Reiät lapsen hampaissa voivat kieliä huostaanoton riskistä.

No mitäs siihen sanot, jos toinen vanhempi koittaa pitää huolta hampaista, harjata ja hinkata, syöttää xylitolia ja langata. Sitten tulee toinen vanhempi, joka torpedoi koko huollon syöttämällä sokeria jossain muodossa?[/quote]

Tai mummo. Itselläni on aika huonossa kunossa hampaat. Paljon reikien alkuja ja kulumaa. Puren yöllä hampaita yhteen kovalla voimalla. Olen kuitenkin todella tarkka lasteni hampaiden hoidosta ja napostelusta. Sekä olin todella tarkka juuri tuosta ettei samalla lusikalla syötetä. Äitini sain kiinni kun syötti kakkua samalla lusikalla millä itse söi, ja vielä molempien lasten kohdalla!

Ei auta vaikka kuinka saarnaan, vastaus on aina "eihän nyt pieni pala haittaa, tai eihän yksi karkki haittaa".

Mummolla ollessa lapsilla on koko ajan suussa jotain.

Tämähän oli jutussa mainittu yhtenä noin tuhannesta eri riskitekijästä.

Minulla oli reikäiset hampaat lapsena. Köyhän lapsuuden eläneet vanhemmat syötti sokeria, kun varaa oli. Isäni oli professori, äitini sairaanhoitaja. Hyviä ihmisiä. Onneksi minulla on nykyisellä lakimiehen palkalla varaa hoitaa huonoja hampaitani.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni lapsilla on hyvät hampaat. Hän ei antanut lapsille karkkia, mutta saivat vapaasti mutustella rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, koska ne ovat melko terveellisiä.

Olen kuitenkin lukenut, että niissäkin on sokeria ja että ne voivat olla hampaille yhtä huono juttu kuin karkit. Lapsilla on silti hyvät hampaat, joten ilmeisesti nämä tuottert eivät vahingoita kaikkien hampaita. Sitten taas joillekin lapsille tulee täitä, toisille kihomatoja ja kolmansille ei kumpiakaan. Pitäisikö toistuvista täistä ja kihomadoista myös tehdä lasu?

Loiset ovat tarttuvia. Jos luokassa on yksi, jolla on täitä, kohta niitä on kaikilla. Tällä ei luonnollisestikaan ole yhtään mitään tekemistä huostaanoton tarpeen kanssa, ellei sitten tartuntaa jätetä hoitamatta.

Sokeri on haitallista hampaille vain, jos on saanut kariestartunnan. Lähes kaikki saavat sen valitettavasti. Syömisen haittaa hampaille vähentää selvästi ksylitolin käyttö ja säännöllinen pesu. Myös geenit vaikuttavat reikiintymisherkkyyteen.

Joka tapauksessa on aivan selvää, että jos leikki-ikäiselle on ehtinyt tulla kymmeniä reikiä hampaisiin, jotain on todella pahasti pielessä lapsen perushuolenpidossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkäätte lastensuojelua? Jos kaikki on kunnossa, niin silloinhan ei ole mitään hätää?

Ihmiset tietää liikaa tositarinoita, joissa ihmisiä on kohdeltu väärin.

Muistan itsekin jännittäneeni neuvolassa, vaikka meillä oli kaikki hyvin.

Varoin antamasta pienintäkään epäilyksen tai huolen aihetta.

Väitin jopa, että meillä käytetään margariinia ja juodaan rasvatonta maitoa.

Koskaan ei saa sanoa mitään ikävää. Jos pikkasen väsyttää, niin kannattaa jättää mainitsematta.

Erilaisia sitten jos oikeasti on ongelmia ja tarvitsee apua. Moni varmasti pelkää riskejä ja näitä tiedettyjä tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vastustajat eivät ymmärrä, mistä puhuvat.

Minä olin se lapsi, jonka hampaita ei hoidettu ja jonka hampaat mätänivät suuhun. Ei mitään yhtä tai kahta reikää tai edes kymmentä reikää vaan täysi hammashoidon laiminlyönti. Hampaat oli siinä kunnossa, että ne olisi voitu kuvata johonkin valistukselliseen oppikirjaan. Siihen aikaan 80-luvulla hammashoito oli enemmän oma asia, johon ei viranomaiset puuttuneet. Näin aikuisena näen asian eri tavalla ja toivon, että tähän olisi puututtu.

Jos vanhemmat eivät huolehdi lapsensa hampaista niin se pitää nähdä merkkinä. Jos sinulla ei ole tästä asiasta henkilökohtaista kokemusta, ole onnellinen.

Ymmärrän kantasi, mutta on myös totta, että jos suuhun pesiytyy yksi hammas jossa kunnolla ne bakteerit päässeet muhimaan. niin pestessä niitä hampaita levität niitä bakteereja muihinkin hampaisiin.

Eli ennen tämän hampaan hoitoa hampaiden harjaus on epätoivoa koska se ei tehoa.

Noh, kyllä yli 10 vuotta lastensuojelulaitoksessa töissä olleena voin kertoa, että kyllä niitä merkkejä pystyy myös ihminen havainnoimaan. Ei siihen mitään konetta tarvita. Sijoitetuilla on usein perusterveydenhoito laiminlyöty pienestä asti (mm. hampaiden hoito) tai rajoja ei ole asetettu ollenkaan tai sekä että. Ongelma on se, että asia voi jatkua aina vaan. Perhetyö yrittää, mikään ei muutu, koska vanhemmat haraa vastaan. Jopa sijoituksen jälkeenkin huoltajilla on kaikki valta jatkaa lapsen kasvun ja kehityksen vaarantaminen toistamaan ei-toivottua toimintamallia. Lopputulos on, että mikään ei muutu ja lastensuojelua syytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustajat eivät ymmärrä, mistä puhuvat.

Minä olin se lapsi, jonka hampaita ei hoidettu ja jonka hampaat mätänivät suuhun. Ei mitään yhtä tai kahta reikää tai edes kymmentä reikää vaan täysi hammashoidon laiminlyönti. Hampaat oli siinä kunnossa, että ne olisi voitu kuvata johonkin valistukselliseen oppikirjaan. Siihen aikaan 80-luvulla hammashoito oli enemmän oma asia, johon ei viranomaiset puuttuneet. Näin aikuisena näen asian eri tavalla ja toivon, että tähän olisi puututtu.

Jos vanhemmat eivät huolehdi lapsensa hampaista niin se pitää nähdä merkkinä. Jos sinulla ei ole tästä asiasta henkilökohtaista kokemusta, ole onnellinen.

Ymmärrän kantasi, mutta on myös totta, että jos suuhun pesiytyy yksi hammas jossa kunnolla ne bakteerit päässeet muhimaan. niin pestessä niitä hampaita levität niitä bakteereja muihinkin hampaisiin.

Eli ennen tämän hampaan hoitoa hampaiden harjaus on epätoivoa koska se ei tehoa.

Reikiä saa, jos on kariesbakteeri. Ei se bakteeri ole yhdessä hampaassa vaan koko suussa. Siksi hampaita harjataan, ja siksi harjauksella voi vaikuttaa reikiintymiseen, vaikka olisi saanut kariesbakteerin.

Hammaslääkäri osaa varmasti katsoa, onko lapsen hampaat jätetty kokonaan hoitamatta vai nähdäänkö niiden eteen vaivaa.

toistamalla (46)

Onko tilastollista faktaa, jonka mukaan huostaanotto on kannattavaa kaikilla mittareilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkäätte lastensuojelua? Jos kaikki on kunnossa, niin silloinhan ei ole mitään hätää?

Ihmiset tietää liikaa tositarinoita, joissa ihmisiä on kohdeltu väärin.

Muistan itsekin jännittäneeni neuvolassa, vaikka meillä oli kaikki hyvin.

Varoin antamasta pienintäkään epäilyksen tai huolen aihetta.

Väitin jopa, että meillä käytetään margariinia ja juodaan rasvatonta maitoa.

Koskaan ei saa sanoa mitään ikävää. Jos pikkasen väsyttää, niin kannattaa jättää mainitsematta.

Erilaisia sitten jos oikeasti on ongelmia ja tarvitsee apua. Moni varmasti pelkää riskejä ja näitä tiedettyjä tarinoita.

Jotain viranomaiset ovat tehneet väärin, jos niitä pelkää tavalliset ja kunnolliset ihmiset, joilla on kaikki hyvin.

Huostaanotto taas lisää riskiä kuolla ennen 25:ä ikävuotta, että jos mutkat vedetään suoriksi, kuten AP, niin oletko mieluummin kuollut, kuin omistat kauniit proteesit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustajat eivät ymmärrä, mistä puhuvat.

Minä olin se lapsi, jonka hampaita ei hoidettu ja jonka hampaat mätänivät suuhun. Ei mitään yhtä tai kahta reikää tai edes kymmentä reikää vaan täysi hammashoidon laiminlyönti. Hampaat oli siinä kunnossa, että ne olisi voitu kuvata johonkin valistukselliseen oppikirjaan. Siihen aikaan 80-luvulla hammashoito oli enemmän oma asia, johon ei viranomaiset puuttuneet. Näin aikuisena näen asian eri tavalla ja toivon, että tähän olisi puututtu.

Jos vanhemmat eivät huolehdi lapsensa hampaista niin se pitää nähdä merkkinä. Jos sinulla ei ole tästä asiasta henkilökohtaista kokemusta, ole onnellinen.

Ymmärrän kantasi, mutta on myös totta, että jos suuhun pesiytyy yksi hammas jossa kunnolla ne bakteerit päässeet muhimaan. niin pestessä niitä hampaita levität niitä bakteereja muihinkin hampaisiin.

Eli ennen tämän hampaan hoitoa hampaiden harjaus on epätoivoa koska se ei tehoa.

Reikiä saa, jos on kariesbakteeri. Ei se bakteeri ole yhdessä hampaassa vaan koko suussa. Siksi hampaita harjataan, ja siksi harjauksella voi vaikuttaa reikiintymiseen, vaikka olisi saanut kariesbakteerin.

Hammaslääkäri osaa varmasti katsoa, onko lapsen hampaat jätetty kokonaan hoitamatta vai nähdäänkö niiden eteen vaivaa.

Kyllä se vain onnistuu. Jos se kariesbakteeri saa muhia yhdessä hampaassa ja vaikka kuinka pesisi sitten aamuin illoin niin se leviää muihin hampaisiin ja tuloksena on useissa hampaissa reikiä. Hammaslääkärissä nähdään kyllä, että hampaita on pesty. Se vain on totta, että toisilla on huonommat hampaat eli alun alkaenkaan ei saisi yhtään virhettä tulla. Toiset saa ottaa rennommin. Epistä, kyllä.

Ei pidä liioitella. Meillä myös mummo, jolla todella hunot hampaat (suurin osa puuttuu, ikää 65-v), jatkoi saman lusikan käyttämistä ensimmäisen lapseni kanssa, vaikka miten yritän perutella ja estää. Lapsi on nyt 7-v, yksi alkava reikä ollut. Ollaan pesty hampaat huolella kahdesti päivässä ja lapsi syö harvoin makeaa. Tuskin lapsestani ei huolehdita tai hän olisi Lasu-tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkäätte lastensuojelua? Jos kaikki on kunnossa, niin silloinhan ei ole mitään hätää?

Ihmiset tietää liikaa tositarinoita, joissa ihmisiä on kohdeltu väärin.

Muistan itsekin jännittäneeni neuvolassa, vaikka meillä oli kaikki hyvin.

Varoin antamasta pienintäkään epäilyksen tai huolen aihetta.

Väitin jopa, että meillä käytetään margariinia ja juodaan rasvatonta maitoa.

Koskaan ei saa sanoa mitään ikävää. Jos pikkasen väsyttää, niin kannattaa jättää mainitsematta.

Erilaisia sitten jos oikeasti on ongelmia ja tarvitsee apua. Moni varmasti pelkää riskejä ja näitä tiedettyjä tarinoita.

Jotain viranomaiset ovat tehneet väärin, jos niitä pelkää tavalliset ja kunnolliset ihmiset, joilla on kaikki hyvin.

Virallisen totuuden mukaan rasvaton maito ja margariini on terveellistä.

Et kai halua leimaantua toisinajattelijaksi ja rettelöiksijäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäisyyn löydettävät keinot ovat aina hyviä juttuja. Toisaalta taas se voi aiheuttaa aika monessa vanhemmassa turhaa stressiä, jos alkaa tuntua sitä, että kaikkea vahditaan.

Välinpitämättömyys lasta ja lapsen asioita kohtaan on aina yksi hälytysmerkki, mutta vanhempien taustojen seuraaminen on vähän outoa. Kuinka tärkeää jollekin on tietää että olen ollut turvakodissa lapsena? Eihän se kerro vanhemmuudestani mitään.

Nää on hankalia juttuja eikä niihin ole oikein kaikilla toimivia keinoja. Hyvä, että yritetään kuitenkin.

Väkivalta kotona on vahvasti perinnöllistä.

Ei se ole perinnöllistä vaan voi olla opittu tapa käsitellä asioita. Jos jokainen katoinkohdeltu lapsi olisi aikuisena väkivaltainen, voin kertoa että perheväkivaltaa olisi aivan valtavasti enemmän. Joten on turhaa olettaa, että kaikki on mahdollisia riskejä jos muutama on.

Se voi olla syy, muttei seuraus.

Alkuperäisessä jutussa puhuttiin siitä, että vanhemmille voidaan tarjota tukea jos on riskitekijöitä. Eikö olisi aika mahtavaa, jos kaikille perheväkivaltaa kokeneille tarjottaisiin keskusteluapua asian läpikäymiseksi? Ihan vain, että osaisi välttää samat karikot omassa vanhemmuudessaan ja ymmärtäisi omia reaktioitaan asioihin paremmin.

Siis ajatuksena se on loistava, mutta kyllä minusta tuntuisi ahdistavalta, että menneisyyteen tartuttaisiin, kun mitään huolta ei ole ja asian on jo käsitellyt aiemmin.

Miten niitä sitten seuloa kuka apua tarvitsee kun ihmiset on niin erilaisia. Ne on kuitenkin hyvin henkilökohtaisia asioita, jotka useat haluaa kieltää/unohtaa.

Se mitä tässä pitäisi vaatia olisi se, että lasten ei tarvitsisi odottaa kuukausia päästäkseen hammaslääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen tutkimus.  Veljelläni on ollut noin 3 reikää, mulla varmaan joka toinen hammas paikattu. Mä harjaan varmaan enemmän hampaita kuin veli, mutta napostelen ja kalkkia saan lähinnä tableteista silloin kun muistan ottaa.

Ehkä mun pitäisi nyt sitten syrjäytyä.

Eihän tuo ollut edes tutkimus tai sen tulos. Uutinen koski tehtyä työkalua tai mallia, joka ennustaa riskejä. Reiät on yksi yli tuhannesta eri riskitekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäisyyn löydettävät keinot ovat aina hyviä juttuja. Toisaalta taas se voi aiheuttaa aika monessa vanhemmassa turhaa stressiä, jos alkaa tuntua sitä, että kaikkea vahditaan.

Välinpitämättömyys lasta ja lapsen asioita kohtaan on aina yksi hälytysmerkki, mutta vanhempien taustojen seuraaminen on vähän outoa. Kuinka tärkeää jollekin on tietää että olen ollut turvakodissa lapsena? Eihän se kerro vanhemmuudestani mitään.

Nää on hankalia juttuja eikä niihin ole oikein kaikilla toimivia keinoja. Hyvä, että yritetään kuitenkin.

Väkivalta kotona on vahvasti perinnöllistä.

Vaikka olisikin, poikkeuksiakin on. Minua hakattiin ties millä nyrkistä koiranremmeihin. Silti en ole fyysisesti koskenut omiin lapsiini kun suukottamalla ja halimalla. Itsellä ei ole koulutustakaan muuta kun ammattikoulu. Yksi lapsi valmistui lukiosta, seuraava aloittaa ja eiköhän nuorinkin mene, omista haluista ja keskiarvosta päätellen.

Huostataan kaikki lapset kaikilta vanhemmilta. Kunnille lisää rahaa. Vanhemmat on paskoja. Sossut aina oikeassa, ja ne lasuja tekevät naapurin mummot. Ei ne vanhemmat osaa koskaan mitään oikein, työttöminäkin monet vielä. Paskasista kynnenalusista sais jo ottaa lapsen huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäisyyn löydettävät keinot ovat aina hyviä juttuja. Toisaalta taas se voi aiheuttaa aika monessa vanhemmassa turhaa stressiä, jos alkaa tuntua sitä, että kaikkea vahditaan.

Välinpitämättömyys lasta ja lapsen asioita kohtaan on aina yksi hälytysmerkki, mutta vanhempien taustojen seuraaminen on vähän outoa. Kuinka tärkeää jollekin on tietää että olen ollut turvakodissa lapsena? Eihän se kerro vanhemmuudestani mitään.

Nää on hankalia juttuja eikä niihin ole oikein kaikilla toimivia keinoja. Hyvä, että yritetään kuitenkin.

Väkivalta kotona on vahvasti perinnöllistä.

Ei se ole perinnöllistä vaan voi olla opittu tapa käsitellä asioita. Jos jokainen katoinkohdeltu lapsi olisi aikuisena väkivaltainen, voin kertoa että perheväkivaltaa olisi aivan valtavasti enemmän. Joten on turhaa olettaa, että kaikki on mahdollisia riskejä jos muutama on.

Se voi olla syy, muttei seuraus.

Alkuperäisessä jutussa puhuttiin siitä, että vanhemmille voidaan tarjota tukea jos on riskitekijöitä. Eikö olisi aika mahtavaa, jos kaikille perheväkivaltaa kokeneille tarjottaisiin keskusteluapua asian läpikäymiseksi? Ihan vain, että osaisi välttää samat karikot omassa vanhemmuudessaan ja ymmärtäisi omia reaktioitaan asioihin paremmin.

Siis ajatuksena se on loistava, mutta kyllä minusta tuntuisi ahdistavalta, että menneisyyteen tartuttaisiin, kun mitään huolta ei ole ja asian on jo käsitellyt aiemmin.

Miten niitä sitten seuloa kuka apua tarvitsee kun ihmiset on niin erilaisia. Ne on kuitenkin hyvin henkilökohtaisia asioita, jotka useat haluaa kieltää/unohtaa.

Haluavat kieltää tai unohtaa, sen ymmärrän hyvin. Mutta ne lapsuuden kaltoinkohtelun kokemukset vaikuttavat monesti tavalla tai toisella omaan vanhemmuuteen. Siksi asia olisi hyvä käydä läpi, jos yhteiskunnalla vain olisi resursseja moiseen. Ehkä se asian ahdistavuuskin lievenisi kun se ei olisi enää tabu, vaan siitä kysyttäisiin jo äitiysneuvolassa rutiinisti kaikilta.