Kun lapsen eskarin aloitus ahdistaa,

Onhan se haikeaa, vanhemmuus on lapsesta luopumista ja jokainen kasvun askel muistutus siitä. Mutta siinä pitää vain hengittää syvään ja muistaa että se on se mikä tekee lapsen onnelliseksi, ja hänen pitää saada olla riemuissaan omasta kehityksestään ja itsenäistymisestään, ja minun hommani on olla onnellinen hänen puolestaan ja täyttää lapsen hitaasti jättämää tyhjiötä muilla jutuilla.

Haikeaa se on.

Ehkä ei vielä kannata olla haikea. Lapsi on yhä pieni.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se haikeaa, vanhemmuus on lapsesta luopumista ja jokainen kasvun askel muistutus siitä. Mutta siinä pitää vain hengittää syvään ja muistaa että se on se mikä tekee lapsen onnelliseksi, ja hänen pitää saada olla riemuissaan omasta kehityksestään ja itsenäistymisestään, ja minun hommani on olla onnellinen hänen puolestaan ja täyttää lapsen hitaasti jättämää tyhjiötä muilla jutuilla.

Kuvasit ajatukseni. Vanhemman tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi; antaa lapselle juuret ja siivet. Vähänpä sitä silloin tiesi, kun sai vauvan kainaloon, kuinka haikea koko matka olisi. Kasvun ja kehityksen myötä tulee aina uusia asioita, jotka jäävät taakse, ja toisaalta siitä on iloinen, koska niin asioiden kuuluu mennäkin. Meillä ainokainen on muuttamassa kotoa ensi vuonna, ollaan uuden edessä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se haikeaa, vanhemmuus on lapsesta luopumista ja jokainen kasvun askel muistutus siitä. Mutta siinä pitää vain hengittää syvään ja muistaa että se on se mikä tekee lapsen onnelliseksi, ja hänen pitää saada olla riemuissaan omasta kehityksestään ja itsenäistymisestään, ja minun hommani on olla onnellinen hänen puolestaan ja täyttää lapsen hitaasti jättämää tyhjiötä muilla jutuilla.

Kuvasit ajatukseni. Vanhemman tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi; antaa lapselle juuret ja siivet. Vähänpä sitä silloin tiesi, kun sai vauvan kainaloon, kuinka haikea koko matka olisi. Kasvun ja kehityksen myötä tulee aina uusia asioita, jotka jäävät taakse, ja toisaalta siitä on iloinen, koska niin asioiden kuuluu mennäkin. Meillä ainokainen on muuttamassa kotoa ensi vuonna, ollaan uuden edessä kaikki.

Tuntuuko sinusta nuo 6v pieniltä ja haikeus turhalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se haikeaa, vanhemmuus on lapsesta luopumista ja jokainen kasvun askel muistutus siitä. Mutta siinä pitää vain hengittää syvään ja muistaa että se on se mikä tekee lapsen onnelliseksi, ja hänen pitää saada olla riemuissaan omasta kehityksestään ja itsenäistymisestään, ja minun hommani on olla onnellinen hänen puolestaan ja täyttää lapsen hitaasti jättämää tyhjiötä muilla jutuilla.

Kuvasit ajatukseni. Vanhemman tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi; antaa lapselle juuret ja siivet. Vähänpä sitä silloin tiesi, kun sai vauvan kainaloon, kuinka haikea koko matka olisi. Kasvun ja kehityksen myötä tulee aina uusia asioita, jotka jäävät taakse, ja toisaalta siitä on iloinen, koska niin asioiden kuuluu mennäkin. Meillä ainokainen on muuttamassa kotoa ensi vuonna, ollaan uuden edessä kaikki.

Tuntuuko sinusta nuo 6v pieniltä ja haikeus turhalta?

Kyllä musta 6 v tuntuu pieneltä, mutta katson asioita eri näkökulmasta kuin sen 6-vuotiaan äit.i :) Ei kai se haikeus koskaan turhaa ole, minusta se on kasvamista lapsen mukana, vanhempana sitä tulee vähän jäljessä. Ei voi sanoa, että toinen kokee väärin.

Ylihuolehtivat vanhemmat joiden lapsilla parit diagnoosit itsekeksittyinä ja muut erityisherkkyydet kaupan päälle , sitten saa taistella kun kaikki on kiusaamista tai muuten vain väärin. Taitaa lapset olla helpoin asia eskarissa....

Nosto

On haikeaa, mutta miksi.

Meillä nuorin nyt menee ja on tosi haikeaa. En tiedä mitä ajattelisin.

Mä tunnen itseni tarpeettomaksi tässä tilanteessa.

Up

Tuskin olet tarpeeton.

No, kuule, olet tarpeellinen vielä yli 10v.

Up

Mulla on jo 12v lapsi ja olen tarpeellinen yhä.

Nosto

Tarpeeton? Äiti ei ole ikinä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeton? Äiti ei ole ikinä sitä.

Juuri näin! Äiti on tarpeellinen lapselleen aina, olkoonpa lapsi sitten 1- tai 50-vuotias. Tarpeellisuuden "muoto" vain muuttuu ajan kanssa. Kaikki aikanaan, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Itse olen ihan täpinöissäni kun esikoinen aloittaa viikon päästä eskarin. Iso poika ja pikkuhiljaa tulee isojen lasten juttuja tilalle.

Juuri tuo ahdistaa kun on iso, eikä pieni. On niin kovin haikeaa tämä kaikki. Ap

Ennen kuin huomaatkaan katselet haikeana lapsen vanhoja kouluja, jotka lapsi on jo jättänyt. Minusta tuntuu kuin siitä ei olisi kauaa, kun omat lapseni juoksivat vielä alakoulun pihalla. Nyt he ovat jo gradun kirjoittajia. Joka kerta kun kuljen lasten koulujen ohi, tuntuu kuin palaisin menneeseen ja olisin jälleen nuori äiti.

Oi tää on niin tuttu tunne. Tyttäreni just tänään soitti, kun sattumalta olin kävelemässä hänen vanhan eskarinsa ohi, että hänen gradunsa on nyt valmis. Myönnän, että melkeen pääsi itku. Mun pikkutyttö on jouluna maisteri.