Onko tyttö vai poika helpompi lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on helpompi kasvattaa. Poikien kanssa ei sitä jatkuvaa kitinää vaatteista,ei sitä, pitää olla se vihreä, äääää-ää.pakko saada ne siniset sukat, ei näitä. Ei housuja, ei tota hametta, eieiei.

Totta. Nykyajan tytöt ovat kasvatettu prinsessoiksi, joille kaikenlainen materialismi tyllihameineen ja glittereineen on tärkeää. Mieluummin poika, jolle materiaalia tärkeämpää on leikkiminen, ulkoilu, urheilu ja kaverisuhteet. 

Mä kasvatin tyttöä kuin poikaa, vein urheilemaan ja ulkoilemaan, silti siitä tuli glitteriprinsessa.

Mun tytärtä viedään urheilemaan, pelaa jalkapalloa ja käy mun kanssa lenkillä monta kertaa viikossa. Ollaan myös käyty pienillä vaelluksilla esim. karhunkierroksella yms ja siellä aivan huoletta kulkee verkkareissa tukka sekaisin. Silti vaan aina kaupasta haluais ne kimaltavimmat tyllihameet ja ulos lähtiessä on melko tarkka siitä, että on nätit vaatteet. Ei se oo kasvatuksesta kiinni. Itse en ole ikinä näitä pinkkejä vaatteita ja barbeja hänelle tuputtanut, koska jos multa kysyttäis tyttö käyttäis paljon enemmän mustaa ja kuuntelisi metallia. 10-vuotias poikanikin käy lenkillä säännöllisesti. Kunhan on vähän vanhempi ja kasvanut pituutta saa alkaa käydä salilla, nyt treenaa vain kotona pienillä painoilla. Häntä kiinnostaa treenin lisäksi fantasiakirjallisuus ja musiikki ja tukka on takapuoleen asti.

Tytöt on idiootteja!

Mikäköhän luonnonoikku sitten olen, kun en ollut koskaan pikkutyttönä tai teininä ulkonäkökeskeinen vaan hiljainen individualisti. Olen samalla ollut helpoin lapsi kasvattaa, mutta muuten hankalin luonteeltani. Veljeni ovat helppoluonteisia mutta vaikeampia kasvattaa. Mutta sen kyllä huomaa jo ala-asteella että tytöillä kiinnostus someen alkaa paljon nuoremmalla iällä verrattuna poikiin. 

Vaikka itsekin syyllistyy siihen, että ajattelee välillä tytöistä noin ja pojista näin, niin silti on pakko todeta, että on täysin tapauskohtainen asia, onko perheen tyttö helpompi lapsi kuin poika, tai päinvastoin.

Ennemmin se voi olla niin, että kun asenteet vain istuvat tiukassa, niin sitä pitää villiä poikalasta yleisesimerkkinä siitä, miten pojat todella on niin villejä.  Huomaamatta niitä ihan helppoja ja rauhallisia poikia siinä vieressä.

Kolmen todella rauhallisen ja kilttiluonteisen pojan vanhempana sitä joskus suorastaan loukkaantuu näistä yleistyksistä. 

Lapsen murrosikä voi olla haasteellinen ihan kummallakin sukupuolella.  Tyttöjen kohdalla saa pelätä, että nämä teiniangsteissaan ihastuvat vaikka keneen ja luottavat sinisilmäisesti kaiken maailman konniin, tätähän on nähty iät kaiket.  Nykyään vielä netti asettaa suuria vaaroja näille kokemattomille nuorille.  Pojat taas voi porukoissaan saada vaikka mitä älyttömyyksiä päähänsä.  Väärään seuraan ajautuminen uhkaa kumpiakin.  Siinä vaiheessa kumpikaan ei ole toistaan helpompi tapaus.  Murrosiän vaikeutta tai helppoutta on vielä hirveän vaikea etukäteen aavistaa.  Ns. helppo lapsi voi olla kaikkea muuta, kun "se ikä" tulee.   

Ei voi sanoa sukupuolen perusteella.