Lue keskustelun säännöt.
Sinkut, miten hoidatte halipulaanne?
22.07.2018 |
Olen 30-kymppinen sinkkunainen. Kärvistelin halipulan kanssa, kunnes en enää kestänyt sitä kosketuksen puutetta enää. Keksin jokin aika sitten keinon jolla lievittää sitä. Eli olen mennyt treffeille deittisovellusten kautta joidenkin supersöpöjen ja halittavien sinkkumiesten kanssa ja sitten on päätynyt siihen että nautitaan siitä halimisesta, kosketuksesta.
Ei kyse siis irtoseksisuhteista. Minulla on periaatteena etten harrasta seksiä (yhdyntöjä, suuseksiä, alastomuutta) kuin seurustelusuhteessa, josta olen saattanut jossain kohtaa mainita sitten deiteille väärinkäsitysten välttämiseksi. Joskus, jos mies on todella kovassa puutteessa, saattaa ajautua intiimimpään kosketteluun, mutta julkinen paikka onneksi rajoittaa vähän ettei ajauduta omien periaatteideni vastaiselle alueelle.
Olen todella valikoiva sen suhteen kehen tunnen sellaista vetoa että koskettelu olisi luontevaa, mutta kuvista saanut yllättävän paljon osviittaa, kuten myös kun jutellut että millainen ihminen kyseessä. Ovat usein olleet muualta kuin Suomesta (helpostilähestyttäviä ja avoimia) esim matkustamassa Suomessa tai työkomennuksella. Nyt esim. näen toista kertaa ihanaa, supersöpöä ja hottista ruotsalaista merimiestä.
Tämä on auttanut minua ihan valtavasti kestämään hellyyden, halien, kosketuksen, suukkojen puutetta!
Kertokaa kokemuksianne, miten itse olette hoitaneet sinkkuina sitä tyhjää, onttoa tunnetta kun ketään ei ketään ole lähellä. Onko irtosuhteet auttaneet siihen? Onko jollain muilla tällaisen tyyppistä toimintaa, eli läheisyyttä vieraiden ihmisten kanssa, ilman seksiä?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kysymys ei tainnut olla tarkoitettu meille kiltti miehille.
En mitenkään koska halipuli ja seksi eivät kuulemma ole elämän perusedellytyksiä. Eikä varsinkaan miehille.
Minua ei huvita halailla jotain ventovierasta vaikka olisi kuinka söpö.
Läheisyydenkaipuuta ei oikein poista ikävä kyllä mikään. Koirani saa paljon hellyttä ja tykkään halia myös esim. kavereideni lapsia ja kavereita tietysti itseäänkin.
Käyttääkö joku aikuinen tuota h:lla alkavaa sanaa? Se on niin ällöttävä että en edes pysty kirjoittamaan sitä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyyteen tottuu. Kun on koko elämän yksin, ei osaa oikeen enää edes kaivata moista.
300-vuotias sinkkunainen, varmaan vähän vaikeaa löytää ikäistään seuraa.
30-kymppinen, eli 30 x 10 = 300.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole halailija, mutta halaan lemmikkejä.
Irtosuhteita en harrasta, koska läheisyys kuuluu minun maailmassani vain parisuhteisiin.
Ventovieraan kanssa panemisen ja siitä saatavan nautinnon vielä ymmärrän. Mutta miten kukaan saa tuntemattoman kanssa halailusta samaa nautintoa kuin rakkaan kumppanin kohtaamisesta?
t. hieman hölmistynyt mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen friends with benefits-suhteessa exäni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ventovieraan kanssa panemisen ja siitä saatavan nautinnon vielä ymmärrän. Mutta miten kukaan saa tuntemattoman kanssa halailusta samaa nautintoa kuin rakkaan kumppanin kohtaamisesta?
t. hieman hölmistynyt mies
Ei tässä olekaan väitetty että saisi samanlaista nautintoa kun rakkaan kumppanin kohtaamisesta, jos sitä rakasta kumppania ei kerran ole! Jollain tavalla sitä hellyyden kaipuuta sinkkujenkin täytyy paikata. Jollain se voi olla joku harrastus, liikunta toisilla irtosuhteet, kaverit jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen friends with benefits-suhteessa exäni kanssa.
Miten pystytte olemaan niin, ettei suhde ajaudu taas sellaiseen seurustelutyyppiseen ja ettei tulisi mustasukkaisuutta jos jompi kumpi alkaisi tapailla jotain muuta? Onko se platonista?
Olen yrittänyt tuota viimeisen kumppanini kanssa, mutta hän ei pysty siihen kun sanoo tulevan liikaa tunteita.
Ai tähän pitää liittyä seksi. No ei sit mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halannut kiintymismielessä, joten en tiedä miltä se tuntuu, enkä osaa kaivata sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ventovieraan kanssa panemisen ja siitä saatavan nautinnon vielä ymmärrän. Mutta miten kukaan saa tuntemattoman kanssa halailusta samaa nautintoa kuin rakkaan kumppanin kohtaamisesta?
t. hieman hölmistynyt mies
En minä ainakaan ole sinkkuna nauttinut irtosuhteista yhtä paljon kuin parisuhdeseksistä, eikä tuntemattoman tai puolitutun halaaminen ole sama asia kuin rakkaan halaaminen.
Silloin kun olen ollut superyksinäinen, se että joku on halannut tai vaikka kaveri hieronut hartioita on ollut päivän kohokohta.
En mitenkään. Kun lapsi oli pieni, sain haleja paljon ja silloin pidin koskettamisesta. Nyt kun lapsi on aikuinen, ja olen edelleen sinkku, olen tottunut siihen että minuun ei kosketa ja jos joku liian läheiseksi/tuttavalliseksi pyrkii, kavahdan pois, en tykkää kun minuun kosketaan (työkaverit tai muut, nainen tai mies).
Minulla ei erityisemmin ole mitään halipulaa. Halaan äitiäni, poikiani, ystäviäni. Miehiltä en ole mitään vailla.
Joskus tuli valitettavasti harrastettua tämän takia irtosuhteita. Ei siksi, että olisin halunnut seksia vaan siksi, että läheisyyden kaipuu oli niin kova. En ole vielä tavannut miestä, jolta saisi pelkkää hellyyttä ilman seksiä. Toki heitäkin varmaan löytyy, mutta ei vain ole omalle kohdalle osunut.
Lisäyksenä vielä, että päätarkoituksena näissä tapaamisissa ei ole ollut mikään tällainen. Eli miehet ovat muutenkin olleet mielenkiintoisia, kiva ollut tutustua ja jutella joka tapauksessa. On vaan sitten ajautunut siihen, että molemmat ovat selkeästi olleet halin tarpeessa. Eli vaikka ei läheisyyteen johtaisikaan niin on silti mukava nähdä näitä uusia mukavia, sydämellisiä ihmisiä :)