Pilaan aina kaiken. Parisuhteesta..
Onnistun aina pilaamaan kaiken. Sanon jotain, josta puolisoni loukkaantuu (ja ihan syystä loukkaantuukin). Hermostun asioista, jotka jälkikäteen tajuan pikkuasioiksi. Riidellessä olen ilkeä ja siksi riidat kasvaa isoiksi. Minulla on myös huono tapa uhkailla erolla, jotta saisin tahtoni läpi tai siis voittaisin riidan tai jotta saisin loukattua puolisoani. En tajua miksi teen näin. En halua pilata kaikkea, mutta sammakoita pääsee suustani ennen kuin tajuan mitä olen sanomassa. Pelkään, että tulen kohta jätetyksi, koska olen tällainen. En itsekään kestäisi tällaista keltään. Ahdistaa kun pilaan parisuhteeni, en halua erota. Apua?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Kuin minä. Tulinkin sitten jätetyksi. En yhtään ihmettele.
Oon paljon miettinyt, miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Osittain siinä on varmasti sellaista epävarmuutta. Olen niin epävarma sen toisen tunteista ja siitä, onko se tosissaan, että kai jotenkin alitajuisesti testaan. Että haluaako se oikeasti. Sitä mä en ole vielä ymmärtänyt, että mistä se epävarmuus kumpuaa. Ehkä ihan jostain perusturvallisuuden puutteesta.
Olen harkinnut terapiaa. Oletko sinä?
Jollain tavalla epävarma itsestäni olen minäkin ollut aina. Tai ollut sellainen huonommuuden tunne tai että muut on parempia kuin minä. En ole miettinyt terapiaa, kun en oikein tykkää puhua vaikeista asioista niin en usko että terapia auttaisi minua. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin minä. Tulinkin sitten jätetyksi. En yhtään ihmettele.
Oon paljon miettinyt, miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Osittain siinä on varmasti sellaista epävarmuutta. Olen niin epävarma sen toisen tunteista ja siitä, onko se tosissaan, että kai jotenkin alitajuisesti testaan. Että haluaako se oikeasti. Sitä mä en ole vielä ymmärtänyt, että mistä se epävarmuus kumpuaa. Ehkä ihan jostain perusturvallisuuden puutteesta.
Olen harkinnut terapiaa. Oletko sinä?
Jollain tavalla epävarma itsestäni olen minäkin ollut aina. Tai ollut sellainen huonommuuden tunne tai että muut on parempia kuin minä. En ole miettinyt terapiaa, kun en oikein tykkää puhua vaikeista asioista niin en usko että terapia auttaisi minua. Ap.
Olisko aiheellista opetella puhumaan vaikeistakin asioista?
Kannattaisi nyt varmaan ainakin ekana puhua sen puolison kanssa, että ymmärrät käyttäytymisesi olevan järjetöntä.
Menkää hoitoon niin saatte syyt lapsuudesta kumpuaville peloillenne jotka manifestoituvat suhteeseenne.
Kuin minä. Tulinkin sitten jätetyksi. En yhtään ihmettele.
Oon paljon miettinyt, miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Osittain siinä on varmasti sellaista epävarmuutta. Olen niin epävarma sen toisen tunteista ja siitä, onko se tosissaan, että kai jotenkin alitajuisesti testaan. Että haluaako se oikeasti. Sitä mä en ole vielä ymmärtänyt, että mistä se epävarmuus kumpuaa. Ehkä ihan jostain perusturvallisuuden puutteesta.
Olen harkinnut terapiaa. Oletko sinä?