Pienet lapset rannalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katso muiden lasten perään! Leikin siellä rantavedessä omani kanssa, aika äkkiä ympärillä on taaperolauma vaillavanhempia. Olen opetellut laittamaan silmät kiinni ja kääntämään selän, kun vaikuttaa vaaralliselta. Pari kertaa on ollut vähältä piti -tilanne, jolloin toisen taaperon äiti on raivonnut minulle, että miksi en estänyt, kun olin vieressä. Olen vastannut, että en huomannut, koska katsoin tämän oman lapseni perään eikä minulla ole silmiä selässä. On uhkailtu poliisilla ja haukuttu, mutta olen todennut, että tuolla kioskikopin seinässä on ohjeet, joiden mukaan vanhemmat katsovat lastensa perään. Noudatan ohjetta, mites sinä.

Minä vahdin ennen. Mutta kovetin luontoni yksi kesä, kun jokirannassa, missä aika hyvänlainen virta, leikki poika uimapatjalla. Moni varoitteli, että varohan, ettei virta vie. Lällätti vain takaisin ja äiti ja isä makasi auringossa, kuin lahnat. No virtahan tarttui tietenkin patjaan ja lähti keskelle jokea. Edelleen äiti ja isä tollotti typerinä rannalla. Nuori mies lähti uimaan perään ja hyvä kun ei itse hukkunut, kun sai penikan sieltä laahattua patjoineen rantaan. Isä ja äiti ei edes kiittäneet.

Sen jälkeen totesin, että katson vain omieni perään. Kun omat kasvoivat isoiksi, sanoin heillekkin, että ette kyllä vaaranna omaa henkeä lähtemällä pelastamaan niitä idioottipenskoja, jotka räpiköi koiraa umpisukkeluuksiin ja yrittää näyttää koviksilta, että määpä uskallan ja joiden vanhemmat silmät kiinni rannalla ottaa aurinkoa. Että antakaa hukkua, mutta itse ette saa lähteä uimaan perään, koska se nyt on luonnon laki, että tyhmyydestä sakotetaan

Ja sinäkin! Hyi mikä tyyppi. Pienestäpä itsesi kovetit.

Miksi sitä kännykkää pitää räpeltää rannalla, kun on lähdetty lasten kanssa uimaan? Sen hetken voi varmasti olla itsekin vedessä pitämässä hauskaa. Viime kesänä todistin ikävää tapahtumaa, kun menin omien nuorteni kanssa ostamaan rantakioskilta jäätelöä. Kioskin vieressä nojaili kuumissaan hikipunaisena noin kaksivuotias poika. Siinä eräs nainen sanoi, että lapsi oli ollut siinä jo jonkin aikaa. Minä pyysin hänelle kioskista vettä, juttelin ja otin pojan kädestä kiinni. Menimme rantavahdin luo ilmoittamaan asiasta. Poika ymmärsi puhetta ja sai suunnilleen näytettyä, missäpäin hänen äitinsä oli. Nuori äiti löytyi nukkumasta pitkän matkan päässä kioskista. Hänet herätettiin, ja rantavahti piti pienen puhuttelun. Äiti käyttäytyi, kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään kummallista. Minä sanoin vihaisena, että olisiko jokin pieni sana paikallaan, kun sai lapsensa hengissä takaisin. Siinä hän sitten mumisi kiitos. Jäi pitkäksi aikaa raivostuttamaan äidin touhu. Olisi ehkä pitänyt ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaiseen ja pyytää hänetkin rannalle tarkistamaan tilanne. Oikein kylmää ajatella, että lapsi olisi mennyt yksin veteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katso muiden lasten perään! Leikin siellä rantavedessä omani kanssa, aika äkkiä ympärillä on taaperolauma vaillavanhempia. Olen opetellut laittamaan silmät kiinni ja kääntämään selän, kun vaikuttaa vaaralliselta. Pari kertaa on ollut vähältä piti -tilanne, jolloin toisen taaperon äiti on raivonnut minulle, että miksi en estänyt, kun olin vieressä. Olen vastannut, että en huomannut, koska katsoin tämän oman lapseni perään eikä minulla ole silmiä selässä. On uhkailtu poliisilla ja haukuttu, mutta olen todennut, että tuolla kioskikopin seinässä on ohjeet, joiden mukaan vanhemmat katsovat lastensa perään. Noudatan ohjetta, mites sinä.

Yök miten oksettava tyyppi olet. Minä vahdin lapsiani 100% rannalla (ja muualla) ja välillä myös leikin heidän kanssaan. En vahdi toisten lapsia koska omissakin on tekemistä mutta jos näen vaaratilanteen niin en epäröi hetkeäkään vieraan lapsen pelastamista. Joo mutta mä kyllä tiedän sun kaltaisen tyypin, sä oot mulle just sitä maailman pohjasakkaa.

Mä kyllä ymmärsin, että tää äiti ei ollut nähnyt tilannetta joka sattui hänen selkänsä takana.. olisi puuttunut jos olisi nähnyt. Taidat itse olla se vanhempi, joka juoruilee rannalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katso muiden lasten perään! Leikin siellä rantavedessä omani kanssa, aika äkkiä ympärillä on taaperolauma vaillavanhempia. Olen opetellut laittamaan silmät kiinni ja kääntämään selän, kun vaikuttaa vaaralliselta. Pari kertaa on ollut vähältä piti -tilanne, jolloin toisen taaperon äiti on raivonnut minulle, että miksi en estänyt, kun olin vieressä. Olen vastannut, että en huomannut, koska katsoin tämän oman lapseni perään eikä minulla ole silmiä selässä. On uhkailtu poliisilla ja haukuttu, mutta olen todennut, että tuolla kioskikopin seinässä on ohjeet, joiden mukaan vanhemmat katsovat lastensa perään. Noudatan ohjetta, mites sinä.

Yök miten oksettava tyyppi olet. Minä vahdin lapsiani 100% rannalla (ja muualla) ja välillä myös leikin heidän kanssaan. En vahdi toisten lapsia koska omissakin on tekemistä mutta jos näen vaaratilanteen niin en epäröi hetkeäkään vieraan lapsen pelastamista. Joo mutta mä kyllä tiedän sun kaltaisen tyypin, sä oot mulle just sitä maailman pohjasakkaa.

Mä kyllä ymmärsin, että tää äiti ei ollut nähnyt tilannetta joka sattui hänen selkänsä takana.. olisi puuttunut jos olisi nähnyt. Taidat itse olla se vanhempi, joka juoruilee rannalla.

Lue uudestaan.

Ja miten olisin se juoruileva kun juuri sanoin vahtivani 100% lapsiani. Miksi valehtelisin av palstalla? Kiillottaisin kuvaani vieraille? Hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän.  Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.

Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja  uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D  Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä. 

Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?

Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.

10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?

Lapset ja nuoret ovat yllättävän fiksuja, eivätkä läheskään niin onnettomuusalttiita ja holtittomia, kuin osa aikuisista on saanut itselleen päähän. Itse olin 10-vuotiaana käynyt kaveriporukalla rannalla jo parin kesän ajan ja niin olivat muutkin ikätoverini. Paitsi yksi poika, jonka äiti tuli aina mukaan vahtimaan ja, jota pidimme hyvin outona käytöksenä.

Eikä puhettakaan, että jonkun meistä muista vanhemmat olisivat seuranneet meitä pyörillä rannalle, ja tapittaneet uimaleikkejämme käskyjä huudellen. Ei ainakaan minun vanhemmillani ollut aikaakaan hengata rannalla jopa 7-8h päivässä. Oli töitä, kotitöitä ja pikkuveli hoidettavana.

Ja riehuttiin kyllä ihan kunnolla siellä vedessä, eikä kukaan meistä meinannut hukkua. Välillä sattui pienempiä naarmuja ja mustelmia, mutta niistä selvittiin muutaman minuutin valittelulla ja kiroilulla.

N23

Vierailija kirjoitti:

Minä vahdin 10 m päästä rannalta. Isompi sukeltaa jo itsekin useamman minuutin kerrallaan, ja osaa uida. On 5-vuotias ja pienikokoinen. Kolmevuotias ei uskalla vieläkään mennä polvikorkeutta syvemmälle, joten senkin on kovin vaikea hukkua leikkiessään.

On tilanteita joissa vahdin vierestä, kuten isomman sukellusleikit. Mutta jos leikitään hiekkaleikkejä niin ei siitä kukaan huku vaikka selaan kännykkää samalla, osaan nostaa katseen kännykästa minuutin välein, joten turhaan jännität.

Hyvä että joku sentään myöntää selaavansa kännykkää. Yleensä tällä palstalla kaikki selaavat vain sen verran että saavat neuvolat varattua, pankkiasiat hoidettua ja kaverille nopeat heipat sanottua. Niihin menee pari tuntia mutta silti. Hyvä sinä!

Itse pidän kiinni uimataidottomasta, on 2 vuotias. 3-5 vuotiailla käytin kellukkeita. Uimataitoistakaan lasta en ihan hirveästi jätä silmistäni. Mielestäni perusjuttuja. Mikään ei maailmassa korvaa lastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan. 

Meillä ei missään nimessä laiteta tälläisia lapsille. Haittaavat merkittävästi uimaan oppimista ja normaalia vedessä olemista. Kaikenmoiset kellukkeet sun muut viritykset on yleensä merkki siitä, ettei vanhemmat osaa tai viitsi opettaa lasta olemaan vedessä turvallisesti.

Samaa mieltä. Ihan turhaan ollaan liian varovaisia. Itse elän lasten kanssa, kuten minun lapsuudessa, että ei pelastusliivejä veneessä yms, kun ne vain luovat väärää turvallisuuden tunnetta. Jättäisin ilman turvavyötäkin, jos ei saisi sakkoja, kun ei meilläkään lapsena ollut ja vyön kanssa lapset ei osaa olla varuillaan, kun luulee, että ne suojaa kaikelta, jos kolari tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän.  Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.

Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja  uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D  Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä. 

Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?

Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.

10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?

Lapset ja nuoret ovat yllättävän fiksuja, eivätkä läheskään niin onnettomuusalttiita ja holtittomia, kuin osa aikuisista on saanut itselleen päähän. Itse olin 10-vuotiaana käynyt kaveriporukalla rannalla jo parin kesän ajan ja niin olivat muutkin ikätoverini. Paitsi yksi poika, jonka äiti tuli aina mukaan vahtimaan ja, jota pidimme hyvin outona käytöksenä.

Eikä puhettakaan, että jonkun meistä muista vanhemmat olisivat seuranneet meitä pyörillä rannalle, ja tapittaneet uimaleikkejämme käskyjä huudellen. Ei ainakaan minun vanhemmillani ollut aikaakaan hengata rannalla jopa 7-8h päivässä. Oli töitä, kotitöitä ja pikkuveli hoidettavana.

Ja riehuttiin kyllä ihan kunnolla siellä vedessä, eikä kukaan meistä meinannut hukkua. Välillä sattui pienempiä naarmuja ja mustelmia, mutta niistä selvittiin muutaman minuutin valittelulla ja kiroilulla.

N23

Minä olin se outo äiti, joka vääntyi rannalle jopa 10 vuotiaiden kanssa. Ja sainkin noukkia sieltä jokusen pennun joesta rannalle. Samalla kun jouduin puolustamaan sitäkin lasta, jota kiusattiin ja hakattiin pukukopin takana. Monta muutakin pikku puhdetyötä tuli siinä tehtyä sivussa, vaikka olinkin se outo äiti, joka tuli rannalle. Ja ihmeellisintä oli se, että vaikka olin niin outo, niin vilttini ympärille kertyi aina iso lauma lapsia pälättämään, kun niillä oli niin kauheasti asiaa.Monesti mietin, että saisi olla näillä ne omat oudot vanhemmat matkassa kuuntelemassa, kun näkyy niin aikuisen nälkä olevan.

Terveisin se yksi outo äiti rannalla 53v.

Rannalla tai pihan uima-altaassa, kellukkeilla tai ilman, pieniä lapsia on vahdittava koko ajan. Koko ajan. Eräissäkin juhlissa iskä sanoi, että lapset (4-5v.) voi jäädä ulos pulikoimaan kun mentiin sisälle syömään. Omaansa ei koko iltana vahtinut, vaikka allas oli kohtalaisen syvä ja lapsi uimataidoton. Rannalla varmaan sama juttu. Eli jos päästätte lapsenne uimareissulle tai kylään uima-allaspaikkaan, niin älkää pitäkö itsestään selvänä että aikuiset vahtii lasten uintia! Yllättävän monet tosiaan ei ymmärrä miten vaarallista pikkulapset on jättää valvomatta. Ja joillekin vahtiminen tosiaan on sitä että kerta puoleen tuntiin vilkaistaan pihalle. Hirvittää!!

Eipä huolestuta syntyvyyden putoaminen enää ollenkaan, jos koko ajan mennään enemmän siihen, ettei vanhempia kaikelta älypuhelimen näpläykseltä kiinnosta enää lastensa vahtiminen.

Voiko joku olla oikeasti noin tyhmä, vai onko huolettomuus oikeasti välinpitämättömyyttä? Jos hukkuu niin hukkuu, no can do?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän.  Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.

Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja  uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D  Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä. 

Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?

Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.

10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?

Lapset ja nuoret ovat yllättävän fiksuja, eivätkä läheskään niin onnettomuusalttiita ja holtittomia, kuin osa aikuisista on saanut itselleen päähän. Itse olin 10-vuotiaana käynyt kaveriporukalla rannalla jo parin kesän ajan ja niin olivat muutkin ikätoverini. Paitsi yksi poika, jonka äiti tuli aina mukaan vahtimaan ja, jota pidimme hyvin outona käytöksenä.

Eikä puhettakaan, että jonkun meistä muista vanhemmat olisivat seuranneet meitä pyörillä rannalle, ja tapittaneet uimaleikkejämme käskyjä huudellen. Ei ainakaan minun vanhemmillani ollut aikaakaan hengata rannalla jopa 7-8h päivässä. Oli töitä, kotitöitä ja pikkuveli hoidettavana.

Ja riehuttiin kyllä ihan kunnolla siellä vedessä, eikä kukaan meistä meinannut hukkua. Välillä sattui pienempiä naarmuja ja mustelmia, mutta niistä selvittiin muutaman minuutin valittelulla ja kiroilulla.

N23

Minä olin se outo äiti, joka vääntyi rannalle jopa 10 vuotiaiden kanssa. Ja sainkin noukkia sieltä jokusen pennun joesta rannalle. Samalla kun jouduin puolustamaan sitäkin lasta, jota kiusattiin ja hakattiin pukukopin takana. Monta muutakin pikku puhdetyötä tuli siinä tehtyä sivussa, vaikka olinkin se outo äiti, joka tuli rannalle. Ja ihmeellisintä oli se, että vaikka olin niin outo, niin vilttini ympärille kertyi aina iso lauma lapsia pälättämään, kun niillä oli niin kauheasti asiaa.Monesti mietin, että saisi olla näillä ne omat oudot vanhemmat matkassa kuuntelemassa, kun näkyy niin aikuisen nälkä olevan.

Terveisin se yksi outo äiti rannalla 53v.

Niin, kyllä, outo olit. Kalahtiko kalikka? Tai, ei siinä mitään, saahan sinne rannalle mennä isojen lasten äiditkin, milloin haluaa, mutta kyllä se vähän särähtää korvaan, kun joku varta vasten viettää kesänsä 10v lapsensa kaveriporukassa.

Tulin oikeasti vihaiseksi, kun vilkaisin noita hukkumistilastoja. Miten h-vetissä on mahdollista, että 0-6-vuotiaita hukkuu enemmän kuin isompia? Ja varsinkin 0-6-vuotiaita poikia? Nehän on ihan täysiä reikäpäitä, ei niitä päästetä hetkeksikään silmistä.

T. Kolmen rakkaan reikäpään äiti.

Olen aina siellä vedessä ja rantaviivalla leikkimässä mukana. Siksi kai sinne rannalle mennään että saa vilvoitella vedessä.

Olin sitä mieltä, että ainakaan pienten ja rämäpäisten lasten viereltä ei saa poistua.

Meillä on päästetty rauhallisella pitkään ”kahlailusyvänä” jatkuvalla rannalla 20m uiva 6-vuotias ja kellukkeilla 4-vuotias kahlaamaan veteen ainoastaan matalaan veteen kun olen ollut vauvan kanssa rannalla seuraamassa. Molemmat ovat poikkeuksellisen varovaisia ja tottelevaisia lapsia. Ja mukana on aina ollut toisen perheen aikuinen omien lastensa kanssa, jotta silmiä ja käsiä olisi enemmän.

Sitten tuli näitä hukkumisuutisia ja nyt alkoi vauvan sylissä seuraaminen hirvittämään. Ei taideta mennä rannalle ilman toista (oman perheen) vanhempaa enää tänä kesänä.

Helpompi hukuttaa lasta kun niistä halua päästä eroon heh heh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan. 

Meillä ei missään nimessä laiteta tälläisia lapsille. Haittaavat merkittävästi uimaan oppimista ja normaalia vedessä olemista. Kaikenmoiset kellukkeet sun muut viritykset on yleensä merkki siitä, ettei vanhemmat osaa tai viitsi opettaa lasta olemaan vedessä turvallisesti.

Samaa mieltä. Ihan turhaan ollaan liian varovaisia. Itse elän lasten kanssa, kuten minun lapsuudessa, että ei pelastusliivejä veneessä yms, kun ne vain luovat väärää turvallisuuden tunnetta. Jättäisin ilman turvavyötäkin, jos ei saisi sakkoja, kun ei meilläkään lapsena ollut ja vyön kanssa lapset ei osaa olla varuillaan, kun luulee, että ne suojaa kaikelta, jos kolari tulee.

Ei kellukkeet välttämättä pelasta hukkumiselta, jos leikki-ikäisen jalka lipsahtaa ja kaatuu, niin kyllä kasvot voi olla vedessä muutaman sekunnin ja imaista vettä keuhkoihin ja hukkumiskuolema mahdollinen. Kellukkeiden avulla pysytään vain pinnalla.

Joidenkin tarinat kuulostavat hurjalta, kun lapset ovat vedessä ja vanhemmat rannalla, osin omissa puuhissaan.

Jostakin syytä, ne joilla ei ole omaa rantaa, ovat paljon luottavaisempia, kuin ne jotka asuvat veden äärellä.

Meillä ja naapureilla on omaa rantaviivaa ja sen läheisyydessä on yleinen uimaranta ja lapset tykkää uida siellä, mutta olemme naapureiden kanssa usein kauhuissamme, kuinka lapset ovat keskenään vedessä, ilman valvontaa, jotkut jopa ilman vanhempia tai vanhemmat selailevat kännykkäänsä tai lukevat lehtiä.

Meillä ja naapureilla on 6-13v lapsia ja eikä tulisi kuuloonkaan, että lapset olivat uimassa keskenään, ilman aikuisen valvontaa.

Kun ollaan asuttu veden äärellä kauan, useimmat koko ikänsä, niin tiedetään tasantarkkaan veden voima ja vaarat ja niin monta kertaa nähneet ruumisauton vievän hukkuneen vainajan ja myös pienen lapsen vuosikymmenien aikana.

Ihan samalla tavalla voi lapsi vedessä kaatua, vetää suonta jne. ja harvat edes tietävät veden syvyyttä ja vaaran paikkoja, kun ei tunneta rantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katso muiden lasten perään! Leikin siellä rantavedessä omani kanssa, aika äkkiä ympärillä on taaperolauma vaillavanhempia. Olen opetellut laittamaan silmät kiinni ja kääntämään selän, kun vaikuttaa vaaralliselta. Pari kertaa on ollut vähältä piti -tilanne, jolloin toisen taaperon äiti on raivonnut minulle, että miksi en estänyt, kun olin vieressä. Olen vastannut, että en huomannut, koska katsoin tämän oman lapseni perään eikä minulla ole silmiä selässä. On uhkailtu poliisilla ja haukuttu, mutta olen todennut, että tuolla kioskikopin seinässä on ohjeet, joiden mukaan vanhemmat katsovat lastensa perään. Noudatan ohjetta, mites sinä.

Yök miten oksettava tyyppi olet. Minä vahdin lapsiani 100% rannalla (ja muualla) ja välillä myös leikin heidän kanssaan. En vahdi toisten lapsia koska omissakin on tekemistä mutta jos näen vaaratilanteen niin en epäröi hetkeäkään vieraan lapsen pelastamista. Joo mutta mä kyllä tiedän sun kaltaisen tyypin, sä oot mulle just sitä maailman pohjasakkaa.

No oho! Jollakulla on nyt pinni aika kiriällä..

Älä tuu pelastaan mun uimaan opettelevia lapsia, ne näyttää jatkuvasti siltä et ne hukkuu. :D

en tietenkään nehän on vaan sun lapsia

Rannalle omien lasten kanssa mennessä kannattaa miettiä valmiiksi, miten toimia jos näkee jonkun muun uimarin hukkumistilanteen.

Itseäni on tosi kovasti jäänyt vaivaamaan, kun olin oman taaperoni kanssa rannalla, ja joku vieras isompi poika oli selvästi vaarassa. Vaikka olen uima- ja pelastustaitoinen, en pystynyt lähtemään oman lapsen luota rantavedestä pois poikaa auttamaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt komentaa läheltä joku toinen aikuinen oman lapsen luokse ja itse lähteä veteen. Onneksi silloin ilmestyi toinen auttaja nopeasti.

Nyt olen päättänyt toimia niin, jos joskus joudun uudelleen tällaiseen tilanteeseen. Luotan melko hyvin omiin vesipelastustaitoihini, joten en vaan voi kääntää selkääni tai ummistaa silmiäni.