Mitä eskarissa opetetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän eskarissa on lapselle, joka on osannut lukea jo 1,5 vuotta, osaa numerot 1000 saakka, laskee eka-tokaluokan laskuja ja on sosiaalisestikin taitava. Vähän hirvittää jo etukäteen eskari ja koulu. Jos ekat luokat on tylsiä ja helppoja, oppii helposti laiskaksi. 😔

Osaisikohan joku eskariope tai ope kertoa miten tällaiset lapset otetaan huomioon.

Minulla oli suurin piirtein tällainen lapsi. Ei siellä niitä tehtäviä istuta rivissä tekemässä kolmea varttia, vaan joustavasti, ja jos tekee omansa suit sait sukkelaan niin sitten voi piirtää, rakentaa legoilla, leikkiä, askarrella, kirjoittaa tarinaa, lukea, mennä ulkoilemaan niiden kanssa jotka aloittelivat tehtäviä jo eilen ja ovat siksi nyt valmiita. Lapsi askarteli saman pääsiäistipun kolmesti ja kirjoitteli vihon täyteen riimipareja, ja hänellä oli kivaa. Ei ole pitkästynyt liian helppojen tehtävien ääressä, kun jonkun kynäharjoituksen aikana voi samalla laskea kertolaskuja päässä tai keksiä kuvan hahmoille tarinan. Opettaja teki erikseen haastavampia matematiikan tehtäviä ja äidinkielen tunneille meni välillä koulun puolelle.

Mutta ihan samalla innolla muiden kanssa hän retkeili, soitti soittimilla ja leikki H-kauppaa (josta voi ostaa vain h-kirjaimella alkavia tavaroita), suunnitteli esityksiä ja maalasi lumiukkoja kuin muutkin. Ei pitkästynyt vaikka muille kalenterin ja kellon hahmottaminen oli vaikeampaa, vaan iloitsi omasta osaamisestaan ja auttoi pyydettäessä. Onneksi kevätpuolella tuli sellaisiakin tehtäviä joiden kanssa joutui harjoittelemaan avun pyytämistä ja osaamattomuuden sietämistä, se kun ei ollut tämän lapsen vahvinta alaa :)

Ihana kuulla tällainen kokemus. Olen ollut aika huolissani, kun tyttö on ollut kehityksestä niin paljon edellä muita ikäisiään. Huomaan hänen turvautuvan selittäessään itselleen itsestäänselviä asioita kavereilleen. Mutta ehkä tässä on hänelle yksi oppimisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö osasi jo lukea, kirjoittaa ja laskea kun meni eskariin joten sellaisia taitoja ei oppinut lisää.

Mutta hän tykkäsi eskarista tosi paljon kun siellä oli niin kivaa ja hyviä kavereita.

Päiväkodissa ja eskarissa tehtiin tosi paljon kaikkea ylimääräistä kivaa kuten röllimetsäretkiä, uimahalli, konsertteja, luistelua, hiihtoa, pulkkamäki, talkoita/pihajuhlia koko perheelle, vierailuja toiseen päiväkotiin bussilla, teatteria ym ym. Tyttö olisi ollut päiväkodissa ja eskarissa vaikka 24/7.

Uimista lukuunottamatta meillä jo 3-4-vuotiaiden ryhmä teki päiväkodissa noita. Opettelevat myös viikonpäivinä ja vuodenaikoja, värit tuntuvat olevan jo hallinnassa. 5-vuotiaan ryhmässä on näiden lisäksi opeteltu tavuttamista sekä kuukausia ja numeroita ja ainakin oman nimen kirjoittamista. Eskarissa pitäisi minusta olla vielä jotain lisää ja uutta opeteltavaa.

Eskari olisi oikein hyvä juttu, JOS siellä olisi päteviä opettajia! Valitettavasti sinne valikoituu opettajiksi sellaiset tyypit, jotka leikkivät Peppi Pitkätossua vielä yli viisikymppisinä. Säälittävää.

Lapsen eskarissa oli niin paljon hankalia tapauksia että työntekijät pahoittelivat sitä että meni koko vuosi opettaessa perus käytöstapoja. Onneksi lapseni osaa jo vähän lukea ja kirjottaa. Harmi vaan niiden lasten kohdalla jotka eivät osaa ja olisivat tarvinneet opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestin 74 kirjoittaja oli eskarissa siis 1,5 kk sairaslomasijaisena ja samalla myös yhden ryhmäläisen äiti. Oma lapsi ei ollut kiusaaja eikä kiusattu, lyötyään jo alkusyksystä kiusaajaa takaisin. Hän luonnollisesti sai siitä moitteet.

No mitäpä sinä teit sen 1,5 kuukauden ajan sille kiusaajalle? Miten kasvatit hänestä empaattista, epäaggressiivista ja toiset huomioon ottavaa lasta? Mitä koulutuksesi sanoo tästä asiasta?

Meillä eivät sijaiset saa tehdä paljonkaan. Hyvä, kun satua kelpaamme lukemaan. Pyrin tietysti ennakoimaan tilanteita, mutta kyseisellä lapsella oli lähes koko ajan tilanne päällä. Eniten hämmästelin sitä, ettei kiusaajalapsen vanhemmille kerrottu juuri mitään. Minun antaessani rehellistä palautetta hakijalle, ilmaantui jompikumpi vakkari kehumaan lapsen vahvuuksia. Ovat kuulemma sitoutuneet kasvattamaan vahvuuksien kautta.

Oma lapseni menee onneksi eri luokalle.

Ja mitä ne vakkarit sitten saavat tehdä? Luuletko, etteivät he pyri ennakoimaan tilannetta? Ne vakkarit muuten tietävät perheen omasta tilanteesta paljon enemmän kuin sinä, samoin he tekevät yhteistyötä mm. neuvolan kanssa. Jos lapsella on vaikeuksia, varmaankin häntä tuetaan monelta suunnalta niin paljon kuin mahdollista. Ja ihan takuulla vanhempien kanssa jutellaan, mutta ei kylläkään haukuta lasta siinä hänen itsensä, muiden lasten ja vanhempien ja sinun kuullen.

Sinä olisit haukkunut lapsen lyttyyn siinä kaikkien edessä. Onneksi et ole vakituinen työntekijä. Tuolla asenteella et sellaiseksi muutukaan.

Taas joku pystymetsästä tullut kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin.

Loistava tulkinta, kiitos tästä! Juuri noin tietysti toimin aina kun mahdollista :D

Ryhmässä toimimista. Ei juuri muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa vanhempi osaa leikittää lasta ja opettaa saksiotteen, samoin mallintamaan kirjaimia ja numeroita.

Melkein kuka tahansa vanhempi osaa halutessaan leikittää lastaan/lapsiaan ja opettaa saksiotteen jne. 

Vaikeampaa on ohjata 18-24 lapsen ryhmää leikkimään, saksiotteeseen sekä mallintamaan numeroita ja kirjaimia. Niiden ohella toimimaan ryhmässä, siirtymään paikasta toiseen ja olemaan ns suht siivosti. 

Vielä se voi olla suhteellisen helppoa, jos lapsia on vaikka 4 ja kaikki ovat suhteellisen samanlaisesta taustasta kuin mitä itse on. Eikä ole käytösongelmia ja isoja kulttuurieroja. Sitten se onkin vaikeampaa, kun on erilaisia perheitä, erilaisine taustoineen. Ryhmässä voi olla lapsia seuraavista perheistä:

- toimitusjohtaja ja lääkäri, vuositulot puoli miljoonaa, vain yksi lapsi

- äiti itsemurhaa yrittänyt yh, isällä meneillään kolmas avioliitto, puolisisaruksia 4, muutetaan joka vuosi

- ilman vanhempiaan saapunut pakolaistaustainen lapsi, joka asuu "tätinsä" kanssa, traumatisoitunut ja ei osaa suomea 

- kampaaja ja autonasentaja sekä heidän viisi veitikkaansa

- sateenkaariperhe-uusperhe neljine aktiivisine vanhempineen 

- lestaperhe ja 15 veljestä

- vegaani-ateistiperhe ja lapsina syprus, kyprus ja sireeni

- muutama monikulttuurinen perhe, taustat kirjavat, aina virolais-venäläisistä afgaaneihin, turkkilaisiin pitsanpaistajiin ja ruotsalaisiin

Ja sitten kun siellä ovat kaikki nuo ns, sulassa sovussa, niin kuitenkaan se yksi ja sama malli ei välttämättä kaikkiin tehoa. Yhtenäiskulttuurista puhumattakaan. Harva pystymetsästä repäisty tavis osaa varautua kaikkeen niin hirveän hyvin, kun ihan koulutetuillakin voi viirata, kun omat odotukset eivät kohtaa realiteetteja.

Miksi tuo suomea osaamaton traumatisoitunut laitetaan samaan ryhmään?

Mun lapsuudessa 70-luvulla oli eskari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Meilläkin on nyt syksyllä eskarin aloittava lapsi. Hän osaa kirjaimet ja tavuja, osaa laskea helppoja laskuja. Hienomotorisesti taitava, saksilla leikkaaminen sun muu sujuu tosi hyvin. Viikonpäivät osataan ja värit ja vähän kuukausia.

Ehkäpä sosiaalisia taitoja sitten oppii lisää..? En kyllä keksi, mitä eskarissa voisi olla mitä normaalissa päiväkodissa ei. Meillä on päiväkodissakin opeteltu ahkerasti asioita ja tehtyä kaikkea kivaa ja järkevää ja opettavaista.

Kaikki luettelemasi ovat normaalin kolmivuotiaan taitoja. 

On normaalia, että 3v osaa noita taitoja mutta vielä tavallisempaa, ettei vielä osaa. 

Sanoitaan sitten niin, että ainakin poikkeuksellista, ettei älyllisesti normaali 6-vuotias osaisi. 

Tämä vamhempi siis luukee, että on jotenkin erityistä taitavuutta käyttää kuusivuotiaana sujuvasti saksia, osata värit jne. 

Oli 80-luvullakin eskareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa vanhempi osaa leikittää lasta ja opettaa saksiotteen, samoin mallintamaan kirjaimia ja numeroita.

Melkein kuka tahansa vanhempi osaa halutessaan leikittää lastaan/lapsiaan ja opettaa saksiotteen jne. 

Vaikeampaa on ohjata 18-24 lapsen ryhmää leikkimään, saksiotteeseen sekä mallintamaan numeroita ja kirjaimia. Niiden ohella toimimaan ryhmässä, siirtymään paikasta toiseen ja olemaan ns suht siivosti. 

Vielä se voi olla suhteellisen helppoa, jos lapsia on vaikka 4 ja kaikki ovat suhteellisen samanlaisesta taustasta kuin mitä itse on. Eikä ole käytösongelmia ja isoja kulttuurieroja. Sitten se onkin vaikeampaa, kun on erilaisia perheitä, erilaisine taustoineen. Ryhmässä voi olla lapsia seuraavista perheistä:

- toimitusjohtaja ja lääkäri, vuositulot puoli miljoonaa, vain yksi lapsi

- äiti itsemurhaa yrittänyt yh, isällä meneillään kolmas avioliitto, puolisisaruksia 4, muutetaan joka vuosi

- ilman vanhempiaan saapunut pakolaistaustainen lapsi, joka asuu "tätinsä" kanssa, traumatisoitunut ja ei osaa suomea 

- kampaaja ja autonasentaja sekä heidän viisi veitikkaansa

- sateenkaariperhe-uusperhe neljine aktiivisine vanhempineen 

- lestaperhe ja 15 veljestä

- vegaani-ateistiperhe ja lapsina syprus, kyprus ja sireeni

- muutama monikulttuurinen perhe, taustat kirjavat, aina virolais-venäläisistä afgaaneihin, turkkilaisiin pitsanpaistajiin ja ruotsalaisiin

Ja sitten kun siellä ovat kaikki nuo ns, sulassa sovussa, niin kuitenkaan se yksi ja sama malli ei välttämättä kaikkiin tehoa. Yhtenäiskulttuurista puhumattakaan. Harva pystymetsästä repäisty tavis osaa varautua kaikkeen niin hirveän hyvin, kun ihan koulutetuillakin voi viirata, kun omat odotukset eivät kohtaa realiteetteja.

Miksi tuo suomea osaamaton traumatisoitunut laitetaan samaan ryhmään?

Hyvä kysymys. Kaikki on saatava siihen samaan luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän eskarissa on lapselle, joka on osannut lukea jo 1,5 vuotta, osaa numerot 1000 saakka, laskee eka-tokaluokan laskuja ja on sosiaalisestikin taitava. Vähän hirvittää jo etukäteen eskari ja koulu. Jos ekat luokat on tylsiä ja helppoja, oppii helposti laiskaksi. 😔

Osaisikohan joku eskariope tai ope kertoa miten tällaiset lapset otetaan huomioon.

Ainakin selittäisin kymmenjärjestelmän. Miksi ihmeessä lukujen osaaminen tyssäisi juuri tuhanteen? 

Lapsi, joka osaa lukea ja kirjoittaa, voi tehdä sitä muiden harjoitellessa muuta. Eli keksiä esim. tarinoita itse tai lukea vaikka sadun itse ja tämän pohjalta tehdä pienimuotoisen referaatin. 

Kuvio- ja muototehtäviä voi soveltaa vaativammiksi ja meillä on myös paljon materiaalia kehittyneimmille, erilaisia pulmatehtäväi ym. 

Eli ei opeteta sinänsä eteenpäin, vaan syvennetään taitoja ja  ongelmanratkaisukykyjä. 

Ei kukaan joudu turhautumaan tässä vaiheessa. Eikä nykyään pitäisi alauokillakaan näin tapahtua. 

Esikoulussa ensisijaisesti opitaan ryhmässä olemista (myös oman paikan löytämistä ryhmässä), sosiaalisia ja vuorovaikutuksellisia taitoja vertaisten kanssa, jakamista ja muiden huomioon ottamista, käytöstapoja ja kohteliaisuussääntöjä sekä kaverisuhteiden luomista ja ylläpitämistä, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia normeja ja sääntöjä.

Lisäksi opetusaiheet eskarissa on liikunnallisia, matemaattisia, luonnontieteellisiä, historiallis-yhteiskunnallisia, eettisiä, uskonnollis-katsomuksellisia jne,. mikä edesauttaa lasta luomaan maailmasta eheän ja monipuolisen kuvan. Eskarissa myös opitaan oppimaan ja saadaan kouluvalmiuksia selviytyä kouluympäristössä, missä on isommat ryhmät ja todnäk yksi aikuinen luokassa. Eskarin oppimiskokonaisuus on siis todella iso kokonaisuus eikä se typisty siihen värien tai saksien käytön opetteluun.

Suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan noihin opetussuunnitelmiin ja tavoitteisiin niin yllättyy suorastaan, ettei se työ ihan niin yksinkertaista ole, kuin mitä joistain kommenteista voidaan päätellä eikä varsinkaan asiaa auta se, että kyseiset oppimiseen liittyvät asiat täytyy pystyä opettamaan sille 21 eskarilaisen ryhmälle ja eskariopettajalla kuten muillakin päiväkodin työntekijöillä täytyy olla ryhmänohjauksen taitoja ja tietoa ryhmänohjauksesta ja siihen liittyvistä lainalaisuuksista (on siis aivan eri asia hoitaa lapsia kotona ja opettaa esim parille tutulle lapselle jotain perustaitoja). 

Oman kokemukseni mukaan eskarissa ja alkuopetuksessa (1-2 lk) ei tule juurikaan mitään uutta lapselle, joka on jo kotona oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja jolle on opetettu käytöstavat. Omat lapseni eivät saaneet myöskään mitään vaativampia tehtäviä vaan jäljensivät numeroita ja kirjaimia muiden mukana sekä eskarissa että ekaluokalla. Tässä on varmasti eroja koulukohtaisesti, mutta turha odottaa, että edistyneempiä joka paikassa huomioitaisiin ja tarjottaisiin heille oman tasoisiaan tehtäviä. Meillä ryhmäjakoja ei myöskään tehty taitotason mukaan, vaan sujuvasti lukevat olivat samassa ryhmässä niiden kanssa, jotka eivät tunteneet edes kirjaimia.

Olet käynyt eskarin?

Samaa tietoa on tullut jo esille aiemmissa kommenteissa, mutta esikoulu sisältää oppimisvalmiuksien sekä sosiaalisten tilanteiden opettelua peruskoulun aloittamista varten. Lisäksi esikoulussa voidaan tunnistaa esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai muita vaikeuksia, jotka voivat hankaloittaa koulun käyntiä tulevaiuudessa. Tällöin voidaan jo etsiä ratkaisuja ja apukeinoja näihin ongelmatilanteisiin. 

Omasta esikouluiästäni 2000-luvun alusta muistan, että harjoiteltiin esimerkiksi sosiaalisia taitoja, tunnistamaan kirjaimia, numeroita sekä toimimaan luokkatilanteissa. Välillä leikittiin, askarreltiin sekä ulkoiltiin. Eskaripäivät kesti meillä 9-13 Eli tuntia neljä tuntia ilman päiväunia. Lisäksi päiväkodeissa on nykyään toiminut ryhmähetkiä eskarin aloittaville, jossa harjoitellaan eskaritilanteita, esimerkiksi tehtävien tekemistä ja niihin keskittymistä.

Niin kuin aiempi kommentoija kertoi, esikouluun kannattaa käydä tutustumassa opetushallituksen sivuilta https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/esiopetus. Lisäksi myös kunnilla ja kaupungeilla on varmasti tietoa omilla nettisivuillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan eskarissa ja alkuopetuksessa (1-2 lk) ei tule juurikaan mitään uutta lapselle, joka on jo kotona oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja jolle on opetettu käytöstavat. Omat lapseni eivät saaneet myöskään mitään vaativampia tehtäviä vaan jäljensivät numeroita ja kirjaimia muiden mukana sekä eskarissa että ekaluokalla. Tässä on varmasti eroja koulukohtaisesti, mutta turha odottaa, että edistyneempiä joka paikassa huomioitaisiin ja tarjottaisiin heille oman tasoisiaan tehtäviä. Meillä ryhmäjakoja ei myöskään tehty taitotason mukaan, vaan sujuvasti lukevat olivat samassa ryhmässä niiden kanssa, jotka eivät tunteneet edes kirjaimia.

Lähes samanlaiset kokemukset meillä. Meidän lasten koulussa kyllä yritettiin eriyttää opetusta, mutta ei siinä oikein onnistuttu. Lapset jaettiin lukutaidon mukaan kahteen ryhmään ja lukijatkin vielä vähän ja täysin lukeviin. Silti esim. kuopus sanoi eka luokan päätyttyä, ettei hän oppinut koulussa mitään.

Eskarissa puolestaan ei edes kysytty, osaako lapsi esim. lukea ja kirjoittaa. Siellä lapsi turhautui täysin ja hänelle jäikin vain ikävät muistot koko eskarista. Eskarikaveritkin menivät eri kouluun. Hienolta kuulostaa nuo eskariopsit, mutta oman kokemukseni mukaan ne ovat vain sanahelinää. Parhaimmat kouluvalmiudet saivat lapsistamme ne, jotka kävivät srk:n päiväkerhon.