Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset rannalla
19.07.2018 |
Miksi osa vanhemmista ei käsitä, että uimataidonta lasta tulisi vahtia siellä vedessä lapsen vieressä eikä rannalta käsin selaten kännykkää tms.
Kommentit (305)
Pari viikkoa sitten olin omieni kanssa rannalla. Yks mamma ei yhtään katsonut omien lastensa perään, vaan jutteli tuttunsa kanssa. Yksi hänen lapsensa, alle kouluikäinen, mm. otti uimahousut pois päältään ja nakkeli niitä pitkin järveä. Uitti myös pari pyyhettä litimäriksi. Tätä perseilyä riitti ainakin puoli tuntia. Ja mamma vaan juttelee, eikä yhtään näe mitä lapsi touhuaa. Siinä olis ehtiny hukkua monta kertaa. Lähdettiin pois, en tiedä miten heidän iltansa päättyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa sitten olin omieni kanssa rannalla. Yks mamma ei yhtään katsonut omien lastensa perään, vaan jutteli tuttunsa kanssa. Yksi hänen lapsensa, alle kouluikäinen, mm. otti uimahousut pois päältään ja nakkeli niitä pitkin järveä. Uitti myös pari pyyhettä litimäriksi. Tätä perseilyä riitti ainakin puoli tuntia. Ja mamma vaan juttelee, eikä yhtään näe mitä lapsi touhuaa. Siinä olis ehtiny hukkua monta kertaa. Lähdettiin pois, en tiedä miten heidän iltansa päättyi.
Tätähän se on. Lapsia pitää valvoa. Paljon todennäköisempää kuin hukkua tutussa rannassa on se, että lapsi tekee siellä kolttosiaan, kuten roiskii tahallaan vettä toisten päälle, polskii ja sukeltaa toisten päälle yhtään varomatta, hyppää laiturilta muiden niskaan tai painaa kaverinsa leikillään veden alle.
Tätä toimintaa estämässä ne vanhemmat on siellä rannalla mukana, eikä vain pitämässä lapsensa hengissä.
Valvonnan suhde on suorassa korrelaatiossa, kuinka tärkeä lapsi on vanhemmille
Vierailija kirjoitti:
Minä vahdin 10 m päästä rannalta. Isompi sukeltaa jo itsekin useamman minuutin kerrallaan, ja osaa uida. On 5-vuotias ja pienikokoinen. Kolmevuotias ei uskalla vieläkään mennä polvikorkeutta syvemmälle, joten senkin on kovin vaikea hukkua leikkiessään.
On tilanteita joissa vahdin vierestä, kuten isomman sukellusleikit. Mutta jos leikitään hiekkaleikkejä niin ei siitä kukaan huku vaikka selaan kännykkää samalla, osaan nostaa katseen kännykästa minuutin välein, joten turhaan jännität.
Aikamoinen vesipeto jos jo viisivuotias on useamman minuutin! veden alla yhdellä kertaa. Vapaasukellusmateriaalia, ennätys aikuisilla taitaa olla 7 minuuttia.
Ymmärrän kyllä huolen siitä, että pikkulapsia ei vahdita, ja monesti olen miettinyt että voisi tuokin vähän lähempänä omaa pientään olla.
Minä näen kuitenkin ärsyttävämpänä ongelmana ne kymmenen vuotiaasta ylöspäin olevat, yleensä pojat, joita ei todellakaan vahdita (elleivät jo ole itsenäisesti rannalla). Nämä hyppivät laiturilta varomatta ketään, hyppivät myös vedessä eteenpäin katsomatta, riehuvat, huutavat ja kirolevat. Ihan älyttömän ärsyttää uittaa ja vahtia sitä omaa kaksivuotiasta, kun näitä isompia pitää ihan oikeasti varoa.
Jos meidän lähellä, tai edes lähiseudulla olisi rauhallinen ranta, suuntaisin sinne. Mutta ei ole. Asutaan melko kuivalla seudulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu myös rannasta ja siitä paljonko siellä sillä hetkellä on ihmisiä. Me käymme usein rannassa jossa lasten allas on erikseen rajattu eikä sieltä ole mahdollista vahingossakaan eksyä syviin vesiin. On myös eri asia onko lapsi 1v vai 5v joka jo ymmärtää ja osaa noudattaa ohjeita. Toki uimataidlton voi hukkua oli minkä ikäinen tahansa mutta tarkoitan että isompi ymmärtää itsekin perustelut miksi syvälle ei voi mennä ja kehon hallinta matalassa vedessä jossa vesi yltää syvimmilläänkin vyötärölle on ihan eri luokkaa kuin juuri kävelemään oppineella. Jos ihmisiä ei ole kovin paljon rannalla uskallan vahtia isompaa lasta rannalta käsin (tietenkin kirjaimellisesti vahdin enkä selaa puhelinta, sitä en muutenkaan harrasta). Jos on paljon lapsia vedessä ja aurinko häikäisee en uskalla olla yhtä luottavainen koska silloin näköyhteys katoaa helposti hetkittäin. Monessa tilanteessa olen ehkä jopa ylisuojeleva, mutta tässä näköjään keskivertoa rennompi. Mutta kuten jo sanoin, jos lastenallasta ei olisi erikseen rajattu olisin itsekin kyllä vedessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän. Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.
Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä.
Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?
Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.
10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?
Lapset ja nuoret ovat yllättävän fiksuja, eivätkä läheskään niin onnettomuusalttiita ja holtittomia, kuin osa aikuisista on saanut itselleen päähän. Itse olin 10-vuotiaana käynyt kaveriporukalla rannalla jo parin kesän ajan ja niin olivat muutkin ikätoverini. Paitsi yksi poika, jonka äiti tuli aina mukaan vahtimaan ja, jota pidimme hyvin outona käytöksenä.
Eikä puhettakaan, että jonkun meistä muista vanhemmat olisivat seuranneet meitä pyörillä rannalle, ja tapittaneet uimaleikkejämme käskyjä huudellen. Ei ainakaan minun vanhemmillani ollut aikaakaan hengata rannalla jopa 7-8h päivässä. Oli töitä, kotitöitä ja pikkuveli hoidettavana.
Ja riehuttiin kyllä ihan kunnolla siellä vedessä, eikä kukaan meistä meinannut hukkua. Välillä sattui pienempiä naarmuja ja mustelmia, mutta niistä selvittiin muutaman minuutin valittelulla ja kiroilulla.
N23
Minä olin se outo äiti, joka vääntyi rannalle jopa 10 vuotiaiden kanssa. Ja sainkin noukkia sieltä jokusen pennun joesta rannalle. Samalla kun jouduin puolustamaan sitäkin lasta, jota kiusattiin ja hakattiin pukukopin takana. Monta muutakin pikku puhdetyötä tuli siinä tehtyä sivussa, vaikka olinkin se outo äiti, joka tuli rannalle. Ja ihmeellisintä oli se, että vaikka olin niin outo, niin vilttini ympärille kertyi aina iso lauma lapsia pälättämään, kun niillä oli niin kauheasti asiaa.Monesti mietin, että saisi olla näillä ne omat oudot vanhemmat matkassa kuuntelemassa, kun näkyy niin aikuisen nälkä olevan.
Terveisin se yksi outo äiti rannalla 53v.
No, ihminen useimmiten hankkii seuransa kaltaisistaan: totta kai tuollaisen helikopterimutsin lapsen kaveritkin on mammanpoikia, joille tulee ikävä äitiä jo uimareissulla.
Ja ei siinä mitään, kyllä varmaan kaiken ikäiset käyvät välillä vanhempien kanssa rannalla. Mutta se, että esimurrosikäisen uimareissu on siitä kiinni, pääseekö äiti tai isi vahtimaan, on kyllä jo curlaamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näen lapseni kyllä koko ajan sieltä rannaltakin. Olen 3-4 metrin päässä ja jos näen että kaatuu tms, juoksen nostamaan ylös. Missä ongelma?
Oletko hyvä vesijuoksija?
Olin rantapiknikillä perheellisten ystävieni ja heidän lastensa kanssa. Mammat perustivat juoruringin viltin ympärille katse toisissaan. Kun lapset olivat jo parin-kolmensadan metrin päässä, kysyin äideiltä, eikö kukaan teistä vahdi lapsia. Kauhea metelihän siitä nousi. Minä en ole lastenvahti ja mielestäni vastuu on vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän. Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.
Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä.
Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?
Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.
10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?
Lapset ja nuoret ovat yllättävän fiksuja, eivätkä läheskään niin onnettomuusalttiita ja holtittomia, kuin osa aikuisista on saanut itselleen päähän. Itse olin 10-vuotiaana käynyt kaveriporukalla rannalla jo parin kesän ajan ja niin olivat muutkin ikätoverini. Paitsi yksi poika, jonka äiti tuli aina mukaan vahtimaan ja, jota pidimme hyvin outona käytöksenä.
Eikä puhettakaan, että jonkun meistä muista vanhemmat olisivat seuranneet meitä pyörillä rannalle, ja tapittaneet uimaleikkejämme käskyjä huudellen. Ei ainakaan minun vanhemmillani ollut aikaakaan hengata rannalla jopa 7-8h päivässä. Oli töitä, kotitöitä ja pikkuveli hoidettavana.
Ja riehuttiin kyllä ihan kunnolla siellä vedessä, eikä kukaan meistä meinannut hukkua. Välillä sattui pienempiä naarmuja ja mustelmia, mutta niistä selvittiin muutaman minuutin valittelulla ja kiroilulla.
N23
Minä olin se outo äiti, joka vääntyi rannalle jopa 10 vuotiaiden kanssa. Ja sainkin noukkia sieltä jokusen pennun joesta rannalle. Samalla kun jouduin puolustamaan sitäkin lasta, jota kiusattiin ja hakattiin pukukopin takana. Monta muutakin pikku puhdetyötä tuli siinä tehtyä sivussa, vaikka olinkin se outo äiti, joka tuli rannalle. Ja ihmeellisintä oli se, että vaikka olin niin outo, niin vilttini ympärille kertyi aina iso lauma lapsia pälättämään, kun niillä oli niin kauheasti asiaa.Monesti mietin, että saisi olla näillä ne omat oudot vanhemmat matkassa kuuntelemassa, kun näkyy niin aikuisen nälkä olevan.
Terveisin se yksi outo äiti rannalla 53v.
Niin, kyllä, outo olit. Kalahtiko kalikka? Tai, ei siinä mitään, saahan sinne rannalle mennä isojen lasten äiditkin, milloin haluaa, mutta kyllä se vähän särähtää korvaan, kun joku varta vasten viettää kesänsä 10v lapsensa kaveriporukassa.
Meidän lapsen kaveriporukka on onneksi niin outoja, että ketään ei päästetä rannalle, jos joku ei ole vahtimassa. Viettävät aikaa sitten jossain muualla keskenään.
No, eihän se enää outoa ole, mutta vielä päälle kymmenen vuotta sitten oli; tuo kaverinsa vanhempia outoina pitänyt on jo vajaa kaksvitonen ja kyllä heidän ikäluokkansa paineli lapsina kesälomat kavereiden kanssa ilman vanhempiaan. Suomalainen perhekulttuuri on muuttunut ihan hirveästi tässä kymmenen vuoden aikana suojelevammaksi ja oikeastaan aika ylisuorittavaksikin, sosiaalinen media ja internetin käytön räjähdysmäinen suosio lienee syy muutokseen. Tuollainen maaseudulta lähtöisin oleva "koko kylä kasvattaa" ja "saat selkään, jos kuolet"-kasvatustyyli on lähes kokonaan kadonnut ja isotkin lapset halutaan nykyään pitää ympärivuorokautisesti käden ulottuvilla. Mitä en yhtään ihmettele, kun IS:ää ja Vauvaa selailevat aikuiset saavat parhaimmillaan monta kertaa päivässä tietoonsa uusia asioita, jotka aiheuttavat lapsille traumoja ja uutisia hirveistä onnettomuuksista ja mahdollisuuksista joutua onnettomuuteen. Puhumattakaan äitiysblogeista ja some-käyttäjistä, jotka jatkuvasti päivittävät sivuilleen materiaalia upeasta perhe-elämästään ja hyvinkasvatetuista, kilteistä lapsistaan.
Minä sain hyvin ikävän ja laiskan ihmisen maineen kun anopin mökillä en suostunut jättämään alle kouluikäisiä uimataidottomia lapsia rantaan ilman valvontaa.
Olisi pitänyt osallistua mökin kunnostukseen tai kokata ruokaa koko porukalle.
Vaan eipä se yhtään yllättänyt. Aiemmin olin käynyt lasten ja anopin kanssa leikkipuistoja. Anoppi änkesi mukaan.
Siellä anoppi vetäisi herneitä nenään siitä että halusin valvoa lasten leikkimistä enkä lähtenyt katselemaan jotain kukkapuskia joiden luota ei ollut näkyvyyttä leikkipuistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän. Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.
Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä.
Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?
Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.
10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?
Nyt olen ajatellut, ku itse olen pienten lasten äiti, miten itse olin lapsena 10-12 vuotiaana siskon/kaverin kanssa kahdestaan uimassa. Syrjäisellä rannalla tai lammessa, joka siis todella syvä. Ilman mitään kellukkeita ja puhelimia. Siellä vedessä vaan kuperkeikkoja tehtiin. Tuntuu tosi hurjalta!
Meidän lapsilla on sääntönä, että yläastetta edeltävänä kesänä saa mennä ensi kertaa kaveriporukalla rannalle ilman aikuista. Yläkoululaisen on kuitenkin hyvä oppia ottamaan jo vähän enemmän vastuuta itsestään, joten katsottiin tuo ikä sopivaksi itsenäisille ranta- ja shoppailureissuille. Osa teinien kavereiden vanhemmista on ottanut meistä esimerkkiä ja ollaankin tehty tästä yhteinen diili. Ollaan sovittu myös, että kännykät on oltava mukana ja aina välillä on laitettava tilannepäivitys
10-vuotiaalla ei minusta saisi olla rannalle mitään asiaa ilman valvojaa, vaikka kuinka fiksu ja hyvä uimari olisi. Ei sen ikäinen vielä pärjää
Vierailija kirjoitti:
Eilen just katselin järkyttyneenä rannalla kun iso lapsi (arviolta 6-v) ei saanut mennä veteen POLVEA syvemmälle. Oli kellukkeet. Oo siinä nyt "uimassa" polveen asti ylettyvässä vedessä :D
Ei ihme ettei nykyajan kakarat opi uimaan!!!
Minun serkkuni, 12v, ei saa mennä veteen rintaa syvemmälle ja aina täti, tai mummi seisoo parin metrin päässä vahtimassa. Ei saa laittaa päätä veden alle, tai hyppiä laiturilta. Poikaporukalla serkku tuskin pääsee uimaan ennen täysi-ikää; täti ei vieläkään päästä häntä lähtemään edes kotipihasta ilman aikuista
Ei ole erityislapsi, täti vain on hysteerinen yh-äiti, joka yritti lasta yli kymmenen vuotta ennen, kuin tärppäsi. Kasvattaa poikaansa nyt pumpulissa, ettei menettäisi tätä. Ehkä näkemäsi 6v:n kohdalla oli kyse jostain samankaltaisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valvonnan suhde on suorassa korrelaatiossa, kuinka tärkeä lapsi on vanhemmille
Tällä logiikalla se välittävin vanhempi pitää lastaan häkissä kellarissa. Eipähän jää auton alle tai huku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän. Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.
Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä.
Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?
Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.
10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?
Nyt olen ajatellut, ku itse olen pienten lasten äiti, miten itse olin lapsena 10-12 vuotiaana siskon/kaverin kanssa kahdestaan uimassa. Syrjäisellä rannalla tai lammessa, joka siis todella syvä. Ilman mitään kellukkeita ja puhelimia. Siellä vedessä vaan kuperkeikkoja tehtiin. Tuntuu tosi hurjalta!
Meidän lapsilla on sääntönä, että yläastetta edeltävänä kesänä saa mennä ensi kertaa kaveriporukalla rannalle ilman aikuista. Yläkoululaisen on kuitenkin hyvä oppia ottamaan jo vähän enemmän vastuuta itsestään, joten katsottiin tuo ikä sopivaksi itsenäisille ranta- ja shoppailureissuille. Osa teinien kavereiden vanhemmista on ottanut meistä esimerkkiä ja ollaankin tehty tästä yhteinen diili. Ollaan sovittu myös, että kännykät on oltava mukana ja aina välillä on laitettava tilannepäivitys
10-vuotiaalla ei minusta saisi olla rannalle mitään asiaa ilman valvojaa, vaikka kuinka fiksu ja hyvä uimari olisi. Ei sen ikäinen vielä pärjää
Voi jestas!
Vaikka kuinka asiantuntijat varoittelevat helikopterivanhemmuuden turmelluttavasta vaikutuksesta lapseen, niin näitä riittää.. .
Ja miten voit sanoa, ettei pärjää? Jos oma vässykkäsi ei pärjää, niin puhu vain hänestä. Itse, kaverini ja nyt omat lapset ja kaverinsa pärjäävät aivan mainioisti.
Kaks kertaa mietin, viitsinkö kirjoittaa tähän mitään, kun on taas niin monta ihan asiatonta viestiä asiallisesta ja tärkeästä aiheesta. Mutta kirjoitanpas kuitenkin. Mun mielestä kohtuus ja kultainen keskitie tässäkin asiassa. Lapsille sen verran siimaa siellä rannalla, että on mahdollisuus oppia ja alkaa luottaa omiin kykyihin siinä vaiheessa kun niitä on. Mutta turvallisuus ennen kaikkea ja vanhemmilla valmius reagoida nopeasti, vedessä ollaan yhdessä! Lähellä tai vähän kauempana. Meillä isompi lapsi, nyt 5-vuotias ui itsenäisesti välillä kellukkeilla ja välillä ilman (riippuen juuri esim. siitä olemmeko molemmat vanhemmat paikalla). Saa mennä jo vähän kauemmaskin aikuisesta, ei kuitenkaan tuoreena uimataitoisena ilman kellukkeita alueelle, missä ei jalat yllä pohjaan. Ja tuntemattomalla rannalla arvioidaan tilannetta tietysti aina uudelleen. 3-vuotiaani on myös reipas ja rohkea uimari, polskuttelee uimarenkaan kanssa kovasti. Häntäkään ei matalassa vedessä kädenmitan päässä pidetä, mutta silmällä koko ajan. Ja jos alkaa olla yli lapsen vyötäröön vettä, niin hyvin lähellä pysytellään. Pari viikkoa sitten sain muistutuksen vahdinnan tärkeydestä, vahinko ei oikeasti tule kello kaulassa. Käveltiin tämän 3-veen kanssa hitaasti syvenevässä rantavedessä, isompi lapsi isänsä kanssa meni jo edeltä vähän syvemmällä. Lapsi alkoi esitellä, että helmet oli jääneet kaulaan ja ehdotin että viedäänpä ne vielä rannalle ettei häviä. Lähdin niitä sitten itse viemään ohjeistaen lasta odottamaan paikallaan. Arvatkaa uskoiko? Rannalle ei kovin montaa metriä ollut kun lähdin ja nopeasti kävin, mutta lapsi oli päättänyt jatkaa matkaa ja juuri tällä epäonnisella kerralla kun en vieressä ollut, keikahtanut vähän syvemmällä uimarenkaan kanssa ympäri. Uimarengashan voi näin tehdä, kun lapsi heittäytyy uimaan.Isä ajatteli, että lapsi on minun kanssa (niin kuin olikin, mutta olisi pitänyt olla tiukemmin) ja minä ajattelin, että pyörähdän nopeasti ja toisaalta että isä ehkä myös osaltaan katsoo samaan suuntaan, mistä olimme tulossa. Mutta tässä ei nyt mikään oletus pitänyt paikkaansa vaan lapsi ehti sukellella vedessä jonkin hetken ennen kuin ehdimme paikalle. Jalat vielä tässäkin kohtaa ylsivät hänellä pohjaan mutta, hän ei päässyt kääntymään kunnolla jaloilleen. Ihme kyllä, yskähti vain pari kertaa ja vähän aikaa rauhoittui sylissä ennen kuin jo halusi takaisin uimaan kuin ei mitään olisi sattunut. Tässä olisi voinut käydä niin paljon pahemmin, kyllä pääsi monta itkua vielä illallakin. Ja sen päätin etten ikinä käännä lapselle selkääni rannalla ennen kuin uima- ja sukellustaito on varma, en hetkeksikään. Saati että nousisin/jäisin pois vedestä, jos olen päävastuussa jostakin lapsesta. Suosittelen samaa muillekin. Siihen, onko erilaiset kellukkeet hyvä vai huono juttu sanon vaan, että loistava apuväline kun totutellaan veteen ja harjoitellaan siellä liikkumista, mutta niihin ei todellakaan pidä sokeasti luottaa. Uimarenkaan käyttö meillä jatkuu, mutta tiukasti valvottuna.
Kellukkeet voi olla todella vaarallisia. Lomamatkalla tuli nähtyä miten noin 1v lapsi joka oli altaassa uimarenkaan ja käsivarsikellukkeiden varassa onnistui kovasti polskiessaan keikahtamaan renkaan läpi eteenpäin ja jäi siihen kasvot vedessä ja jalat ylös sojottaen potkimaan. Onneksi oli äiti vieressä. Lapsi oli tietysti aivan paniikissa kun äiti nosti hänet pinnalle. Samassa paikassa nähtiin myös vanhempia joiden suunnilleen samanikäiset lapset samaan tapaan uimarenkaan varassa "uivat" vanhempien jutellessa keskenään tai puuhatessa muuta. Ei todellakaan ole näihin "uima-apuihin" luottaminen. Itse uskon että lapsi oppii nopeamminkin uimaan ilman mitään härpäkkeitä kunhan vaan saa paljon tilaisuuksia harjoitella ja tulla tutuksi veden kanssa valvotusti.
Anteeksi parinkolmen sadan metrin päässä. Huippulapsi. Mä oon 43 ja teen tuollaisia reissuja. Myös kylmissä vesissä.
Uimataidotonta pitää mielestäni valvoa käden mitan päässä luonnon vesissä. maauimalat ja uimahallit on turvallisempia kuin luonnonvesi ja siellä lasten altaassa voi vapaammin polskutella, jos esim lapsi jo 120 cm ja allas 100 cm eli aina ylttää jalat pohjaan. Aikuinen kuitenkin seuraa uimaraidotonta lasta lähietäisyydeltä. Maauimalan tai uimahalliin päästäisin yli 25 m. uimaraitoisen yli 10 v. Luonnonveteen vasta yläasteelaisen. Liikaa lapsia hukkuu joka kesä, ei oteta turhia riskejä!
Jassoo, tähän mammaan taisi vähän osua arkaan paikkaan. Kymmenvuotias on vielä lapsi, ja lapsi tarvitsee vanhempiaan - jopa toisinaan siellä uimarannalla.