Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset rannalla
19.07.2018 |
Miksi osa vanhemmista ei käsitä, että uimataidonta lasta tulisi vahtia siellä vedessä lapsen vieressä eikä rannalta käsin selaten kännykkää tms.
Kommentit (305)
Siis mitä ihmettä? Kyllä meidän uimataidottomilla lapsilla nyt on vedessä aina ollut kellukkeet, kellukkeet lähtee vasta kun osaa uida. Ei sellainen kellukkeinen lapsi sinne veteen kahdessa sekunnissa katoa mikä multa kestäis siitä hiekalta juosta rantaveteen lapsi nostamaan jos jotain kävis ja onnistuis upottamaan naamansa veden alle. En selaile puhelinta vaan olen katse lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vanhempia, jotka jättävät alle kouluikäiset uimataidottomat lapsensa rannalle tai uima-altaaseen yksin.
Koska ne lapset ovat sitten minun riesani. Lapsi, joka ei saa huomiota omalta äidiltään (joka makaa metrien päässä kännykkäänsä hukkuneena), hakeutuu muiden vanhempien seuraan. Se on sekä rasittaavaa mutta myös jotenkin tosi surullista. Että ollaan perheen kanssa tultu uimaan ja sitten lapsi jätetään uimaan yksin.
Se on myös vaarallista. Lapset, jotka eivät saa huomiota omilta vanhemmiltaan, ovat todella alttiita hyväksikäytölle.
Oikeasti, välittäkää lapsistanne.
Tuota samaa näkee niin leikkipuistoissa kuin sisäleikkipuistoissa. Pidän lapsista, mutta kyllä mä olen tullut niihin leikkimään ensisijaisesti omien lasten kanssa. Ja lapsi joka janoaa aikuisen huomiota voi olla luonteesta riippuen tosi rasittava.
Ärsyttävintä on ollut, kun olen ollut varta vasten kahdestaan leikittämässä omaa parivuotiasta lasta, ja seuraan on vääntynyt 4-5-vuotias huomionkipeä tuleva pikku (sanonkin mikä, narsisti). Hetken jaksan jutella, mutta sitten tilanne on saattanut kääntyä niin, että tämä alkaa kilpailemaan minun huomiosta MINUN lapsen kanssa. Anteeksi vaan, mutta kyllä se mun taapero ansaitsee minulta täyden huomion. Tuossa vaiheessa olen ehdottanut lapselle, että menisi oman vanhempansa luo. Missä lie onkaan kännykkäänsä tuijottamassa..
Tähän on pakko sanoa se, että minulla on yksi 5 v jonka kanssa olen jatkuvasti ja hänen kanssaan ollaan läsnä paljon ( mummo, isä ja minä).Leikkipuistossa olen koko ajan hänen kansaaan, isänsä riehuu hoplopeissa jne en uppoudu kännykkään. Silti on todella aikuisennälkäinen, hakeutuu sinne missä on muitakin aikuisia ja juttelee vaikka olisin vieressä. Ei aina johdu vanhemmista lapsen aikuisenkaipuu. Siitä en pidä jos odotat että lapsenu huomioi taaperosi ja viihdyttää häntä. 5 v ajattelee ensisijaisesti itseään. Olet vapaa siirtymään muualle, mutta muista myös se että taaperosi kstsoo sinusta mallia miten muiden ihmisten kanssa ollaan. Jos muut lapset häiritsevät, älä käy julkisisaa puistoissa. Itse hakeuduin lapsen ollessa puistoihin juuri seuran toivossa ja koska haludin että lapsi näkee nuitakin lapsia.
Ei ole sama asia. Ei ollenkaan. Minäkin puhun aina muille lapsille, olen ystävällinen, kohtelias ja kiinnostunut. Totta kai normaali ihmisten välinen kanssakäyminen on sallittua - myös ja ehkä jopa erityisesti lasten kanssa, jotka oppivat sosiaaliseksi muiden mallista.
Mutta sitten ovat ne vanhemmat, jotka tuovat lapsensa leikkipaikkaan / stadikalle ja häipyvät näköpiiristä. Lapsi hakeutuu sitten jonkun sen näköisen aikuisen seuraan, joka vähän näyttää siltä, että sitä voisi kiinnostaa sen jutut. Tiettyyn rajaan saakka olen kohtelias mutta minä en ole velvollinen leikkiseurauksi omien vanhempiensa hylkäämälle lapselle.
Kun kyse ei ole edes siitä, että se hylätty 5-vuotias alkaisi leikkiä oman 5-vuotiaani kanssa, olisikin. Siinähän sitten leikkivät. Mutta kun homma menee niin, että se hylätty 5-vuotias haluaa äitiä ja kun ei saa omaa äitiään, se hakee muista aikuisista seuraa.
Ennemmin tai myöhemmin on vaan pakko olla tyly ja kääntää selkänsä. Valitan.
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan.
Nämä kellukeipanat ei opi, miten vesi kelluttaa. Mun kaikki lapset (ja itsekin aikoinani) on oppineet 3-vuotiaina kellumaan ja siitä sitten vähitellen uimaan. 5-vuotiaana uimataitoa 100 metriä. Ei kellukkeilla opi uimaan. Ne laittaa ”uimarin” aivan väärään asentoon. Noi ”ponttoonipukulasten” vanhemmat eivät ilmeisesti itsekään osaa uida n
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vanhempia, jotka jättävät alle kouluikäiset uimataidottomat lapsensa rannalle tai uima-altaaseen yksin.
Koska ne lapset ovat sitten minun riesani. Lapsi, joka ei saa huomiota omalta äidiltään (joka makaa metrien päässä kännykkäänsä hukkuneena), hakeutuu muiden vanhempien seuraan. Se on sekä rasittaavaa mutta myös jotenkin tosi surullista. Että ollaan perheen kanssa tultu uimaan ja sitten lapsi jätetään uimaan yksin.
Se on myös vaarallista. Lapset, jotka eivät saa huomiota omilta vanhemmiltaan, ovat todella alttiita hyväksikäytölle.
Oikeasti, välittäkää lapsistanne.
Tuota samaa näkee niin leikkipuistoissa kuin sisäleikkipuistoissa. Pidän lapsista, mutta kyllä mä olen tullut niihin leikkimään ensisijaisesti omien lasten kanssa. Ja lapsi joka janoaa aikuisen huomiota voi olla luonteesta riippuen tosi rasittava.
Ärsyttävintä on ollut, kun olen ollut varta vasten kahdestaan leikittämässä omaa parivuotiasta lasta, ja seuraan on vääntynyt 4-5-vuotias huomionkipeä tuleva pikku (sanonkin mikä, narsisti). Hetken jaksan jutella, mutta sitten tilanne on saattanut kääntyä niin, että tämä alkaa kilpailemaan minun huomiosta MINUN lapsen kanssa. Anteeksi vaan, mutta kyllä se mun taapero ansaitsee minulta täyden huomion. Tuossa vaiheessa olen ehdottanut lapselle, että menisi oman vanhempansa luo. Missä lie onkaan kännykkäänsä tuijottamassa..
Omat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Mutta muistan vielä varsin hyvin tällaiset lapset. Leikkipuistossa väännyttiin mukaan ja jos en antanut tarpeeksi huomiota, alkoivat kiusaamaan minun omia lapsia. Aivan kuin se olisi keino alkaa minun leikkiä heidän kanssaan.
Kun asuimme rivitalossa, mentyäni pihalle omien lasten kanssa, verhot liikahti useassa asunnossa ja työnntettiin lapset minun vahdittavaksi. Ja sama homma. Lapset luuli kai minun olevan yleinen leikkitäti, jolta voi vaatia vaikka mitä. Ja taas alettiin vaikka tönimään omia lapsiani, kun luultiin, että siten alan heidän kanssaan leikkimään.
Rannalla...ihan sama juttu. Jos ei muuta, niin tultiin pälättämään niin, etten meinannut kuulla omien lapsien juttuja. Ja suututtiin, kun sanoin, että kipittäkääpä omien vanhempien luo ja pahimmillaan potkittiin hiekkaa päälle.
Olin kotona hoitovapaalla nuorimmaiselta, niin äidit ja heidän eka-ja tokaluokkalaisensa luuli kai, että meillä on ilmainen iltapäiväkerho ja meille voi tulla odottamaan vanhempia töistä. Eräs äiti jopa kehui, kuinka paljon säästäisi, kun hänen lapsensa saisi tulla ilmaiseksi meille leikkimään ja olisihan se kiva, kun saisit tehdä kotitöitä rauhassa, kun meidän lapsi tulis leikkimään sun lapsen kanssa. No ei ollut helpotus ja kivaa. Ilmainen iltapäivähoito ei alkanut kodissamme ja taas raivottiin siitä, että sullahan on aikaa ja pimputettiin ovikelloa, että saako tulla teille, mullon nälkä. Juu ei saa.
Olis niin kiva, jos jokainen huolehtis niistä omistaan, eikä odottaisi, että minä tai joku muu äiti on se kylä, joka kasvattaa heidän lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-vuotias sukeltaa useamman minuutin? Wau.
Mahdollista, jos on käynyt vauvauinnissa. Siellähän vain sukelletaan ja sukellusrefleksi ei katoa.
Mutta on kyllä hölmöä rannalta katsoa sukeltelemista. Suorastaan edesvastuutonta. Hallissa voisi seurata reunata.
T. Vapaasukeltajapojan äiti.
Vapaasukelluksia ei saa tehdä yksin ja siinä on erittäin tarkat säännöt.
On kyllä pojalla hyvät keuhkot, kun pystyy pitämään happea monta minuuttia 5 vuotiaana. Olisi hyvä helmensukeltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennätys on 6minuuttia, 35 sekuntia, mitä on joku nainen pystynyt vapaasukeltamaan. On siis Suomen ennätys. Joten tämä 5 vuotias poika on kyllä kyky, jos useita minuutteja pystyy jo tuossa iässä sukeltamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan.
Nämä kellukeipanat ei opi, miten vesi kelluttaa. Mun kaikki lapset (ja itsekin aikoinani) on oppineet 3-vuotiaina kellumaan ja siitä sitten vähitellen uimaan. 5-vuotiaana uimataitoa 100 metriä. Ei kellukkeilla opi uimaan. Ne laittaa ”uimarin” aivan väärään asentoon. Noi ”ponttoonipukulasten” vanhemmat eivät ilmeisesti itsekään osaa uida n
Upeaa. 5vuotiaat sukeltaa monta minuuttia ja 5 vuotiaat ui altaan päästä päähän kaksi kertaa. Saman toki avovedessä.
Ihan kuulkaas kateeksi käy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, luin otsikon "pieret lapset rannalla". Aika mennä nukkumaan jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan.
Nämä kellukeipanat ei opi, miten vesi kelluttaa. Mun kaikki lapset (ja itsekin aikoinani) on oppineet 3-vuotiaina kellumaan ja siitä sitten vähitellen uimaan. 5-vuotiaana uimataitoa 100 metriä. Ei kellukkeilla opi uimaan. Ne laittaa ”uimarin” aivan väärään asentoon. Noi ”ponttoonipukulasten” vanhemmat eivät ilmeisesti itsekään osaa uida n
Upeaa. 5vuotiaat sukeltaa monta minuuttia ja 5 vuotiaat ui altaan päästä päähän kaksi kertaa. Saman toki avovedessä.
Ihan kuulkaas kateeksi käy
Moni vanhempi joka ei ole käynyt lasten kanssa aktiivisesti uimahallissa, ei voi käsittää, miten helposti lapsi oppii uimaan aika pienenä, jos vanhempi vaan haluaa opettaa. Sehän alkaa ihan helposti vaikkapa 1,5-vuotiaana leikkien avulla (esim. ihan tavallisia muovieläimiä mukaan altaassen, joita lapsi poimii vedestä aluksi niin ettei pää kastu ja sitten niin että kastuu, kuplien puhaltelulla veteen ja ”perunankeitolla”). Kävin noin 1.5-vuotiaasta alkaen joka toinen viikko lapsen kanssa uimassa. Välillä oltin pitkään, välillä oli vähän pikaisempia kertoja. 3-vuitias oppii helposti kellumaan ja uimaam. Mutta ilman kellukkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vahdin 10 m päästä rannalta. Isompi sukeltaa jo itsekin useamman minuutin kerrallaan, ja osaa uida. On 5-vuotias ja pienikokoinen. Kolmevuotias ei uskalla vieläkään mennä polvikorkeutta syvemmälle, joten senkin on kovin vaikea hukkua leikkiessään.
On tilanteita joissa vahdin vierestä, kuten isomman sukellusleikit. Mutta jos leikitään hiekkaleikkejä niin ei siitä kukaan huku vaikka selaan kännykkää samalla, osaan nostaa katseen kännykästa minuutin välein, joten turhaan jännität.
Huhhuh.
No kyllähän näitä uutisia aina saa lukea miten lapsille sattuu kaikenlaista.
Uimarenkaat on kaikkein pahimpia. Ne päiväkoti-ikäiset temppuilevat niissä niin että keikahtavat selälleen tai naamalleen, pää painuu pinnan alle, ja se polviin valahtanut uimarengas jää pintaan. Muutama tällainen on tällekin kesälle tullut nähtyä.
Toinen on sitten ne juuri kävelemään tai juoksemaan oppineet naperot jotka painavat menemään pitkin laituria (jolta muut sukeltavat veteen) ja monta metriä perässä taapertaa hyvin ylipainoinen mamma joka ei taatusti sitä lasta saa vedestä nostettua jos se sinne tipahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsilla ei ole mitään asiaa 100m lähemmäs minkäänlaista vesistöä ennenkuin osaavat uida.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsilla ei ole mitään asiaa 100m lähemmäs minkäänlaista vesistöä ennenkuin osaavat uida.
Miten sit oppii uimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vanhempia, jotka jättävät alle kouluikäiset uimataidottomat lapsensa rannalle tai uima-altaaseen yksin.
Koska ne lapset ovat sitten minun riesani. Lapsi, joka ei saa huomiota omalta äidiltään (joka makaa metrien päässä kännykkäänsä hukkuneena), hakeutuu muiden vanhempien seuraan. Se on sekä rasittaavaa mutta myös jotenkin tosi surullista. Että ollaan perheen kanssa tultu uimaan ja sitten lapsi jätetään uimaan yksin.
Se on myös vaarallista. Lapset, jotka eivät saa huomiota omilta vanhemmiltaan, ovat todella alttiita hyväksikäytölle.
Oikeasti, välittäkää lapsistanne.
Tuota samaa näkee niin leikkipuistoissa kuin sisäleikkipuistoissa. Pidän lapsista, mutta kyllä mä olen tullut niihin leikkimään ensisijaisesti omien lasten kanssa. Ja lapsi joka janoaa aikuisen huomiota voi olla luonteesta riippuen tosi rasittava.
Ärsyttävintä on ollut, kun olen ollut varta vasten kahdestaan leikittämässä omaa parivuotiasta lasta, ja seuraan on vääntynyt 4-5-vuotias huomionkipeä tuleva pikku (sanonkin mikä, narsisti). Hetken jaksan jutella, mutta sitten tilanne on saattanut kääntyä niin, että tämä alkaa kilpailemaan minun huomiosta MINUN lapsen kanssa. Anteeksi vaan, mutta kyllä se mun taapero ansaitsee minulta täyden huomion. Tuossa vaiheessa olen ehdottanut lapselle, että menisi oman vanhempansa luo. Missä lie onkaan kännykkäänsä tuijottamassa..
Omat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Mutta muistan vielä varsin hyvin tällaiset lapset. Leikkipuistossa väännyttiin mukaan ja jos en antanut tarpeeksi huomiota, alkoivat kiusaamaan minun omia lapsia. Aivan kuin se olisi keino alkaa minun leikkiä heidän kanssaan.
Kun asuimme rivitalossa, mentyäni pihalle omien lasten kanssa, verhot liikahti useassa asunnossa ja työnntettiin lapset minun vahdittavaksi. Ja sama homma. Lapset luuli kai minun olevan yleinen leikkitäti, jolta voi vaatia vaikka mitä. Ja taas alettiin vaikka tönimään omia lapsiani, kun luultiin, että siten alan heidän kanssaan leikkimään.
Rannalla...ihan sama juttu. Jos ei muuta, niin tultiin pälättämään niin, etten meinannut kuulla omien lapsien juttuja. Ja suututtiin, kun sanoin, että kipittäkääpä omien vanhempien luo ja pahimmillaan potkittiin hiekkaa päälle.
Olin kotona hoitovapaalla nuorimmaiselta, niin äidit ja heidän eka-ja tokaluokkalaisensa luuli kai, että meillä on ilmainen iltapäiväkerho ja meille voi tulla odottamaan vanhempia töistä. Eräs äiti jopa kehui, kuinka paljon säästäisi, kun hänen lapsensa saisi tulla ilmaiseksi meille leikkimään ja olisihan se kiva, kun saisit tehdä kotitöitä rauhassa, kun meidän lapsi tulis leikkimään sun lapsen kanssa. No ei ollut helpotus ja kivaa. Ilmainen iltapäivähoito ei alkanut kodissamme ja taas raivottiin siitä, että sullahan on aikaa ja pimputettiin ovikelloa, että saako tulla teille, mullon nälkä. Juu ei saa.
Olis niin kiva, jos jokainen huolehtis niistä omistaan, eikä odottaisi, että minä tai joku muu äiti on se kylä, joka kasvattaa heidän lapsensa.
Mänin tunnistan tän piirteen. Moni lapsi myös pöyristyneenä vaatii selityksiä miksi oma lapseni kaipaa huomiota tai leluja ihan kuin hekin tai miksi lapseni itkee. Tarhassa kaikki lapset tulevat ympärille, ja nappaan vain omani ennen häipymistä.
Kuinkahan suuri todennäköisyys että hukkuu? 0,0000000001? Ehkä 1 lapsi hukkuu noin vuodessa Suomessa? Riskejä on joka puolella!
Ei taida ihan oikeasti käsittää nämä jotkut, että miten äkkiä se katastrofi käy.
Juuri oltiin miehen ja taaperon kanssa rannalla. Harjoiteltiin eka taaperon kanssa uintia, sitten lapsi meni rantaan isänsä kanssa ja sanoin miehelle, että uin nyt itsekseni vähän kauemmas, katso lapsen perään.
No en kauas ehtinyt, kun mies katseli jo muualle ja taapero kirmasi tämän huomaamatta veteen, halusi tulla uimaan kanssani.
Oli muuten helvetin nopealla kroolauksella takaisin ja nappasin kiinni lapsen, joka kellui uimaliivinsä varassa hädissään, kun jala ei enää yltäneetkään pohjaan.
Kotona kunnon ärähdykset miehelle, että lasta ihan oikeasti vahditaan rannassa, eikä niin että silloin tällöin vähän vilkuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan.
Nämä kellukeipanat ei opi, miten vesi kelluttaa. Mun kaikki lapset (ja itsekin aikoinani) on oppineet 3-vuotiaina kellumaan ja siitä sitten vähitellen uimaan. 5-vuotiaana uimataitoa 100 metriä. Ei kellukkeilla opi uimaan. Ne laittaa ”uimarin” aivan väärään asentoon. Noi ”ponttoonipukulasten” vanhemmat eivät ilmeisesti itsekään osaa uida n
Upeaa. 5vuotiaat sukeltaa monta minuuttia ja 5 vuotiaat ui altaan päästä päähän kaksi kertaa. Saman toki avovedessä.
Ihan kuulkaas kateeksi käy
Moni vanhempi joka ei ole käynyt lasten kanssa aktiivisesti uimahallissa, ei voi käsittää, miten helposti lapsi oppii uimaan aika pienenä, jos vanhempi vaan haluaa opettaa. Sehän alkaa ihan helposti vaikkapa 1,5-vuotiaana leikkien avulla (esim. ihan tavallisia muovieläimiä mukaan altaassen, joita lapsi poimii vedestä aluksi niin ettei pää kastu ja sitten niin että kastuu, kuplien puhaltelulla veteen ja ”perunankeitolla”). Kävin noin 1.5-vuotiaasta alkaen joka toinen viikko lapsen kanssa uimassa. Välillä oltin pitkään, välillä oli vähän pikaisempia kertoja. 3-vuitias oppii helposti kellumaan ja uimaam. Mutta ilman kellukkeita.
Joskus uimahallissa näkee 4 vuotiaita mestariuimareita. Ensin kuuluuu LÄTS jonka jälkeen käännyn katsomaan onko kaikki kunnossa ja sitten pikkunen kauhoo jo ohi isän kannustamana.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida ihan oikeasti käsittää nämä jotkut, että miten äkkiä se katastrofi käy.
Juuri oltiin miehen ja taaperon kanssa rannalla. Harjoiteltiin eka taaperon kanssa uintia, sitten lapsi meni rantaan isänsä kanssa ja sanoin miehelle, että uin nyt itsekseni vähän kauemmas, katso lapsen perään.
No en kauas ehtinyt, kun mies katseli jo muualle ja taapero kirmasi tämän huomaamatta veteen, halusi tulla uimaan kanssani.
Oli muuten helvetin nopealla kroolauksella takaisin ja nappasin kiinni lapsen, joka kellui uimaliivinsä varassa hädissään, kun jala ei enää yltäneetkään pohjaan.
Kotona kunnon ärähdykset miehelle, että lasta ihan oikeasti vahditaan rannassa, eikä niin että silloin tällöin vähän vilkuillaan.
"Kotona" Hyvä itsehillintä tai sitten et kehtaa myöntää julkisesti rähisseesi. Mutta eihän ne opi, jos ei välittömästi oikaise. Vai oliko se koirista...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan.
Nämä kellukeipanat ei opi, miten vesi kelluttaa. Mun kaikki lapset (ja itsekin aikoinani) on oppineet 3-vuotiaina kellumaan ja siitä sitten vähitellen uimaan. 5-vuotiaana uimataitoa 100 metriä. Ei kellukkeilla opi uimaan. Ne laittaa ”uimarin” aivan väärään asentoon. Noi ”ponttoonipukulasten” vanhemmat eivät ilmeisesti itsekään osaa uida n
Upeaa. 5vuotiaat sukeltaa monta minuuttia ja 5 vuotiaat ui altaan päästä päähän kaksi kertaa. Saman toki avovedessä.
Ihan kuulkaas kateeksi käy
Moni vanhempi joka ei ole käynyt lasten kanssa aktiivisesti uimahallissa, ei voi käsittää, miten helposti lapsi oppii uimaan aika pienenä, jos vanhempi vaan haluaa opettaa. Sehän alkaa ihan helposti vaikkapa 1,5-vuotiaana leikkien avulla (esim. ihan tavallisia muovieläimiä mukaan altaassen, joita lapsi poimii vedestä aluksi niin ettei pää kastu ja sitten niin että kastuu, kuplien puhaltelulla veteen ja ”perunankeitolla”). Kävin noin 1.5-vuotiaasta alkaen joka toinen viikko lapsen kanssa uimassa. Välillä oltin pitkään, välillä oli vähän pikaisempia kertoja. 3-vuitias oppii helposti kellumaan ja uimaam. Mutta ilman kellukkeita.
Kyllä meilläkin käytiin uimassa jo ihan vauvasta asti. Ehkä siksi kukaan lapsista ei uinut 100 metriä eli kahta kertaa allasta päästä päähän, kun yksinään kahden pojan kanssa ollessani uimassa, toisella oli kellukkeet varmuuden vuoksi, kun oli kainalossa, kun toista uitin syvempään päähän.
Pirskatin kellukkeet, kun pilasi koko homman :)
Itse asiassa kyllä suorittivat ikäluokastaan ensimäisinä primusmaisterin uimakoulussa. Vaikka olikin ne kellukkeet tukemassa sitä, jos en pysty kahta huolehtimaan yksin, kun toinen oli vielä taaperoiässä
Tämä. Vaikka muuta luulisi, niin kyllä lasten aliarviointi ja ylisuojelevuus on pidemmän päälle ihan yhtä haitallista, kuin se toinen ääripää, jota täällä nyt porukalla kauhistellaan. Onhan sekin heitteillejättöä, että ensin pörrää lapsen ympärillä helikopterin lailla estäen tältä itsenäistymisen ja itsestään huolehtimisen opettelun, ja sitten ykskaks antaa, tai jopa pakottaa, tämän muuttamaan omilleen. Se on sama, kuin sisäkissan heittäisi yhtäkkiä ulos pihalle selviytymään