Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset rannalla
19.07.2018 |
Miksi osa vanhemmista ei käsitä, että uimataidonta lasta tulisi vahtia siellä vedessä lapsen vieressä eikä rannalta käsin selaten kännykkää tms.
Kommentit (305)
Taas näitä ylisuojelijoita ja turhanpanikoijia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse meinasin hukkua pienenä, vaikka useampi aikuinen vahti rannalta meidän serkusten vesileikkejä. Meren rannalla kun leikittiin, koska siinä on pitkästi matalaa ja näennäisesti siis tosi turvallista. Sen verran oli äkkisyvää ja varmaankin joku yhtäkkinen iso aalto (itsellä vain hyvin hataria muistikuvia tapahtuneesta) että muistan vain että yhtäkkiä kaaduin pinnan alle ja muistan kun isompi serkkuni minut veti vedestä ylös. Aikuiset ei ehtineet rannalta käsin tehdä yhtään mitään. Uimakoulun olin käynyt ja osasin kyllä uida, mutta siinä vaiheessa kun vetää vettä henkeen, ei paljon uimataito auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän. Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.
Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä.
Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?
Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.
10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?
Lapset ja nuoret ovat yllättävän fiksuja, eivätkä läheskään niin onnettomuusalttiita ja holtittomia, kuin osa aikuisista on saanut itselleen päähän. Itse olin 10-vuotiaana käynyt kaveriporukalla rannalla jo parin kesän ajan ja niin olivat muutkin ikätoverini. Paitsi yksi poika, jonka äiti tuli aina mukaan vahtimaan ja, jota pidimme hyvin outona käytöksenä.
Eikä puhettakaan, että jonkun meistä muista vanhemmat olisivat seuranneet meitä pyörillä rannalle, ja tapittaneet uimaleikkejämme käskyjä huudellen. Ei ainakaan minun vanhemmillani ollut aikaakaan hengata rannalla jopa 7-8h päivässä. Oli töitä, kotitöitä ja pikkuveli hoidettavana.
Ja riehuttiin kyllä ihan kunnolla siellä vedessä, eikä kukaan meistä meinannut hukkua. Välillä sattui pienempiä naarmuja ja mustelmia, mutta niistä selvittiin muutaman minuutin valittelulla ja kiroilulla.
N23
Joo, varmasti lapset jotka itse saavat liikkua vapaasti ilman valvontaa voi ihmetellä että kaikki ei saakaan. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä lapset jotka ei oikeasti omaa vielä riittävää arviointikykyä ja elämänkokemusta ajattelee. Jos vanhempi tietää että oman lapsen uimataito ja tilanteiden arviointikyky ei ole vielä riittävän hyvä, tottakai hän valvoo lapsen uimista tai muuta tilannetta jossa valvontaa tarvitaan. Toinen juttu on se, että usein nää isommat itsenäisesti uimassa käyvät lapset ei välitä yhtään muiden mukavuudesta ja turvallisuudesta vaan riekkuvat ja hyppivät lähes pienempiensä päälle. Ihan tätäkin varten on hyvä että vanhemmat ovat paikalla huolehtimassa ettei oma jälkikasvu aiheuta toisille häiriötä.
Tässä teille, jotka väitätte, että hukkua voi noin vaan yhtäkkiä vaikka pikkulätäkköön:
En jaksa vanhempia, jotka jättävät alle kouluikäiset uimataidottomat lapsensa rannalle tai uima-altaaseen yksin.
Koska ne lapset ovat sitten minun riesani. Lapsi, joka ei saa huomiota omalta äidiltään (joka makaa metrien päässä kännykkäänsä hukkuneena), hakeutuu muiden vanhempien seuraan. Se on sekä rasittaavaa mutta myös jotenkin tosi surullista. Että ollaan perheen kanssa tultu uimaan ja sitten lapsi jätetään uimaan yksin.
Se on myös vaarallista. Lapset, jotka eivät saa huomiota omilta vanhemmiltaan, ovat todella alttiita hyväksikäytölle.
Oikeasti, välittäkää lapsistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kaverin kanssa rannalla jo 7-vuotiaana kahdestaan. Uimataito ei tainnut häävi olla. Rauhallisena ja riskejä kaihtavana lapsena selvisin hengissä.
Lapsuusmuisto täältäkin: sukeltelin matalassa rantavedessä, äiti istui rannalla. Yhtäkkiä pääni osui johonkin kovaan ja terävään. Taju lähti, mutta virkosin jotenkin siitä. Kahlasin takaisin rantaan ja ihmettelin, miksi äiti kirkuu hysteerisenä. Sitten vasta tajusin, että olin kauttaaltaan täynnä verta, jota suihkusi koko ajan otsasta. Edelleen siinä on arpi muistona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille, jotka väitätte, että hukkua voi noin vaan yhtäkkiä vaikka pikkulätäkköön:
Miten artikkeli liittyy aiheeseen? Lapsi voi hukkua pikkuiseen lätäkköön. ”Kuivahukkuminen” on aivan eri asia. Sillä tarkoitetaan, että voiko vettä nielaissut kuolla myöhemmin. Lukekaa artikkeli kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille, jotka väitätte, että hukkua voi noin vaan yhtäkkiä vaikka pikkulätäkköön:
Lukemisen ymmärtäminen on myös yksi taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustin äitini kanssa lapsena joka vuosi ulkomaille rantalomalle. Kauhulla ajattelen nyt sitäkin reissua missä minä alle 6-vuotiaana uimataidottomana leikin useamman tunnin yksin rannalla ja menen nukahtaneen äitini luokse. Jäi mieleen se, kun hän huudahti nukkuneensa samassa asennossa jo pari tuntia. Ehkä olin niin kiltti etten mennyt kauas rannasta veteen.
Itse vahdin omaa 4-vuotiasta rannalla kuin haukka. Vaikka vettä oli alle polviin, menin veteen mukaan ja kuljin käsivarren mitan päässä hänestä. En pystyisi tekemään samoin kuin äitini. :O
Vuosi85 kirjoitti:
Matkustin äitini kanssa lapsena joka vuosi ulkomaille rantalomalle. Kauhulla ajattelen nyt sitäkin reissua missä minä alle 6-vuotiaana uimataidottomana leikin useamman tunnin yksin rannalla ja menen nukahtaneen äitini luokse. Jäi mieleen se, kun hän huudahti nukkuneensa samassa asennossa jo pari tuntia. Ehkä olin niin kiltti etten mennyt kauas rannasta veteen.
Itse vahdin omaa 4-vuotiasta rannalla kuin haukka. Vaikka vettä oli alle polviin, menin veteen mukaan ja kuljin käsivarren mitan päässä hänestä. En pystyisi tekemään samoin kuin äitini. :O
Mä oon taas aina uinut ja sukellellut lapseni kanssa. 16-vuotiaana ei aina enää huolinut mua mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille, jotka väitätte, että hukkua voi noin vaan yhtäkkiä vaikka pikkulätäkköön:
Miten artikkeli liittyy aiheeseen? Lapsi voi hukkua pikkuiseen lätäkköön. ”Kuivahukkuminen” on aivan eri asia. Sillä tarkoitetaan, että voiko vettä nielaissut kuolla myöhemmin. Lukekaa artikkeli kunnolla.
Artikkelissa viitataan nettikeskusteluun. Ei välttämättä tähän, mutta samat lauseet täällä pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille, jotka väitätte, että hukkua voi noin vaan yhtäkkiä vaikka pikkulätäkköön:
Lukemisen ymmärtäminen on myös yksi taito.
Tässäkin keskustelussa moni ei anna lapsensa leikkiä edes rantahiekalla yksin koska lapsi voi milloin vain hukkua siihen rantaviivalle. En todella tunne niin velttoja mukuloita jotka päistikkaa vaan kupsahtavat eivätkä pyristele pystyyn. Että niihin kommentteihin tämä oli vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.
Minäkin olen meinannut hukkua 90-luvulla. Ja äitini vieläpä on aika ylisuojelevainen. Ei se tarvinnut kuin pienen hetken ja olin jo painunut pinnan alle. Sieltä äiti minut repi ylös ja vieläkin hän on itku kurkussa kun sitä ajattelee. Vahtikaa niitä lapsianne. Veden äärellä ei kannata olla liian luottavainen.
Mulle kävi oman lapsen kanssa paha tilanne Kaukajärvellä Tampereella ihan 2000-luvun alussa. Vahdin häntä rannalla ja vieressä oli tuttavien vauva kaukalossa.
H-kirjaimen mallinen laituri ja tulikin äkkisyvä. Tyttö oli fiksu ja hyppi käsi pystyssä ylös. Lähdin juoksemaan veteen vaatteet päällä ja mun viereltäkin lähti porukkaa. Sen vauvan isä oli onneksi siinä laiturilla yläpuolella japääsi ensimmäisenä nappaamaan tytön ylös. Mutta opetus oli että pienikin herpaantuminen (laitoin tuttia vauvalle), voi olla kohtalokas.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vanhempia, jotka jättävät alle kouluikäiset uimataidottomat lapsensa rannalle tai uima-altaaseen yksin.
Koska ne lapset ovat sitten minun riesani. Lapsi, joka ei saa huomiota omalta äidiltään (joka makaa metrien päässä kännykkäänsä hukkuneena), hakeutuu muiden vanhempien seuraan. Se on sekä rasittaavaa mutta myös jotenkin tosi surullista. Että ollaan perheen kanssa tultu uimaan ja sitten lapsi jätetään uimaan yksin.
Se on myös vaarallista. Lapset, jotka eivät saa huomiota omilta vanhemmiltaan, ovat todella alttiita hyväksikäytölle.
Oikeasti, välittäkää lapsistanne.
Tuota samaa näkee niin leikkipuistoissa kuin sisäleikkipuistoissa. Pidän lapsista, mutta kyllä mä olen tullut niihin leikkimään ensisijaisesti omien lasten kanssa. Ja lapsi joka janoaa aikuisen huomiota voi olla luonteesta riippuen tosi rasittava.
Ärsyttävintä on ollut, kun olen ollut varta vasten kahdestaan leikittämässä omaa parivuotiasta lasta, ja seuraan on vääntynyt 4-5-vuotias huomionkipeä tuleva pikku (sanonkin mikä, narsisti). Hetken jaksan jutella, mutta sitten tilanne on saattanut kääntyä niin, että tämä alkaa kilpailemaan minun huomiosta MINUN lapsen kanssa. Anteeksi vaan, mutta kyllä se mun taapero ansaitsee minulta täyden huomion. Tuossa vaiheessa olen ehdottanut lapselle, että menisi oman vanhempansa luo. Missä lie onkaan kännykkäänsä tuijottamassa..
Lomareissussa äskettäin hotellin uima-allas oli täynnä lapsia joilla oli iso puhallettava uimalelu. Altaan syvyys oli 1,5 m. Omat lapseni ovat isoja ja osavat uida, joten annoin heidän mennä keskenäänkin uimaan ja katsoin altaan reunalla. Kauhulla katselin kun pieniä 3-5 v. lapsia polski syvässä altaassa yksin, vaikka vieressä oli upeat lastenaltaatkin. Osalla näistä lapsista oli kellukkeet, osalla ei. Kerran sitten kävikin niin että pieni tyttö jäi valtavan uimalelun alle upoksiin kun lelun päällä oli kaksi isoa lasta. Minä näin tilanteen ja tönin lelun ja lapset kauemmas ja otin lapsen kädestä ylös vedestä. Isot lapset eivät ehtineet edes huomata että siellä oli tyttö. Ja hän oli enintään 3-vuotias. Vanhemmat ottivat aurinkoa aurinkotuoleissa kun lapsensa lähes hukkui.
Kumman vähän niitä lapsia kuitenkin hukkuu, taitaa eniten keväisin mennä tulviviin ojiin.
Vierailija kirjoitti:
5-vuotias sukeltaa useamman minuutin? Wau.
Mahdollista, jos on käynyt vauvauinnissa. Siellähän vain sukelletaan ja sukellusrefleksi ei katoa.
Mutta on kyllä hölmöä rannalta katsoa sukeltelemista. Suorastaan edesvastuutonta. Hallissa voisi seurata reunata.
T. Vapaasukeltajapojan äiti.
Vapaasukelluksia ei saa tehdä yksin ja siinä on erittäin tarkat säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vanhempia, jotka jättävät alle kouluikäiset uimataidottomat lapsensa rannalle tai uima-altaaseen yksin.
Koska ne lapset ovat sitten minun riesani. Lapsi, joka ei saa huomiota omalta äidiltään (joka makaa metrien päässä kännykkäänsä hukkuneena), hakeutuu muiden vanhempien seuraan. Se on sekä rasittaavaa mutta myös jotenkin tosi surullista. Että ollaan perheen kanssa tultu uimaan ja sitten lapsi jätetään uimaan yksin.
Se on myös vaarallista. Lapset, jotka eivät saa huomiota omilta vanhemmiltaan, ovat todella alttiita hyväksikäytölle.
Oikeasti, välittäkää lapsistanne.
Tuota samaa näkee niin leikkipuistoissa kuin sisäleikkipuistoissa. Pidän lapsista, mutta kyllä mä olen tullut niihin leikkimään ensisijaisesti omien lasten kanssa. Ja lapsi joka janoaa aikuisen huomiota voi olla luonteesta riippuen tosi rasittava.
Ärsyttävintä on ollut, kun olen ollut varta vasten kahdestaan leikittämässä omaa parivuotiasta lasta, ja seuraan on vääntynyt 4-5-vuotias huomionkipeä tuleva pikku (sanonkin mikä, narsisti). Hetken jaksan jutella, mutta sitten tilanne on saattanut kääntyä niin, että tämä alkaa kilpailemaan minun huomiosta MINUN lapsen kanssa. Anteeksi vaan, mutta kyllä se mun taapero ansaitsee minulta täyden huomion. Tuossa vaiheessa olen ehdottanut lapselle, että menisi oman vanhempansa luo. Missä lie onkaan kännykkäänsä tuijottamassa..
Tähän on pakko sanoa se, että minulla on yksi 5 v jonka kanssa olen jatkuvasti ja hänen kanssaan ollaan läsnä paljon ( mummo, isä ja minä).Leikkipuistossa olen koko ajan hänen kansaaan, isänsä riehuu hoplopeissa jne en uppoudu kännykkään. Silti on todella aikuisennälkäinen, hakeutuu sinne missä on muitakin aikuisia ja juttelee vaikka olisin vieressä. Ei aina johdu vanhemmista lapsen aikuisenkaipuu. Siitä en pidä jos odotat että lapsenu huomioi taaperosi ja viihdyttää häntä. 5 v ajattelee ensisijaisesti itseään. Olet vapaa siirtymään muualle, mutta muista myös se että taaperosi kstsoo sinusta mallia miten muiden ihmisten kanssa ollaan. Jos muut lapset häiritsevät, älä käy julkisisaa puistoissa. Itse hakeuduin lapsen ollessa puistoihin juuri seuran toivossa ja koska haludin että lapsi näkee nuitakin lapsia.
No nämä minulle juttelemaan tulevat lapset olivat kyllä ihan outoja ja kaipasivat aikuisen seuraa, joka kuuntelee heitä.
Mutta myöhemmin oli myös erittäin paljon hyötyä siitä, että olin luonnollinen lisä lasteni elämässä. Kuskasin tyttöä ja hänen kavereitaan paljon. Samalla sain neuvoa heitä ehkäisyasioissa, aborttijutuissa yms. joita eivät voineet kertoa vanhemmilleen, kun ei niitä ole kiinnostanut vuosiin meidän asiat. Kyytejäkään eivät saaneet ja minä olin ainoa, joka nousin yöllä ylös hakemaan tyttöporukan pois, jos eivät saaneet muuta kyytiä.
Kumma vain, että tällainen curling-vanhempi sai niiltä nuorilta paljon kiitosta ja monesti sanoivat tytölleni, että olispa meidän äiti samanlainen. Nyt kun ovat aikuisia, muistavat minua synttärilahjoilla ja käyvät kylässä kertomassa minulle kuulumisia. Eräs tällainen sanoi, että hän tykkäsi aina olla meillä, kun meillä oli niin kodikasta. Ja kyllä hän olikin paljon. Kesäisin saattoi asua pari viikkoa meillä, kun äitinsä ei oikein ollut kiinnostunut missä on ja meillä käytettiin uimassa ja monessa kivassa paikassa.
Heistä kasvoi hienoja nuoria, vaikka tällainen curlinghelikopterimikälie-vanhempi olinkaan