Tutkimus: Vanhemmat suosivat omaa sukupuoltaan olevaa lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu liittyä isän suvusta aviomiehen sukuun vaikka se on syy tyttöjen vihaamiselle? Suomessakin on ihan normaalia toivoa poikaa, koska poika jatkaa isän nimeä. Kuka isä haluaisi pojan jatkamaan appiukon nimeä. Naiset ovat niin bimboja kun kannattavat omaa syrjintäänsä. Ne nimenvaihdot saavat miehet haluamaan vain enemmän poikia. Kukaan ei arvosta appiukon nimenkantajaa.

Tyhjäpäät eivät osaa mitään ajatella. Miltä tuntuu kantaa sitä naista alistavinta miehen nimeä? Miksi pitää vaihtaa siihen alistavimpaan nimeen? Ei teitä naisia syyttä inhota kaikkialla maailmassa ;)

Tytöillä on jo miehen nimi, nimittåin isän nimi.

Mulla ja mun lapsilla on mun suvun sukunimi, mies ainoa tässä talossa joka kantaa eri sukunimeä.

Meidän kahdella lapsella (pojilla) on minun sukunimeni (äiti) ja oma isäni sai veljeni suostumaan siihen että myi osuutensa minulle pilkkahintaan jolloin jätti veljeni perinnöttömiksi, suosi siis minua (tyttöä).

Tälläistä tuskin tapahtuu Intiassa jossa osa tutkimuksesta oli tehty eli mitä me tänne kirjoitamme ei edes liity linkkiin mitenkään.

Kamala perhe! Mikä isääsi vaivaa?

Kyllä minä ainakin olen huomannut että isät ja papat suosivat tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Äidit suosivat tyttäriään, isät poikiaan. Tuo on aina ollut minulle itsestäänselvä asia. Olen aina ihmetellyt fraaseja: "tytöt kietovat isän pikkusormensa ympärille" "äidit hemmottelevat poikiaan". En ole koskaan tavannut yhtäkään perhettä, jossa olisi noin. Kyllä kaikki suosivat aina omaa sukupuoltaan olevaa lasta.

Nyt te tietenkin alatte heti väittämään että "Kyllä minä ainakin olen täysin tasapuolinen lapsiani kohtaan". No, yli 90 % tutkimukseen osallistuneista väitti olevansa tasapuolisia, mutta sitten paljastui etteivät olleetkaan.

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/aiti-suosii-tytarta-isa-poikaa

Meidän suvussa päinvastoin. Isoäiti suosi nuorinta poikaansa, hemmotteli ja lahjoi vielä lapsen ollessa keski-ikäinen. Isoisä ei pojastaan niin välittänyt. Isät usein suojelevat tyttäriään enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyl haluaisin mielummin poikalapsen, koska koen, että tämän kanssa olisi enemmän yhteistä.

Voisimme ajella mönkijällä, moottorikelkalla, puhua autoista, kalastaa, ehkä metsästää yhdessä, jos se poikaa kiinnostaa.

Tyttären kanssa en oikein löytäisi mitään yhteistä.

En ole niin kiinnostunut shoppailusta, kosmetiikasta, prinsessa jutuista saati hiusten värkkäämisestä.

Miksi kuvittelet että tytön kanssa ei voisi ajella mönkkärillä tai tyttö haluaisi shoppailla? Meillä ainakin se on tyttö, joka haluaa ajaa kaikenlaisia vehkeitä ja mahdollisimman kovaa. Poikaa ei kiinnosta j monet koneet pelottavat häntä Tytär pitää pakottaa kauppaan ja pitäisi vain urheiluvaatteita. Hiukset aina ponnarilla. Poika on kiinnostunut muodista ja hiustenvärjäyksestä yms.

T. 5

Kaikki tyttölapset on aina vaatimassa hiustenlaittoa, aina ovat mun kosmetiikan kimpussa (vaikka sanottu, ettei saa koskea), hevoset on parhautta, aikovat isona prinsessoiksi, ei kiinnosta mikää "poikamainen".

Monet tuntemani tyttölapset omaavat erittäin stereotyyppisen ajattelun "poikien homma/ isin homma" ja kodin hoito on "äitin homma".

Kertaakaa en poikalapsen suusta näitä oo kuullu

Mä olen kuullut nimenomaan pienten poikien suusta aivan käsittämättömiä 50-luvulta revittyjä asenteita miesten ja naisten töistä. Oma tyttö leikki pienenä poikien kanssa ja sieltä tuli kyllä aikamoista tuubaa ja tyttö itki usein poikien juttuja kaikesta siitä, mitä hän ei tyttönä saa tehdä.

Toiselle tytölle oli yksi poika vasta leirillä kertonut sellaisia juttuja, miten "ennen kaikki naiset pistettiin jyrkänteeltä alas ja tapettiin"...

Mun tytöt on aina kosmetiikan kimpussa, mutta samalla ne on kiinnostuneita aika monistakin "poikien jutuista".

Kun tiedetään kuinka monissa perheissä nykyään on vain äiti niin siitä voi myös päätellä ketä suositaan. Check your privilege.

Vierailija kirjoitti:

Kun tiedetään kuinka monissa perheissä nykyään on vain äiti niin siitä voi myös päätellä ketä suositaan. Check your privilege.

Aika moni yh-äiti jonka tunnen on nuorena tehny lapset eri isille, jättänyt koulut käymättä ja päihdeongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyl haluaisin mielummin poikalapsen, koska koen, että tämän kanssa olisi enemmän yhteistä.

Voisimme ajella mönkijällä, moottorikelkalla, puhua autoista, kalastaa, ehkä metsästää yhdessä, jos se poikaa kiinnostaa.

Tyttären kanssa en oikein löytäisi mitään yhteistä.

En ole niin kiinnostunut shoppailusta, kosmetiikasta, prinsessa jutuista saati hiusten värkkäämisestä.

Miks tää sai niin monta alapeukkua?

Äidiksi tuleminenko tarkoittaa, että pitää alkaa teeskennellä lapselle?

Missä vaiheessa kerrotaan sitten totuus?

Tuollaisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia. Jos vanhempi on henkisesti kovin keskenkasvuinen, niin lapsuus tällaisen vanhemman kasvattamana on traumaattinen kokemus.

Mielipidekkö tekee tästä henkilöstä huonon äidin?

Harmi, että meillä kaikilla on oma mielipide, eli ollaan sit yhessä huonoja.

Ja mitä se meille kuuluu, jos ympärillä yksinkertaisesti on ollut vain näitä "prinsessa tyttöjä" ja ei ole muunlaisia tavannut.

Olisihan se outoa alkaa haastattelemaan tuntemattomia lapsia pitkin kauppaa "tykkäätkö hevosista vai helikoptereista" tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyl haluaisin mielummin poikalapsen, koska koen, että tämän kanssa olisi enemmän yhteistä.

Voisimme ajella mönkijällä, moottorikelkalla, puhua autoista, kalastaa, ehkä metsästää yhdessä, jos se poikaa kiinnostaa.

Tyttären kanssa en oikein löytäisi mitään yhteistä.

En ole niin kiinnostunut shoppailusta, kosmetiikasta, prinsessa jutuista saati hiusten värkkäämisestä.

Miks tää sai niin monta alapeukkua?

Äidiksi tuleminenko tarkoittaa, että pitää alkaa teeskennellä lapselle?

Missä vaiheessa kerrotaan sitten totuus?

Tuollaisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia. Jos vanhempi on henkisesti kovin keskenkasvuinen, niin lapsuus tällaisen vanhemman kasvattamana on traumaattinen kokemus.

Kuka on puhunu, että tällä hetkellä oisin ees sikiämässä, ku aion ensin luoda itselleni hyvän työuran.

Kaikki ei halua istua siellä kotona laittamassa miehelle ruokaa.

Juurikin näin, ensin kannattaa luoda ura ja sitten vasta hankkia lapset.

Ei kenenkää kannata paska ammatista hypätä kotiäidiksi tai jättää kouluja kesken ja olla miehen elätti.

Minä tulen paremmin toimeen pojan kanssa koska hän on vähemmän dramaattinen ja ärsyttävä kuin tyttö.

Omassa tyttäressä ärsyttää juuri ne omat huonot puolet ja samanlaisuudet.

Mies tulee taas paremmin toimeen tytön kanssa.

Yritetään kuitenkin olla kaikessa tasapuolisia ja reiluja.

.