Kuinka paljon ja usein te tapaatte lapsuudenperhettänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni on aina ollut tuota vaikeutta tajuta, että hänellä ei ole mitään oikeuksia tavata lasta tiettyä määrää. Kyläillään kyllä useamman kerran kuussa, ja annetaan lasta hoitoon ja yökylään ehkä kerran kuukaudessa, mutta se ei kuulemma riitä alkuunkaan. Etenkin kesäaika on vaikeaa, koko ajan pitäisi olla suunnittelemassa seuraavaa visiittiä ja hoitokeikkaa ja pidempää mökilläoloa yhdessä. Aaaargh. 

Toisaalta osallistuva isovanhempi on ihana asia, toisaalta se johtaa välillä ihan tyhmiin oletuksiin.

Juuri tämä. Saman tien pitää euveta ruikuttamaan seuraavaa kertaa ja pitää jotenkin lukita päiviä pitkin kesää jne.

Ap

Itse olen ihan joutunut olemaan tyly tässä asiassa. Mitään ei sovita, sanon vaan että palataan asiaan, meillä on kaikenlaisia suunnittelmia. Mutta äärimmäisen ärsyttävää joo olla puolustelemassa sitä, että halutaan vaan olla perheen kesken ihan kotona möllöttäen, ei kaivata jatkuvaa aikataulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni on aina ollut tuota vaikeutta tajuta, että hänellä ei ole mitään oikeuksia tavata lasta tiettyä määrää. Kyläillään kyllä useamman kerran kuussa, ja annetaan lasta hoitoon ja yökylään ehkä kerran kuukaudessa, mutta se ei kuulemma riitä alkuunkaan. Etenkin kesäaika on vaikeaa, koko ajan pitäisi olla suunnittelemassa seuraavaa visiittiä ja hoitokeikkaa ja pidempää mökilläoloa yhdessä. Aaaargh. 

Toisaalta osallistuva isovanhempi on ihana asia, toisaalta se johtaa välillä ihan tyhmiin oletuksiin.

Juuri tämä. Saman tien pitää euveta ruikuttamaan seuraavaa kertaa ja pitää jotenkin lukita päiviä pitkin kesää jne.

Ap

Itse olen ihan joutunut olemaan tyly tässä asiassa. Mitään ei sovita, sanon vaan että palataan asiaan, meillä on kaikenlaisia suunnittelmia. Mutta äärimmäisen ärsyttävää joo olla puolustelemassa sitä, että halutaan vaan olla perheen kesken ihan kotona möllöttäen, ei kaivata jatkuvaa aikataulutusta.

Meilläpä kierrätetään ne kyselyt sitten lapsille, jos ei meiltä heru vastausta.

Ja sitten kun tavataan, saadaan vielä koko ajan jostain moitteita ja ohjeita. Ja joka v+++n kerta, kun oma-aloitteisesti ilmoittelen kuulumisia, suhtaudutaan negatiivisesti. Eli tosi miellyttävää.

Ap

Ja viimeisin nyanssi on sitten se että lapsille ruikutetaan, miten nää takuulla hylkää, eikä ”enää ikinä mene katsomaan jne”.

Eli syyllistetään lapsetkin jo tulevistakin tekemisistä.

Ap

Isovanhemmat kuolleet. Kukaan sukulainen ei pyydä koskaan minnekään - voi mennä vuosia että ei nähdä. Eli rauhassa saan viettää loman lasten kanssa. Lasten isä tapaa lapsia joitakin päiviä vuodessa, asuu kaukana. Aika hyvä tilanne meillä.

Siskoani näen noin kerran kuukaudessa. Isäni on kuollut. Äitiäni en pysty tapaamaan, hän on äärettömän negatiivinen ihminen joka haukkuu, väheksyy, nälvii ja arvostelee kaikkia ja kaikkea jatkuvasti. Ahdistun hänen seurassaan niin paljon, että oman mielenterveyteni kannalta minun on pysyttävä poissa.

Mieheni vanhemmat ovat ihan ok, piipahdamme puolin ja toisin käymässä ehkä pari kertaa kuussa.

Miehen vanhempia kaksi, kolme kertaa kuussa, koska asuvat lähellä. Minun vanhempiani hyvällä lykyllä kerran kuussa, jos äidilläni on korkki kiinni.

Silti se on anoppi, joka valittaa. Jos ei mies ja meidän pojat ole siellä viikkoon käyneet, niin heti alkaa saneleminen siitä, että seuraavana viikonloppuna tulette. Sitä ei myöskään lasketa, jos he ovat olleet meidän luona kahvilla, saisi tulla heti seuraavana päivänä heille.

No, mikäs siinä, minun ei tarvi siellä käydä ja lapset tykkää mummistaan.

1xkuukaudessa. Lapset voi soitella itsekin välillä isovanhemmille. Isovanhemmat viettää omat lomansa ja me vieraillaan marja-aikaan. lapset saavat toki käydä ja viettää lomaansa myös maidän molempien vanhemmpien luona jos haluavat.

Monta kertaa viikossa, veljeä viikittain. Puhutaan puhelimessa monta kertaa päivässä. Mulla on käynyt älytön tsägä kun on niin ihana perhe.

Lapsia ei ole. Minun perhettäni tavataan yleensä kerran vuodessa, miehen perhettä samoin. Asutaan ns. toisella puolella maailmaa, ja päälle vielä miehen ja mun perheet eri maissa Euroopassa. Skype toki n. kerran kuussa mulla, miehellä joka viikonloppu. :) En usko, että tilanne olisi kovin erilainen lasten kanssa.

Miehen vanhempien luona käydään aina sunnuntai-iltapäivät viettämässä (välimatkaa 20 km). Omien vanhempieni luona juon aamukahvit joka päivä ja sitten ukki lähtee ulkoilemaan tyttöjen kanssa. (Asuvat samassa taloyhtiössä.) Lapset 2v ja 4v.

Kerran tai kaksi vuodessa, asun kaukana Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni on aina ollut tuota vaikeutta tajuta, että hänellä ei ole mitään oikeuksia tavata lasta tiettyä määrää. Kyläillään kyllä useamman kerran kuussa, ja annetaan lasta hoitoon ja yökylään ehkä kerran kuukaudessa, mutta se ei kuulemma riitä alkuunkaan. Etenkin kesäaika on vaikeaa, koko ajan pitäisi olla suunnittelemassa seuraavaa visiittiä ja hoitokeikkaa ja pidempää mökilläoloa yhdessä. Aaaargh. 

Toisaalta osallistuva isovanhempi on ihana asia, toisaalta se johtaa välillä ihan tyhmiin oletuksiin.

Juuri tämä. Saman tien pitää euveta ruikuttamaan seuraavaa kertaa ja pitää jotenkin lukita päiviä pitkin kesää jne.

Ap

Eikö voi sitten sopia jotain päivää? Sanoo vaan, että sopiiko teille elokuun 7. päivä? Silloin voitaisiin näillänäkymin tulla seuraavan kerran kylään.

Siinä on sovittu päivä, ettei kukaan voi nillittää että koskaan ette halua käydä ja päivämäärän saa sanoa niin kaukaa tulevaisuudesta kuin huvittaa. Ja sitten jos jotain mussutusta tulee aiemmin niin voi vaan todeta, että pidetään nyt sovitusta kiinni.

en koskaan. olen ainut lapsi ja vanhemmat tuhkapurkissa. ei ole setiä, tätejä eikä siten myöskänn serkkuja.

Ei ole lapsia mutten usko (ainakin toivon kovasti) että lapset vaikuttaisi olennaisesti vaikka toki vähän harvemmaksi voisi näkeminen mennä. Molempien vanhempia nähdään pari kertaa kuussa, joskus yhdessä, yleensä molemmat näkee omiaan vähän useammin. Molempien vanhemmat asuu suurin piirtein yhtä kaukana, vajaassa puolessa tunnissa pääsee autolla. 

Kerran vuodessa.

Isäni on kuollut.

Äitiäni tapaan monta kertaa vuodessa... sanoisinko 6-10 kertaa tilanteista riippuen, koska matkustamme myös yhdessä.

'

Juhlat, kuten pääsiäisen, ehdottomasti joulun ja äitienpäivän vietämme yhdessä me kolme: minä, äitini ja tyttäreni.

Uudellavuodella, vapulla ja juhannuksella ei niin väliä.

Asuvat noin 20 km päässä, äiti käy pikaisesti kylässä ehkä 3 kertaa viikossa, isä kerran kuussa. Itse käyn siellä ehkä joka toinen kuukausi, pikkusisarustani en näe muutoin kuin tuolloin. Muutin kotoa 8kk sitten. Kun vertaa samanikäisiin opiskelijakavereihin, tämä on kyllä aika vähän siihen nähden, että väleissämme ei ole mitään vikaa.

20v opiskelija

Miehen äitiä ehkä kerran viikossa-kahdessa, omia vanhempiani ehkä kerran kuussa. Asuvat lähellä, mutta välit huonot. Tai ehkä ei "huonot",mutta tapaamisensa on niin raskasta henkisesti ja yleensä saa aina pahoitetun mielen palkaksi, ettei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Tavataan usein. Myös teini tapaa mielellään isovanhempiaan ja isoisovanhempaansa. ollaan hyvin läheisiä.

Tuo "ollaan hyvin läheisiä" kuulostaa aina hieman pahaenteiseltä. Kaikki, joilta se on kuultu, ovat ajautuneet ongelmiin perheeseen tulleiden miniöiden, veljen vaimojen, vävyjen, siskon miehinen kanssa. "Koska me ollaan niin läheisiä ja ne on varmaan kateellisia siitä". Napanuora on katkaisemalla ja läheisriippuvuus voimakasta. Sitten vain ihmetellään, kun puolisot lähtevät. "Ne oli varmaan niin kateellisia, kun me ollaan niin läheisiä!".

Joka päivä jonkun. Meitä on paljon ja asutaan lähekkäin.