Lue keskustelun säännöt.
50-luvulla syntyneet on aika etuoikeutettuja
20.07.2018 |
Sodat oli ohi, ruokaa sai tarpeeksi. Maaseudulla yksi talous tuotti maitoa, toinen kananmunia, yksi lihaa. Kakaroille riitti kavereita naapureissa. Kaupungissa eri talojen lapset leikkivät yhdessä eikä kerrostalojen ympärillä ollut aitoja. Ja silloin leikittiin ulkona.
Kouluruoka oli hyvää ja ravitsevaa.
Sitten kun lapsesta kasvoi nuori, tutustuttiin vastakkaiseen sukupuoleen kasvokkain. Ja muutenkin oltiin samanikäisten kanssa livenä, ei netissä.
Puolisokin hankittiin ja lapset, nämä kaikki ilman nettiä. Ja elämä oli ihan hyvää.
Nyt kun viiskytluvulla syntyneenä olen eläkkeellä, olen tosi iloinen, että on tietokoneita, nettiä ja muuta.
Asiat voi hoitaa helposti, musiikkia ja muuta viihdettä on saatavilla niin paljon kuin kerkiää kuluttaa. Nautin siitä, että olen saanut kokea tämän kaiken kehityksen. Voiko joku muuna kuin 50-luvulla syntynyt olla kokenut tämän kaiken muutoksen omassa elämässään?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä nuorilla jotain mitä 50-lukulaisilla ei ole: omat hampaat.
Terveydenhoito on jotain, mitä ei tarvi nykyään enää pelätä.
Omat hampaat säilyy omalla toiminnalla, ei terveydenhoidolla.
Olen 60v. ja kaikki hampaat tallella, myös viisarit.
Eläköön, Suomesta löytyi kaksi kuuskymppistä, joilla on vielä omat hampaat.
Just..hammaslääkärissä kävin ensimmäisen kerran neljännellä luokalla, nykyyään käydään ennenkö on ensimmäinenkään hammas puhjennut. Ei ollut terveyskeskusta,vain kunnanlääkäri jonne menttiin viimeisessä hädässä ,kotona sai kitua monta päivää..ei pikku korvasäryistä ja kurkkukivuista lääkäriä vaivattu. Ei ollut autoja kuin muutama koko kylällä..repikää diitä kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä nuorilla jotain mitä 50-lukulaisilla ei ole: omat hampaat.
Terveydenhoito on jotain, mitä ei tarvi nykyään enää pelätä.
Omat hampaat säilyy omalla toiminnalla, ei terveydenhoidolla.
Olen 60v. ja kaikki hampaat tallella, myös viisarit.
Eläköön, Suomesta löytyi kaksi kuuskymppistä, joilla on vielä omat hampaat.
Just..hammaslääkärissä kävin ensimmäisen kerran neljännellä luokalla, nykyyään käydään ennenkö on ensimmäinenkään hammas puhjennut. Ei ollut terveyskeskusta,vain kunnanlääkäri jonne menttiin viimeisessä hädässä ,kotona sai kitua monta päivää..ei pikku korvasäryistä ja kurkkukivuista lääkäriä vaivattu. Ei ollut autoja kuin muutama koko kylällä..repikää diitä kateutta.
No ei minunkaan vanhemmat vieneet minua lääkäriin kuin pää kainalossa, kerran sain tästä syystä verenmyrkytyksen ja olin 2 vkoa sairaalassa. Autona meillä oli Lada. - 82
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha valittaa, kuinka kurjasti asiat olivat lapsuudessanne. Teillä oli mahdollisuus tehdä töitä ja nostaa omaa elintasoanne. Lapsillanne on toisin.
No kun se on faktaa. Minunko vika se on että olen syntynyt -50 luvulla ? Jokaisella ajalla on ongelmansa. Aloituksesta saa sen käsityksen että elämämme on ollut yhtä juhlaa, kaikkea muuta. Ja se mihin nuori kouluja käymätön työhön pääsi oli raskas tehdastyö huonolla palkalla,se työ jota paskaduuniksi kutsutte.
Jaa, no sittenhän minäkin olen paskaduunissa. Pointtini on se, että te pääsitte ponnistamaan huonommasta parempaan. Minun ikäpolveni on syntynyt siihen luomaanne parempaan, mutta harvalla meistä on mahdollisuutta itse saada samanlaista elintasoa kuin mihin olemme lapsuudessa tottuneet. Huonommasta ei osaa niin kärsiä, jos ei tiedä paremmasta. Mutta kun tietää paremmasta, askel taaksepäin on huomattavasti vaikeampi kuin teillä eteenpäin.
Aivan. Onhan USA:ssakin puhuttu juuri tästä, että nykyiset sukupolvet ovat pitkään aikaan ensimmäiset, joden elintaso on heikompi kuin edellisen sukupolven.
Paskapuhetta. USA:ssa ei milleniaalien (80-90-luvulla syntyneiden) elintaso ole käsittääkseni mitenkään merkittävästi heikompi kuin vanhempien ikäpolvien, vaan aika lailla sama. Suomi on ihan eri maa, kun tämä taantuman aikana aina romahtaa, ja nyt kun porukka ei enää ole valmis lähtemään ulkomaille tai usein edes vaihtamaan kaupunkia, vaan ruikuttaa vaan netissä, niin työttömien määrää on vaikea saadakaan pienemmäksi.
Lue lehtiä, tiedät enemmän ja mutuilet vähemmän.
Tutkimustietoa on sekä Englannista että USA:sta.
USA:sta
http://college.usatoday.com/2017/01/13/millennials-earn-20-less-than-bo…
ja Englannista
https://www.theguardian.com/society/2016/jul/18/millennials-earn-8000-p…
Taas yksi idiootti kirjoittelemassa.
Part of the explanation here is that the millennials are better educated. We could take that to be some dig at what the snowflakes are learning in college these days but that's not quite what I mean. Rather, they're measuring the incomes of millennials in their late 20s. The four year college completion or graduation rate has gone up by some 50% since the boomers were similarly measured. Thus, among the boomers at that age there would be more people with a decade of work experience under their belt and fewer people in just the first few years of a professional career.
Eli toisin sanoen työkokemukseen nähden milleniaalit eivät USA:ssa tienaa vähempää. USA:ssa on olematon 4% työttömyys, eli siellä ei juuri ole työttömiä.
Toisessa siteeraamassasi jutussa puhutaan vain ensimmäisistä työvuosista.
Btw, sukupolvi X:kin näyttäisi tienaavan paremmin kuin milleniaalit. Siinä sinulle lisää ruikutettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä tätä naukumista eri vuosikymmeninä eläneiden "helposta" elämästä. Joka ajassa on haasteensa ja hyvät puolensa.
Nää idiootit varmaan kadehtii koiraansa ja kissaansakin, kun niillä on helpompaa, eikä tarvi töissäkään käydä. On myös koiran ja kissan vika, etteivät he ole megarikkaita, ne rahat kun pitäisi tuoda kotiin siinä samalla, kun nämä ihmiset ruikuttavat netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä nuorilla jotain mitä 50-lukulaisilla ei ole: omat hampaat.
Terveydenhoito on jotain, mitä ei tarvi nykyään enää pelätä.
Omat hampaat säilyy omalla toiminnalla, ei terveydenhoidolla.
Olen 60v. ja kaikki hampaat tallella, myös viisarit.
Eläköön, Suomesta löytyi kaksi kuuskymppistä, joilla on vielä omat hampaat.
Just..hammaslääkärissä kävin ensimmäisen kerran neljännellä luokalla, nykyyään käydään ennenkö on ensimmäinenkään hammas puhjennut. Ei ollut terveyskeskusta,vain kunnanlääkäri jonne menttiin viimeisessä hädässä ,kotona sai kitua monta päivää..ei pikku korvasäryistä ja kurkkukivuista lääkäriä vaivattu. Ei ollut autoja kuin muutama koko kylällä..repikää diitä kateutta.
Milloin mahtoi tulla maksuton hammashoito koululaisille ja opiskelijoille? Siis alle 18-vuotiaille. Veikkaan että tuli terveyskeskusuudistuksen myötä eli 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuulostat etuoikeutetulta, mutta kyllä 50-luvulla on esim asuttu todella ahtaasti. Kouluruoka - hmmm. Oli ainakin maksullista, mieheni on syntynyt -57. Hän sai osittaisen stipendin ruokaan. Söi koulussa siis kolmena päivänä viikossa. Isoin asunto, missä 4-lapsinen tiimi on asunut oli kolmio. Ja kaksiossakin he ovat asuneet.
Satua tuo kouluruokailun maksullisuus. Kouluruokailu on ollut maksutonta Suomessa vuodesta 1948.
Oppikoulussa ruoka oli kyllä maksullista. Ja osa se vuosista vastaa nykyistä peruskoulua.
Minä olen kauppaopistossa maksanut ruuastani 80-luvulla. Ei oiota.
Vierailija kirjoitti:
Ruoasta olen eri mieltä.
Kaupasta ei ostettu juuri mitään.
Aikaista perunaa ja kastiketta ja koulussa puuroja, harvoin lihaa.
Hygienia oli huonoa, kerran viikossa saunassa ja ulkovessa
Toisaalta elämä oli turvallista ja helppoa,
Ei meillä ainakaan ollut väkivaltaa kotona, tavallinen maanviljelijäperhe.
Töihin kyllä joutui jo pienenä mutta siinäpä oppi arvostamaan työtä.
Työtön en ole ollut koskaan ja nyt olen ollut eläkkeellä 2 kk.
Ruokaa oli ainakin muistini mukaan niin, ettei nälkä ollut, mutta ei kukaan saanut ahmiakaan. Vaikka olisi ollut ihanaa äitin tekemää karjalanpaistiakin! Kahvia juotiin aamuisin heti pienestä pitäen. Se oli se aamiainen! Se taisi vapautua säännöstelystä juuri samana vuonna kuin minä synnyin, eli 1954. Sota ei ollut kovin kaukana menneisyydessä, nyt aikuisena vasta sen on tajunnut. Isä oli niitä sodan vammauttamia, joissa ei vamma näkynyt kuten veljellään - toinen veli kaatui. Meillä oli väkivaltaa ja riitaisaa, ehkä siitä on muistot vasta 60-luvulta. Mutta piiskaa sain jo ihan pienenä. Isästä on yksi ainoita hyviä muistoja kun olin aina äidin kanssa saunassa ja isä haki minut ja kietoi vilttiin, sylissäolo jäikin näihin saunamatkoihin. Kanadan-täti lähetti meille jouluna paketin, johon oli laitettu suklaakonvehteja. Ensimmäistä kertaa maistoin niitä. Olin myös ihan pienestä asti aamuisin yksin kotona kun äiti lähti karjakon hommiin työpaikalleen. Navetta ei ollut ihan lähellä. Muistan pelänneeni ikkunan takana olevaa hahmoa, joka oli kuitenkin ilmeisesti vain pitkä kataja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -58 ja hieman omia näkökantoja.
Kaikki eivät ole syntyneet varakkaisiin perheisiin eli mahdollisuudet esim. opiskeluun 70-luvulla kaikilla eivät todellakaan olleet samat, kuten joku henkilö näin kertoi. Suomessa oli isot erot, vaikka Kainuu/vrt. Oulu. Oppikoulu maksoi ja siihen aikaan suhteellisen paljon (kirjat, lukukausimaksut, kirjat, ulkopaikkakuntalaisilla asuminen, ruokailu). Perheestä monesti mietittiin, kenet laitetaan oppikouluun, kaikkiin ei ollut vara. Kaikki työ otettiin vastaan, mitä oli tarjolla, koska kotiin piti maksaa olemisensa.
Mutta,
tulikin mieleen, kun mehän olemme kasvattaneet 80-90 luvulla syntyneet lapsemme - niin onkohan meillä käynyt joku kämmi? Teidän elämästänne olemme tehneet ehkä liiankin gurlingia, ettei tarvitsisi käydä samoja kasvukipuja kuin itse olemme kokeneet. Ainakin itse myönnän, että esim. vaatteiden suhteen olen ollut liiankin tarkka, ettei ainakaan niistä kiusata, koska itseäni on kiusattu. Sen jälkeenhän tulevatkin sitten muut, kännykät; rahavarat jne. Helppoa elämää? Siksikö ei esim. siivous- , kiinteistöhuoltotyöt eivät esim. kiinnosta ns. välivaihetta odottaessa. Voihan siinä hiki tulla ja kaverit ei tajuu. Ripsiin, kynsiin täytyy kuitenkin jostain saada rahaa... Tämä karrikoiden.
Neljä vuotta eläkkeeseen, 1600 brutto - ehkä, jos terveys siihen asti kestää. Heikoilla mennään, pakko vain on. Ei kannata kadehtia.
Tämä kirjoitus kosketti, koska olisin itse melkein voinut kirjoittaa samoin. Olen s. 1959, ja todella köyhästä kodista. Olen opiskellut useita ammatteja, ja lopulta korkeakoulututkinnon. Olen aina tinkinyt omista tarpeistani, että lapsillani olisi paremmat lähtökohdat. Reilu 5 v eläkkeeseen, ja brutto näyttäisi silloin olevan n. 1500 e/kk. Siitä kun verot vähennetään, niin nettona varmaan jotain 1100-1200 euroa (eläkkeissä on korkeampi verotus kuin palkassa). Eläkkeensaajan asumistuessa katsotaan kuitenkin vain bruttoa, joten ei sitä asumistukea juurikaan tuon päälle heru. (Nuoretkin) Kelan työkyvyttömyyseläkkeellä olevat saavat asumistukineen melkein tuon saman, vaikka eivät olisi päivääkään töitä tehneet.
Mutta kirjoittaja 97, unohdat yhden asian. Jos olet syntynyt -59, kohtaamasi ongelmat aikuisiässä eivät kerro niinkään 50-luvulla syntyneiden ongelmista kuin itseäsi nuorempien. Olet ensimmäisiä ikäluokkia, jotka ovat ehtineet joutua tähän ammatinvaihtorumbaan. Kuitenkin olet selviytynyt siitä voittajana, koska edelleen oletat pääseväsi jo 66-vuotiaana eläkkeelle, joka on jonkinkokoinen. Eli sinulla on sen lopulta saavuttamasi korkeakoulututkinnon turvin jonkinnäköinen oletus työpaikkasi pysyvyydestä eläkkeelle pääsyyn asti.
Voisi toivoa, että korkeakoulututkinnon saavuttanut ihminen ymmärtäisi toisten tekstiä sen verran, että ottaisi vastaan nuorempien viestin. Meillä ei ole luottamusta minkäänlaiseen eläkkeeseen, eikä etenkään siihen, että eläkkeelle päästään työpaikasta.
Minä synnyin -68, ja mieheni on -62 syntynyt yrittäjä, joka on keskittynyt pitämään firmansa hengissä kahden laman yli, ja kaikki loistohaaveet on pitänyt matkalla unohtaa. Itselläni on sama tarina, mutta oma yrittämiseni jäi puhtaasti kotiäidin harrasteluksi kun hän taas on uhrannut perheellistymisen mahdollisuudenkin satsatessaan yritykseen, joka ei olisi kyennyt perhettä elättämään. Kun tapasimme, häntä järkytti minun korkeakoulutettu näköalattomuuteni. Kysyi, miten olen ajatellut turvata eläkkeeni - hän kun on kuitenkin onnistunut hiljaksiin haalimaan jonkinlaisen pohjakassan firman omistuksien muodossa, että on varmistanut omansa niin.
Kerroin, että oletan maailman romahtavan tavalla tai toisella siihen mennessä joka tapauksessa, ja olen henkisesti valmistautunut päätymään mahdollisessa vanhuudessani leirimajoitukseen ja kitumaan telttasängyssä. Ja olen aivan varma, että minua tullaan potkimaan moneen kertaan laiskasukupoven edustajana, jotka vain saivat tulonsiirtoja tekemättä mitään. Vaikka olen koko aikuisikäni joutunut muuttamaan suunnitelmia sitä tahtia kun edellinen on karahtanut kiville olosuhteiden tiukentuessa ja ammattien kadotessa alta. Ja joutunut mukautumaan ajatukseen ikuisesta köyhyydestä omasta urheudesta huolimatta.
Nyt ollaan kolme vuotta raadettu kuin eläimet siinä toivossa, että saadaan kehitettyä ja laajennettua firmaa siihen kuntoon, jossa se voisi elättää jatkossa minutkin. Tämä on siis tapahtunut ilman palkkaa. Olemme niin kovilla, että järki meinaa lähteä. Asiat joutuu tekemään vaikeimman kautta itse, kun ei ole rahaa teettää niitä eri alojen ammattilaisilla. Toisaalta, koska meillä ei ole muuta kuin arvostus toistemme uhrautuvuutta kohtaan, se on hitsannut meidät hankalinakin ihmisinä yhteen ja laittanut halveksimaan vaaroja. Kun parempiakaan vaihtoehtoja ei oikein ole. Koemme, että maailmassa käydään taloudellista sotaa, ja me kaksi olemme sotakavereita.
Akateeminen maailma ei ollut ihmisen paikka enää 90-luvullakaan kun paremmin alansa valinnut ystäväni päätti hylätä ajatuksen tutkijan urasta. Häntä sentään oikein pyydettiin jäämään. Minulla sitä valintaakaan ei enää ollut, kun rahoitusta väitöskirjaan ei ollut mahdollista saada siinä vaiheessa, kun edellisen laman takia valmistuin lopulta pahasti jälkijunassa. Olisimme voineet olla alamme huippua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs nää 50-luvulla syntyneet töissäolevat eläkeläiset.
Häpeäisitte, kun viette nuorilta työpaikan.
Ennemminkin veikkaisin, että tällä hetkellä töissä olevat 60+ 70+ eläkeläiset ovat monessa paikkaa menoerä, ja vaikutus nuorempien työllistymiseen tulee sitä kautta epäsuorasti. 40-50 -luvuilla syntyneiden on annettu työpaikoilla tehdä töitä pari-kolkyt vuotta vanhoilla menetelmillä, koska nämä ikäluokat ovat olleet niin vahvoja mm. ay-liikkeessä, että ovat saaneet väkisin asiansa läpi. Vanhojen työntekijöiden on annettu työskennellä 1900-luvun menetelmillä ja teknologioilla, pienemmällä tuottavuudella.
Yleensä kun 40-50 -lukulainen lähtee työpaikalta (lopullisesti, ei osa-aikaisesti), niin vastaavaa työntekijää ei palkata, vaan lisätään automaatiota ja kiristetään uudelleenjärjestelyillä ruuvia nuorempien työntekijöiden tuottavuudessa. Uusia työpaikkoja nuorille ei synny, mutta töissä olevilla nuorilla kiristyy panta päässä.
Itse en kyllä edes nähnyt tietokonetta ennen kuin joskus 15- vuotiaana.. minulla oli sähkökirjoituskone. Ulkovessa oli vielä mummolassa sisävessan sijaan. Olen synt - 82.