitaa niin huonosti. 4 alle 10-vuotiasta lasta, mies pettää ja alkaa heti seurustella uuden naisen kanssa. Käsittääkseni pettämistä oli tapahtunut jo jonkin aikaa. En ihmettele yhtään, jos jätetyillä osapuolilla on luottamuspulaa muita ihmisiä kohtaan. Toki asiasta pitäisi päästä jo yli, mutta kelläpä ei olisi elämässään traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isä petti ensimmäistä vaimoaan nykyisen vaimonsa kanssa. Perhe hajosi, ja jätti syvät arvet mieheeni. Aika nopeasti mieheni isä meni naimisiin tämän "uuden" kanssa ja saivat vielä lapsen. Nyt ovat olleet yhdessä n. 20 vuotta, ja mieheni isä hehkuttaa, kuinka on paras mies nykyiselle vaimolleen ja kuinka heidän parisuhteensa kukoistaa (itse taas mietin, että omilla vanhemmillani on hyvä parisuhde, kun ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta, koskaan eivät ole muita katselleet). Mikäs siinä, mutta mieheni ja hänen sisaruksensa eivät koskaan ole oppineet pitämään "äitipuolestaan", eivät edes kutsu häntä sillä nimityksellä.

Appesi ei ollut löytänyt tätä vaimoaan 40 vuotta sitten ja meni yksiin jonkun kanssa, jota luuli toimivaksi ratkaisuksi, mutta ei selvästikään ollut. Minusta ei kuulosta mitenkään epäloogiselta tai kevytkenkäiseltä, hän on siinä vaiheessa, missä vanhempasi 20 vuotta sitten. Ikävää toki, että siinä jouduttiin ottamaan oppirahoja rankemmalla tavalla. Minusta ette kuulosta myöskään reiluilta apen nykyistä vaimoa kohtaan ja samalla loukkaatte appea.

Anteeksi, mutta itse en voi ymmärtää, miksi ero pitää hoitaa niin huonosti. 4 alle 10-vuotiasta lasta, mies pettää ja alkaa heti seurustella uuden naisen kanssa. Käsittääkseni pettämistä oli tapahtunut jo jonkin aikaa. En ihmettele yhtään, jos jätetyillä osapuolilla on luottamuspulaa muita ihmisiä kohtaan. Toki asiasta pitäisi päästä jo yli, mutta kelläpä ei olisi elämässään traumoja.

Toki, huonosti, mutta ilmeisesti lasten vanhempien väleissä oli kuitenkin kuilu (vaikka vain toisesta osapuolesta johtuva, mutta parisuhde vaatii molemmat toimiakseen parhaalla tavalla) ja mies koki kohdanneensa onnensa muualla. Ei kai siinä oikein ole kivutonta tapaa suorittaa vaihto. Toki jos on tapahtunut jotain ekstroja paskapäisiä temppuja niin ympäristön näreilyn ymmärtää, mutta kahdessakymmenessä vuodessa pitäisi voida kyllä yrittää elää yli ja ymmärtää asioita muidenkin näkökannalta kuin omalta. 

Minä☝️, nykyisen miehen kanssa 13v nyt oltu yhdessä

Tiedän yhden kaverin. Aikoinaan mies hänelle puhui, että lähtee, kun lapset ovat isompia, eikä halua rikkoa perhettä. Siinä vaiheessa olin, että joojoo, älä nainen haaskaa aikaasi. Mies jatkoi käymistä vieraissa kaverini luona, ja viiden vuoden päästä mies lopulta erosi. En tiedä tosin, johtuiko ero mistä, mutta kuitenkin nyt on yhdessä kaverini kanssa. Mainitsin kyllä kaverilleni ihan hyvää hyvyyttäni, että itse en ottaisi miestä, joka on kerran pettänyt, mutta ovat nyt päättäneet, että yhdessä ollaan. Tiedä sitten kuinka kauan, toivottavasti mies nyt sitten on "onnellinen".

Täytyy sanoa, että aika tuskalliselta tuntuu vaimona ja äitinä lukea näitä, kun juuri elää tilanteen keskellä. Pitkä liitto, päästään sekaisin mennyt mies suhteensa myötä, murtuneita sydämiä, itkeviä lapsia. Aika kovalla hinnalla se uusi onni sitten löytyy. Varsinkin kun ei ollut riitelyä, huonoja välejä jne. Ongelmia joita olisi voinut koittaa ratkaista, jos ne olisi esille ottanut. Seksiä riitti, sitä ei tarvinnut hakea. Keski-iän kriisi kai sitten. Että joo, edes sillä kaikkein parhaimmalla tahdollani en pysty mitään ilon ilmauksia tässä hihkumaan. Ja jutussa joo kaikkea erityisen rumaa myös.

Äiti petti isääni ties kuinka monta vuotta nykyisen aviomiehensä kanssa, joka oli itsekkin naimisissa myös kun heidän suhde alkoi. Ja tiedän toisenkin tapauksen, mutta ei ole lähipiirissä niin en tiedä tarkkaan mitä siinä kävi.

Tiedän.

Toisessa nainen petti, oli mies ja suht pieni lapsi, mutta lähti liitosta ja on edelleen tämän uuden miehen kanssa. Tosin tämä suhde on kestänyt jo paljon pidempään kuin tuo josta lähti. Mutta tiedän tämän naisen pettäneen tätä nykyistäänkin.

Toisessa mies piti salasuhdetta vuosikausia kunnes tilanne selvisi vaimolle. Vaimo potki pois ja mies muutti tämän toisen naisen kanssa yhteen. Menivät naimisiin ja olivat yhdessä miehen kuolemaan saakka.

Näiden lisäksi tiedän useita tapauksia, joissa onni ei ole kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että aika tuskalliselta tuntuu vaimona ja äitinä lukea näitä, kun juuri elää tilanteen keskellä. Pitkä liitto, päästään sekaisin mennyt mies suhteensa myötä, murtuneita sydämiä, itkeviä lapsia. Aika kovalla hinnalla se uusi onni sitten löytyy. Varsinkin kun ei ollut riitelyä, huonoja välejä jne. Ongelmia joita olisi voinut koittaa ratkaista, jos ne olisi esille ottanut. Seksiä riitti, sitä ei tarvinnut hakea. Keski-iän kriisi kai sitten. Että joo, edes sillä kaikkein parhaimmalla tahdollani en pysty mitään ilon ilmauksia tässä hihkumaan. Ja jutussa joo kaikkea erityisen rumaa myös.

Olen tosi pahoillani puolestasi, kumpa voisin lohduttaa...itkevät lapset ovat pahin juttu...

Ihmiset hokevat, miten kerran täällä vain eletään ja mennään, miten pystytään! Muista viis!