Narkomaanityttäreni 30-vuotispäivä tänään
Olen niin surullinen, mietin hänen lapsuuttaan ja sitä kuinka toisin asiat voisivat olla, jos hän ei olisi ajautunut päihdemaailmaan. En ole nähnyt tai kuullut hänestä mitään muutamaan kuukauteen. Lahja täällä odottaa pakattuna. Puhelimella häntä ei saa kiinni. Muu perhe koittaa elää omaa elämäänsä ja on tavallaan "unohtanut" hänet vaikka mielessä ja sydämessä on päivittäin. On ollut pakko irrottaa, että itse jaksaa ja tukea muita perheenjäseniä. Ovia ei ole suljettu, eikä kielletty tulemasta kotiin koskaan, aina jaksan odottaa ihmettä......Ja syyllistäjille tiedoksi, normaali koti ja lapsuus hänellä on ollut. Sisarukset ovat pärjänneet hyvin, mutta raskas taakka tämä on heidänkin kantaa.
Kommentit (31)
Ei hän ole unohtanut, hän tulee vielä takaisin! Pidetään toivon kipinää yllä.
Pääsetkö näkemään vihjeitä hänestä esim somen kautta?
Vierailija kirjoitti:
Voi kun niin kävisikin, olen niin paljon hänen puolestaan rukoillut, vaikka en uskovainen olekaan muuten. Ja kiitos myötätunnosta teille! hän on vaan niin pohjalla, että sieltä on enää vaikea nousta. Kaikki on mennyt terveys, hampaat maallinen omaisuus jne. On yleensä ihme että vielä elää.
Mutt yleensä se muutos vaatii sen pohjalle vajoamisen. Rukoilen teidän kaikkien puolesta. Kaikkea hyvää! Parempaa huomista!
Mitä ajattelet siitä, että yhteiskunta ja erilaiset järjestöt ja säätiöt mahdollistavat narkomaanien huumeidenkäytön tarjoamalla rahaa, asunnon, puhelinliittymän ja esim taulutelevision vaatimatta kuitenkaan päihteettömyyttä vastikkeena?
Tulipa surullinen olo puolestasi, voimia ja kaikkea hyvää! Olet ihana vanhempi kun et ole luovuttanut. Toivottavasti tyttäresi ottaa pian yhteyttä. Aina on toivoa, ja itseään on turha syyttää, ei kaikille asioille voi mitään.
Oletko saanut itse apua tilanteeseesi? Päihteiden käyttäjien perheenjäsenille on saatavilla vertaistukea, josta varmasti saisit apua ja helpotusta vaikeaan tilanteeseen. Jaksamista! Oma lapsi on aina rakas, oli hänen tilanteensa mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun niin kävisikin, olen niin paljon hänen puolestaan rukoillut, vaikka en uskovainen olekaan muuten. Ja kiitos myötätunnosta teille! hän on vaan niin pohjalla, että sieltä on enää vaikea nousta. Kaikki on mennyt terveys, hampaat maallinen omaisuus jne. On yleensä ihme että vielä elää.
Joskus pitää käydä ihan pohjalla että motivaatio herää tapella takaisin normaaliin elämään.
Jos vain itse jaksat, yritä olla läsnä ja tukena.
Äläpä mene asioiden edelle.