Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
20 vuotta yhdessä ja mies kävi käsiksi
22.07.2018 |
Perjantaina oli 20 hääpäivä, mies läppäsi ja kävi käsiksi. Lapsia ei ole eikä tule ja mies kävi jo toistamiseen käsiksi, edellinen kerta oli 10 vuotta sitten. Olemme luodut toisillemme, mutta enimmäisellä kerralla annoin anteeksi ja mies vannoi ettei sama toistu. Olemme molemmat järkyttyneitä tapahtuneesta emmekä pysty puhumaan, mutta näen ettei tämä ole helppoa miehelle, joka selvästi katuu tekoaan. Tiedostan, etten en minäkään ole puhdas pulmunen, kun sohaisin muurahaispesää herkästä aiheesta, mutta toisinaan riitamme ajautuvat toistemme sättimiseksi ilman väkivaltaa. Kaksi ainoaa kertaa mies on käynyt käsiksi, mutta annanko anteeksi, otanko etäisyyttä vai mitä? Mies ei juo, mutta tiettyihin asioihin käy kuumana ja avioelämä muuten on ollut leppoisaa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Odotanko hetkeen, jolloin mies pystyy puhumaan ja pyytämään anteeksi?
Kommentit (64)
Sieluni silmin näen mini naisen 140cm nalkuttamassa, valittamassa se veetuilemassa 15v vanhasta asiasta.
Kieltäytyy kuuntelemasta ja varsinkaan ei halua ymmärtää kun mies 180cm sanoo etteikö tämä juttu jo 10v sitten selvitetty.
Eroa ihmeessä. Ukko taitaa tarvita kuuntelevaisen vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käy käsiksi aina kun teillä on pyöreitähääpäivävuosia? No, jos vaikka et silloin hääpäivänä aina ala jauhamaan sitä samaa virttä jolla saat miehen aina suututettua.
Ensimmäisellä kerralla riita syttyi eri aiheesta, mutta nyt puhuimme molemmat ohi suumme ja miehellä kiehui yli. Mies on suuttuneena todella nopea liikkeinen ja sanoo ilkeästi takaisin eikä pyydä anteeksi, joten kritisoin miestä hänen tekemistään päätöksistä raha-asioihin liittyen mikä oli virhe. Miehen kierrokset tuplaantui, läppäisi poskelle ja tarttui käsistä kiinni niin että horjahdin seinää päin. Silminnäkijöitä tilanteessa ei ollut, koska olimme kahdestaan kotona. En jauha samaa virttä vuodesta toiseen. 10. vuotishääpäivänä tulistui ja läpsi kasvoihin, mutta annoin anteeksi.
Eli molemmat aukoneet päätään, mies on lisännyt ilkeyteen kierroksia ja sinä vastannut samalla mitalla, jonka jälkeen käynyt päälle? Vai riitely pysynyt asiallisissa rajoissa, mutta miehellä keittänyt ja alkanut aukoa päätään, sinä vastannut samalla mitalla ja sen jälkeen käynyt päälle?
Oli kummin tahansa, toinen teistä siirtyi päänaukomisesta fyysiseen pahoinpitelyyn. Ja yllättäen vastaanottava puoli on ainoa, joka ilmeisesti koskaan on saanut pyydettyä omia tekosiaan anteeksi...
aina tarvitaan 2 kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa on se vttuilukin, jota sinä todennäköisesti harrastit ennen tätä yhteenottoa.
Kun vaikutat itse erittäin veemäiseltä tyypiltä, saat varmaan alvariinsa päin näköä, mutta et tietenään ideologiasi mukaan koskaa tee siitä rikosilmoitusta, ethän?
Sehän on ihan oikein jos sun kaltaista tyyppiä mätkitään, eikö totta? Sähän ansaitset sen.
Testotasot laskeneet ja masennus kiristää pinnaa. Patista lääkäriin ja miesten linjaan terapiaan. Jos ei mene, jätä.
Miehet, miehet, miehet... Naisilla on huomattavasti herkempi kynnys käyttää fyysistä väkivaltaa, mutta kun sillä ei saa vahinkoa aikaan, niin eihän sitä lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet, miehet, miehet... Naisilla on huomattavasti herkempi kynnys käyttää fyysistä väkivaltaa, mutta kun sillä ei saa vahinkoa aikaan, niin eihän sitä lasketa.
Et ole sitten ikinä mitään väkivaltatilastoja nähnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, miehet, miehet... Naisilla on huomattavasti herkempi kynnys käyttää fyysistä väkivaltaa, mutta kun sillä ei saa vahinkoa aikaan, niin eihän sitä lasketa.
Et ole sitten ikinä mitään väkivaltatilastoja nähnyt?
Ei, koska sanomalehtiä on hankala nähdä vankilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä vittuilit tällä kertaa?
Ei sillä ole merkitystä, toiseen ei käydä käsiksi vaikka sanoisi mitä. Piste.
Kaikilla kipukynnys minkä jälkeen käy käsiksi, aivan kaikilla.
Ei ole mitään oikeutusta käydä toiseen käsiksi. Kyse on suuttujan omien tunteiden ja käytöksen hallinnasta. Kyllä harvemmassa on nämä ihmiset, jotka ratkovat asioita väkivallalla. Vaikka olisi taipumus väkivaltaan, osaavat monet hallita tunteitaan ja käytöstään kokemuksen kautta. Suomalaisessa kulttuurissa miehillä on tosin huono malli sotien takia. Vihanhallintaterapia on aloittajan miehelle hyvä paikka avata käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käy käsiksi aina kun teillä on pyöreitähääpäivävuosia? No, jos vaikka et silloin hääpäivänä aina ala jauhamaan sitä samaa virttä jolla saat miehen aina suututettua.
Ensimmäisellä kerralla riita syttyi eri aiheesta, mutta nyt puhuimme molemmat ohi suumme ja miehellä kiehui yli. Mies on suuttuneena todella nopea liikkeinen ja sanoo ilkeästi takaisin eikä pyydä anteeksi, joten kritisoin miestä hänen tekemistään päätöksistä raha-asioihin liittyen mikä oli virhe. Miehen kierrokset tuplaantui, läppäisi poskelle ja tarttui käsistä kiinni niin että horjahdin seinää päin. Silminnäkijöitä tilanteessa ei ollut, koska olimme kahdestaan kotona. En jauha samaa virttä vuodesta toiseen. 10. vuotishääpäivänä tulistui ja läpsi kasvoihin, mutta annoin anteeksi.
Eli molemmat aukoneet päätään, mies on lisännyt ilkeyteen kierroksia ja sinä vastannut samalla mitalla, jonka jälkeen käynyt päälle? Vai riitely pysynyt asiallisissa rajoissa, mutta miehellä keittänyt ja alkanut aukoa päätään, sinä vastannut samalla mitalla ja sen jälkeen käynyt päälle?
Oli kummin tahansa, toinen teistä siirtyi päänaukomisesta fyysiseen pahoinpitelyyn. Ja yllättäen vastaanottava puoli on ainoa, joka ilmeisesti koskaan on saanut pyydettyä omia tekosiaan anteeksi...
Mies oli illalla valmiiksi pahalla päällä ja avautui minulle turhan ärhäkkänä. Mies ei ollut pahalla päällä minun vuokseni vaan kolmannen henkilön takia ja en kuunnellut miestä vaan vaihdoin puheenaihetta sohaisten muurahaispesää ja mies tulistui pahemmin ja kiehui yli. Olimme olleet juhlimassa 20. hääpäivää ja kotiin saavuttua mies sai huonoja uutisia. Sätimme toisiamme mutta minä en käynyt mieheen käsiksi enkä läpsinyt. Mies ei osaa pyytää anteeksi, vaikka on rakastava ja pitää tiukassa otteessaan ja suojelee minua ja minä taas osaan pyydellä anteeksi liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä vittuilit tällä kertaa?
Ei sillä ole merkitystä, toiseen ei käydä käsiksi vaikka sanoisi mitä. Piste.
Kaikilla kipukynnys minkä jälkeen käy käsiksi, aivan kaikilla.
Ei ole mitään oikeutusta käydä toiseen käsiksi. Kyse on suuttujan omien tunteiden ja käytöksen hallinnasta. Kyllä harvemmassa on nämä ihmiset, jotka ratkovat asioita väkivallalla. Vaikka olisi taipumus väkivaltaan, osaavat monet hallita tunteitaan ja käytöstään kokemuksen kautta. Suomalaisessa kulttuurissa miehillä on tosin huono malli sotien takia. Vihanhallintaterapia on aloittajan miehelle hyvä paikka avata käytöstään.
THL :
17% Naisista ja 16% miehistä kokee parisuhdeväkivaltaa. Joten lopeta noiden yleistysten viljely.
Sotaveteraanitkin ovat jo haudoissaan ja samaan aikaan naisten väkivaltaisuus , päihteiden käyttö ja mt-ongelmat lääkityksineen ovat jatkuvassa kasvussa.
Vaikea sanoa mitään. Todella hankala tilanne. Itse teet päätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä vittuilit tällä kertaa?
Ei sillä ole merkitystä, toiseen ei käydä käsiksi vaikka sanoisi mitä. Piste.
Toivottavasti minun mieheni ei ota eroa minusta kun läppäisin häntä. Meillä on hyvä avioliitto, mutta hän tietää heikot kohtani ja iski riidellessä sellaiseen. Toi kaikki lapsuuden traumat siitä kun isäni sai oloni arvottomaksi ja raahasi ranteesta huoneeseeni ja huusi samaa asiaa. Niin kun mieheni tarttui ranteeseeni, minulla napsahti ja se että löin häntä toisella kädellä sai hänet heti irroittamaan otteensa. Muuta en pystynyt kuin vaistolla haluamaan sen otteen ranteesta irti. Hänen mielestään olen nyt pahoinpidellyt hänet.
Niin oletkin. Oma isäni haukkui minua huoraksi, mutta en silti tee siitä tekosyytä lyödä miestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä vittuilit tällä kertaa?
Ei sillä ole merkitystä, toiseen ei käydä käsiksi vaikka sanoisi mitä. Piste.
Kaikilla kipukynnys minkä jälkeen käy käsiksi, aivan kaikilla.
Ei ole mitään oikeutusta käydä toiseen käsiksi.
Niin ei edellisessä väitettykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käy käsiksi aina kun teillä on pyöreitähääpäivävuosia? No, jos vaikka et silloin hääpäivänä aina ala jauhamaan sitä samaa virttä jolla saat miehen aina suututettua.
Ensimmäisellä kerralla riita syttyi eri aiheesta, mutta nyt puhuimme molemmat ohi suumme ja miehellä kiehui yli. Mies on suuttuneena todella nopea liikkeinen ja sanoo ilkeästi takaisin eikä pyydä anteeksi, joten kritisoin miestä hänen tekemistään päätöksistä raha-asioihin liittyen mikä oli virhe. Miehen kierrokset tuplaantui, läppäisi poskelle ja tarttui käsistä kiinni niin että horjahdin seinää päin. Silminnäkijöitä tilanteessa ei ollut, koska olimme kahdestaan kotona. En jauha samaa virttä vuodesta toiseen. 10. vuotishääpäivänä tulistui ja läpsi kasvoihin, mutta annoin anteeksi.
Eli molemmat aukoneet päätään, mies on lisännyt ilkeyteen kierroksia ja sinä vastannut samalla mitalla, jonka jälkeen käynyt päälle? Vai riitely pysynyt asiallisissa rajoissa, mutta miehellä keittänyt ja alkanut aukoa päätään, sinä vastannut samalla mitalla ja sen jälkeen käynyt päälle?
Oli kummin tahansa, toinen teistä siirtyi päänaukomisesta fyysiseen pahoinpitelyyn. Ja yllättäen vastaanottava puoli on ainoa, joka ilmeisesti koskaan on saanut pyydettyä omia tekosiaan anteeksi...
Mies oli illalla valmiiksi pahalla päällä ja avautui minulle turhan ärhäkkänä. Mies ei ollut pahalla päällä minun vuokseni vaan kolmannen henkilön takia ja en kuunnellut miestä vaan vaihdoin puheenaihetta sohaisten muurahaispesää ja mies tulistui pahemmin ja kiehui yli. Olimme olleet juhlimassa 20. hääpäivää ja kotiin saavuttua mies sai huonoja uutisia. Sätimme toisiamme mutta minä en käynyt mieheen käsiksi enkä läpsinyt. Mies ei osaa pyytää anteeksi, vaikka on rakastava ja pitää tiukassa otteessaan ja suojelee minua ja minä taas osaan pyydellä anteeksi liikaakin.
Oman pahan olon tai huonojen uutisten saamisen purkaminen lähimmäisiin ei ole perusteltua. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään kotona, että milloin jokin ulkopuolinen asia purkautuu minuun. Puheenaiheen vaihtaminen johonkin arkaan aiheeseen oli epäasiallinen veto, mutta päällekäymiseen se ei oikeuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä vittuilit tällä kertaa?
Ei sillä ole merkitystä, toiseen ei käydä käsiksi vaikka sanoisi mitä. Piste.
Toivottavasti minun mieheni ei ota eroa minusta kun läppäisin häntä. Meillä on hyvä avioliitto, mutta hän tietää heikot kohtani ja iski riidellessä sellaiseen. Toi kaikki lapsuuden traumat siitä kun isäni sai oloni arvottomaksi ja raahasi ranteesta huoneeseeni ja huusi samaa asiaa. Niin kun mieheni tarttui ranteeseeni, minulla napsahti ja se että löin häntä toisella kädellä sai hänet heti irroittamaan otteensa. Muuta en pystynyt kuin vaistolla haluamaan sen otteen ranteesta irti. Hänen mielestään olen nyt pahoinpidellyt hänet.
Jos mies tiesi taustoistasi, ranteeseen tarttuminen oli asiatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä vittuilit tällä kertaa?
Ei sillä ole merkitystä, toiseen ei käydä käsiksi vaikka sanoisi mitä. Piste.
Toivottavasti minun mieheni ei ota eroa minusta kun läppäisin häntä. Meillä on hyvä avioliitto, mutta hän tietää heikot kohtani ja iski riidellessä sellaiseen. Toi kaikki lapsuuden traumat siitä kun isäni sai oloni arvottomaksi ja raahasi ranteesta huoneeseeni ja huusi samaa asiaa. Niin kun mieheni tarttui ranteeseeni, minulla napsahti ja se että löin häntä toisella kädellä sai hänet heti irroittamaan otteensa. Muuta en pystynyt kuin vaistolla haluamaan sen otteen ranteesta irti. Hänen mielestään olen nyt pahoinpidellyt hänet.
Niin oletkin. Oma isäni haukkui minua huoraksi, mutta en silti tee siitä tekosyytä lyödä miestäni.
Siis haukkui kerran tai joitain kertoja sinua huoraksi vai piti sinua huorana 24/7 vuosien tai vuosikymmenten ajan?
Minun isäni harjoittama henkinen ahdistus kesti tauotta noin 12 vuotta, ilman yhtään normaalia hetkeä. Siinä kyllä ihan aiheesta syntyy pitkittynyt stressireaktio tunnetakaumineen. En siis ole tuo aiempi vaan sivusta huutelen.
Mua ei kukaan löisi toista kertaa.
Just saying.
Huusitko miehen asian päälle? Seurasitko miestä vaikka hän käski jättää rauhaan? Heittelitkö tavaroita? Jos toinen käyttäytyy kuin hullu, pieni läpsäisy voi raivostuessa käydä mielessä ainoana keinona lopettaa riita.
Vierailija kirjoitti:
Huusitko miehen asian päälle? Seurasitko miestä vaikka hän käski jättää rauhaan? Heittelitkö tavaroita? Jos toinen käyttäytyy kuin hullu, pieni läpsäisy voi raivostuessa käydä mielessä ainoana keinona lopettaa riita.
En huutanut miehelle enkä seurannut miestä eikä hän käskenyt jättää rauhaan vaan avautui minulle asiasta. En heitellyt tavaroita, kun en heittele niitä muutenkaan enkä käytä henkistä väkivaltaa.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka ensimmäisellä kerralla katui ja vannoi ettei sama toistu. Aion pyytää anteeksi, kunhan tilanne on rauhoittunut ja pystymme puhumaan rauhallisesti ilman tunneryöpsähdystä.