Tapauksia joissa pettäjä ON eronnut ja jatkanut kolmannen osapuolen kanssa...
Aina sanotaan, ettei pettäjä, yleensä mies, jätä vaimoaan ja perhettään toisen naisen takia, mutta oikeassa elämässä näin kuitenkin käy. Sanotaan, että pettäjä ottaa vain rusinat pullasta, toiselta naiselta saa seksiä ja jännitystä tylsään perhe-elämään, mutta pettäjä haluaa pitää myös kulissiliittonsa ja toinen nainen odottaa turhaan lupausten "otan eron kunhan...miljoona syytä" toteutumista.
Tiedätkö tapauksia, joissa pettäjä on ihan oikeasti valinnut kolmannen osapuolen ja he jatkavat yhteistä elämää, jopa onnellisina valinnastaan? Tämä aihe tuli mieleen, kun kaveripiirissä kävi näin, hämmästyin kieltämättä suuresti, mutta kun aloin miettiä, niin mieleen tuli vuosien varrelta useampikin " onnistunut" pettämisestä alkanut parisuhde.
Kommentit (89)
Me olemme olleet yhdessä nyt 12 vuotta. Mies petti silloista pitkäaikaista tyttöystäväänsä minun kanssani, he tosin eivät olleet kihloissa/naimisissa/ eikä heillä ollut lapsia. Olin yhden yön juttu, mutta aloimme seurustella hyvin pian sen jlk kun mies sai selvitettyä asiansa Ex:n kanssa. Meillä on kaksi lasta. En usko että mies on minua pettänyt, jos pettää niin sitten pettää. Alussa pelkäsin sitä, nykyään en, ei pelossa voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Minä petin exääni. Sanoin exälle useaan otteeseen, että haluan erota - exä totesi tällöin aina vain "eipäs olla erottu, edelleen olet avovaimoni" tms.
Exälläni oli paha riippuvuus, varasti minulta useita satoja euroja, eikä hänellä koskaan ollut aikaa tai halua tehdä mitään kanssani yhdessä. Seksiä hän halusi kerran parissa viikossa/kerran kolmessa viikossa, minä olisin halunnut joka päivä. Pettämistäni en voi millään kuitenkaan oikeuttaa. Väärin tein, mutta siinä tilanteessa koin sen ainoaksi tavaksi päästä pois tilanteestani.
Nykyään asumme onnellisesti yhdessä sen henkilön kanssa, jonka kanssa perin exääni.
Edelleen vaikeaa ajatella, että minä todellakin olen pettäjä. Hankala prosessoida sitä, että itse kykenee sellaiseen vääryyteen.
Täh? Ero on ilmoitusasia, varsinkin avoliitossa. Senkun hommaa uuden kämpän ja muuttaa veks,
Kyllähän näitä on. MUTTA.
Kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä, että ihmisen tulevaa käytöstä ennustaa kaikkein parhaiten mennyt käytös.
Eli jos ihminen on edellisessä liitossaan ratkaissut asiat pettämällä ja eroamalla rumasti, niin hirveän todennäköistä on, että seuraavassa liitossa tekee samalla tavalla, jos tulee vaikeita aikoja.
Ellei sitten ole jotenkin merkittävästi oppinut jotain iän karttuessa. Näin kuitenkin harvemmin on, jos ja kun ihmisellä ei ole lähtöjäänkään munaa toimia oikein ja toisia kunnioittavasti.
Ärsyttää nämä pettäjä on aina pettäjä kommentit, ei pidä paikkaansa.
Ihminen muuttuu, kasvaa ja oppii uutta itsestään sekä muista elämänsä aikana.
Se mitä olen itse tehnyt esim. 10v sitten, ei toistuisi nykyisessä suhteessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petin exääni. Sanoin exälle useaan otteeseen, että haluan erota - exä totesi tällöin aina vain "eipäs olla erottu, edelleen olet avovaimoni" tms.
Exälläni oli paha riippuvuus, varasti minulta useita satoja euroja, eikä hänellä koskaan ollut aikaa tai halua tehdä mitään kanssani yhdessä. Seksiä hän halusi kerran parissa viikossa/kerran kolmessa viikossa, minä olisin halunnut joka päivä. Pettämistäni en voi millään kuitenkaan oikeuttaa. Väärin tein, mutta siinä tilanteessa koin sen ainoaksi tavaksi päästä pois tilanteestani.
Nykyään asumme onnellisesti yhdessä sen henkilön kanssa, jonka kanssa perin exääni.
Edelleen vaikeaa ajatella, että minä todellakin olen pettäjä. Hankala prosessoida sitä, että itse kykenee sellaiseen vääryyteen.Täh? Ero on ilmoitusasia, varsinkin avoliitossa. Senkun hommaa uuden kämpän ja muuttaa veks,
Niinhän sen pitäisi olla, joskin Helsingissä uuden kämpän löytäminen vie ainakin kuukauden (ainakin näin opiskelijalla, kun vuokrat usein omaan budjettiin sopimattonat). Tilannettamme kuvasi ehkä se, että ex koki meidän olevan yhdessä, kun taas minun mielestäni emme olleet yhdessä. Sanoin kyllä yksiselitteisesti useaan otteeseen eroavani, mutta mies ei näyttänyt asiaa sisäistävän.
Vierailija kirjoitti:
Minä petin exääni. Sanoin exälle useaan otteeseen, että haluan erota - exä totesi tällöin aina vain "eipäs olla erottu, edelleen olet avovaimoni" tms.
Exälläni oli paha riippuvuus, varasti minulta useita satoja euroja, eikä hänellä koskaan ollut aikaa tai halua tehdä mitään kanssani yhdessä. Seksiä hän halusi kerran parissa viikossa/kerran kolmessa viikossa, minä olisin halunnut joka päivä. Pettämistäni en voi millään kuitenkaan oikeuttaa. Väärin tein, mutta siinä tilanteessa koin sen ainoaksi tavaksi päästä pois tilanteestani.
Nykyään asumme onnellisesti yhdessä sen henkilön kanssa, jonka kanssa perin exääni.
Edelleen vaikeaa ajatella, että minä todellakin olen pettäjä. Hankala prosessoida sitä, että itse kykenee sellaiseen vääryyteen.
Miksi halusit päivittäin seksiä ihmisen kanssa joka varasti sinulta rahaa, eikä edes halunnut tehdä kanssasi koskaan mitään, saati että olisi järjestänyt sinulle aikaa?
Äläkä turhaan soimaa itseäsi pettämisestäsi. Teki miehesikin väärin varastaessaan, eikä hänkään voi sitä mitenkään oikeuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petin exääni. Sanoin exälle useaan otteeseen, että haluan erota - exä totesi tällöin aina vain "eipäs olla erottu, edelleen olet avovaimoni" tms.
Exälläni oli paha riippuvuus, varasti minulta useita satoja euroja, eikä hänellä koskaan ollut aikaa tai halua tehdä mitään kanssani yhdessä. Seksiä hän halusi kerran parissa viikossa/kerran kolmessa viikossa, minä olisin halunnut joka päivä. Pettämistäni en voi millään kuitenkaan oikeuttaa. Väärin tein, mutta siinä tilanteessa koin sen ainoaksi tavaksi päästä pois tilanteestani.
Nykyään asumme onnellisesti yhdessä sen henkilön kanssa, jonka kanssa perin exääni.
Edelleen vaikeaa ajatella, että minä todellakin olen pettäjä. Hankala prosessoida sitä, että itse kykenee sellaiseen vääryyteen.Täh? Ero on ilmoitusasia, varsinkin avoliitossa. Senkun hommaa uuden kämpän ja muuttaa veks,
Eri kommentoija kun kelle vastasit, mutta niinhän sitä luulis. Itse muutin pois erään exäni luota reilu 3,5 vuotta sitten samalla, kun erosimme. Tämä mies ei hyväksynyt ollenkaan että emme enää seurustelleet (jätin hänet useaan otteeseen tuon jälkeen ja yritin vääntää rautalangasta), kunnes noin vuosi sitten päätti jättää minut, kun en kuulemma viettänyt tarpeeksi aikaa hänen kanssaan.... Yllättävää, kun en ollut suostunut näkemään häntä reilu pariin vuoteen. :D
Mut joo aika ot:ksi meni, sillä eiköhän yleensä erot hiukan helpommin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petin exääni. Sanoin exälle useaan otteeseen, että haluan erota - exä totesi tällöin aina vain "eipäs olla erottu, edelleen olet avovaimoni" tms.
Exälläni oli paha riippuvuus, varasti minulta useita satoja euroja, eikä hänellä koskaan ollut aikaa tai halua tehdä mitään kanssani yhdessä. Seksiä hän halusi kerran parissa viikossa/kerran kolmessa viikossa, minä olisin halunnut joka päivä. Pettämistäni en voi millään kuitenkaan oikeuttaa. Väärin tein, mutta siinä tilanteessa koin sen ainoaksi tavaksi päästä pois tilanteestani.
Nykyään asumme onnellisesti yhdessä sen henkilön kanssa, jonka kanssa perin exääni.
Edelleen vaikeaa ajatella, että minä todellakin olen pettäjä. Hankala prosessoida sitä, että itse kykenee sellaiseen vääryyteen.Miksi halusit päivittäin seksiä ihmisen kanssa joka varasti sinulta rahaa, eikä edes halunnut tehdä kanssasi koskaan mitään, saati että olisi järjestänyt sinulle aikaa?
Äläkä turhaan soimaa itseäsi pettämisestäsi. Teki miehesikin väärin varastaessaan, eikä hänkään voi sitä mitenkään oikeuttaa.
Kiitos viestistäsi, se herätti ajatuksia! Niin, kyllähän exänikin teki paljon väärää minua kohtaan (mm. Tuo minulta varastaminen), mutta kyllä se pettämisenikin väärin oli. Nykyään en voisi kuvitellakaan pettäväni, en koe sen kuuluvan "luontooni". Olemme todella hyvissä väleissä exäni kanssa nykyään - molemmat ovat antaneet anteeksi toiselle. Niin kamalaa kuin pettäminen tekona onkin, löysin pettämisen kautta nykyisen mieheni. En osannut kuvitellakaan, että joku voisi tehdä minut yhtä onnelliseksi kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Touko Aalto
Tässähän kyllä kävi niin että vaimo potkaisi Toukon pihalle kun sai tietää.
Äkkiseltään tulee mieleen yksi tapaus. Mies jätti vaimonsa kolmannen vuoksi, ja olivat yhdessä sitten yli kymmenen vuotta. En tiedä mihin heidän parisuhteensa kariutui sitten, mutta ei käsittääkseni kolmanteen osapuoleen.
Taitaa olla näissä tapauksissa kyllä niin, että parisuhde on ollut jo kuollut ja toinen miettinyt eroa pitkään, jos kolmannen osapuolen matkaan lähdetään. Eihän pettäminen hyväksyttävää ole koskaan, vaan ensin pitäisi erota, mutta henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä pettämistä elämää suurempana syntinä, jos sen ei ole tarkoitus systemaattisesti toista satuttaa ja elää ns kaksoiselämää koko loppuelämän. Pidän siis pahempana sitä, että petetään kerta toisensa jälkeen eroamatta kuin sitä, että rakastutaan, petetään ja lähdetään toisen matkaan.
Kuulostaapa pöllöltä että kerran pettänyt pettäisi aina. Mitä jos on kerran 20-vuotiaana pettänyt jotain, eikä ole asiasta kertonut kenellekään, ja nyt on 70-vuotias, eikä ole pettänyt sen yhden kerran jälkeen? Tuleeko jostain 10v päästä joku 90v könsikäs jonka kanssa sitten kasikymppisenä petetään? :D :D
Itse olen pettänyt useaankin otteeseen eri seurustelukumppaneita siinä vaiheessa, kun minua ei ole enää kiinnostanut heidän tunteensa minua kohtaan jatkuvan huonon/ikävän käytöksen vuoksi. En tunne huonoa omatuntoa, he saavat tuntea sitä omista teoistaan(ei pettäminen) jos haluavat, minulla ei ole tarvetta sellaiseen. Nykyistä miestäni en ole pettänyt, mutta voin aivan hyvin kuvitella että jos hän alkaisi kylmäksi, valehtelisi minulle törkeästi, varastaisi minulta, ja haukkuisi vain päivät pitkät, niin ennen virallista eroa ja eri asuntoihin muuttamista "pettäisin" häntä ihan varmasti, mikäli sopiva ehdokas sattuisi kohdalle. On olemassa sellainen asia kuin luottamuksen pettäminen suhteessa. Sellainen jonka jälkeen ei ole mahdollista enää vaatia toiselta uskollisuutta, ja luotettavuutta oman käytöksen vuoksi. Että tehdään toiselle niin kuin halutaan itselle tehtävän, eikä loukata sitä raasta ihmistä. Pikkujutut on erikseen, mutta jokainen kyllä nahoissaan tuntee sen kun tekee sellaista mistä tietää ettei puolisolle voi kertoa, tai loukkaa puolisoa verisesti. Sen kyllä tietää.
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, niin se vain menee.
Vierailija kirjoitti:
No siis minä varmaan. Olin vähän höpöhöpö-suhteessa yhden miehen kanssa, epäkunnioittava ja pyöritti myös toista vaihtoehtoa samaan aikaan. Lupaili että jättää sen toisen ja että olen aivan ihana ja upea ihminen. Valehteli ja ryyppäsi ja oli aina äkäinen, paitsi kun halusi panna. Iskin silmäni hänen kaveriinsa joka oli hyvätapainen, kohtelias ja syvällinen. Lopulta lähdin hänen matkaansa ja meillä katkesi välit kokonaan tuohon ekaan tyyppiin. Ollaan oltu naimisissa nyt 20v, kolme lasta ja luultavasti tuo ensimmäinen edelleen sekoilee, ryyppää ja pyörittää naisia. Sillä oli jo 2 viikon kuluttua joku uusi ruotsalainen nainen jonka luokse oli menossa.
Ei kaduta, ei hävetä. Vaikka siis asuin tuon ekan tyypin kanssa, ja samaan aikaan kävin hänen kaverinsa kanssa treffeillä moneen otteeseen ja käveltiin metsässä ja lopulta suudeltiin ja nukuttiin lähekkäin. :D Aluksi koin hirveää noloutta siitä että mitä olen mennyt tekemään, mutta luojan kiitos enää ei hävetä vaan olen tyytyväinen etten jäänyt suhteeseen jossa olisin ollut vain yksi vaihtoehdoista. En olisi ikinä saanut sitä uraa ja perhettä mitä sain mieheni kanssa.
Kauhea tuo eka mies. Onneksi vaihdoit, ei ollut väärä valinta enkä laskisi edes pettämiseksi.
Tunnen. Ovat nykyään naimisissa ja yhteisiä lapsia.
Eivät nämä ole niin yksinkertaisia asioita. Yhtä hyvin sitten minua voisi pitää naisena, joka voi viedä miehen toiselta naiselta kerta toisensa jälkeen ja pidän sitä erittäin epätodennäköisenä skenaariona enkä olisi uskonut sitä ensimmäistäkään kertaa tapahtuvan.
Minä ja nykyinen mieheni. Molemmilla oli takana 20 vuotta kestäneet lopahtaneet avioliitot, rakastuttiin toisiimme ja erosimme puolisoistamme. Nyt ollaan yhdessä.
Jotkut onnistuvat törmäämään siihen todella spesiaaliin ihmiseen ajoissa, jotkut naimisssaollessaan ja jotkut vasta erottuaan ja eräät eivät koskaan. Siinä onkin sitten kinkkinen valinta, pysyäkö riitaisessa/ pystyynkuolleessa/ väljähtäneessä liitossa, kun viimein elämääsi on tullut "se oikea".
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari sellaista joissa petetty on lähyenyt ja pettäjä jatkaa sen kolmannen kanssa. En tiedä yhtään sellaista joissa pettåjä ottaa itse eron. Eli saamattomia tossukoita ja jatkavat sen helpoimman vaihtoehdon mukaan ?!
Onpas sulla pienet ympyrät. Kuvittelin, että jokaisen lähipiiristä löytyy.
Tiedän tapauksen, jossa vuosikaudet naimisissa ollut perheenisä päätyi yhteen kolmannen osapuolen kanssa siitä syystä, että tämä ns. toinen nainen paljasti suhteen ja olemassaolonsa miehen vaimolle mieheltä salaa. Varsinaisesti mies ei tätä toista naista siis valinnut. Tuona toisena naisena en olisi kovin ylpeä itsestäni.
Meillä epäilin kerran miehelläni olevan säätöä työkaverinaisen kanssa. Se nainen petti miestään monen eri miehen kanssa. Hän meni lopulta naimisiin yhden pettämiskumppaninsa kanssa, joka oli myös pettänyt baimoaan hänen kanssaan. Nyt tämä pariskunta on kutsunut minut ka mieheni illanistujaisiin eli vain je ja me. Olen vitkutellut vastaamista, en tiedä, miten viihttisä ilta siitä oikein tulisi... Ehdottavat kohta vielä parinvaihtoa :D
No kuule, se luulo tulee ihan siitä ettei pettäjä ole kyennyt eroamaan ennen pettämistä. Hän haluaisi erota ja on kiinnostunut muista, mutta ei eroa. Tämä saa aikaan "harhaluulon" että pettäjä ei helposti eroa.