Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset rannalla
19.07.2018 |
Miksi osa vanhemmista ei käsitä, että uimataidonta lasta tulisi vahtia siellä vedessä lapsen vieressä eikä rannalta käsin selaten kännykkää tms.
Kommentit (305)
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.
Hyvä asenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.
No juu, mutta mun mökkinaapurin sisko hukkui kolmevuotiaana 90-luvulla, kun äitinsä vähän rannalta vilkuili lasten touhuja. Olkoon vaan lapset outoja, kunhan ovat hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.
No, mä meinasin 5-vuotiaana hukkua, kun olin 8- ja 10-vuotiaiden siskojen kanssa uimassa. Äiti katseli jostain kauempaa ja sisko pelasti minut. Äiti ei ehtinyt edes nostaa katsetta kirjasta, kun koko tapahtuma oli ohi.
Oman viisivuotiaan kanssa uin vain altaassa ja olen koko ajan lähettyvillä. Luonnonvesien virtaukset ei ole mikään pikkujuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.
No, mä meinasin 5-vuotiaana hukkua, kun olin 8- ja 10-vuotiaiden siskojen kanssa uimassa. Äiti katseli jostain kauempaa ja sisko pelasti minut. Äiti ei ehtinyt edes nostaa katsetta kirjasta, kun koko tapahtuma oli ohi.
Oman viisivuotiaan kanssa uin vain altaassa ja olen koko ajan lähettyvillä. Luonnonvesien virtaukset ei ole mikään pikkujuttu.
Lisään vielä, että oma viisivuotiaani osaa uida ikäisekseen todella hyvin (n. 20m). Silti vahdin koko ajan.
Ensinnäkin mistä te tiedätte kuka osaa uida ja kuka ei? Oma 5v. arastelee vettä. Ts. ei tarvitse pelätä että hän edes menisi varsinaisesti veteen. Rantaviivalla pysyy ja leikkii. Minä en viitsi istua siinä kun tavarat kastuu. Kaverini 5v. on jo taitava uimari; oppi jo 3-vuotiaana uimaan. Hänen perässään saa olla silmä kovana, mutta vieressä seisoskelu on mahdotonta. Toki uimisessa on vaaransa, mutta missäpä ei? Skeittauksessa voit tulla niskoillesi alas. Pyörällä saatat törmätä johonkin. Huolta täytyy pitää, mutta ei hysteerisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.
Minäkin olen meinannut hukkua 90-luvulla. Ja äitini vieläpä on aika ylisuojelevainen. Ei se tarvinnut kuin pienen hetken ja olin jo painunut pinnan alle. Sieltä äiti minut repi ylös ja vieläkin hän on itku kurkussa kun sitä ajattelee. Vahtikaa niitä lapsianne. Veden äärellä ei kannata olla liian luottavainen.
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.
Tämä kyllä näkyy tilastoissa, sillä hukkumiset oli yleisiå 2000-luvulle asti ja ne ovat jatkuvasti laskeneet tähän päivään asti. Kiitos vanhempien.
https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ylipäätään ei jakseta keskittyä lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään ei jakseta keskittyä lapseen.
Aika harva jaksaa keskittyä koko ajan asiaan joka on jatkuvasti läsnä. Se on ihan normaalia ja tervettä, ja lapselle on erittäin tervettä ettei häneen keskitytä koko ajan. Toki ranta uimataidottoman lapsen kanssa on niitä paikkoja joissa on tervettä keskittyä lapseen, vaikka jossain muussa välissä ei.
Ihmissuhde se suhde lapseenkin on. Kyllästyisi ihminen jatkuvaan seurusteluun työkaverin, puolison tai ystävänkin kanssa, eikä se ole mitenkään outoa tai väärää että vanhempi välillä kyllästyy lastensa seuraan. Tässä ihmissuhteessa on vain se ero että silti totta kai lapsesta huolehditaan, se hajurako otetaan kotona Pikku Kakkosen ääressä eikä 3-vuotiaan porskuttaessa yksin järvessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä vahdin ja komennan. En uskalla jättää hetkeksikään vahtimatta, mutta onneksi on omissa ihan tarpeeksi, en ehdi muiden lapsia vahtia, turha toivo.
Minä vahtimisen lisäksi jopa välillä leikin lapsen kanssa rannalla! Olen kyllä huomannut olevani ainoa joka vielä reilusti yli kolmekymppisenä innostuu rannalla lutraamisesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy miksi en mene ruuhkaiselle rannalle. En viihdy, kun huomaan vanhempia, jotka eivät huolehdi lapsistaan yhtä tarkasti kuin minä. Olen jännittyneessä tilassa heidän lastensa vuoksi.
Mulla oli tää aivan sama juttu. Tulin mielisairaaksi kun päädyin ainoana valvovana aikuisena vahtimaan tuntemattomienkin lapsia, en minä ole niin itsekäs että katsoisin vaan omaani.
Pahinta oli mennä kaverin kanssa rannalle kun samalla yritti vahtia lasta, ja kaveri hölötti ja vaati huomiota siinä vieressä. Kaveriporukassa myös minä olin ainoa aikuinen joka oikeasti seurasi lapsia kälättämisen sijaan.
Mä ihmettelen syvästi, miten vähän meillä hukkuu lapsia kun vanhempien valvonta on onnetonta.
Miten sellainen satakiloinen, rantapyyhkeellä istuva tynnyri muka kirmaa ajoissa 20m päähän matalaan rantaveteen pelastamaan lastaan, joka siellä uimarenkaan kanssa lilluu?
Tällaisia näki rannalla tosi paljon, joko fyysisesti rajoittuneita vanhempia tai sitten juorukerhoja, joissa äidit keskenään hölisivät ja lapset keskenään olivat vedessä.
Minulta kyllä onnistuu juttelu ja valvominen samaan aikaan. Miten voi olla vaikeaa seisoa lapsen vieressä vedessä ja jutella? Vai tarvitsetko jatkuvan katsekontaktin juttukaveriin?
Nykyään vahdin rannalta tai laiturilta. 14-, 11- ja 8-vuotiaat lapset. 8-vuotias ei osaa vielä uida mutta varmaan kohta oppii kun jo muutaman vedon uskaltaa mennä. Hän on matalassa vedessä köyden matalalla puolella ja monesti siinä joku kaveri eli ei innostuisi vieressä kulkevasta äidistä. Yleensä kyllä valitaan rauhallinen ranta jossa ei ole muita niin uin itsekin, tai lillun vedessä 11-kuinen sylissä. Hän ei saa olla edes matalassa vedessä ilman että pidän kiinni ja tulen seisomaan monta vuotta vieressä sitten kun oppii kävelemään.
14-vuotias saa mennä kaverin kanssa uimaan. 11-vuotiasta en päästä ilman valvontaa kun en luota uimataitoon.
Vahdin vain omiani. En muiden koska haluan taata omieni turvallisuuden. Katse on koko ajan omissa. Kun olivat pienempiä niin en lähtenyt edes sellaiselle rannalle jossa paljon porukkaa koska kolmen lapsen valvominen oli silloin mahdotonta. Ei tulisi mieleenkään alkaa vielä muiden lapsia siinä vahtimaan.
Ja pienempinä veteen ei ollut asiaa ilman kellukkeita. Vielä viime vuonna tämä nykyinen 8-vuotias ei mennyt veteen ilman kellukkeita, ei siis itse halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy miksi en mene ruuhkaiselle rannalle. En viihdy, kun huomaan vanhempia, jotka eivät huolehdi lapsistaan yhtä tarkasti kuin minä. Olen jännittyneessä tilassa heidän lastensa vuoksi.
Mulla oli tää aivan sama juttu. Tulin mielisairaaksi kun päädyin ainoana valvovana aikuisena vahtimaan tuntemattomienkin lapsia, en minä ole niin itsekäs että katsoisin vaan omaani.
Pahinta oli mennä kaverin kanssa rannalle kun samalla yritti vahtia lasta, ja kaveri hölötti ja vaati huomiota siinä vieressä. Kaveriporukassa myös minä olin ainoa aikuinen joka oikeasti seurasi lapsia kälättämisen sijaan.
Mä ihmettelen syvästi, miten vähän meillä hukkuu lapsia kun vanhempien valvonta on onnetonta.
Miten sellainen satakiloinen, rantapyyhkeellä istuva tynnyri muka kirmaa ajoissa 20m päähän matalaan rantaveteen pelastamaan lastaan, joka siellä uimarenkaan kanssa lilluu?
Tällaisia näki rannalla tosi paljon, joko fyysisesti rajoittuneita vanhempia tai sitten juorukerhoja, joissa äidit keskenään hölisivät ja lapset keskenään olivat vedessä.
Mielisairas vai 100kg, kumpi pahempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahdin rannalta pieniä lapsiani ja jouduin pelastamaan vieraan teinin. Sen ajan omat lapset oli loman onnensa nojaan. Aina asiat ei mene niin kuin päässään kuvittelee. Tai varsinkin joku toinen kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen lapseni kyllä koko ajan sieltä rannaltakin. Olen 3-4 metrin päässä ja jos näen että kaatuu tms, juoksen nostamaan ylös. Missä ongelma?
Entäs jos et löydä lastasi sieltä vedestä enää. Vesi ei pysy paikoillaan. Vedessä on virtauksia.
No lapsi ei tietenkään ole syvällä, voi luoja. Sekunnissa ei rantavedestä kukaan katoa. Ja kännykkää en selaile, sitä en ymmärrä itsekään. Mulla on silmät lapsessa 100% koko ajan.
Aika nopeasti se hukkuminen tapahtuu. Uimataidottoman lapsen vieressä pitäisi olla herkeämättä.
Kyllä voi rantaankin hukkua.Meillä tuli jo vaaratilanne kun lapsi pisti päänsä koiran isoon vesikuppiin.
En katso muiden lasten perään! Leikin siellä rantavedessä omani kanssa, aika äkkiä ympärillä on taaperolauma vaillavanhempia. Olen opetellut laittamaan silmät kiinni ja kääntämään selän, kun vaikuttaa vaaralliselta. Pari kertaa on ollut vähältä piti -tilanne, jolloin toisen taaperon äiti on raivonnut minulle, että miksi en estänyt, kun olin vieressä. Olen vastannut, että en huomannut, koska katsoin tämän oman lapseni perään eikä minulla ole silmiä selässä. On uhkailtu poliisilla ja haukuttu, mutta olen todennut, että tuolla kioskikopin seinässä on ohjeet, joiden mukaan vanhemmat katsovat lastensa perään. Noudatan ohjetta, mites sinä.
Istuin puun alla varjossa ja 5v loiski rantavedessä viiden metrin päässä, en katsonut kännykkää vaan luin lehteä ja välillä vilkasin lasta.-
Ennen oli sitten Näkki joka tempaisi mukaan liian uteliaat laiturilta ja jos menit liian syvään mitä lapset sitten pelkäsi.
Minä en käynyt yksin koskaan kahden uimataidottoman kanssa rannalla. Lapsille sopiva vesiallas omalla pihalla on aivan riittävä pienille taaperoille. Kai mekin joskus kävimme koko perheen voimin rannalla, mutta silloin meitä oli kaksi aikuista ja kaksi lasta, jolloin molemmat olivat koko ajan jommankumman kanssa rantavedessä.
Nyt kun lapset ovat jo 10 ja 12, annan heidän uida keskenään niin, että olen itse rannalla. Ja jos he haluavat uida vähän kauemmas, uin itse mukana.
Luoja miten ylisuojelevia vanhempia...
Ei mikään ihme että nykylapset on ihan outoja.
En mäkään hukkunut 90-luvulla vaikka äiti ei ollut koko ajan vedessä vieressä vahtimassa mua. Siellä se rannalla makoili ja piti sieltä silmällä mua ja mun 3 veljee. Kaikki ollaan hengissä.