Mitkä kaksi täysin eri asiaa sinulla menee sekaisin?

Kokkola, Kouvola, Kuopio ja Kotka. Aina pitää varmistaa, että missä päin karttaa ne nyt olikaan. Muut kaupungit muistankin sitten unissani.

Tyyrpuuri ja paarpuuri.

Jostain ihmeen syystä mulla menee Antti Tuisku ja Aku Hirviniemi helposti sekaisin.

järki ja jyrpä- tahtovat välillä molemmat seistä yhtäaikaa..

Klitoris ja listeria

Vierailija kirjoitti:

Gluteeni, gluteiini ja glukoosi

Gluteiinihan ei tarkoita yhtään mitään

Ykkönen ja Kakkonen

Zinc

Robin Williams ja Robbie Williams

Zinc

Aina pitää lukea 3 kertaa, kummastas tässä nyt puhutaan. Luulin 3 vuotta, että Robbie Williams on kuollut. 

Mutta mulla asiaa sotkee se, että olisin voinut olla tulevaisuudessa ja se olisi kuollut ja sitten taas menneisyydessä se  olisi TAAS elossa.

Näin on käynyt ties kuinka monen kanssa. DIO, Ozzy, Väykkä jne..

Zinc

Mutta mulla asiaa sotkee se, että olisin voinut olla tulevaisuudessa ja se olisi kuolut ja sitten taas menneisyydessä se  olisi TAAS elossa.

Näin on käynyt ties kuinka monen kanssa. DIO, Ozzy, Väykkä jne..

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Tyyrpuuri ja paarpuuri.

Sama.

Kvaliteetti ja kvantiteetti.  Kauppiksen aikana sekoitin aina debetin ja kreditin, mikä on aika olennaista tietää kummasta kyse.

Kun näen kuvan, en aina tiedä, onko tossa nyt se Vappu Pimiä vai Ella Kanninen.  Ne vaan on niin... hmmm.

Petteri Summasta ajattelen aina jääkiekkoilijaksi.  Vaikka se lienee joku näyttelijä.

Kanyyli ja katetri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T- ja n-kirjaimet vain kirjoittaessa. En tiedä miksi. Yleensä vain niin, että sanan lopussa olevan t-kirjaimen tilalle olen epähuomiossa kirjoittanut n-kirjaimen. Ei mene sekaisin, jos on sanan keskellä tai alussa.

Minulla p ja m. Sekä a ja 2. Selittäkää tämä minulle.

Mulla menee monesti sekaisin 4 ja 7. Teen tuplatarkistuksen jos esim. laskun summassa on noita numeroita, että laitoin oikein. Siis esim. summa 145,50€ tulee helposti näpyteltyä 175,50€ vaikka ymmärrän mielessä että se summa on sataneljäkymmentä.

Sama täällä! Johtuu varmaankin siitä, että käsin kirjoittaessa nelonen ja seiska ovat tavallaan toistensa peilikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on synestesia. Näen sanoja, ääniä ja kirjaimia sekä numeroita väreinä. Itselläni menee useat paikkakunnat sekaisin, sillä ne ovat samanvärisiä. En millään meinaa muistaa, asuuko yksi tuttuni Jyväskylässä vai Hyvinkäällä, sillä molemmat ovat ruskeanoransseja.

Jotkut väritkin menevät sanoina sekaisin, sillä ne ovat samanvärisiä :) Värit eivät kaikki ole samanvärisiä minulle kuin sana itse. Esimerkiksi sana "vihreä" ei ole minulle vihreä. Jos sanon nopeasti jollekin, että "auto oli vihreä" saatan sanoa "auto oli sininen eikun vihreä".

Mullakin on tämä synestesia mutta ei ihan hirveän vahvana.  Muistan kuitenkin lapsena erityisesti ajatelleeni sanoja, asioita ja ihmisiä ja ihmisten nimiä väreinä.  Mullakin Jyväskylä ja Hyvinkää on samanvärisiä, mutta mulla ne on haaleansinisiä molemmat.

Tuija-nimi on kirkuvanpunainen, mutta Tuija-nimiset ihmiset voi olla erivärisiä.  Tunnen vaaleankeltaisen Tuijan ja toisen samannimisen, joka on lämpimänruskea.  Värien sävyt nimenomaan on tärkeitä.  Moni juttu on mulle valkoinen, mutta valkoisen sävyt vaihtelee.

Numerot ja kirjaimetkin näen väreinä, mutta en kaikkia.  On joitakin, mitkä ei vaan ole oikein minkäänvärisiä, toiset taas oikein voimakasvärisiä.  N-kirjain on vaaleanruskea, sellainen juuri ja juuri näkyvä.  M taas on voimakas sammaleenvihreä.  Sana "sammal" on muuten vihreä, mutta ei merkityksensä takia, vaan äänneasu on vihreä.  Tämä on oikeastaan aika jännää.  Syntymäpäivät on merkitykseltään kirkkaan sininen, mutta sanana se ei ole minkäänvärinen.  Eli ihan kaikki ei mene niin kuin voisi ajatella.  Ja mikään sana tai asia ei ole mulle musta.  Ei edes musta -sana.  Sehän on tummansininen.  Mistähän sekin johtuu.  Mustikka tai muste tietysti voisi viitata siihen, mutta ei nämä värit mulla noudattele mitään sääntöjä.  

Lapsena muistan eläneeni aika mielikuvitusrikasta elämää.  Koska myös äänet näyttäytyi väreinä ja jonkinlaisina kuvioina.  Yksi täti puhui aina keltaisesti ja kun isä päästi tietyllä äänellä jonkun voimasanan, niin se oli aina kirkkaan oranssi.  Pieru näytti lantulta ja oli vihreä.

No joo, tämä tästä.

Unkari ja Ukraina. Liian samanlaiset nimet.

rokote ja turvallisuus

Vantaa ja Vaasa.

Ap ja pa. Kyllä, minua hävettää sekoittaa nämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on synestesia. Näen sanoja, ääniä ja kirjaimia sekä numeroita väreinä. Itselläni menee useat paikkakunnat sekaisin, sillä ne ovat samanvärisiä. En millään meinaa muistaa, asuuko yksi tuttuni Jyväskylässä vai Hyvinkäällä, sillä molemmat ovat ruskeanoransseja.

Jotkut väritkin menevät sanoina sekaisin, sillä ne ovat samanvärisiä :) Värit eivät kaikki ole samanvärisiä minulle kuin sana itse. Esimerkiksi sana "vihreä" ei ole minulle vihreä. Jos sanon nopeasti jollekin, että "auto oli vihreä" saatan sanoa "auto oli sininen eikun vihreä".

Mullakin on tämä synestesia mutta ei ihan hirveän vahvana.  Muistan kuitenkin lapsena erityisesti ajatelleeni sanoja, asioita ja ihmisiä ja ihmisten nimiä väreinä.  Mullakin Jyväskylä ja Hyvinkää on samanvärisiä, mutta mulla ne on haaleansinisiä molemmat.

Tuija-nimi on kirkuvanpunainen, mutta Tuija-nimiset ihmiset voi olla erivärisiä.  Tunnen vaaleankeltaisen Tuijan ja toisen samannimisen, joka on lämpimänruskea.  Värien sävyt nimenomaan on tärkeitä.  Moni juttu on mulle valkoinen, mutta valkoisen sävyt vaihtelee.

Numerot ja kirjaimetkin näen väreinä, mutta en kaikkia.  On joitakin, mitkä ei vaan ole oikein minkäänvärisiä, toiset taas oikein voimakasvärisiä.  N-kirjain on vaaleanruskea, sellainen juuri ja juuri näkyvä.  M taas on voimakas sammaleenvihreä.  Sana "sammal" on muuten vihreä, mutta ei merkityksensä takia, vaan äänneasu on vihreä.  Tämä on oikeastaan aika jännää.  Syntymäpäivät on merkitykseltään kirkkaan sininen, mutta sanana se ei ole minkäänvärinen.  Eli ihan kaikki ei mene niin kuin voisi ajatella.  Ja mikään sana tai asia ei ole mulle musta.  Ei edes musta -sana.  Sehän on tummansininen.  Mistähän sekin johtuu.  Mustikka tai muste tietysti voisi viitata siihen, mutta ei nämä värit mulla noudattele mitään sääntöjä.  

Lapsena muistan eläneeni aika mielikuvitusrikasta elämää.  Koska myös äänet näyttäytyi väreinä ja jonkinlaisina kuvioina.  Yksi täti puhui aina keltaisesti ja kun isä päästi tietyllä äänellä jonkun voimasanan, niin se oli aina kirkkaan oranssi.  Pieru näytti lantulta ja oli vihreä.

No joo, tämä tästä.

Erittäin mielenkiintoista ja kummallisen kuuloista.