Lue keskustelun säännöt.
Narkomaanityttäreni 30-vuotispäivä tänään
23.07.2018 |
Olen niin surullinen, mietin hänen lapsuuttaan ja sitä kuinka toisin asiat voisivat olla, jos hän ei olisi ajautunut päihdemaailmaan. En ole nähnyt tai kuullut hänestä mitään muutamaan kuukauteen. Lahja täällä odottaa pakattuna. Puhelimella häntä ei saa kiinni. Muu perhe koittaa elää omaa elämäänsä ja on tavallaan "unohtanut" hänet vaikka mielessä ja sydämessä on päivittäin. On ollut pakko irrottaa, että itse jaksaa ja tukea muita perheenjäseniä. Ovia ei ole suljettu, eikä kielletty tulemasta kotiin koskaan, aina jaksan odottaa ihmettä......Ja syyllistäjille tiedoksi, normaali koti ja lapsuus hänellä on ollut. Sisarukset ovat pärjänneet hyvin, mutta raskas taakka tämä on heidänkin kantaa.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli niin kamala olo sun puolesta :( Hirveästi voimia, vaikutat ihanalta äidiltä.
Ehkä tyttärellesi käy vielä hyvin? Olin narkomaani kun täytin 30, lopetin 31-vuotiaana. Siitä on nyt 7 vuotta. Opiskelen ja minulla on perhe. Vielä ehtii :)
Se on varmasti rankkaa, hienoa että ovi kotiin on auki<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30v on vielä aika nuori, moni on herännyt tilanteeseensa 30-35 kieppeillä. Voimia.
Onko hänellä ollut hyvä isäsuhde ja miten luottamukselliset välit hänellä on ollut isäänsä? Pitääkö edes häneen yhteyttä? Käyttikö hän päihteitä jo alle 18-vuotiaana, jolloin kyllä vanhempien pitäisi tietää lasten menoista ja asioista? Aikuiselle ei juuri mitään voi kuin yrittää tarjota edes rakkautta omaa lastaan kohtaan. Joskus sekään ei vain riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia. Emme voi ohjailla toisten elämää, emme voi muuta kuin toivoa parasta.
Voi kun niin kävisikin, olen niin paljon hänen puolestaan rukoillut, vaikka en uskovainen olekaan muuten. Ja kiitos myötätunnosta teille! hän on vaan niin pohjalla, että sieltä on enää vaikea nousta. Kaikki on mennyt terveys, hampaat maallinen omaisuus jne. On yleensä ihme että vielä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle. Mä olen elänyt koko elämäni narkomaaniveljeni varjossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvienkin äitien lapset voivat ajautua päihdemaailmaan. Toivon että tyttäresi vielä raitistuu, älä kanna turhaa syyllisyyttä. Aika harva ajattelee, että vanhemmissa on aina vika, jos lapsesta tulee narkomaani. Se on rankkaa elämää koko perheelle. Voimia teille ja tyttärelle raitistumista.
Parhaansa sitä tekee. Toisen puolesta vaan ei voi elää. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun niin kävisikin, olen niin paljon hänen puolestaan rukoillut, vaikka en uskovainen olekaan muuten. Ja kiitos myötätunnosta teille! hän on vaan niin pohjalla, että sieltä on enää vaikea nousta. Kaikki on mennyt terveys, hampaat maallinen omaisuus jne. On yleensä ihme että vielä elää.
Näitä voi korjata. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Olet ihana, kun olet yhä tyttäresi elämässä. t. Se 31-vuotiaana lopettanut
Rakastavan äidin sydän jaksaa toivoa.
Toivottavasti lapsellasi kaikki kääntyy parhain päin vielä.
Miksi mietit tuollaisia? Unohda vaan ei tuosta parana ja ei se sinun vikasi ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietit tuollaisia? Unohda vaan ei tuosta parana ja ei se sinun vikasi ole.
Sinähän sen päätät paraneeko vaiko ei.
Olet ihana äiti.